No nyt kokeillaan ihan uutta laihdutustapaa kaikenlaisia poppakonsteja kokeiltuani: Eli vuorossa on elämäntaparemontti :D
Ikää on railu 25-vuotta, yksi lapsi, naimisissa. Pituutta 164 cm ja painoa näköjään 87.9kg.
Niin kauan, kun olin köyhä opiskeleva yksinhuoltaja, pysyin hoikkana, mutta tuossa kolmisen vuotta sitten elämän helpotuttua ns. räjähdin käsiin.
Kaikenlaisia laihdutuksia painonvartiat/karppaus/kaalisoppa (jopa pussi nuudelia päivässä-keino on koettu. Joo paino tippui nopeasti ja tuli tuplana takaisin) jne on kokeiltu ja aina se paino lähtee hirmusen nopeasti tippumaan, mutta sitten homma lässähtää ihan täysin viikossa (karppausta kesti paljon pitempään, mutta aloin saamaan tosi outoja sivuoireita, joten lopetin. Karppaamalla tiputin alkuvuodesta 5 kg, joista nyt kesällä on tullut pari kiloa takaisin).
Ongelmiani ovat ehdottomasti a) liian vähäinen liikunta ja b) suuri rakkauteni kaikenlaisia kissanristiäisiä ja muita bileitä kohtaan, joissa alkoholia tulee sitten aina siemailtua. Nyt kuitenkin huomasin, etten ole enää kaunis vaan yksinkertaisesti pöhöttynyt nainen, joka oikeasti ei ole enää mikään nuori tyttönen vaan nainen, jolla alkaa kohta näkyä todellakin vartalossa pysyvästi tämmöinen elämäntyyli. Eli eipä enää huvita juhlissakaan käydä, kun näytän lähinnä possulta.
Eli ongelmiani ovat seuraavat:
- Liian vähäninen liikunta (ennen olin kova touhuamaan kaikkea, nykyään olen yksinkertaisesti LAISKA)
- Liiallinen alkoholinkäyttö
- Epäsäännöllinen syöminen (saatan olla päivän lähes syömättä ja ihailen, kun seuraavana aamuna vaaka näyttää 84 kiloa, ihan kuin olisin jotenkin laiha hahaha) ja toisena päivänä syön kaiken, mikä vastaan tulee ja sitten ihmettelen, kun on niin huono olo.
Jotenkin olen säikähtäneenä huomannut, että muutenkin olen alkanut suhtautua ulkonäkööni hälläväliä-mentaliteetillä... siis minä, joka ennen iltaisin tarkastin, ettei kynsilakat ole lohenneet ja pukeuduin talvipakkasellakin hameisiin. Ja kun asiaa ajattelee, niin silloin olin paljon itsevarmempi ja iloisempi kaikin puolin.
No niin, nyt siis yritän seuraavaa:
- Alan kävellä joka päivä noin tunnin reippaan kävelylenkin (kuten ennenkin tein).
- Alan syödä joka aamu jotain aamupalaksi ja syön tästä lähtien säännöllisesti, mutta en santsaa vaikka olisi millaista herkkua tarjolla.
- Teen joka päivä jotain kotitöitä (siis muutakin kuin keittiönsiivousta ja pyykinpesua), koska olen huomannut sen pitävän pirteänä. Tänään aloitan pesemällä ruokailuhuoneen ikkunat ja silittämällä edes osan pyykkivuorta.
Ja torstaina 31.8 menen vaakaan ja jokaisesta tiputetusta kilosta myönnän itselleni 10 euroa hemmottelurahaa.
Katsotaas toimiiko tämä :)
Ikää on railu 25-vuotta, yksi lapsi, naimisissa. Pituutta 164 cm ja painoa näköjään 87.9kg.
Niin kauan, kun olin köyhä opiskeleva yksinhuoltaja, pysyin hoikkana, mutta tuossa kolmisen vuotta sitten elämän helpotuttua ns. räjähdin käsiin.
Kaikenlaisia laihdutuksia painonvartiat/karppaus/kaalisoppa (jopa pussi nuudelia päivässä-keino on koettu. Joo paino tippui nopeasti ja tuli tuplana takaisin) jne on kokeiltu ja aina se paino lähtee hirmusen nopeasti tippumaan, mutta sitten homma lässähtää ihan täysin viikossa (karppausta kesti paljon pitempään, mutta aloin saamaan tosi outoja sivuoireita, joten lopetin. Karppaamalla tiputin alkuvuodesta 5 kg, joista nyt kesällä on tullut pari kiloa takaisin).
Ongelmiani ovat ehdottomasti a) liian vähäinen liikunta ja b) suuri rakkauteni kaikenlaisia kissanristiäisiä ja muita bileitä kohtaan, joissa alkoholia tulee sitten aina siemailtua. Nyt kuitenkin huomasin, etten ole enää kaunis vaan yksinkertaisesti pöhöttynyt nainen, joka oikeasti ei ole enää mikään nuori tyttönen vaan nainen, jolla alkaa kohta näkyä todellakin vartalossa pysyvästi tämmöinen elämäntyyli. Eli eipä enää huvita juhlissakaan käydä, kun näytän lähinnä possulta.
Eli ongelmiani ovat seuraavat:
- Liian vähäninen liikunta (ennen olin kova touhuamaan kaikkea, nykyään olen yksinkertaisesti LAISKA)
- Liiallinen alkoholinkäyttö
- Epäsäännöllinen syöminen (saatan olla päivän lähes syömättä ja ihailen, kun seuraavana aamuna vaaka näyttää 84 kiloa, ihan kuin olisin jotenkin laiha hahaha) ja toisena päivänä syön kaiken, mikä vastaan tulee ja sitten ihmettelen, kun on niin huono olo.
Jotenkin olen säikähtäneenä huomannut, että muutenkin olen alkanut suhtautua ulkonäkööni hälläväliä-mentaliteetillä... siis minä, joka ennen iltaisin tarkastin, ettei kynsilakat ole lohenneet ja pukeuduin talvipakkasellakin hameisiin. Ja kun asiaa ajattelee, niin silloin olin paljon itsevarmempi ja iloisempi kaikin puolin.
No niin, nyt siis yritän seuraavaa:
- Alan kävellä joka päivä noin tunnin reippaan kävelylenkin (kuten ennenkin tein).
- Alan syödä joka aamu jotain aamupalaksi ja syön tästä lähtien säännöllisesti, mutta en santsaa vaikka olisi millaista herkkua tarjolla.
- Teen joka päivä jotain kotitöitä (siis muutakin kuin keittiönsiivousta ja pyykinpesua), koska olen huomannut sen pitävän pirteänä. Tänään aloitan pesemällä ruokailuhuoneen ikkunat ja silittämällä edes osan pyykkivuorta.
Ja torstaina 31.8 menen vaakaan ja jokaisesta tiputetusta kilosta myönnän itselleni 10 euroa hemmottelurahaa.
Katsotaas toimiiko tämä :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
yrityksessäsi! Minäkin olen pakottanut itseni lenkille, ei kiinnosta yhtään, mutta pakko se on. Ruokatalouden olen järkiperäistänyt ja alkoholia en justiinsa käytä muutenkaan ja nyt sekin vähä pois. Pahinta on ystävät, normaalipainoiset, jotka tunkee pullaa ja jäätelöä kuin tahallaan jos sattuu pihamaallakaan käymään. Ottaa kyllä päähän! Paljon olen valehdellut vaikka mitä, miksi en ota. Kaalisoppakuurilla pääsin yhdet juhlat läpi.
Koita hiljaa aloittaa ja syö todella säännöllisesti ettet väsy ja anna mennä ranttaliksi. Koita jaksaa!!!
No menkööt. Itsellä on nyt noin vuosi karppausta takana ja pakko sanoa että vuosiin ei ole ollut näin hyvä olo, tai että olisin näinkin "laiha". Lainausmerkeissä siksi, että pudotettavaa vielä on. Menneinä vuosina mulla oli varmaan viisi painonpudotus yritystä mutta mikään niistä ei tuonut kunnon tulosta, ja niitä jaksoin noin 2-4kk kerrallaan. Nyt on siis jo vuosi takana. Noi mun aikaisemmat yritykset eivät olleet mitään kitukuureja vaan ihan järkeviä yrityksiä (esim PVn puna-kelta-viher systeemi ja rasvan karttelua), mutta ne ei vaan onnistuneet.
Itsellä ei ole ollut mitään ihmeellisiä oireita, mutta siitä huolimatta olen saanut paljon tietoa tuolta karppaus foorumilta. Itse totesit että karppaus on kestänyt sinulla pisimpään, eikö silloin kannattaisi selvittää mistä ne oireet ehkä tulivat? Olisiko kentien erilaisten kasvisten lisäys auttanut (myös määrällisesti), ruisleipää ja leseitä tai vastaavaa. Ehkä sinullekkin olisi löytynyt sieltä apua.
Tsemppiä jokatapauksessa jatkoon.
Karppaus tuntui alkuun todella hyvältä, mutta sitten minulle iski kauheita kipuja selkään. Juteltuani tuttuni, joka laihdutti jokunen vuosi sitten karppaamalla, kanssa, kuulin, että joillakin muilla on myös ollut samoja ongelmia, eli iskee kauheat kivut ristiselän paikkeille.
No toinen, mikä vaikutti siihen, että lopetin karppaamisen, on se, että parin kuukauden karppauksen jälkeen kaikki liha alkoi tuntua vastenmieliseltä, vaikka niitä valmisti kuinka monipuolisesti ja herkullisesti. Yksinkertaisesti kaipasin kauheasti perunaa, kaurapuuroa ja ruisleipää.
No karppauksesta jäi sellainen hiilaritietoisuus, että kyllä niitä hiilarimössöjä tajuaa nyt varoa ja muutenkin on tullut aika karppia ruokaa syötyä, eikä ole ne karppauksella tiputetut kilotkaan kaikki tulleet takaisin :)
Karppaus on todella hyvä keino pitää itsestään huolta niille joille se sopii; itselläni iho oli karppauksen aikana tosi hyvässä kunnossa ja koko kroppa oli jotenkin tosi paljon kiinteämpi, mutta mulle se ei vaan sopinut.
Kiitos tsempistä, sitä tarvitaan :)
En tiedä noista selkäkivuista, niin en yhtään osaa sanoa mikä siinä voisi olla takana.
Mutta... Sanoit että sait lihasta tarpeeksesi. Kai käytit kaikkia eri proteiinilähteitä, eli possua, nautaa, kalkkunaa, kanaa, eri kaloja, makkaroita, juustoja esim raejuustoa jne? Itse olen noita käyttänyt kuten ennenkin, ainoastaan hieman enemmän. Kanan ja kalan käyttö mulla on lisääntynyt, samaten raejuuston.
Minä en ole kaivannut perunaa, sekun ei mun mielestä maistu millekkään. Sen tilalla syön 200-300g kasviksia aterialla ja niissä on mun mielestä enemmän makua kuin potussa tai pastassa. Melkein jokaisen ruuan voi valmistaa kuten ennen, ainoastaan korvaa ne hiilarilähteet kasviksilla.
Puuroon mulla ei ole himoa, vaikka maitoon keitetty kaurapuuro onkin hyvää, ja välillä sitä syön. Ruisleipää en syönyt pariin kuukauteen, mutta nykyään syön sitä välillä aamupalana, silloin kun tekee mieli. Ja lähes aina se on pelkästä rukiista tehtyä leipää.
Pottuja muuten olen syönytkin, 3 kertaa tänä vuonna, ja ne kaikki oli uusia pottuja. Niitä voisin syödä enemmänkin, mutta meillä on enemmän noita pastan syöjiä. Ehkä vielä saisi hyvää uutta perunaa ja voisi muutaman kerran sillä herkutella.
Sulla oli hyviä kokemuksia karppauksesta ja sitä tärkeämpänä pitäisin että yrittäisit selvittää mistä ne ongelmat johtui.
En tiedä kuinka tiukalla "kuurilla" olit, mutta karppaustahan on siis montaa eri tapaa. Yleensä jokaiselle löytyy se sopiva, kun jonkin verran näkee vaivaa ja kuuntelee kroppaansa.
Mutta tämä tästä. Minä lähden saunaan oluen kera.
Mikä teitä vaivaa. Jos joku ei sovi toiselle, niin se ei vaan sovi. En minäkään vedä laajempia johtopäätöksiä koskien karppausta siksi, ettei se vaan ollut minun juttuni. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Minun älykkyysosamäärälläni sekä kokkausharrastuksen tuomalla kokemuksella eri ruoka-aineista kyllä tajusin, että karpatessa voin syödä muutakin kuin kananmunaa ja pihvejä.
Tympii tuollaiset besserwisserit.
Kuulumisiin: Olo on ollut todella mahtava nyt, kun olen ihan oikeasti alkanut liikkua enemmän. Aivan selkeästi on vyötärö kaventunut jo nyt, rintaliivit eivät purista enää ja aivotkin toimii ihan eri tahtiin.
Tyttäreni koulunaloituksesta johtuen on tullut saatettua hänet aamuisin kouluun (suuntaansa 2 km matka) ja haettua hänet kävelemällä koulusta. Eli jo siten tulee päivässä 8 km kävelyä. Marjassa olen käynyt, pyöräillyt ja kotona touhunnut enemmän, joten kyllä joka päivä olen tehnyt jotain fyysistä, josta on jopa hikikin tullut.
Syömisiä olen yrittänyt jakaa päivälle niin, että aina kun tulee nälkä (siis NÄLKÄ ei mieliteko) syön jotain, mutta annokset pyrin pitämään pieninä. Aamupalaa syön aina sen jälkeen kun olen vienyt tytön kouluun ja huomasin hyväksi ja täyttäväksi aamupalaksi jugurttiin sotketut kaurahiutaleet :D
No olen minä vähän herkutellutkin... mm. toissa iltana juuri leivotulla mustikkapiirakalla, joka oli väsätty pullataikinaan, eli ei se nyt ihan niin rasvainen herkku ollut kuin jos olisi ollut muropohjainen. En ota kuitenkaan siitä stressiä, koska olen niin ylpeä siitä, että liikettä on tullut harjoitettua.
Seuraavaksi ajattelin lisätä päivärutiiniin venyttelyn, jota harrastin aikaisemmin ahkerasti. Silloin olinkin sorja ja notkee :) Siihen on jälleen pyrkiminen. (olen vähän nyt alkanut haaveille, että ensi kesänä osallistuisin erääseen hölkkätapahtumaan ystävieni kanssa... saas nähä miten ämmän käy... :D)
Hauskaa keskiviikkopäivää Teille kaikille, siskot. Myös sille fanaatikolle :D
tällä kertaa. Toisaalta samaa linjaa kuin aina ennenkin, kun yrittää kysellä niin sitä muuttuu fanaatikoksi. Kumma että tämä yleistys tehdään vain VHHn kohdalla, ei muiden ruokavalioiden.
No alkua pidempään en jaksanutkaan lukea fanaattista kirjoitustasi, tuskin siellä mitään asiaa olikaan.
No sori nyt vaan, jos sanoo suoraan, ettei jaksa ihmisiä, joiden mielestä oma tyyli ja elämäntapa on just se paras ja oikea.
Minä olen kokeillut kaikenlaista, mutta ihan kokemuksesta tiedän, että liikunta ja järkevä syöminen, olipa se sitten vähänhiilihydraatinen ruokavalio tai ei, on se, joka laihduttaa.
Sitäpaitsi nykyään kaikki laihduttajan tietää sen, ettei sokeria ja vehnäsämpylöitä syömällä laihdu.
Muuten, karppaussivuillakin sanotaan, että HETI jos tulee epäilyttäviä sivuoireita, on karppailu lopetettava. Oletko sinä joku lääkäri, kun uskallat kehottaa ihmistä, joka omien tuntemustensa vuoksi lopetti karppaamisen, jatkamaan sitä? Kannatko sinä vastuun, jos vaikka munuaiset pettää?