olen harkitsemassa USA:an au pairiksi lähtöä ja mietin vaan, että millaisia noi jenkkiperheet oikeestaan on. Minkälaisia kokemuksia teillä on? (Vaihtelee tietysti tosi paljon)Mutta tuntuu, että monella euroopassa olleella au pairilla on kokemusta siitä, että jää perheen ulkopuolelle ja joutuu tekemään lähinnä kotitöitä. Ottaako jenkkiperheet tämän "perheenjäsen"-jutun enemmän sydämenasiaksi? :)
jenkkiperheet
kiinnostaap
141667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
jenkkiperheeseen "sisäänpääsy" todella vaikeaa.Tyyli jossa ollaan ulkonaisesti erittäin ystävällisiä kuuluu asiaan,mutta vähääkään henkilökohtaisemmat asiat pitävät itsellään.Tyyliin kuuluu myös puhuminen jopa suunnittelu monista asioista,jotka suomalaisena otat tosissasi.Amerikkalainen VAIN puhuu,ei tarkoita että puhutut asiat toteutuisi.Toki on ihmisiä ja perheitä joissa tämä ei toteudu,mutta kyllä tämä on juuri amerikkalaisten erityispiirre,joka on syytä muistaa jos sinne menee.Ulkopuolisuuden tunne on jäädäkseen,lähelle et pääse siellä ihmisten kanssa.
Eli jenkki voi sanoa helposti, kun vaikka puhut, että millainenhan se Philadelphian se ja se mall on, että joo minä vien sinut sinne yksi päivä. Siinä sitten odotat maailman tappiin että milloin vie. Tällaiset lupaukset eivät tarkoita mitään Hyvää päivää enempää.
Niin se on: jenkit puhuu paljon ja sanovat kaikkee, mutta on toinen asia, että toteutuuko puheet ja tarkoittaako ne niitä. Vastaus on: yleensä eivät. Ja se tuntuu suomalaisesta pahalta/oudolta. Tuntuu, että menee luottamus. Vaikka yritin ajatella, että kunhan ei ota tosissaan niiden puheita, niin kyllä se silti on vähän outoa, että kun perheen äiti sanoo että lähettää mulle sähköpostiin yhden hauskan kuvan (olimme molemmat keittiössä) ja hän meni tietokoneelle, mutta kun katsoin sähköpostiini, eihän siellä mitään ollut! Eli siis ihan pikkujutuissakin ne sanoo yhtä ja tekee aivan toista!! tiedän että ihmisiä on paljon erilaisia, mutta jäi jenkeistä kyllä kuva tyhjänpuhujina.
Ja on myös totta, että jenkit eivät päästä lähelle. Ja perheen äiti sanoikin mulle suoraan, että vieraiden kanssa puhutaan yleismaailmallisia asioita ja olleen ystävällisiä, mutta henkilökohtaisiin asioihin ei mennä ikinä. Harvoin edes tosiystävät päästävät toisiaan hyvin lähelle. Eli jenkeissä kaikki on usein vain pintaa. En pitänyt siitä yhtään. Ulkopuolisuuden tunne jäi mieleen.
mutta omien kokemusteni mukaan au pair euroopassa on usein juuri vain töissä perheessä. Kun työaika on ohi au pair on omillaan. Tällainen oli ainakin omalla kohdalla tapaus. Saksalaiset jäivät kohteliaan etäisiksi. Minua ei otettu mukaan perheen retkille, tätä ei pidetty edes vaihtoehtona. Perhe oli kyllä ystävällinen, mutta viileään tapaan. Ei sielläkään mitään henk.kohtaisuuksia puhuttu.
Tuo puhun paljon ja teen vähän -juttu on kyllä voimassa täällä englannissakin.. Inhottavalta tuntuu, en osaa tottua siihen. Enkä halua. Minulle joka kerta on lupausten pettämistä.
Sanoisin että kaikki riippuu kuitenkin perheestä, ei maanosasta. Minulla on sellainen suht mukava perhe: en ole perheenjäsen, mutta tiukemmista ja syvällisemmistä ja kipeistäkin asioista voimme jutella. Mutta sitten kaveripiiriin kuuluu niitä, jotka on hoidokkilapsilleen siskoja, mutta myös niitäkin joille perhe ei vapaa-ajalla edes puhu. Ja kaikki me siis tällä samalla saarella. Eli vaikea ennustaa.
riippuu taysin perheesta. kuten euroopassakin. espanjassa koin itseni 'vain tyontekijaksi', briteissa olin 'ok kaveri' ja jenkeissa 'pakollinen paha perheelle' (eli kutsuivat jenkkityyliin aina pinnallisesti kaikkeen mukaan yms mutta tuskin oikeasti halusivat etta hengaan kaikkialla kokoajan niiden kanssa.
ei mitenkaan siis voi yleistaa. aivan perhekohtaista ja henkilokohtaista - riippuu siita kuinka itse lahdet matkaan, kuinka perhe kokee sinut ja toisaalta viela eri perheenjasenet voivat ottaa erilaisen kannan sinuun (esim aidin kanssa olet hyva ystava ja isa tuskin puhuu sinulle).
kertoisin senverran omastani,että;perheeni oli puoliksi suomalainen.Eli perheen äiti oli sitä.Alunperin puhuttiin siitä että olen kuin perheenjäsen,otetaan mukaan kuvioihin.Kyllä tämä toteutuikin,mutta ulkopuolinen olo siitä huolimatta.Se on niin pinnallista tuo meininki,kyllä vatii paljon siellä olevalta.Minulla ei sinänsä mitään varsinaista valitettavaa,suurin osa asioista meni suunnitelmien mukaan.Olin mm mukana Kiitospäivän perheillallisilla,teimme monta viikoloppuretkeä vaikka minne jne.Positiivisiakin yllätyksiä juuri ihmisten kohdalla oli.Esim eräs perhetuttu nainen yllätti minut lämpimyydellään ja osaanotollaan ( koirani suomessa oli menehtynyt )Kaikenkaikkiaan kysymys on ihmisistä sielläkin,erilaisia ollaan joka puolella.
perheen valintaanhan voi vaikuttaa itse, vaikka menisikin järjestön kautta. Uskon, että siinä vaiheessa, kun alat lähettää maileja ja soitella perheiden kanssa niin joukosta nousee joku, joka tuntuu oikealta.. jolla on samantyyppisiä ajatuksia jne. Voihan siinä vaiheessa kysyä suoraan, että tulisinko olemaan teille enemmän kuin työntekijä vai ihan oikeasta jonkinlainen perheenjäsen.
Mielestäni tämäkin on hyvin paljon kiinni itsestä ja omasta asenteesta. Valintaan pystyy vaikuttamaan alussa, se kuinka paljon jaksaa nähdä vaivaa ja odottaa sopivan perheen löytymistä on jokaisen omasta kärsivällisyydestä kiinni.
Itse olen hakenut USA:n au pairiksi ja lähden matkaan avoimin mielin.. kulttuurivaihtoonhan tässä ollaan lähdössä =) siellä tulee varmasti olemaan moni asia erillä tavalla kuin täällä koto-Suomessa, mutta siksi olen sinne lähdössäkin.. Tuntuupahan mahtavalta palata sitten takaisin! Ja perhettä voi aina vaihtaa jos siltä tuntuu.
on hyva etta lahdet positiivisin mielin matkaan jne..
mutta omalla kohdallani tajusin etta jokainen osaa kaunistella ja varitella sahkoposteja ja puheluja.
mun perhe vaikutti aivan mielettoman hienolta ja odotin tosi paljon etta paasen nakemaan ne, ostin kaikenmaailman tuliaiset niille...no kuukauden paasta ne paatti sitten etta nyt riittaa mulle esittaminen ja nyt taalla on aika ikavaa. Ei niita mun lahjat ole kiinnostanu, tuolla ne jossain lojuu.. Perhe ei ole yhtaan sellainen kun sahkoposteissa ja puhelimessa...Ja uskopa pois,pakkasin mukaan oikein paljon tota mukavaa energiaa ja positiivisia ajatuksia..
Unohtavat aina maksaa palkan palkkapaivana, joudun aina tekemaan ylitoita(sanovat etta tulevat takaisin 3h paasta...voi aina lisata vahintaan tunnin siihen itse),lupaavat kaikennakoista,eivat kiita mistaan,tuntuu valilla etta mikaan ei oikeastaan kelpaa niille.
Tiedan etta tama kuulostaa valitukselta, mutta olen paattanyt ohjeiden mukaan kaantaa taman positiiviseksi kokemukseksi viela ja olen itse sellainen etta tuntuu pahalta loukata toisia, joten en voisi lahtea taalta tai vaihtaa perhetta..
mutta sen vaan sanon, etta ei niista perheista voi tietaa varmasti ellei tunne ennaltaan...Jokainen osaa satuilla.
Nyt olen paattanyt etta olen vuoden taalla ja takaisin suomeen, sitten menen toihin vahaksi aikaa ja lahden toisen jarjeston kautta uudestaan...
Jakseluja kaikille aupaireille,ei tama helppo homma ole...
suomalaisella sisulla pötkii pitkälle, toisinaan liiankin. Vaihda ihmeessä perhettä, sinulla on oikeus siihen jos he eivät pidä sopimuksesta kiinni.
Vuosi ulkomailla tulisi olla sinulle hieno kokemus!
niin...taytyy varmaan niin tehda...kuinkahan sekin sitten hyvin onnistuu ja joudunkohan oikeuteen perheen loukkaamisesta :DDDD
minulla oli tosi huono perhe ja vaihdoin sitä. sainkin jopa vielä huonomman perheen ja sain tarpeekseni jenkkiläisistä. lähdin kotiin.
molemmat perheet kehuivat itseään maasta taivaisiin. todellisuus voi olla hirveä.
järjestön kautta olit au-pairina?
jarjestosta ei sinansa kylla ole pahaa sanottavaa...