Heippa!
Onko kenelläkään muilla samaa ongelmaa parisuhteessa?
ollaan seurusteltu poiakaystävän kanssa viitisen vuotta ja hyvin on mennyt.. tasaisesti tallaten, paljon on koettu ja nähty, seksikin luistaa hyvin. Kunnioitetaan toisiamme jne.. Uskon, että hän rakastaa minua valtavasti ja minä myös häntä.
On vain yksi mutta.. Selvin päin meillä menee hyvin, mutta kun juomme, tuntuu kuin hän muuttuisi villimmäksi..samoin myös minä. Koska meillä menee näin hyvin, tuntuu ihan hirveältä katsella kun hän esimerkiksi juttelee jonkun meidän puolitutun naishenkilön kanssa, hymyilee hänelle jne.. Toisaalta minulla ei ole siihen mitään sanomista, koska itse osaan olla samanlainen..
Tiedän, että tuo on mustasukkaisuutta, mutta en kuitenkaan näytä sitä hänelle... Tiedän myös poikaystäväni olevan mustasukkainen minusta (huomaan eleistä, ilmeistä jne).
toinen mutta on se, että olemme toistemme ensimmäiset (sängyssä).. jotain säätöä kummallakin on ollut, mutta ei mitään vakavaa.. Mietin sen vuoksi, että entä jos jommalle kummalle tulee myöhemmin houkutus kokeilla jotain muuta välillä, koska ei ole mitään muuta kokenut... Mutta toisaalta kyllä olisi todella typerää rikkoa jotain niin pyhää mitä meillä on ollut.. olemme saaneet olla toistemme ensimmäiset jne.. TIEDÄN, että jälkeenpäin kumpaakin vituttaisi se niin paljon..suhteemme päättyisi siihen.
Nämä asiat tulivat tossa yksi päivä mieleeni, kun juttelin vanhemman työkaverini kanssa parisuhteesta ja sen ongelmista.. nämä asiat heräsi ainakin minun mieleeni.. Hän myös kertoi, että monet sanovat, että ensimmäistä vakavaa suhdetta ei unohda koskaan.. Onko se tosiaan niin vuosienkin päästä, että kaiholla ajattelee niitä aikoja?
Tulipas tästä sekava teksti, mutta kiva jos viitsisitte vastata asiallisesti :)
Onko kenelläkään muilla samaa ongelmaa parisuhteessa?
ollaan seurusteltu poiakaystävän kanssa viitisen vuotta ja hyvin on mennyt.. tasaisesti tallaten, paljon on koettu ja nähty, seksikin luistaa hyvin. Kunnioitetaan toisiamme jne.. Uskon, että hän rakastaa minua valtavasti ja minä myös häntä.
On vain yksi mutta.. Selvin päin meillä menee hyvin, mutta kun juomme, tuntuu kuin hän muuttuisi villimmäksi..samoin myös minä. Koska meillä menee näin hyvin, tuntuu ihan hirveältä katsella kun hän esimerkiksi juttelee jonkun meidän puolitutun naishenkilön kanssa, hymyilee hänelle jne.. Toisaalta minulla ei ole siihen mitään sanomista, koska itse osaan olla samanlainen..
Tiedän, että tuo on mustasukkaisuutta, mutta en kuitenkaan näytä sitä hänelle... Tiedän myös poikaystäväni olevan mustasukkainen minusta (huomaan eleistä, ilmeistä jne).
toinen mutta on se, että olemme toistemme ensimmäiset (sängyssä).. jotain säätöä kummallakin on ollut, mutta ei mitään vakavaa.. Mietin sen vuoksi, että entä jos jommalle kummalle tulee myöhemmin houkutus kokeilla jotain muuta välillä, koska ei ole mitään muuta kokenut... Mutta toisaalta kyllä olisi todella typerää rikkoa jotain niin pyhää mitä meillä on ollut.. olemme saaneet olla toistemme ensimmäiset jne.. TIEDÄN, että jälkeenpäin kumpaakin vituttaisi se niin paljon..suhteemme päättyisi siihen.
Nämä asiat tulivat tossa yksi päivä mieleeni, kun juttelin vanhemman työkaverini kanssa parisuhteesta ja sen ongelmista.. nämä asiat heräsi ainakin minun mieleeni.. Hän myös kertoi, että monet sanovat, että ensimmäistä vakavaa suhdetta ei unohda koskaan.. Onko se tosiaan niin vuosienkin päästä, että kaiholla ajattelee niitä aikoja?
Tulipas tästä sekava teksti, mutta kiva jos viitsisitte vastata asiallisesti :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
mutta mielestäni kirjoituksesta kävi selville se että molemmat muututte kännissä? ja vielä samaan suuntaan....
teillä menee hyvin mutta on mahdollista että voi mennä pieleenkin, sellaista se elämä vaan on.
kuitenkin toivotan teille onnea ja menestystä ja hyvää jatkoa.