Mitä pahaa

Se on ihan jokaisen oma asia aikuisena, että mitä sitä vartalolleen/keholleen tekee. Minullakin on yht. 9 lävistystä ja en niistä luopuisi. Ensimmäisen tatuoinninkin otin 2kk sitten :) ne ovat osa minua ja jos en kelpaa tällaisena, niin ei voi mitään.

Äiti tatuoinnin nähdessään oli repiä pelihousunsa (on hän ottanut kohtauksia läväreistäkin .__.). "Miten hoito alalla oleva ihminen voi itseään tuolla tavalla rei'ittää ja tatuoida! eihän nuo ole edes nättejä!" tähän vain tokaisin, että omapahan on asiani ja lävärini tatuointi ovat sellaisissa paikoissa, että ne eivät näy, jos en niitä halua näyttää. Ja se siitä keskustelusta sitten :)

mieltä.

Varsinkaan noita itsetuntojuttuja en ymmärrä. Periaatteessahan sitten jokaisella ihmisellä joka värjää hiuksiaan tai meikkaa, on itsetunto-ongelmia. Yhtälaillahan edellämainituilla muutetaan ulkonäköä ja erottaudutaan massasta. Jotkut vaan sattuvat pitämään lävistyksistä.

Itse olen ainakin huomannut, että niillä jotka lävistyksiä ja tatuointeja ottavat, on keskimääräistä parempi itsetunto. Epävarmat ihmiset eivät uskalla sitoutua mihinkään niin lopulliseen kuin esimerkiksi tatuointi, koska he pelkäävät muiden reaktioita.

Monilla vanhemmilla ihmisillä (kuten äidilläni) vain on niin vanhanaikainen kanta lävistyksiin ja tatuointeihin, että he ajattelevat niitä olevan vain rikollisilla ja merimiehillä. He myöskin pitävät niitä vaarallisina terveydelle. Järkeä heille ei voi puhua, eivät he kantaansa muuta.

Itse en juurikaan välitä mitä lävistyskielteiset ihmiset sanovat, kunhan itse pidän koruistani.

Mä oon 100 % samaa mieltä ! :) hyvä että joku sentään haluaa erottua ja uskaltaa olla oma itsensä.:))