Ennen nykyistä liittoani, jota on nyt kestänyt 8-vuotta, olin aikamoinen "naistenmies". Asiaa tietysti helpotti se, että olen aikamoinen stereotypia hyvännäköisestä, pitkästä ja komeasta kaverista jolla aina on riittänyt vientiä. Nautin myös erittäin paljon naisten huomiosta ravintoloissa, terasseilla, työpaikalla ym.
Naisia mahtui villeihin poikamiesvuosiin todella paljon. Lyhyitä suhteita, hieman pidempiäkin...
Kuitenkin nyt, kun olen erittäin onnellinen avioliitossani, tuntuu kuin aivoissa olisi tapahtunut jokin muutos. Ehkä niin, että jotkin suvunjatkamiseen ja "naistenkaatamiseen" liittyvät välittäjäaineet ovat taka-alalla tai jotain...
Jokin nimittäin ihan oikeasti ESTÄÄ entisenlaisen pelehtimisen ja flirttailun tyystin. Tottakai se on hyvä asia, enkä muuta haluakaan...olen sitoutuessani ns. yhden naisen mies...mutta silti aika jännä juttu.
Ajattelen asian niin, että luonto on tässäkin asiassa viisas. Vaikka liha perinteisesti onkin heikko, niin oikeassa rakkauden tunteessa, jossa luontaisesti kunnioittaa toista ihmistä niin ei tee sellaisia asioita, mitä ei toivoisi itselle tehtävän.
Että näin tuli sydäntä purettua..positiivisessa hengessä.
Naisia mahtui villeihin poikamiesvuosiin todella paljon. Lyhyitä suhteita, hieman pidempiäkin...
Kuitenkin nyt, kun olen erittäin onnellinen avioliitossani, tuntuu kuin aivoissa olisi tapahtunut jokin muutos. Ehkä niin, että jotkin suvunjatkamiseen ja "naistenkaatamiseen" liittyvät välittäjäaineet ovat taka-alalla tai jotain...
Jokin nimittäin ihan oikeasti ESTÄÄ entisenlaisen pelehtimisen ja flirttailun tyystin. Tottakai se on hyvä asia, enkä muuta haluakaan...olen sitoutuessani ns. yhden naisen mies...mutta silti aika jännä juttu.
Ajattelen asian niin, että luonto on tässäkin asiassa viisas. Vaikka liha perinteisesti onkin heikko, niin oikeassa rakkauden tunteessa, jossa luontaisesti kunnioittaa toista ihmistä niin ei tee sellaisia asioita, mitä ei toivoisi itselle tehtävän.
Että näin tuli sydäntä purettua..positiivisessa hengessä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sinua ja puolisoasi! Mukava joskus lukea näitä positiivisiakin juttuja.
Sitten vaan tuli välttämättä mieleen, että miksiköhän se minun mieheni petti... :(
Toivon sydämeni pohjasta, että teillä tämä kestää, koska näyttää siltä, että suurin osa liitoista hajoaa toisen pettämiseen nykypäivänä.
Itse olen ollut melk. kolmekymmentä vuotta mieheni kanssa ja olen myös joutunut kokemaan petetyksi tulemisen. Tätä en toivoisi kenellekään
kannustavista viesteistä. sen verran vielä lisään tuohon aloitukseen, että tämä "aivohäiriö" ilmeisesti myös vähentää (huom! ei poista kokonaan) mustasukkaisuutta, koska molemminpuolisen kunnioituksen myötä sekin on asettunut "tyydyttävälle tasolle".
Eipä silti...on se joskus kurjaa jäädä hoitamaan lapsia kotiin, kun parempi puolisko tälläytyy ja lähtee ystävien kanssa radalle.
Toinen vaihtoehto olisi ruveta hankalaksi...ja sitten vasta hankaluudet alkaisivat.
Olen joutunut kyllä työstämään omia asenteitani aika lailla, osittain siksi, koska tiedän minkälaisia casanovia stadin yössä pyörii mutta kyllä se niin on, että luottaa pitää.
Muuten ei mistään tulisi yhtikäs mitään.
itselläni on pitkä avioliitto, joka on jo kerran karikot käynyt. Täytyy kuitenkin sanoa, että liittoon tarvitaan tosiaan kaksi.
Itsekin luotin toiseen täysin ja annoin mennä, mutta tämän tapahtuman jälkeen olen tullut huomattavasti herkemmäksi näille asioille, koska en uskonut hänen koskaan pettävän minua, mutta...
Toivottavasti te kumpikin ymmärrätte toisenne arvon, ettekä pilaa liittoanne jonkin mieliteon myötä vuosienkaan päästä, kuten meille kävi. Luottamusta on niin vaikea saada takaisin, sen olen omakohtaisesti saanut kokea.
Hyvää jatkoa ja onnellista loppuelämää!
itsekin olen joskus ollut varinainen... joka paikan höylä, nätisti ilmaistuna.
mutta kun aloin mieheni kanssa seurustelemaan, niin montakin kertaa hyvännäköiset, mukavat miehet ehdottelivat jne. tuli tilanteita, joissa olisin normaalisti esim. suudellut heitä epäröimättä. erityisesti kun vielä olin kovassa humalassa.
yhden tapauksen muun muassa muistan... olin todella pahassa kunnossa, pidin tyypistä ja hän oli komeakin, mutta kun tuli se hetki että oltiin suutelemassa, niin yhtäkkiä mulla tuli stoppi. vaikka olin ihan perseet olalla, en pystynyt... kuin olisi juossut seinää päin.
olen siitä tosi ilonen.. onneksi en mennyt mitään niin tyhmää tekemään, olisin todella katunut. sillon tosin oltiin rakkaani kanssa seurusteltu vasta vähän aikaa, eli rakkaus oli vasta aluillaan... mutta siitä huolimatta se esti. sillä hetkellä en vaan pystynyt ajattelemaan kuin häntä, ja seuraavana päivänä oli syyllinen olo jo siitä kun olin edes harkinnut moista :/
taas oikea rakkaus kestää tyhmyydet :D.
sen todella kaikki kestää? Ei sentään.
No, yksilö kestää sen minkä kestää. "Kaikki" on joillekin sama kuin toisille "ei mitään". Joidenkin "kaikki" on vastaavasti toisille "liikaa".