Mistähän löytäisin uskoa rakkauteen? Uskoa siihen, että vielä rakastuisin, joku rakastaisi minua?
Olen kokenut ns. suuren rakkauden, joten tiedän miltä tuntuu, kun rakastaa toista niin paljon, että järki lähtee ja saa vastarakkautta. Rakastin niin tosissani. Noh...pieleen meni ja minut lopulta jätettiin.
Nyt olen alkanut pelkäämään, että kykenenkö enää rakastumaan ja rakastamaan ketään toista samalla lailla? Onko muilla samanlaisia pelkoja? Olen tavannut paljon miehiä ja joitain juttujakin on ollut aluillaan. Minä en vain tunne juuri mitään, ehkä parhaimmillaan jonkinasteista tykkäämistä, ei sen suurempaa. Sen vuoksi onkin ollut pakko aina viheltää peli poikki. Vertaan kaikkia miehiä exääni, ja kukaan ei tunnu miltään.
Voiko niin käydä, että ex oli se minun puolikkaani, ja toista ei tule? Ei kai niin voi olla, jos suhteemme kuitenkin päättyi. Minua oikeasti pelottaa, että voinko enää tuntea niin vahvasti. Erosta on jo vuosi. Tuntuu, että pakahdun tähän tunteeseen, sisällä niin paljon rakkautta ja hellyyttä, mutta ei ketään kelle sitä haluaisi antaa.
Olen kokenut ns. suuren rakkauden, joten tiedän miltä tuntuu, kun rakastaa toista niin paljon, että järki lähtee ja saa vastarakkautta. Rakastin niin tosissani. Noh...pieleen meni ja minut lopulta jätettiin.
Nyt olen alkanut pelkäämään, että kykenenkö enää rakastumaan ja rakastamaan ketään toista samalla lailla? Onko muilla samanlaisia pelkoja? Olen tavannut paljon miehiä ja joitain juttujakin on ollut aluillaan. Minä en vain tunne juuri mitään, ehkä parhaimmillaan jonkinasteista tykkäämistä, ei sen suurempaa. Sen vuoksi onkin ollut pakko aina viheltää peli poikki. Vertaan kaikkia miehiä exääni, ja kukaan ei tunnu miltään.
Voiko niin käydä, että ex oli se minun puolikkaani, ja toista ei tule? Ei kai niin voi olla, jos suhteemme kuitenkin päättyi. Minua oikeasti pelottaa, että voinko enää tuntea niin vahvasti. Erosta on jo vuosi. Tuntuu, että pakahdun tähän tunteeseen, sisällä niin paljon rakkautta ja hellyyttä, mutta ei ketään kelle sitä haluaisi antaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla vähän sama tilanne ja samoja fiiliksiä.
Mä oon tässä huomannut, että vastaan on tullut ihan kivoja tyyppejä.Mutta ongelma on siinä etten anna itselleni lupaa ihastua/rakastua, koska en tahdo enää pettyä.
Tästä olen tullut siihen johtopäätökseen, etten ole vielä valmis uuteen suhteeseen ja tahdon nyt elää omaa elämääni...ilman miestä, ainakin siihen asti kunnes annan itselleni luvan mennä elämässä eteenpäin.
Uskon vahvasti vain yhteen oikeaan. Jos tämä tulee... ja sitten menee, niin se oli siinä. - Kiitos ja hyvästi.
Esim. Isotätini (äitini täti) oli yhdessä ainoassa suhteessa joskus 30-vuotiaana ja silloinkin vain vuoden tai kaksi. Mies kuoli ja isotäti jäi yksin. Tämä tapahtui joskus 1940/-50 -lukujen taiteessa. Rakkaus oli kuitenkin sen laatuista, ettei isotätini edes seurustellut enää koskaan kyseisen suhteen jälkeen! Hän eli kuitenkin antoisan ja onnellisen itsenäisen ihmisen elämän ja hyvin terveenä. Hän kuoli vasta muutama vuosi sitten todella iäkkäänä ja vain viimeiset pari vuotta hän oli kyllästynyt elämään ja odotti jo pääsyä pois. Muutoin hän oli aina elämäniloinen ja positiivinen.
ihmisestä. Jos tarvitsee ihmistä rinnalleen tai halua lapsia, ei siinä ole mitään vikaa.
Miksi te, jotka olette sen saaneet kokea, ette iloitse siitä, vaan olette kuin tuhon omia kun ette löydä uutta? On paljon ihmisiä, jotka eivät ole saaneet kokea moista ylellisyyttä koskaan.
En tiedä kuinka monta epätoivoista oon jo tänään pelastanut heikkohermoisten järvestä. Toi tollanen marina on täysin turhaa ja lähinnä vaan ärsyttävää. Suuresta rakkaudesta alkaa tämä loputon rakkauden kärsimysnäytelmä. Suurin on sitä vain siksi, että on samalla se ensimmäinen.
Halusit tai et, lisää suuria tunteita on tulossa sunkin pään menoksi. Et kai tosissas luule, että elämä ja rakastaminen loppui tähän? Voi apua. Mä vaan näen tän kaiken niin paljon selvemmin, siks tä itkuvirsien jatkuva ujellus ei herätä enää sympatian tunteita vaan jonkin sortin ärtymystä pikemmin. Suuri rakkaus ei koskaan kuole sun sydämestä, sun on vaan opittava elämään sen kanssa. Sen roihu himmenee ajan kanssa ja vielä tulee se päivä, jolloin oot vapaa sen kahleista ja voi sitä onnen tunnetta, kun tajuat olevas rakastunut! Ja millä volyymillä? Huh, rakkaus senkun kypsyy iän myötä eikä se suuri rakkaus sinä hetkenä tunnu olleen edes niin suurta. Ainakaan se ei ollut niin syvällistä kuin mitä tuleman pitää.
Voin lohduttaa, että mulla kesti n.2 vuotta toipua mun Suuresta rakkaudestani. Se oli uskoa koettelevaa aikaa, mutta lopulta tajusin itsekin, että tästähän se Elämä vasta alkaa..ja jipii! Sen jälkeen koin tajunnan räjäyttävän rakastumisen. Meinas henki mennä sen roihun mukana. No, ei sekään sit ollut Se. Mutta kokemusta viisaampana tiesin, että vanhan tilalle tulee aina lopulta uutta.Nyt mä olen kylläkin sinkku, mutta niin pirun onnellinen silti. On vaan niin toiveikas olo, sillä se joku antaa odotuttaa itseään tuolla ulkona jossain..kaikki se ihana on vasta tulossa =)
Kyllä vaan ne tunteet herää jossain vaiheessa. Kokemuksesta tiedän ja taidan kallistua sille kannalle, että niitä oikeita on enemmän kuin se yksi, jo ihan tilastollisessakin mielessä. Olen romantikko, mutta en voi olla pohtimatta, että näiden miljardien ihmisten keskeltä löytyy oikeasti jokaiselle monta, joita voisi rakastaa syvästi. Kohtaamisessa vain se ongelma. Elänohjeeksi on vain otettava toiseen ihmiseen luottaminen, vaikka kokisikin myöhemmin pettymyksen, ehkä aina yhä uudelleen. Ja sitä seuraavaa oikeaa odotellessa pitäisi opetella löytämään kanava, jolla ohjata kaikki se hellyys ja rakkaus muuhun, läheisiin, ystäviin, naapurin lapsiin, koiraan yms.
Ei sitä uskoa rakkauteen etsitä, tai löydetä. Se on ja pysyy sun sydänmessä. sitä vaan ei tunne niin konkreettisesti.
Mä jos kuka tiedän tän systeemin. Niin tavallisessa rakkaudessa, jossa rakastetaan vastakkaista sukupuolta (tai samaa) Ilman sukulais tai kaveruus suhteita, kuin myös kaveri ja äiti tytär suhteessaa. Sieltä se vain puhkee.
POKS! Ja huomaat saavasi hyvityksen menetettyyn rakkauteen.sulla on vielä elämä edessä, sen tiedän siitä, että haet vielä rakkautta epätoivoisesti...