Olen aina silloin tällöin selaillut tätä kyseistä palstaa ja mittani alkaa täyttyä tästä ainaisesta kakkosten syyttelystä.Oma aviomieheni piti suhdetta yllä naiseen, joka ei ensin tiennyt mieheni olevan naimisissa(sormus piiloon..)ja ajan saatossa ihastuikin mieheeni. Totuuden selvetessä hänelle nainen ei kyennyt lopettamaan suhdetta koska oli ihatuksen ensi huumassa. En syytä tätä kakkosta yhtään mistää, mieheni se kusipää on. Hän on se joka minua petti, ei se kakkonen.Mieheni kanssa minä seurustelen, en kyseisen naisen. Voisinpa melkein sanoa että monen peteyn on helpompi syytellä näitä kakkosia, kuin nähdä asioiden oikeaa laitaa. Lisäksi haluan sanoa sen etten varsinaisesti muutenkaan tuomitse kakkosia, kakkosena olemminen ei kerro juurikaan toisen moraalista sillä asiat ei ole aina niin mustavalkoisia. Eli lopetellaampa kakkosten syyttely ja syytetään niitä oikeita pettäjiä. Kirjoitukseni varmaan herättää mielipiteitä ja ehkä syytöksiä mm. omasta moraalistani, hluan kuitenkin sanoa etten ole ikinä itse pettänyt puolisoani.
hermot menee
minä vaan
211440
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
viestiketjun aiheesta. Erilaisia näkökantoja, kakkosta ei niinkään syyllistetä näissä niinkuin näissä viimeaikaisissa uskottomuus-keskusteluissa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000008124266
Kuinka oikein sanoin tämä aloittaja siinä osaakaan kirjoittaa...
Onnea valitsemallesi tielle. Yritys hyvä kymmenen mutta en usko, että kukaan täällä jaksaa välittää mielipiteestäsi. Annoit vain hyvän syyn aloittaa uuden taistelun. Kävi miten kävi, hienoa, että joku jaksaa kirjoittaa jälleen leirin vastapuolelta. Loppujen lopuksi kaikki me tässä ihmisiä olemme, on tainnut vain päästä unohtumaan välillä kun on ollut täysi työ ryöpyttää muita.
Minä taas uskon, että olet kakkonen, joka koittaa parantaa kakkosten mainetta puolustamalla kakkosia piiloutumalla vaimon asemaan. Kukaan nainen jota on petetty yhtä vittumaisella tavalla, ei ala puolustamaan toista naista joka on osallinen (tahallisesti tai tahattomasti) suhteen rikkoutumiseen. Kyllä nainen on naiselle vihollinen jos miehistä on kyse.
Tai sitten avioliitto oli jo valmiiksi rikki koska vaimo(kaan) ei jaksanut rakastaa....ja sitten taas piti panna muita...
En ole kakkonen, tiedoksi vain.Minusta on jollain tapaa sairasta ajatella että nainen on naiselle vihollinen jos on kyse miehistä.Varmaankin pitäisi eristää mies koko yhteiskunnasta ettei vaan vahinkoa pääsisi tapahtumaan toistamiseen. Ei tuollaisen asenteen kanssa voi elää...
Ja tuo viimeinen lausahduksesi nostati kyllä karvani pystyyn.Ainahan sitä voidaan vaimoakin syytellä jos mies käy vieraissa jne,mutta kuules mies se on ollut viime kädessä se joka on sen munansa toiseen on upottanut...Syitä toki voi löytyä suhteesta, mutta viime kädessä se pettäjä on päätöksensä tehnyt...
Syytellä aina voi vaikka honganlatvaa, mutta lausahduksesi .."monen peteyn on helpompi syytellä näitä kakkosia, kuin nähdä asioiden oikeaa laitaa"..
on monelle liian "paksua" tekstiä. Huomaat sen noista toisista vastauksista. Olisiko kyseessä sellainen strutsi-ilmiö?
Olen kahdessa avioliitossani nähnyt monenlaista kakkosta. 1. liitossa mies kärähti jo parin vuoden päästä. Ystäväkseni lyöttäytynyt naisihminen vei minut bailaamaan, yllättäen jatkoilla teki seksiorgiat. Lähdin kiitämään tilanteesta, paikalla oli joku mies joka ilmeisesti oli vain minua varten. Kerroin miehelleni ja mies suuttui, paljasti jutun ja kakkonen sai kaikilta paskaa niskaansa. Etoo vieläkin.
Toinen kerta oli kun naapurin muijalla tuli asiaa liian usein meille ja tartti "apua". Mies tunnusti mutta muijalle ei kerrottu mitään, säälittävää oli katsella sitä perseen pyöritystä ja flirttailua. Me muutimme pois.
Kolmas oli aivan ihana ihminen, hänestä mies kertoi jo ihastumis vaiheessa. Kävimme terapioissa ja pakko oli tunnustaa, että seksielämämme mätti ja pahasti. Olimme itseasiassa vain kaksi hyvää ystävää avioliitossa. Tästä naisesta tuli vuosiksi ystävä vaikka suhde ei kestänytkään kuin pari vuotta eromme jälkeen.
2 liitossa miehen ex oli vaikeasti alkoholisoitunut - häntä piti siis ymmärtää. Hän jopa yritti yöllä salaa vikitellä miestä ollessaan kylässä ts. selviämässä viikon ryyppyputken jälkeen. Miehen mielestä minä reagoin sairaalloisesti. Tämä tapaus oli todella säälittävä.
Toinen oli karmea! Nainen oli agressiivinen, huumeidenkäyttäjä ja myi itseään rahasta. Mies oli vienyt hänet kotiimme, hän paljastui kun ihmettelin mihin vaatteita ja pari hajuvettä oli kadonnut. Nainen alkoi uhkailemaan ja haukkui minua mielisairaaksi pitkin kyliä. Mies puolusti häntä!!! Lopulta uhkaili väkivallalla jollen luovu miehestäni, olin ymmärtämätön ja tyhmä. Tein sen mutta mies tuli perässäni vaikka muutin kaupunkia. Rauha tämän huoran sielulle, sillä hän on kuollut pari vuotta sitten.
Mies kuulemma oli pettynyt minuun kun en heti alkanut hankkia lasta hänen kanssaan. Läysikin sitten eromme jälkeen sellaisen, joka tätä nykyä on yksinhuoltaja ja mies vissiin levittää niitä kuuluisia siemeniään ihan kelle satuu kelpaamaan.
Katson miehen vastuulliseksi näistä tilanteista. Ei elämän ongelmia ratkota painumalla vieraan syliin. Miehen mielestäni pitää suojella ja varjella perhettään eikä ehdoin tahdoin tuoda kolmatta siihen väliin. Kyllä nämä miehet tietävät varsin hyvin, mitä siitä seuraa. Jotkut kuulemma tekevät juuri siksi, että vaimo tajuaisi että nyt joku mättää ja mies on tosissaan. Hän haluaa MUUTOSTA. Jotkut näyttävät nauttivan kun naiset tappelee, ihanaa olla niin haluttu. Usein miehet ovat paljon realistisempia liitoissaan kuin naiset, ei se suuri rakkaus vaan turvattu talous, hyvä yhteiskunnallinen asema, mukava siisti koti ja perhe. Seksuaalisia innostusta ja kiksejä haetaan sitten muualta - mielummin halvalla pitämällä rakastajatarta. Tiedä häntä....
että minun vaimona pitää ymmärtää kakkosen käyttäytymsitä? Niin kai sitten. Laitetaan vaan kaikki vaimot kyykkyyn ja syytetään heitä siitä että jäävät pettävän miehen kanssa huonoon liittoon ja siitä että he eivät osaa kunnioittaa kakkosia ihmisinä joilla on korkea moraali. Voi meitä vaimo parkoja!
kakkosia kiittämään, kun ovat niin paljon hyvää perheelleimme saaneet aikaan, ahkerampia voisimme muistaa kunniamerkein esim. äitienpäivänä, ja tietysti liputuspäivä, lisäksi voisi valita vuoden vosun.
noin vaan miehen käyttäytymistä ei tarvitse ymmärtää! Sanos kumpi on syyllinen; ihminen joka varastaa karkkihyllystä vai myyjä kun se on laittanut ne liian helposti otille? Teidän mielestä tietysti myyjä, eihän sille mies voi mitään jos luonto vetää...
Edelleenkin näen asian niin että miehessä/naisessa se vika on ollut jos pitää lohtua,piristysä tai jotain muuta vastaavaa hakea suhteen ulkopuolelta(tarkoitan nyt tätä varsinaista pettäjää...).Käsittäisin asian niin että niiden kahden ihmisen jotka ovat keskenään parisuhteessa tulee kunnioittaa toisiaan, jos näin ei ole tapahtuu näitä ikäviä pettämisiä..
Haluan vielä sanoa että parisuhde ja suhteen jatkaminen mm. pettämisen jälkeen on valinta. Turha sitä on itkeä jos jää suhteeseen jossa saa petosta osakseen. Jokainen tamplaa tyylillään.
Työssäni näen paljon ns. reissumiehiä ja kyllä totuus on se et suurin osa äijistä käyttäytyvät kuin poikamiehet. Tiedän muutamia tapauksia, joissa ns. kakkonen on vasta myöhemmin saanut tietää, että miehellä on muija ja "pari" tenavaa odottamassa kotipuolessa. Silloin voi olla jo vaikea irrottautua suhteesta jos tunteet ovat jo mukana. Ja KETÄÄN varattua ei viedä väkisten yhtään mihinkään. Sen pitäisi petettyjenkin tajuta. Ehkä se on kuitenkin helpompi sulkea silmänsä totuudelta ja syytellä sit vaan sitä kakkosta. Kumma että em. tapauksissakin pettäjien miespuoliset työkaverit suojelee pettäjää ja käyttäytyvät niinkuin se olisi heille normaalia. Kyllä miesten verkosto on vahva. Valehdellaan petetyllekin suoraan, että ukko on töissä ymv.
Uskon kyllä, että yhden illan suhteissa nainen ei välttämättä tiedä miehen olevan varattu, koska siviilisäädystä ei ehkä edes puhuta. Ehkä näet työssäsi paljon reissumiehiä ja kokonaiskuvasi pettävistä miehistä hieman vääristyneeseen otantaan. Tosiasiassa suurin osa ihmisistä työskentelee muissa kuin reissuhommissa. Ainakin kaikki minun tuntemani kakkoset tietävät olevansa kakkosia ja osa tietää myös sen, että mies ei aio jättää vaimoaan ainakaan vapaaehtoisesti.
Minun mielestäni kakkosen roolin "tuomitseminen" ei tarkoita sitä, että vaimo pitää miestään syyttömänä pettämiseen. Eiköhän suurimman pöllytyksen saa nimen omaan pettäjä. En itsekään hyväksy kakkosnaisena oloa. Sehän on vähän sama kuin entisaikojen kurtisaanit tai joissain maissa pidettävät rakastajattaret. Suomessa palkaksi saa vain huoran maineen, kurtisaanit sai sentään ylläpidon.
Jos haluaa miehen uskottomuudesta ja käsittelyprosessista jotain hyvää hakea, niin onpahan tullut ainakin elämän arvoja ja valintoja mietittyä. Minä en syytä kakkosta mieheni pettämisestä tai avioliittoani kohdanneesta kriisistä. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, etten yleisellä tasolla hyväksy kakkosena oloa. On täysin selvää, että mieheni petti minut. Sekin on selvä, että mieheni kakkonen ei olisi voinut olla kuka tahansa, mutta kakkonen olisi voinut olla joku muukin. En usko ainoaan oikeaan rakkauteenkaan, joten periaatteessa olisin voinut olla naimisissa jonkun muunkin kuin mieheni kanssa.
Minun mielestäni kakkosena oleminen kertoo nimenomaan henkilön moraalista ja arvomaailmasta. Kakkosena olossahan ei ole mitään laitonta. Aviorikostakaan ei ole enää olemassa, joten siinä mielessä pettäjäkään ei ole lain silmissä syyllinen. Suomessa ei ole rikos ostaa lapsityövoimalla teetettyjä tuotteita, vaikka jokainen meistä tietää, että meidän elintasomme ja kulutuksemme perustuu riistoon joissain muissa maissa. Maailmassa on paljon asioita, joissa ei ole laillisesti mitään väärää, mutta ne ovat joidenkin ihmisten mielestä moraalisesti väärin. Jotkut yrittävät elää omantuntonsa ja moraalinsa mukaan, toiset taas hakevat omaa hyvää ja nautintoa kanssaihmisistä välittämättä. Jotkut ihmniset pitävät kanssaihmisinään huomattavasti suurempaa joukkoa kuin omat tuttunsa. Luulen, että suurin osa suomalaisista pitää edelleen perhettä jonkinlaisena perusyksikkönä. Silti monet pettävät ja yhtä monet ovat kakkosina. Minusta siinä on moraalinen ristiriita.
Työpaikallani oli muutaman kuukauden puolijulkinen salasuhde naimisissa olevan miehen ja sinkkunaisen välillä. He mm. nukkuivat samassa huoneessa työmatkoilla. Tapauksesta on jo muutama vuosi aikaa. Edelleenkään en suostuisi ottamaan kyseistä naista omalle osastolleni töihin, vaikka hän on ihan pätevä tyyppi. Minun mielikuvani hänestä on itsekäs, empatiakyvytön ja oman edun tavoittelija. Mielestäni avoin kakkosena olo kertoo sen. Hän ei todellakaan tehnyt mitään laitonta. Tuollainen työpaikkaromanssi kuitenkin vaikutti työilmapiiriin negatiivisesti ja mietin, voisiko nainen olla yhtä häikäilemätön muissakin asioissa, jos siihen tulee tilaisuus. Voisiko hän hyväksi käyttää vaikkapa yhtiön omaisuutta, jos kiinnijäämisen riskiä ei ole? Naimisissa ollut pettäjä menetti jutun myötä myös kasvonsa aika monen ihmisen silmissä. Kohteleeko hän alaisiaan yhtä häikäilemättömästi ja vähän arvostaen kuin vaimoaan?
Ihmisten ei nykymaailmassakaan tarvitse hyväksyä kaikkea. Pettäminen ja kakkosena olo sotii suomalaisia perhearvoja vastaan ja siinä se. Jos ei kakkosta saa syytellä, voidaan lopettaa myös pettäjän syyttely. Tuskinpa se pettäjä ketään väkisin sinne sänkyynsä vie, ei kakkosta eikä vaimoa.
Työskentelen isohkossa työpaikassa, jossa on satoja työntekijöitä. Ehkä noin 10 vuotta sitten toisella osastolla työskentelevä mukava, herttainen, eronnut nainen seurusteli aika avoimesti esimiehensä kanssa, joka oli naimisissa ja neljän lapsen isä. " Tragedia" oli yleisesti tiedossa, perhe pysyi kuitenkin kasassa. Suhde on loppunut, mutta molemmat jatkavat samassa työpaikassa.Se, mitä ihmettelen, on että tapuksesta on kulunut 10 vuotta, ja vieläkin, kun tulee puhetta tästä naisesta, hänelle hymähdellään ja ikäänkuin hän olisi menettänyt arvostuksen, hän on ammattitaitoinen ja ihan mukava, mutta polttomerkki on jotenkin jäänyt.
Olen täälläkin monta kertaa lukenut kuinka pettäjä tai kakkonen vakuuttaa, että esimerkiksi ystävät ja sukulaiset tietävät pettämisestä tai kakkosena olosta, mutta nykypäivänä kukaan ei asiasta sen koommin välitä. Mutta käsi sydämmelle, kuinka moni meistä menee sanomaan vaikkapa työkaverille, että en toimintaasi hyväksy? Esimerkiksi omille työkavereilleni esimiehet pitivät puhuttelun, mutta kaikki muut vaikenivat. Maine kakkosena ja pettäjänä jäänee elämään niin kauan kuin he pysyvät nykyisessä työpaikassaan. Se ei varmaan näkyvästi heidän elämäänsä haittaa, mutta asia elää kulissien takana. Heillä saattaa jopa olla mielikuva, että niuhottavat esimiehet olivat ainoat arvostelijat. Tosiasiassa monet työkaverit joutuivat p-rakoon, koska he tiesivät asian, joka soti heidän omaa moraaliaan vastaan. Olen itsekin istunut pohtimassa kaljalasin ääressä, mikä on minun tai jonkun muun työkaverin moraalinen vastuu tällaisessa tilanteessa. Erittäin vaikeaksi tilanteen teki se, että kyseinen salapari ei edes muodon vuoksi yrittänyt peitellä juttua. Mielestäni sekin osoitti suurta itsekkyyttä ja tilanteen ymmärtämättömyyttä.
On se vain niin ihmeellinen sattuma, että ne firmojen ja naapurusten moraalinvartijat ovat itse juuri niitä "elämän seinäruusuja"!
Tälläiset jutut ovat vain vähemmän kauniiden ja komeiden panettelua.
Itse keski-ikäisenä, aviossa elävänä naisena en ole pitkässä työelämässäni koskaan kuullut enkä nähnyt, että mitkään syrjähypyt(sivusuhteet) keikauttaisi työntekijöiden asemia.
Eteneminen uralla ei ole kiinni näistä asioista tai jos on, niin sillä firmalla on vääränlainen asenne alaistensa elämään. Surkea työpaikka!
Suhteita minunkin työpaikallani (hyvin arvovaltaisella alalla) on ollut aina. Lyhyempiä tai pidempiä, mutta vähänkään fiksummat työtoverit eivät luokittele ketään niiden mukaan. Nehän ovat jokaisen yksityisasioita, joihin ei ole ulkopuolisten edes sopivaa puuttua.
Eläkää hyvät ihmiset ja antakaa toistenkin elää!
taisi tulla siinä.
Aika jännä juttu, että pystyt kommentoimaan jopa ulkonäköäni parin kirjoituksen perusteella. En tiedä, mikä on "arvovaltainen" ala. Minun mielestäni kaikki lain mukaan toimivat yritykset ovat paikkansa ansainneet ja tätä maata pystyssä pitävät.
Eteneminen uralla on kiinni todella monesta asiasta. Sellaista asiantuntijaorganisaatiota ei olekaan, missä tiimityötaidoilla ja muilla sosiaalisilla kyvyillä ei ole merkitystä. Päättäjätkin ovat ihmisiä ja päätökset perustuvat aina kovan faktan lisäksi muihinkin asioihin.
Kai minäkin saan elää oman arvomaailmani mukaan? Miksi minun pitäisi toimia alibina vastoin tahtoani?
Alaisten yksityiselämä ei kovinkaan usein vaikuta työhön tai etenemiseen niin kauan, kun se yksityiselämä pysyy työpaikan ulkopuolella ja tapahtuu omalla ajalla. Jos yksityiselämä sekoittuu tai sen oletetaan sekoittuvan työhön, se voikin alkaa vaikuttaa uraan. Klassisin esimerkki lienee pienten lasten äidit, joita ei valita äitiysloman jälkeen "haastaviin" hommiin, koska pelätään äitien keskittyvän liikaa perheeseen uran kustannuksella. Myös ulkomaan komennuksille vaativiin tehtäviin pyritään lähettämään ihmisiä, joiden yksityiselämä on kunnossa.
Jos uskottomuus ja toisena naisena olo pysyy yksityiselämän puolella, sillä ei todennäköisesti ole vaikutusta työuraan. Työpaikkaromanssit on jo eri juttu. Niitähän ylläpidetään joskus työaikoina ja työpaikalla. Tiedän itsekin, että työpaikkaromanssien takia on tehty sisäisiä siirtoja. Pahimmassa tapauksessa niin pettäjä, petetty kuin toinen nainen ovat olleet samassa työpaikassa ja työkaverit ovat väistämättä joutuneet "valitsemaan puolensa". Se ei voi olla vaikuttamatta työilmapiiriin ja siksi asiaan on pakko puuttua.
Minulla on todella kiva työpaikka, missä ihmiset ovat kokonaisuuksia ja persoonan laittamista peliin ei katsota pahalla. Meillä eteneminen uralla on kiinni todella monesta asiasta ja itse olen pystynyt hoitamaan hommat myös pienten lasten äitinä. Minusta ei ole todellakaan tyhmyyden osoitusta, että ihmisen yksityiselämän kuviot otetaan huomioon myös työpaikalla.
On varmaan teillä ollu vaikeaa tunnontuskissanne... voi kiesus mitä tekopyhää paskaa. Tuskin sun työparisi kukaan haluaa olla, vaikutat niin tekosiveältä. Olet varmaan ollu työpaikallasi keskustelujen alullepanija.
Yksi asia jos et satu tietämään; Työpaikalla hoidetaan työpaikan asioita. Ei toisten ihmissuhteita.
Jospa kaikki hoitelisivatkin työpaikalla vain työasioita...