Kun tiedät tulleesi petetyksi,niin petätkö sinä kostoksi.Vai otatko eron tai sitten vain annat anteeksi.
kannan otto
M30
181616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kannanotto:
Yksittäisen syrjähypyn annan anteeksi. En tiedä miten suhtautuisin pidempiaikaiseen pettämiseen.. riippuisi kai siitä, miten puolisoni paljastumiseensa suhtautuisi (vaikea kuvitella tilannetta, onneksi :)).
Kostoa en kannata missään tilanteessa. Ero olisi vasta viimeinen ratkaisu, jos ei suhdetta enää muuten saa korjattua.
Tiedän kyllä,mun virhe johtuu siitä,että ajattelin OTTAKAA KANTAA.Sori ei toistu,eikä se nyt ole pää asia.
se ei todellakaan ole..
ei se kuule ole mikään noista vaihto ehdoista,tai ei ainakaan niin helposti kuin sen saa kuulostamaan.Anteeksikin voi antaa,kostaakin saattaa,erotakin voi koettaa mutta unohtaa sitä tunnetta kokemusta ei voi,se sattuu ja syvälle...ja kauan.
Eihän se helppoa ole.Puhun kokemuksta josta en ole vieläkään päässyt yli.Aina kun näen sen toisen osapuolen niin se kalvaa mieltä,vaikka olen anteeksi antanut. Kävin itse kostoksi arvaat varmaan,että ei helpota yhtään.Paremminkin pahentaa asiaa.Ei voi edes purkaa pahaa oloa suuttumalla.Tästä on jo n.6 vuotta.
"Kostaja" on yhtä paha, jos ei pahempi kuin pettäjä. Yleensä pettäminen tapahtuu hetken mielijohteesta,alkoholilla on yleensä osuutta tapahtumien kulkuun ja sen jälkeen kaduttaa todella paljon. Kostaminen on suunniteltu juttu jolla halutaan tietoisesti loukata toista todella pahasti. Jos olet itse anteeksi antanut, miltäköhän mahtaa tuntua hänestä, jolle kostit?
kostamalla on pahempaa kuin "pelkkä" pettäminen. Kostoon sisältyy kaksi rikosta, itse kosto ja se pettäminen. Pettämiseen vain pettäminen. Pettäminen on ikäänkuin tapon yritys ja kostamispettäminen murhan yritys...
Asiaasi on hankala ottaa kantaa, koska viestistä ei käy ilmi kenen osapuolen näkeminen kalvaa mieltäsi? Senkö, jonka kanssa kumppanisi petti sinua vai sen, jonka kanssa sinä kostit? Et myöskään kerro, kummasta et vieläkään ole päässyt yli, petetyksi tulemisesta vai kostamisesta? Jos olet vielä samassa suhteessa, eikö olisi terveellisempää päättää suhde kuin jauhaa asiaa noinkin monen vuoden päästä pääsemättä siitä yli?
Totta! Sellaiset, jotka eivät asiaa ole henkilökohtaisesti kokeneet, voivat olettaa, että homma on sillä selvä, kun valitsee joko anteeksiannon, kostamisen tai jättämisen. Asia ei lopu siihen pitkään pitkään aikaan jos koskaan. Esim. omassa tapauksessani se muutti minut kokonaan ihmisenä.
pääsee yli jos tahtoa riittää. On omaa kehittymättömyyttä jauhaa monen vuoden takaisesta pettämisestä.
hätäisesti ajateltu.
Jokainen täysijärkinen ihminen ymmärtää, ettei suinkaan ole kysymys yksinkertaisesta valinnasta eron tai anteeksiannon välillä (kostaminen on ihan per..stä). Itseasiassa valintaa ei ole: Ero on pakoa todellisuudesta. Se vain osoittaa sen, ettei ole kykenevä käsittelemään toisen pettämistä.
Anteeksianto, todellinen sellainen, vaatii aikaa. Ymmärrän hyvin, että harva antaa anteeksi pettämisen jos on kyse lyhyestä suhteesta. Mitä lyhyempi suhde, sitä kauemmin anteeksiantoon menee aikaa ja sen kanssa on työskenneltävä kunnolla, että saavutetaan haluttu tulos: Luottamuksen palautus.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=20500000000378826
ja puhu vasta sitten, miten ero on pakoa todellisuudesta! Olisitko itse kykenevä käsittelemään tämän pettämisen ja antamaan anteeksi! Sinunkin luottamuksesi palaisi tämän jälkeen?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=20500000000378826
ja puhu vasta sitten, miten ero on pakoa todellisuudesta! Olisitko itse kykenevä käsittelemään tämän pettämisen ja antamaan anteeksi! Sinunkin luottamuksesi palaisi tämän jälkeen?
osaa sanoa palaisiko luottamukseni, ehkei.
Minulla on yksi uskottomuuskokemus, joka ei tavallaan ollut rankka, muttei helppokaan! Erosimme ystävinä 3 vuoden miettimisen jälkeen. Itse olin silloin hyvin nuori, erotessa 19. Tämä poikakaverini oli minua viisi vuotta vanhempi ja hänen mielestään pettäminen ei ollut maailman karmein asia. Hänellä ei ollut yhdenillan suhteita vaan yksi rinnakkaissuhde. Hänen mielestään minulla olisi myös saanut olla, mutta en halunnut.
Erosimme ja olemme tapailleet siitä asti, vuosia. Minulla on perhe ja hänelläkin, tosin hän erosi muutama vuosi sitten. Nykyisin hän on samaa mieltä kanssani: Parisuhteessa pitäisi pysyä uskollisena.
Pähkäilemme edelleen olisimmeko eronneet ollenkaan jos olisimme sinnitelleet vielä muutaman vuoden yhdessä. Itse olen tyytyväinen ratkaisuuni (minun tahdosta erottiin ja hänelle se on vieläkin jonkinlainen "vaikea paikka"), mutta usein ajattelen, että tämän "poikakaverini" ansiosta olen saanut pidettyä avioliittoni kasassa. Hän on ainoa, johon voin turvautua silloin, kun minulla menee mieheni kanssa huonosti. Olen ilmeisesti antanut hänelle anteeksi, vaikka erosimmekin.
Unohdin sanoa, että aivan turhaan syyllistät ja morkkaat itseäsi "olin niin tyhmä idiootti, etten huomannut pettämistä". Ei ole sinun vikasi, että toinen pettää. Sinun asiasi on vain selviytyä siitä!
En oikein ymmärrä, miksi pitäisi lähteä kostamaan. Lohduttaako se muka niin musertuneessa tilassa? Vaikuttaa enemminkin lapselliselta reaktiolta, jolla yritetään paikata vaurioitunutta miehistä (naisista) itsetuntoa ja näytetään se kaapin paikka: "Kyllä minäkin kelpaan ja saat maistaa omaa lääkettäsi". Se menee minullakin jakeluun, että petetty ei näe mitään syytä olla ottamatta vastaan lohtua, jos sitä joku ulkopuolinen yksinäisenä hetkenä tarjoaa, mutta tietoista kostoa en ymmärrä millään (siis jos ymmärtää, että tässähän on oiva mahdollisuus kostaa). Ja miltähän se tuntuu siitä koston välikappaleesta, jos saa tietää, mihin tarkoitukseen yhteistä "lemmenhetkeä" on käytetty.
Omaa reaktiota on vaikea varmasti sanoa etukäteen. Periaatteessa olen sitä mieltä, että lähdetään eri teille, jos ongelmat pitää ratkoa vieraiden sängyssä. Mutta eihän sitä elämästä koskaan tiedä ja varmaan olisi itsellä petettynä kaikkea muuta kuin vahva ja itsenäinen olo. Epäilen vahvasti kykyäni tehdä rationaalisia päätöksiä pettämisen jälkeisessä tunnemyllerryksessä.
Olen samaa mieltä kanssasi, "pirutar". On varmasti parempi erota, kuin kostaa toiselle.
Minkälainen mahtaa olla suhde sen jälkeen, kun toinen on käynyt kostoreissulla? Ja on todellakin moraalitonta käyttää jotain ihmistä koston välikappaleena, uskaltaisin jopa väittää sitä hyväksikäytöksi...
ja kirjoitus taito vielä monin kertaisesti ratkaisevampi