Täällä on aika paljon ollut keskustelua siitä kuinka hankalaa kotitöitten jakaminen suhteessa tuntuu olevan. Sanoisin kaikille että lopettakaa valitus ja laittakaa kumppaninne tosipaikan eteen. Jos ette saa häntä nyt tekemään omaa osuuttaan hommista, niin se ei tule koskaan myöhemminkään tapahtumaan. Näin se vaan on. Miettikää haluatteko oikeasti vääntää niska hiessä kotitöitä, kun toinen vaan laiskottelee? Kuinka monta vuotta jaksatte katsoa sellaista ja onko sehde sen arvoinen, että olet itse valmis tekemään kaiken ja toinen ei auta missään.
Olen vuoden taistellut oman avokkini kanssa aiheesta ja nyt on siihen pisteesees tultu, että ero on ainoa vaihtoehto. Siinä ei paljon rakkauskaan riitä kun toisen tekemättömyys ja laiskuus vituttaa niin paljon. Aiheesta on keskusteltu tosi paljon ja äijä tajuaa tilanteen. Joka kerta on luvannut alkaa tekemään oman osuutensa, mutta mitään ei koskaan tapahdu. Raivostuttavaa!
Mie en enää suostu siihen, että kaikki hommat kaatuvat minun niskaani. Mies notkuu päivät pitkät kotona ja ei siltikään tee mitään. Mie paiskin välillä kahtakin hommaa ja siltikin pitäisi kaikki tehdä ja koira ulkoiluttaa. Lopetin kaiken kotitöitten teon muutama kuukausi sitten, miä vituttaa äijää suunnattomasti vaikkei sitä ääneen sano. Pyykinpesusta on jopa kehdannut purnata, mutta olen neuvonut mistä kone löytyy jos puhdasta kaipaa.
Mies jää tähän asumaan ja tuskin maltan odottaa sitä hetkeä kun vaihtaa pienempään asuntoon ja joutuu pois muuttaessaan siivoamaan koko huushollin. On meinaan melkoinen läävä, mutta eipä ole sitten minun ongelma enää. Mies ei osaa edes roskapussia ulos viedä, joten saapa nähdä millainen kaatopaikka tämä on kun en enää täällä asu.
Olen vuoden taistellut oman avokkini kanssa aiheesta ja nyt on siihen pisteesees tultu, että ero on ainoa vaihtoehto. Siinä ei paljon rakkauskaan riitä kun toisen tekemättömyys ja laiskuus vituttaa niin paljon. Aiheesta on keskusteltu tosi paljon ja äijä tajuaa tilanteen. Joka kerta on luvannut alkaa tekemään oman osuutensa, mutta mitään ei koskaan tapahdu. Raivostuttavaa!
Mie en enää suostu siihen, että kaikki hommat kaatuvat minun niskaani. Mies notkuu päivät pitkät kotona ja ei siltikään tee mitään. Mie paiskin välillä kahtakin hommaa ja siltikin pitäisi kaikki tehdä ja koira ulkoiluttaa. Lopetin kaiken kotitöitten teon muutama kuukausi sitten, miä vituttaa äijää suunnattomasti vaikkei sitä ääneen sano. Pyykinpesusta on jopa kehdannut purnata, mutta olen neuvonut mistä kone löytyy jos puhdasta kaipaa.
Mies jää tähän asumaan ja tuskin maltan odottaa sitä hetkeä kun vaihtaa pienempään asuntoon ja joutuu pois muuttaessaan siivoamaan koko huushollin. On meinaan melkoinen läävä, mutta eipä ole sitten minun ongelma enää. Mies ei osaa edes roskapussia ulos viedä, joten saapa nähdä millainen kaatopaikka tämä on kun en enää täällä asu.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ihan oikein teet! Hitto, on se kumma kun ei voi sen vertaa tehdä, että suht koht siistinä olis kämppä! Ei tarvitse olla siisteysintoilija, mutta auttais nyt edes jossain hommassa! Se on mieheltä kunnioituksen puutetta jos ei voi vaikka kerran viikossa siivota toisen kanssa, vaikka puoli tuntia. Minä ehdotin, että kumpikin "siivoaisi" joka päivä viisi minuuttia; laittais tavaroita ja vaatteita paikalleen, täyttäis astianpesukonetta ym. Siis 5 minuuttia! Mutta ei. Se 5 min. raivailua auttais jo todella paljon. Ukko on reissussa ja kun tulee takaisin, lopetan taas itsekin siivoamisen. korjaan omat jälkeni, mutta en mitään muuta. Auttaa meillä, rupeaa kummasti astiat puhdistumaan ja yritystä olemaan siivoamise n saralla. meillä ukko ollut koko kesän kotona, minä osa-aikatöissä ja lopputyön kimpussa. Harmittaa asua läävässä...
Meillä meni niin kauan hyvin ku minä tein mukisemati kaik koti/pihatyöt. Lapsiakin hän halusi 3kpl. mutta onneksi jäi vain yhteen. Ollaan oltu pariterapiassa, siellä hän istuu ja kehuu kuinka hyvä isä hän on. Mutta toisin on käytäntö. Aina on työkiireitä, harrastuksia sun muita esteitä. Hänellä on aikaa viikolla lähteä omille reissuile mutta lapsen hän vie varapäivähoitoon koska ei kerkiä "työnsä" puolesta hoitaa häntä. Minä jaksoin tehdä eropäätöksen ja muutan noin viikon päästä. Yksinhuoltajuutta tulen hakemaan hänen agresiivisen käyttäytymisen vuoksi. Perhepäivähoitaja lupasi tulla tukemaan asiaa sosiaalitoimistoon koska on huomannut selvän eron lapsen käyttäytymisessä silloin kun hän on ollut isän kanssa.
Lähde nostelemaan, en ikimaailmas edes kehtais kohdella tollai ettei mitään tee, eipä se taida siitä mihinkään muuttua, mulla on yks kaveri joka on just samanlainen, yöt päivät netissä ja kaikki paikat sekasin, avovaimo käy töissä ja tekee kaiken, sääliksi käy.
Tässä tapauksessa lienee todellakin kyse miehen laiskuudesta ja äijä joutaa opettelemaan elämää yksikseen. Mutta usein parisuhteen osapuolilla on vain erilainen käsitys siisteydestä ja joidenkin asioiden tärkeydestä suhteessa johonkin muuhun tekemiseen. Molempia ottaa pattiin toisen erilainen tapa tehdä ja priorisoida asioita.
Usein se joka haluaisi paikat siistiksi juuri nyt, patistelee toistakin hommiin, vaikka tällä olisi omasta mielestään sillä hetkellä parempaa tekemistä. Siivouksen joutaisi tekemään huomenna, saattaa hän ajatella. Tekipä tämä jälkimmäinen kumpaa tahansa, niin jompi kumpi osapuolista ärsyyntyy. Jos hän alkaa siivota vain kumppanin mieliksi, niin häntä itseään ottaa pattiin ja jos ei ala siivota, niin toista ottaa pattiin. Parisuhteessa kummankin pitäisi huomioida toisen tarpeet ja mielipiteet, eikä vaatia toista mukautumaan omiin haluihin. Pakottamalla, vaatimalla ja nalkuttamalla ei mitään tapahdu. Vapaaehtoinen työ houkuttelee paljon enemmän.
Olet oikeassa että kannattaa lopettaa se valitus. Mikään ei pistä vituttamaan enempää ja samalla poista vähintäkin siivousintoa kuin nalkuttava akka. Itse en periaatteesta pese pyykkiä enkä siivoa. Osaan siivota ja viihdyn siistissä asunnossa mutta olen myös elänyt yksin ja tiedän tasan tarkkaan ettei se pyykin pesu ja siivoaminen ole niin vaikeaa ja raskasta että siihen miestä välttämättä tarvitsisi.
Tuo kotitöistä jäkättäminen on ihan käsittämätöntä. Turha tuollaisesta asiasta on vuosikaudet riidellä. Miksei voi lähteä parisuhteesta jos kerran miehen tai naisen tyyli ei miellytä, ja ennenkaikkea: miksi mennä naimisiin ja tehdä sellaisen kanssa lapsia joka on jotain muuta kuin mitä kumppaniltaan haluaa?
Miksei naiset vaan voi ymmärtää että se (kotitöiden tekeminen) on joillekkin miehille yhtä alentavaa kuin vaikka "ykköseen, kakkoseen, suuhun" on naiselle, joillekkin se sopii, jotkut jopa pitävät siitä mutta jotkut eivät tee sitä koskaan.
"--- tiedän tasan tarkkaan ettei se pyykin pesu ja siivoaminen ole niin vaikeaa ja raskasta että siihen miestä välttämättä tarvitsisi."
Sitten tiedät varmaan senkin, että mieskin käyttää vaatteita ja sotkee asuntoa siinä missä nainenkin. Kumma juttu, että omien jälkien siivoaminen koetaan sitten jotenkin alentavana... Luuletko ettei vaimoke koe alentavana sitä, että pidät häntä piikana?
"Luuletko ettei vaimoke koe alentavana sitä, että pidät häntä piikana?"
Jos kokee niin kannattaa varmaan lähteä ja katsella parempi mies, mutta kun ei koe, hän tietää olevansa rakastettu ja tärkein, se riittää hänelle. Hänellä on hyvä mies, mutta kukaan ei ole täydellinen, joku juo, joku pettää, joku ei tee kotitöitä. Turha siitä on tapella ja varsinkaan nalkuttaa miehelle mikäli kotityöt ei nappaa. Olkaa tyytyväisiä siihen mitä teillä on, tai vaihtakaa parempaan jos on varaa.
No, sitten kun vaimosi kyllästyy piikailemaan, muista ettei sinulla ole varaa arvostella häntä tippaakaan.
Minun ei tarvitse hakea parempaa miestä, sillä nykyinen ymmärtää, ettei nainen = kotitalouskone.
Meidän avoliitossa ei kotitöitä tarvitse jakaa. Arvostusta ja rakkautta löytyy niin paljon, ettei kumpikaan halua tai viitsi toisen kontolle jättää enempää kun on itsekään tehnyt. Ja onhan tuo siivoaminen mukavampaa kahdestaan. Koti on aina siisti eikä näin turhista ja typeristä asioista tarvitse riidellä.
onnistunut parinvalinnassa! Hyvää jatkoa ;)
Meillä koko homma on itsestäänselvyys. Minä laitan ruuan, mies siivoaa tai sitten toisin päin. Tai sitten solidaarinen vastuu selventää tehvävien jakoa eli meistä se joka ei ole väsymyksestä puolikuollut lupautuu ystävällisesti imuroimaan "toisen vuorolla" Hommien jakaminen tulee luonnostaan. Ei sen kummempaa.
Meillä jako menee usein niin että kumpi on enemmän ollut töissä saa levätä, vähän myös sen mukaan kumpi on viimeksi siivonnut tai tiskannut. Onneksi mies on semmonen ettei jaksa olla tekemättä mitään, niin tulee senkin siivottua. Onneksi ei ole telkkaria..
Loistavaa että pääset lähtemään tilanteesta pois, se on hatunnoston arvoinen asia. Moni vaan jää vaikka pitäisi lähteä.
Itselläni on samankaltainen tilanne, äijä ei tee kotona yhtään mitään. No, se onkin lähdössä ja olen erittäin tyytyväinen siitä. Kyseisen tapauksen kohdalla kotitöiden tekemättömyys lähtee lapsuudenkodista, äiti on tehnyt aina pojalleen kaiken ja jättänyt kasvatuspuuhat väliin.
Silloin kun kaks ihmistä asuu samassa kodissa, molempien kuuluu pitää kodista huolta. Ei todellakaan tarvi joka päivä imuroida ja pyyhkiä pölyjä mutta edes sen verran että on perussiistiä. Mies sotkee ihan yhtä paljon kuin nainenkin, ellei jopa enempi.
Sinun tilanteessasi mies varmastikin on laiska. Kirjoitan kuitenkin noin yleisesti kotihommista.
Ihmisillähän on yleensä erilainen käsitys siisteydestä. Yleensä mies on epäsiistimpi, mutta voi olla toisinpäinkin. Siinä, missä toinen näkee kodikkaan epäjärjestyksen, toinen näkee täyden kaaoksen. Siinä missä toinen näkee normaalin keittiönpöydän, toinen näkee kaatopaikan. Tästä johtuen on yleensä niin, että puolisoista toinen haluaa siivota useammin kuin toinen. Voi hyvin olla, ettei epäsiistimpi edes näe mitään siivottavaa mutta toinen kaivaa jo imuria esiin.
Oletetaan, että suhteessa on perinteinen jako: nainen laittaa ruuan sekä siivoaa ja mies rassaa autoa ja tietokonetta. Nainen tietysti valittaa siitä, kun mies ei auta siivoamisessa. "No, tekeehän se mies jotain auton ja tietokoneen kanssa, mutta nehän ovat sen harrastus", hän sanoo. Nainen puolestaan siivoaa yhteistä kotia, mikä auttaa kumpaakin osapuolta. TÄSSÄ kohtaa naisen ajattelussa on virhe. Nainen nimittäin ei siivoa miestä varten. Hän siivoaa itseään varten. Miehelle riittäisi vähempikin siivoaminen. Hänelle riittäisi se, että koti ei olisi täysi kaatopaikka, mutta nainen siivoaa sen paljon puhtaammaksi. Ajatellaanpa nyt sitä tietokonetta. Mies on asentanut siihen ohjelmistot, päivittelee niitä ja pitää koneen puhtaana viruksista. Naiselle riittäisi se, että kone olisi vain käyttökunnossa. Mies siis rassaa konetta itsensä vuoksi, MUTTA kyllä siitä nainenkin hyötyy. Autoa koskee sama asia. Tilanne on siis sama kuin siivoamisessa. Kumpikin tekee jotain itsensä vuoksi, ja toinen hyötyy siitä vähän.
Pyykinpesu ja ruuanlaitto ovat hiukan eri asioita. Ne on pakko tehdä niin usein kuin ne on tehtävä. Siivoaminen on kuitenkin asia, joka pitää tehdä vain oman halun mukaan. Aika harva koti on niin epäsiisti, että se olisi terveydelle vaarallinen (jos ei ole pöly- tai vastaavaa allergiaa).
Eli kun seuraavan kerran haluat kitistä siitä, että puoliso ei siivoa, mieti kenen vuoksi sinä siivoat. Pitääkö puolison siivota vain siksi, että sinulla olisi parempi mieli?