Pelko lapsesta koko ajan,kun murrosikään tuli.
Sitten se tuli,kuolema,sanomatta sanaakaan.Heti aamulla,kun heräsin vatsani oli kipeä,niin kipeä,ettei se hellittänyt koko päivänä,ennenkuin löysin sinut,Rakas lapseni,elottomana,saavuttamattomissa,kaukana jossakin.Tämä on asia,josta ihminen ei pääse ikinä...Voimia teille muille.Yritän itskkin...
Sitten se tuli,kuolema,sanomatta sanaakaan.Heti aamulla,kun heräsin vatsani oli kipeä,niin kipeä,ettei se hellittänyt koko päivänä,ennenkuin löysin sinut,Rakas lapseni,elottomana,saavuttamattomissa,kaukana jossakin.Tämä on asia,josta ihminen ei pääse ikinä...Voimia teille muille.Yritän itskkin...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Viimeksi meedion kautta, mutta muutenkin
kaipaukseesi lapsesi tästä ajasta pois lähtemisen vuoksi.
Tiedän sen pelon ja ahdistuksen tunteen.
Se kalvava pelko on nyt pois kun toinenkin lapsistani kuoli,päihteisiin niinkuin toinenkin pari vuotta sitten.Hirveä häpeä täytti mieleni kun tajusin että ajattelin:minulla ei ole enää sitä pelkoa ja tunsin taakkani kevenevän.Tämän surun ja kaipauksen kyllä vaihtaisin siihen pelkoon koska silloin oli sentää toivoa jäljellä.
Molemilla lapsilla oli tosi hyvä jakso n.3kk ennen kuolemaansa kaikki näytti paremmalta ja oli todella toiveikas olo myös äidillä kunnes matto tempaistiin jalkojen alta.