Kumppanin kotimaan lomailu on paljastanut karut kasvonsa. Toisen kulttuurin saaminen on osin vain iloa ja henkistä rikkautta, ainakin suhteen alussa. Nyt 16 vuoden jälkeen, enemmän raivostuttavaa epäoikeudenmukaista, vinoa, ykispuolista edun siirtoa miehelle.
Jo kuukausia ennen lomaa alkaa kireys: lippujen hankinta, tuliaisten (kalliiden!) keräys, oman vaatevaraston täydellinen uusiminen jne.
Lomalla (jos menee itse mukaan) ei voi rentoutua. Miehen passaaminen muuttuu todella pakolliseksi. Suomessa se jää henkisen painostuksen tasolle: paidat voi jättää pesemättä ja silittämättä, jos hermo kestää nalkutuksen. Aamupalaa ei Suomessa tarvitse kattaa puolelta päivin heräävälle miehelle uudestaan. Miehen kotona siskot, siskontytöt ja äiti ryhtyvät hoivaamaan lomalaista. Siinä olisi paha vain löhötä laiskana, joten on pakko ottaa silitysrauta helteessä käteen..kattaa se aamupala jne. Plus osallistua jokapäiväiseen lattian pesuun yms. Rannallekin voi Suomessa lähteä silloin kun itse haluaa, odottamatta milloin saattuu mieheltä (joka ei voi ymmärtää uimisen ja auringon oton riemua) aikaa kavereiden tapaamiselta jäämään. Mutta maassa maan tavalla eli yksin voi mennä vain pikku kävelylle lähikujille, ja silloinkin jo käyttäytyy sopimattomasti.
Loman jälkeen on kaikki rahat loppu, mies täysin raivona, kun passaus ei jatkukaan, ruoka on pahaa, sataa ja on huono ilmajne.
Elämä kaventuu kahden maan välille. Ymärrän toki, että en minäkään varmaan ulkosuomalaisena Ruotsiin lomalle matkustaisi. Mutta en kyllä pakottaisi puolisoani lomailemaan vain kotimaassani. Seuramatkalle esim. Turkkiin meno tietäisi vuosisadan mustasukkaisuus draamaa. Eikä rahaakaan siihen riitäisi. Joten täytyy tyytyä siihen, että jää kotiin, kun toinen lähtee.
Jo kuukausia ennen lomaa alkaa kireys: lippujen hankinta, tuliaisten (kalliiden!) keräys, oman vaatevaraston täydellinen uusiminen jne.
Lomalla (jos menee itse mukaan) ei voi rentoutua. Miehen passaaminen muuttuu todella pakolliseksi. Suomessa se jää henkisen painostuksen tasolle: paidat voi jättää pesemättä ja silittämättä, jos hermo kestää nalkutuksen. Aamupalaa ei Suomessa tarvitse kattaa puolelta päivin heräävälle miehelle uudestaan. Miehen kotona siskot, siskontytöt ja äiti ryhtyvät hoivaamaan lomalaista. Siinä olisi paha vain löhötä laiskana, joten on pakko ottaa silitysrauta helteessä käteen..kattaa se aamupala jne. Plus osallistua jokapäiväiseen lattian pesuun yms. Rannallekin voi Suomessa lähteä silloin kun itse haluaa, odottamatta milloin saattuu mieheltä (joka ei voi ymmärtää uimisen ja auringon oton riemua) aikaa kavereiden tapaamiselta jäämään. Mutta maassa maan tavalla eli yksin voi mennä vain pikku kävelylle lähikujille, ja silloinkin jo käyttäytyy sopimattomasti.
Loman jälkeen on kaikki rahat loppu, mies täysin raivona, kun passaus ei jatkukaan, ruoka on pahaa, sataa ja on huono ilmajne.
Elämä kaventuu kahden maan välille. Ymärrän toki, että en minäkään varmaan ulkosuomalaisena Ruotsiin lomalle matkustaisi. Mutta en kyllä pakottaisi puolisoani lomailemaan vain kotimaassani. Seuramatkalle esim. Turkkiin meno tietäisi vuosisadan mustasukkaisuus draamaa. Eikä rahaakaan siihen riitäisi. Joten täytyy tyytyä siihen, että jää kotiin, kun toinen lähtee.
Vastaukset 35
Vanhimmat
tällästä touhua? Ota ja lähde!
Eikö ne mo-ku-liitot ole hyvin pitkälti tätä?
Ihmetyttää miten tasa-arvoon kasvatetut suomitytöt hyväksyy tollasta ihmissuhteissaan. Vai onko se niin että tasa-arvoa vaaditaan vain suomalaiselta mieheltä, ulkomaalaiselta otetaan paskat niskaan mukisematta kun se on niin ihana kun se on kerran ulkomaalainen.
Aivan juu koska suomalaisissa parisuhteissa aina ja kaikki on tasa-arvoista? Ikinä ei mies komenna, ikinä ei suomalainen mies lyö, ei petä eikä jätä? Niimpä..
Tarkoittaako tuo siis sitä että voi ottaa ihan hyvin paskat niskaan kun sitä voisi tulla jostain muualtakin?
Minä en ota paskaa niskaan mistään enkä keneltäkään. Häviäjän asennetta tuo tuollainen. Vain tyhmä jää häviäjäksi omassa elämässään.
Jä näyttää siltä että miehesi ei sitä hallitse. Eli jos 16 vuodessa miehesi ei ole oppinut tulemaan toimeen suomalaisen kulttuurin, ruuan ja sään kanssa niin tuskin hän siihen oppiikaan.
Valinnan paikka sinulla, onko tämä riittävä syy eroon vai haluatko elää lopunikääsi näin. Itse lähtisin.
Molempilla on sitä taitoa ja ennen muuta tahtoa oltava.
Itse saavuin kolme päivää sitten kotiin matkalta, joka suuntautui myös meidän perheessä mieheni kotimaan nurkille. Ja matkalla oli ihanaa. :o) Matkabudjetti kesti, tuliaisia kotosuomesta sukulaisille ostettiin maksukyvyn mukaan hillitysti ja vanhat vaatteet kelpasivat hyvin matkalle pestyinä ja silitettyinä.
Matkan aikana autoin kykyni mukaan esim. raivaamaan pöytää aterian jälkeen, mutta päävastuu kotitöistä oli kyllä ehdottomasti talon väellä (mieheni sisaruksia). Väenväkisin sain joskus yhden likaisen lautasen kiikuttaa tiskipöydälle ja esimerkiksi pyykkimme pesi sukulaisnainen (pesukoneella tosin)... Mies ei odottanut passausta lomalla minulta, eikä muiltakaan - paitsi ravintolan tarjoilijoilta.
Kavereita tavattiin päivittäin rannalla ja illalla auringon laskettua baareissa ja ravintoloissa, eikä suinkaan niin, että minä ja lapsemme olisimme jääneet kotiin, vaan tottakai koko perheen voimalla mentiin, kun koko perhe sitä lomalla oltiin.
Kun kotiin palattiin, sama rento ote elämään säilyi. Kaapista löytyy edelleen sitä ruisleipää ja leikkelettä, jos nälkä sattuu yllättämään ja kerran päivässä jompi kumpi kokkaa lämpimän aterian, jota koko perhe asettuu nauttimaan. Kukaan ei passaa ketään - ei kotona eikä lomalla (paitsi ehkä me aikuiset lasta).
Enkä yhtään vähempään tyytyisi - en nyt, enkä 7 vuoden kuluttuakaan (joilloin suhteemme kesto on sama kuin teillä nyt).
Mistä maasta miehenne alunperin ovat?
Kun matkustamme mieheni "kotikulmille", matkustamme joko Albaniaan, Kreikkaan tai Pohjois-Italiaan, riippuen siitä kenen luokse menemme vierailemaan.
Vieläkös siellä Italiassa on Albaaneja, pohjois-Italiassa järjestettiin mielenosoitus jokunen vuosi sitten Italiaan rantautuneita Albaaneja vastaan.
Sinun tekstisi oli aivan tuttua, samoin on myös meidän loma. Minä kyllä mielelläni autan mieheni perhettä kotitöissä, miksi en auttaisi. En pidä siitä että minua pitäisi palvella, ei mieheni koti ole mikään lomakoti. Yhdessä teemme kaikki. Ja todella illalla käymme kaupungissa ja silleen. Mieheni Kosovosta.
eikä kauheasti kiinnostakaan kun ei kosketa asia henkilökohtaisesti...
Mieheni sukua on asunut Italiassa jo ennen Albanian kommunismivallankumousta, joten kansalaisuudeltaan ovat ihan italialaisia, eikä kukaan ainakaan heitä ole sieltä pois ajamassa...
Että ikävä kumppani sulla, mutta en mä tota niin hirveenä näe. Viette tuliaisia (mikä yleensäkin kuuluu kuvaan joka maassa), ostat vaatteita (ihanaa), pistät aamupalan pöytään sukulaisten kanssa, koska hekin sinun puheitten mukaan palvelee miestäsi (sii et sinä siinä kauan vanhene), ainut mikä mua varmaan suututtais olis se, etten rannalle pääsis vapaasti.
Mutta onneksi tämä ei tapahdu kaikille, jotkut viettää rannalla sukulaisten kera melkein koko päivän ja töihin osallistuu kaikki.
Minun mieheni päästäis minut heti lomamatkalle, jos mulla vain olisi aikaa siihen.
että jokainen mies tyylillään.
on nyt sama mistä kulttuurista sä sen miehen otat niin hänen tapansa ja tyylinsä rupee jossain vaiheessa tympäsemään ja sitten sitä ottaa eron tai vain sopeutuu siihen. täytyyhän sitä sopeutua siihen lenkkimakkaran syöjäänkin sohvan kulmalla tai siihen kun toinen asustaa enempi autotallissa, kun kotona tai niin kuin Susannalle ja Janille kävi, sitä vain kyllästyy siihen yksinäisyyteen, kun toiselle on ravintola tärkeempi.
Ai nyt tiedät kertoa että Janille oli ravintolat tärkeempiä kuin vaimo? :-D
Hmm, kuulostaapa pahalta, jos se tuolta tuntuu. sinänsä ymmärrän sen, että tuliaisia pitää olla varsinkin lapsille ja sinänsä on ymmärrettävää, että kun tullaan vieraisille niin sukulaiset hyysäävät.
Kaiken järjen ja oman kokemukseni mukaan heidän tulisi huolehtia myös sinusta, et sinä ole mikään piika vaan kunnioitettava vaimo. Eivätkö muka miehesi sukulaiset tuo vettä kun sinulla on jano, tee ruokaa kun sinulla on nälkä ja huvita sinua kun sinulla on tylsää? (toki siis itsekin söin ruoka-aikaan (Ramadanin takia tosin varsinainen ruoka-aika olisi ollut vasta kuudelta illalla mutta miehelleni ja minulle oli pientä purtavaa tarjolla kokopäivän, koska emme pitäneet ramadania). En pyytänyt muutenkaan mitään ylimääräistä, suurin osa ajasta meni nukkuessa aikaeroa pois ja kuumuus teki myös olon hyvin väsyneeksi. Illalla olisi kyllä jaksanut olla valveilla mutta perheessä mentiin aikaisin nukkumaan onneksi mies antoi pitää valoja päällä että sain lukea sängyssä kun en saanut unta))
Toki mies vähän pisti minua hommiin kotimaassaan äitinsä nähden näyttääkseen, että hänellä on hyvä vaimo mutta muuten olin aika lunkisti, kukaan ei katsonut ihmeissään, koska olin lomalla, jos jotakin tarvitsin niin sanoin palvelijalle ja kun miehen siskon mies piti minusta hän jopa kävi ostamassa minulle jotain, mistä luuli minun pitävän (Tosiaan luuli. Olin kohteliaisuudesta kehunut erästä paikallisruokaa, sitä sitten oli tarjolla kunnes tunnustin, että ei se nyt niin ihmeellistä herkkua ollut;D).
Mies oli kokoajan ulkona ostamassa tavaroita, mitä ei Suomesta saa ja tapaamassa kavereita (eipä minusta olisi seuraa ollut kun nukuin) Kaupungille minulla ei ollut asiaa yksin eikä edes palvelijoiden tai lasten kanssa asiaa (perheen äidin kanssa olisin saattanut päästä mutta hän ei osannut englantia eikä olisi osannut auttaa, jos olisin tarvinnut vaikka tulkkia...)
Kävimme kyllä porukalla kaupoissa ja huvipuistossa ja muualla mutta yksin en olisi saanut mennä edes rappukäytävään (toisinaan oli pakko mennä kun piti soittaa äidille ja kentät olivat ulkosalla paremmat kuin sisällä).
Mies haluaisi, että minä matkustaisin jonnekkin vaikka äitini kanssa (enpä kyllä yksin olisi lähdössäkään), lupaili joskus maksaa matkoja sun muuta. Kuitenkin hän itse on vain matkustellut avioliittomme aikana (tosin ihan asioita hoitamassa mutta silti).
Muualla kuin miehen kotimaassa olisi hauska päästä käymään kahdestaankin mutta näillä näkymin ei ole tiedossa aikaa, vaikka rahat saataisiinkin kokoon:(
Meillä molemmilla on ollut unelma käydä joskus Japanissa ja Intiassa kahdestaan mutta nyt ei olla puhuttu siitä, mies vain sanoo, että jos joskus lomaa löytyy niin voidaan käydä Italiassa veljen luona (huraa.)
HUOM kukaan ei pakota mua tekemään mitään. voisin olla kuin Saba Kuningatar. Sisko, äiti ja siskon tyt tekisisivät kaiken eteeni. Mutta en voi antaa heidän tehdä sitä, ja siksi mun täytyy tehdä ne hommat, jotka mies jättää tekemättä. En huomannut korostaa tätä. Ongelma on siis vain minun ja mieheni välinen! Hellempää hoivaa en ole saanut sitten lapsuuden tuhkarokon mieheni kotimaassa!!!
Miksi miehesi pisti sinut hommiin näön vuoksi??
Mä en oikeesti ymmärrä, mulla on meinaan ollut ihan itsestään selvyys, että kunnioitan vanhempia ihmisiä ja teen heille kaiken mitä pystyn, en ikinä pystyis vain makaamaan ja odottomaan, että joku vanhempi passais minua (paitsi tietty jos sairas olis),ja jos on siskoja talossa niin niitten kanssa sitten tehdään, koska ei ne siskotkaan mitään palvelijoita ole.
Nyt siis puhun ihan yleisesti, miten yleensä pystytte makailemaan ja olemaan vaan ja odottomaan, että joku vanhempi teitä passais.
Mä ymmärrän sen alussa, kun mennään ekoja kertoja käymään, mutta en pitemmänpäälle.
Niin no se olikin ensimmäinen kerta enkä minä mitään pyytänyt paitsi tietysti ruoka-aikaan kun kaikki söivät niin palvelijat olivat tehneet ruuan valmiiksi (kodin hoitajat, siitähän ne ne palkkansa saavat). Eipä siellä muutkaan naiset mitään kotihommia tehneet ja miehet vielä vähemmän. Näönvuoksi pari kertaa kasasin pedin ja pesin vaatteet niinhän minä kotonakin teen (turha minu olisi alkaa siellä mitään ruokaa laittamaan kun on niin erimaku). mies jos ottaa pulttia pölyn kertymisestä niin senkus ottaa jos ei itse löydä rättiä tiskialtaan luota minä siivoan kerran viikkoon se joka siitä naputtaa voi tehdä itse.
Jos tuo hinku auttaa on omassa päässäsi (mikäli nyt olet aloittaja) niin turha sitä sitten on kertoa, että miehen lomatoimet rasittavat.
Minä olen sitä mieltä että jos ei apua tarvita niin turha siihen on mennä sotkeutumaan ummikkona
Taidan kirjoittaa epäselvästi. Mieheni ei pistä, pyydä tai pakota. Mutta se, että hän itse ei tee, johtaa siihen, että mun on pakko. Koska minä en voi lunkisti olla laiska, kun sukulaiset tekee. Ja siksi mun mielestä hän epäsuorasti on epäreilu, kun heittäytyy passattavaksi ja siten laittaa mut siihen asemaan, että mun loma ei koskaan ole töistä vapaata.
Minun mieheni ei ikinä uskaltaisi nakittaa minua mihinkään passaushommaan kotonaan. Tein jo sille perheelle alusta lähtien hyvin selväksi etten ole heidän palvelijansa (EVVK mitä paikallisen miniän hommiin kuuluisi)
Lomalle mennessämme hoidan omat hommani ja muut saavat hoitaa omansa. Minua ei pahemmin painostetakaan, sillä asuessani aiemmin mieheni maassa nämä asiat käytiin läpi. Perheellä ei näytä olevan mitään halua uudistaa niitä paria raivaria jotka sain yrityksestä istuttaa minua heidän kulttuuriinsa. Ulkona käymisestä yksin myös keskusteltiin pariin otteeseen, jolloin totesin herttaisesti että seuraava reissu minkä teen on matka lentokentälle paluulentolippu taskussa. Siinäpä heillä olisi ollut selittämistä pojalleen mihin avokki häipyi.
Monen mielestä kuulostaa varmaan aika rankalta, mutta minulla oli mieheni tuki koko ajan takanani. Mielestäni minun ei pidä alistua tekemään asioita siellä mitä en täälläkään tekisi. En ole paikallinen nainen joten en käyttäydykään siten.
Eli lopuksi voin sanoa että lomat sujuvat todella hyvin. Kysymys on vain omien rajojen asettamisesta (ja sellaisen ukon löytämisestä jonka ei tarvitse todistella mitään perheelleen tai muillekaan)
naisilla ei tunnu olevan kovin auvoisa elämä?
Kyllä siellä nainen hoitaa yksipuolisesti kotihommat ja huolehtii myös miehen isovanhemmista ja vanhemmista jos asuvat samassa taloudessa. Kyse ei ole mistään Afrikan maasta vaan ihan Euroopan maista. Välillä vain itseäkin hämmästyttää miten takapajuisiksi näissä jutuissa mennään suhteellisen lähellä Suomea.
varmaan epäselvästi, mutta sun ja mun jutut sekotetaan. Ajattelin villä tähän pistää tän jutun. Mutta eikö joissakin maissa ole vähän noloakin, jos mies tekee, kun vaimo ja muitakin naisia on paikalla. Olen monesti kullut, että mun äiti itkis, jos näkis minut nyt (mies ollut tiskaamassa). Suodaan niille äideille edes se pienihetki poikiensa kanssa niin, että heidän ei tarvitse itkeä ja myös niille pojille, ei ne lomat kummiskaan niin kauaa kestä.
niin mä en ole alottaja, vaan toinen joka on elänyt eri kulttuurissa jo monet vuodet.
No kyllä mä sen ymmärrän, et ei mitään tee jos palvelijat sen tekee, kerro mulle mistä semmosen miehen löytää, olis se niin hienoo, kun palvelijat tekis kaiken.
Ei tietenkään ihan ummikkone kannata mennä sotkeutumaan, mutta sitten jossain vaiheessa sitä voi ruveta tarjoamaan apua, vaikka sitä ei tarvittais.
Vaan jokainen taplaa tyylillään.
Eihän nämä miehen palvelijoita olleet vaan miehen siskon perheen palvelijoita. Bangladeshissa oli tämmöinen ihme (sikäli ymmärrettävää palvelijanakin on paremmat olot kuin ilman kotia kerjäläisenä).
Mistäs niitä miehiä yleensöä löytää;D
Ihan mielenkiinnosta kysyn että mistä maasta miehesi on kotoisin?
Hymyilytti se, miten paljon kuulosti omilta kokemuksiltani:) Pari kunnon raivaria kyllä opetti perheelle niin sanotusti sen, mistä kana piipii.
Nyt lomat sujuvat siellä erittäin rattoisasti ja kaikki ymmärtävät harvinaisen selvästi mitä minä teen ja mitä en tee.
Miehelleni ei tulisi mieleenkään nakittaa minua yhtään mihinkään normaalielämässä saati sitten missään muuallakaan.
aika erikoiselta! olet varmaan valinnut ihan oikein jos et lahde mukaan. Miehesi perheen tapoja et toki pysty muuttamaan, mutta tuntuu aika uskomattomalta ettei miehesi ole oppinut suomalaiseen tapaan suomessa.
ma olen joskus kuullut mieheni huomauttavan etta kun mennaan suomeen omat vanhempani passaavat minua joka hetki, mutta en usko etta se miestani niin hirveasti hairitsee, passaavat hantakin..
aika asiallinen liitto teillä?
Yksi määrää ja toinen alistuu?
Kotimaassa EN alistu, mutta kunnioituksesta miehen ihani naispuolisia sukulaisia kohtaan, joudun nk. alistumaan. Jos en tee, tunnen noloutta ja se on vielä tuskallisempi tunne kuin alistuminen. Joten valitsen pienemmän pahan. Naiset siellä vaan toteavat "heh-heh miehet ja kotityöt, älä nyt naurata". Hehän eivät joudu alistumaan, koska työnjako on 50-50. Naiset hoitaa ns. sisäpolitiikan ja miehet ulkopolitiikan. Mut mun mies on totaalinen vapaamatkustaja lomallaan. Ei mitään vastuuta tai häpeetä. Röyhkeä laiskumus.!!!
Mutta eikö joissakin maissa ole vähän noloakin, jos mies tekee, kun vaimo ja muitakin naisia on paikalla. Olen monesti kullut, että mun äiti itkis, jos näkis minut nyt (mies ollut tiskaamassa). Suodaan niille äideille edes se pienihetki poikiensa kanssa niin, että heidän ei tarvitse itkeä ja myös niille pojille, ei ne lomat kummiskaan niin kauaa kestä.
Sitä niittää mitä kylvää! Kertomasi kuulostaa hyvin tutulle ja tyypilliselle. Mutta eikö tuo olisi pitänyt ymmärtää jo siinä vaiheessa, kun itselleen pallon jalkaan pisti? Kulttuurin vaikutus mieheen on ilmeinen. Mikäli nainen ei haluaa ulkomaalaisen miehen, mutta haluaa välttyä kohtaloltasi, kannattaisi mies ottaa jostain kehittyneestä kulttuurista.
Siis luitko ihan oikeesti koko viestiketjun??? Olet aidosti kiinnostunut suomalaisten naisten lomamatkoista miehen kotimaahan? Onkohan sulla elämää lainkaan?
Onks kärsimystä kun joutuu töihin?