Olisiko aika lopettaa tuo hölynpöly siitä, että naimisiin mennessä naidaan oikeasti myös koko suku?
Samalla voisi lopettaa sellaiset pakolliset sukulaisvierailut, jotka eivät tunnu kaikista osapuolista mukavilta.
Moni avioliitto olisi onnellisempi, jos puolisot keskittyisivät enemmän perheeseensä kuin vanhempiinsa, useimmiten mies äitiinsä, mutta myös toisin päin.
Sukulaisten kanssa voisi toki olla tekemisissä, jos se tuntuisi muuten mukavalta, mutta ei väkisin eikä ainakaan mihinkään pirullisiin perinteisiin tai velvollisuuksiin perustuen.
Uskokaa nyt hyvät naiset, että jos se anoppi ei ole mukava, niin ei sitä tarvitse katsoa päinkään. Ei sellaista rakkautta olekaan, että pitäisi miehen puolesta sietää jotakin henkilöä, jonka kanssa ei tule toimeen.
Rakkaus ei tuota pahaa mieltä, eikä rakkauden nimiin saa vaatia toista tekemään asioita, joita toinen ei halua tehdä.
Kummallista, että puhutaan niin paljon koulukiusaamisesta ja työpaikkakiusaamisesta, kun varsinainen kiusantekijä voi löytyä niinkin läheltä kuin puolison lapsuudenkodista. Avioliiton solmiminen tarkoittaa liian usein sitä, että kiusaaja (anoppi) saa vapaat kädet tuhota alun perin itselleen ihan vieraan (miniä) ihmisen aikuiselämän ja tuhota perhe- ja kotirauhan. Tämä ei ole vielä niin ihmeellistä, mutta se on, että kun yksi nainen (miniä) on hätää kärsimässä, niin 100 naista on kehottamassa hyväksymään kärsimiset ja kiusaamiset ihan luontevana osana avioliittoa. Eihän se nyt noin voi mennä?
Mitä sitä turhaan syyllisiä hakemaan? Se on ihan sama kenessä se varsinainen syy epäsopuun on, ei ole mitään pakkoa olla tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa ei halua olla tekemisissä.
Ajatelkaa nyt itsekin. Meillä saa avioparit erota ihan rauhassa, jos eivät tule toimeen keskenään, mutta anopista ei pääse eroon millään; kehotetaan vain nielemään ja sietämään ja pitämään vielä kieli kurissa, ettei vaan anoppikin pahoita mieltään.
Naisten asema yhteiskunnassa on sadan vuoden aikana monin tavoin parantunut suhteessa miesten asemaan. Nyt pitäisi alkaa korjata sitä epäsuhtaa, joka vallitsee naisten kesken. Anoppi ja miniä ovat tasavertaisia naisia joka suhteessa, älkää miniät tekään tätä unohtako, vaan pitäkää huolta itsestänne.
Huh, sainpas vuodattaa. Kommentteja?
Samalla voisi lopettaa sellaiset pakolliset sukulaisvierailut, jotka eivät tunnu kaikista osapuolista mukavilta.
Moni avioliitto olisi onnellisempi, jos puolisot keskittyisivät enemmän perheeseensä kuin vanhempiinsa, useimmiten mies äitiinsä, mutta myös toisin päin.
Sukulaisten kanssa voisi toki olla tekemisissä, jos se tuntuisi muuten mukavalta, mutta ei väkisin eikä ainakaan mihinkään pirullisiin perinteisiin tai velvollisuuksiin perustuen.
Uskokaa nyt hyvät naiset, että jos se anoppi ei ole mukava, niin ei sitä tarvitse katsoa päinkään. Ei sellaista rakkautta olekaan, että pitäisi miehen puolesta sietää jotakin henkilöä, jonka kanssa ei tule toimeen.
Rakkaus ei tuota pahaa mieltä, eikä rakkauden nimiin saa vaatia toista tekemään asioita, joita toinen ei halua tehdä.
Kummallista, että puhutaan niin paljon koulukiusaamisesta ja työpaikkakiusaamisesta, kun varsinainen kiusantekijä voi löytyä niinkin läheltä kuin puolison lapsuudenkodista. Avioliiton solmiminen tarkoittaa liian usein sitä, että kiusaaja (anoppi) saa vapaat kädet tuhota alun perin itselleen ihan vieraan (miniä) ihmisen aikuiselämän ja tuhota perhe- ja kotirauhan. Tämä ei ole vielä niin ihmeellistä, mutta se on, että kun yksi nainen (miniä) on hätää kärsimässä, niin 100 naista on kehottamassa hyväksymään kärsimiset ja kiusaamiset ihan luontevana osana avioliittoa. Eihän se nyt noin voi mennä?
Mitä sitä turhaan syyllisiä hakemaan? Se on ihan sama kenessä se varsinainen syy epäsopuun on, ei ole mitään pakkoa olla tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa ei halua olla tekemisissä.
Ajatelkaa nyt itsekin. Meillä saa avioparit erota ihan rauhassa, jos eivät tule toimeen keskenään, mutta anopista ei pääse eroon millään; kehotetaan vain nielemään ja sietämään ja pitämään vielä kieli kurissa, ettei vaan anoppikin pahoita mieltään.
Naisten asema yhteiskunnassa on sadan vuoden aikana monin tavoin parantunut suhteessa miesten asemaan. Nyt pitäisi alkaa korjata sitä epäsuhtaa, joka vallitsee naisten kesken. Anoppi ja miniä ovat tasavertaisia naisia joka suhteessa, älkää miniät tekään tätä unohtako, vaan pitäkää huolta itsestänne.
Huh, sainpas vuodattaa. Kommentteja?
Vastaukset 12
Vanhimmat
muistakaa tämä anopit ! eikä teidän ole mikään pakko tavata miniäänne jos ette itse välttämättä halua.
voitte laittaa oven kiinni ja sanoa että tuo ihminen
ei ovestanne sisälle tule.
eikä teidän ole mikään pakko olla lapsenhoitajana kun vanhemmat haluavat "rentoutua", ellette välttämättä halua kiduttaa itseänne.
muistakaa tämä kun seuraavan kerran teitä pyydetään hoitamaan lapsia, muistakaa miten miniä vihaa teitä mutta vain tarvitsee hoitajaa ...
nauttikaa omasta ajasta ja tavatkaa ystäviänne, unohtakaa koko tyhmä suku, varsinkin ulkopuolinen miniä.
Itselläni ei ole yli 15 vuoden aikana ollut miniän kanssa hankaluuksia. Tosin olemme auttaneet niin monella tavalla, että eipä kai se oikein olisi ollut mahdollistakaan. En nim. koskaan myöskään tuppaudu vierailulle pojan perheeseen kutsumatta. Lastenhoidon vuoksi kyllä sitäkin enemmän.
Eilen juuri miniä soitti onnellisena, että on saanut toivomansa uuden työpaikan. Olin aidosti iloinen hänen puolestaan, koska työpaikka on lähellä ja rahaa velkainen perhe totisesti tarvitsee.
Lastenhoito kuitenkin jälleen kerran takkuilee. Rakastamme lapsia ja hetkeäkään epäröimättä, lupasin jälleen kerran auttavamme parhaamme mukaan.
Minulle ei lastenhoito ole koskaan ollut ongelma, päinvastoin.
Mikäli on kysymyksessä sinun kuvittelemasi tapaus, voi tietenkin olla hoitamatta lapsia. Se vaan kostautuu sillä, ettei saa ollenkaan olla lastenlasten kanssa, jotka ovat viattomia anopin ja miniän keskinäisiin kahnauksiin.
Ei anoppi, sen paremmin kuin miniäkään, kuitenkaan mikään sylkykuppi ole, joten kaikkea ei todellakaan kannata sietää, puolin ja toisin.
Sitä vaan en ymmärrä, että näiden kirjoitusten perusteella on olemassa niin paljon hirviöanoppeja. Minä kun en ihan tosissani tunne yhtään.
Äitini ei aikoinaan voinut sietää anoppiaan, mutta silloinkin minulla oli mammastani erilainen käsitys. Tosin hän silloin tällöin provosoitui äitini käytöksestä. Äitini lempilause anopistaan olikin, että anoppi kiljui, "Tuon pahuksen ämmän vikaa on kaikki". No, kaipa siinä todellisuudessa kummassakin oli vikaa. Äitini sai kyllä isänikin niin puolelleen, etteivät moneen vuoteen olleet tekemisissä.
Minä kuitenkin kävin mamman luona jatkuvasti ja vein vieläpä kaverilauman mukanani. Suuripiirteinen mammani ei välittänyt, vaikka söimme talon tyhjäksi. Hän myös aina osti minulle karkkeja ja kaikkea muuta, mitä nuukat vanhempani eivät koskaan tehneet.
Minulle on omakohtaisesti jäänyt mammastani hyvät muistot. Olisi ollut todella suuri vahinko, mikäli äitini olisi estänyt tapaamisemme, tai mamma ei olisi ottanut minua vastaan. Ihme kyllä, sitä ei koskaan tapahtunut.
Lopulta, äitini ja isäni kuoleman jälkeen, minä olin yli 90 vuotiaalle mammalleni ainoa läheinen ja tärkeä ihminen. Joten minulle lapsenlapsena mamma oli tärkeä, mutta myös minä lapsenlapsena olin hänelle tärkeä, anopin ja miniän huonoista väleistä huolimatta.
”Kyllä se mummu syyt keksi, kun ei kuolla tahdo” sanoi äitini silloin kun asiat eivät menneet haluamansa mukaan
”Mummu tulee taas haisemaan nurkkiin” mummun tullessa vierailulle.
Äidin hautajaisiin en mennyt, ei ollut tarvetta.
Kylläpä sattuvasti kuvailit vihantäyttämää äitiä.
En usko, että minäkään menen hautajaisiinkaan, mitä minä siellä tekisin? Ei tee mieli edes kukkia ostaa.
"Äidinrakkaus" ja pyh. Eivät kaikki lapsia hankkineet edes sovi äidiksi, saati että pystyisivät rakastamaan. Minun äitini ei ainakaan puheidensa mukaan tykkää yhtään kenestäkään, kaikki ihmiset vain ovat kamalia kun eivät tee just niin kuin hän tahtoo ja sillä sekunnilla. Sitten vihaa kaikkia siellä yksinäisessä kammarissaan ja ihmettelee, miten tässä nyt näin kävi, kun kukaan ei tule katsomaankaan.
Todella hyvä, ja asiallinen puheenvuoro, suomenkieli on toisin puolin vaikea ja puutteellinen.
Vanha käsitys naimisissa olosta on säännöllinen kanssa käyminen ilman eromahdollisuutta. Sanaa naimisissa ei löydy yksinään.
Ikäväasia josta ei pääse eroon: ”On naimisissa sen kanssa” ”Ei me olla naimisissa” sanotaan läheisen suhteen purkautuessa, kun ei tarvi maksaa elatusapua. :D
Sivistys sanakirjastani löytyy:
naimiskaari v:n 1734 lakiin sis. avioliitoa koskevat määräykset. Kumottiin Suomessa lopullisesti v:n 1929 avioliittolailla.
Googlella löytyi http://fi.wikipedia.org/wiki/Naimattomuus
Sekä naimattomuuden kumoava http://fi.wikipedia.org/wiki/Avioliitto
avioliiton yksikkö on http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhe
suku taas http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukututkimus valkaistuu tuossa http://fi.wikipedia.org/wiki/Ystävä ystävyys onkin sitten kinkkinen juttu :D
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rakkaus
Rakkaus on kiintymyksen ja kaipuun tunne. Rakkaus on yksi ihmisen voimakkaimmista tunteista. Rakkaus voi kohdistua toiseen ihmiseen, aatteeseen, uskontoon, taiteeseen, luontoon tai johonkin muuhun asiaan. On sanottu, että rakkauden vastakohta ei suinkaan ole viha, vaan välinpitämättömyys.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ero
Rakkaus ei ole yksi tunne vaan se käsittää monia eri tunteita. Esimerkiksi miehen ja naisen välisessä rakkaudessa keskeistä on seksuaalisuus, kun taas vanhempien jälkeläisiään kohtaan tuntemassa rakkaudessa biologinen huoltamisvaisto. Kirkkoisät määrittelivät kolme rakkauden eri muotoa: filos, joka on ystävien toisiaan kohtaan tuntemaa toverillista rakkautta, eros, joka on miehen ja naisen välistä eroottista rakkautta ja agape, joka on ylimaallista jumalallista uhrautuvaa rakkautta. Myös Platon jakoi rakkauden kolmeen lajiin; ne ovat ruumiillinen rakkaus, politiikan rakastaminen sekä ideoiden rakastaminen
”Nyt pitäisi alkaa korjata sitä epäsuhtaa, joka vallitsee naisten kesken. Anoppi ja miniä ovat tasavertaisia naisia joka suhteessa, älkää miniät tekään tätä unohtako, vaan pitäkää huolta itsestänne.”
Eivät joka suhteessa, anoppi on puolison äiti, puolisot ovat toistensa elämän kumppaneita.
Aika erikoista ettei sanaa elämän kumppani löydy mistään, vaikka myös se on vanha käsitys kuten naimisissa oleminen.
Asia on huomion arvoinen ja mielenkiintoinen.
Naimisissa tai elämän kumppani, kukin päättä itse oman elämänsä.
Elämän kumppanin suku voi olla hankala, mutta ”suku sutena juoskoon” tapaamisvelvoitetta ei ole puolisolla, eikä kielto oikeutta puolison ihmissuhteisiin. Naimisista pääsee jo eroon, avioliiton saa purettua, jopa puolison siitä tietämättä
kovin laajalle tuollainen ajattelu.
Nyt on aikuistunut sellainen sukupolvi, jolle suku on riesa eikä rikkaus ja en yhtään ihmettele että masennus ja muut mielen sairaudet ovat lisääntyneet.
Eiköhän se pikemminkin ole niin, että kun jättää ikävät ja masentavat, vain velvollisuudeksi koetut sukulaiyhteydet vähemmälle niin itselle tulee paljon parempi mieli ja on aikaa ja voimavaroja huolehtia siitä omasta hyvinvoinnistaan.
Olen samaa mieltä ensimmäisen kirjoittajan kanssa siitä, että sukulaisia (etenkään puolison sukulaisia) ei ole mikään pakko tavata jos siltä tuntuu. Jos ei yksinkertaisesti tule toimeen sukulaisten kanssa, niin mitä sitä itseään kiusamaan. Oman suvun juhlissa ja tapaamisissa käymisen vaikka sitten velvollisuudentunnosta vielä ymmärrän, mutta en tajua miksi pitäisi vielä kumppanin sukujuhlissa juosta jos ei juhlista jää kun tylsä tai paha fiilis.
ettei tuokaan malli toimi kovin hyvin.
Näin ajattelin minäkin, anoppina, kun huomasin, että emme ole mieluisaa seuraa miniälle. Mitään riitaa ei ole ollut.
Kieltämättä, olen huomannut, että poikani kärsii tilanteesta, eikä miniäkään nyt sitten loppujen lopuksi niin tyytyväinen ole. Emme ole vuoteen miniän kanssa tavanneet, poikani käy yksin tervehtimässä. Olisin luullut että miniä on onnensa kukkuloilla, kun pääsi meistä kokonaan eroon.
Jari Sillanpään anoppi on homoseksuaali :o
Ei tunnu ihmiset ymmärtävän että kun lapsi hankkii perheen, se on AIKUINEN! Minunkin anoppini vetoaa aina kaikkeen sukujuuriaan myöten. Lapset saavat tehdä mitä haluavat, ja hän keksii aina selityksen. Olevinaan uskovainen, mutta nehän eivät valehtele y.m. Ota se siltä kannalta että kuolee se ennen sinua, saat nauttia omasta elämästäsi silloin. Minut on kotoa opetettu olemaan rehellinen, ja pyytämään anteeksi. Sellaista en ole koskaan kuullut hänen lapsiensa tekevän...
mutta silti olet ottanut mieheksesi sellaisen ihmisen.
kuolee ensin ?
tänään juuri kuulin tuttavaperheen 18 v kuolleen kolarissa, ei kuolema ikää katso.