Tässä taas palstaa lueskeltuani tuli mieleeni ajatus...
Yleensä kun tapaan uuden ihmisen, en ensimmäisenä kerro mulattilapsistani tai afrikkalaisesta poikaystävästäni. Kysytte varmaankin että miksi tahdon asian salata? No syy siihen on se, että ihmiset tekee heti päätelmiä siitä millainen olen ihan vaan perustuen ennakkoluuloihinsa.
Kokemuksellani tapahtuu yleensä niin, että kun rauhassa tutustutaan ja opitaan tuntemaan toisiamme ei mulattilapsilla tai afrikkalaisella miehellä enää ole suurta merkitystä.Ollaan ystäviä niistä huolimatta... ja tämä pätee tutustuttaessa sekä naisiin että miehiin.
Useinhan ihmiset tuntuvat ajattelevan(ainakin kun palstaa lukee), että tummaihoisen ulkomaalaisen puoliso/tyttöystävä on tyhmä,ruma,lihava,pahoinpidelty,taloudellisesti hyväksikäytetty yms.ja miehistä taas ajatellaan että vaimo ostettu postimyynnistä tai muuta yhtä typerää.
Kertokaapas mitä mieltä olette asiasta ja miten itse toimitte tutustuessanne uusiin ihmisiin?
Yleensä kun tapaan uuden ihmisen, en ensimmäisenä kerro mulattilapsistani tai afrikkalaisesta poikaystävästäni. Kysytte varmaankin että miksi tahdon asian salata? No syy siihen on se, että ihmiset tekee heti päätelmiä siitä millainen olen ihan vaan perustuen ennakkoluuloihinsa.
Kokemuksellani tapahtuu yleensä niin, että kun rauhassa tutustutaan ja opitaan tuntemaan toisiamme ei mulattilapsilla tai afrikkalaisella miehellä enää ole suurta merkitystä.Ollaan ystäviä niistä huolimatta... ja tämä pätee tutustuttaessa sekä naisiin että miehiin.
Useinhan ihmiset tuntuvat ajattelevan(ainakin kun palstaa lukee), että tummaihoisen ulkomaalaisen puoliso/tyttöystävä on tyhmä,ruma,lihava,pahoinpidelty,taloudellisesti hyväksikäytetty yms.ja miehistä taas ajatellaan että vaimo ostettu postimyynnistä tai muuta yhtä typerää.
Kertokaapas mitä mieltä olette asiasta ja miten itse toimitte tutustuessanne uusiin ihmisiin?
Vastaukset 21
Vanhimmat
...kaikki kortit pöytään-taktiikalla,
koska siinä ainakin nopeasti ja heti alkutekijöiksi erottuu ne jyvät akanoista, siis tosi ystävät ei niin samalla aaltopituudella olevista.
mulla on kaksi hyvää ystävää jotka eivät ole samaa mieltä ulkomaalaisista kanssani, mutta se ei estä meitä olemasta ystäviä.Ja aika pian se tulee muutenkin ilmi ollaanko samalla aaltopituudella vai eikö olla ilman perheasioista kertomistakin.En sä sitä toki salaile jos asia esiin putkahtaa.
siinä vaiheessa kun se luontevasti tulee esiin, jos tulee. Ajattelen, että mieheni on aivan tavallinen ihminen siitä huolimatta, ettei hän ole syntynyt Suomessa, enkä siksi vaivaa päätäni mahdollisilla ennakkoluuloilla tai sillä, että _pitäisikö_ minun perheeni "erilaisuus" tuoda jotenkin esille.
Jos käy niin, että asia on ongelma jollekin, niin eikun adios vain, en usko paljon menettäväni sellaisten ihmisen kohdalla, joita asia vaivaa... ;o)
Mutta toisaalta, mieheni ei ole afrikkainen eikä lapseni poikkea ulkonäöltään valtaväestöstä mitenkään, joten en ehkä ole aivan oikeaa kohderyhmää kysymyksellesi. Toisin sanoen en ole koskaan törmännyt ihmisiin, joille perheeni toinen kotimaa (Albania) olisi este tuttavuudelle tai ystävyydelle. Päinvastoin, ihmisiä on vain kiinnostanut mukamas "erilainen elämämme", joka siitä kertoessa osoittautuukin kuulijoille yllättävän tavalliseksi...
ajattelen itse jokseenkin samallalailla kanssasi. En siis mainosta "erilaisuutta" mutta kerron kyllä jos asia tulee puheeksi.
Itse en jaksaisi katsella ja kuunnella toinen toistaan idioottimaisemmilla ja täydelliseen tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen perustuvilla asenteilla varustettuja ihmisiä. Tällaiset henkilöt kaunoineen ovat vain hyvin hyvin rasittavia. Läsnäolollaan he alentavat kanssaihmistensä elämänlaatua enkä halua heitä tuttavikseni.
Kirjoitat, ettet kerro miehestäsi ja lapsistasi, sillä et halua toisten tekevän päätelmiä sinusta vain ennakkoluuloihin perustuen. Itse paljastaisin korttini mahdollisimman pian ja näin itse saisin selville, onko toinen mahdollisesti itselleni rasittavilla ennakkoluuloilla varustettu henkilö, jota en itse haluaisi ja jaksaisi katsella ja kuunnella.
Itsekin kannatan ns. suoraa taktiikkaa, tosin pumpuliaivoiset moku-maailmanparantajat kyllästyttävät yleensä minut kuoliaaksi jo ennen kuin tiedän heidän mahdollisista ihmissuhteistaan.
on kai paras puolustus, sanotaan.
Olen kanssa huomannut parhaaksi tavaksi heittää se pahin (mieheni on muslimi, arabi, afrikkalainen...) heti alkuun. Jos jotakuta niin kovasti ahdistaa valintani, on helppo lopettaa keskustelu siihen.
En suostu, enkä osaa valintaani hävetä.
Tahallinen tiedon pihtaaminen voi tuntua kusetukselta.
ketään olla kusettamassa eikä tietoa tahallaan pihdata.Kuten aloituksessani sanoin, yleensä tutustumisen jälkeen asialla ei enää ole merkitystä kun kyseessä on ystävyys.
Eri asia sitte jos kumppania etsii.Pakko karsii heti alussa tollaset tiukkapipot pois.Enhän mä toki halua lasteni lähelle ketään sellasta joka ei sulata niiden ihonväriä.
Ja sitäpaitsi asenteellisen ihmisen tunnistaa jo aika alussa ihan arkipuheistakin ilman että ensimmäiseks sanoo olevansa mulattilasten äiti.
Veikkaan vain, että kovin monta miestä on, joita et huomaa "asenteellisiksi", ennen kuin heille selviää, että heitä ollaan kosiskelemassa mulattilasten isäpuoleksi:)
mietiskelin tovin mitä sulle vastaisin, mutta jääköön nyt sanomatta kun ei ole tarvetta ketään kosiskella niin hittoako tuolla asialla päätäni vaivaan.
Aloitin jutun ihan yleisellä tasolla koskien ystäviä ja tuttavia. Eiköhän toi isäpuolen kosiskelu ole ihan eri juttu ja siihen pätee eri säännöt.
väliä sellasen miehen asenteella on, joka ei hyväksyisi lapsia. Siis eihän sillä olis mitään väliä. Ei tulis edes mieleen katsoa sellasta miestä.
Tosin toihan ei edes ole mun ogelmani, kun mulla sattuu olemaan sellanen mies, joka hyväksyy mun lapseni täysin.
siinä vaiheessa, kun se luontevasti tulee esille, en ensitöikseni sitä rupee kertomaan, mutta kun se on luontevaa kerron. En mä katso edes aiheelliseksi sitä ruveta heti kertomaan, kun ei sillä ole mitään väliä minkä värisiä tai rotusia he ovat.
Minulta et saisi vihoja päälle, jos kertoisit seurustelevasi tumman miehen kanssa. Tunnen sellaisia naisia tällakin hetkellä, ihan mukavia ovat.
Sellainen tuli kuitenkin mieleen, että etkö tavallaan vahvista ihmisten ennakkoluuloja, jos ikäänkuin salailet asiaa. Sitten kun nämä suvaitsemattomammat tapaukset yhtäkkiä tajuavat, että "herranen aika, sen mieshän on joku (tähän joku rasistinen loukkaus)", niin ajattelevat mielissään, että no niin, sen verran tuokin häpeää, ettei kertonut asiasta.
En tarkoita, että pitäisi heti kätellessä alkaa mainostaa ulkomaalaista puolisoa, mutta kertoa kuitenkin, jos asia tulee jollain lailla pintaan, esim. keskustelukumppani kertoo omasta perheestään tai keskustelun aiheeksi nousee ulkoomalaiset / kumppanisi kotimaa jne. Silloin ihmisille ei tule vaikutelmaa, että salaat, ja silloin rasistit eivät saa uusia aiheita vihallensa.
Tämä nyt oli tietenkin ihan teoreettista, koska itselläni ei ole ulkomaalaista kumppania tällä hetkellä... Yhdessä vaiheessa oli, ja silloin sanoin kyllä. Sain silloin huomata, miten rasistisia ja vihamielisiä suomalaiset naisetkin ovat. Meni tutuiltakin naisilta naamat nyrpeeks.
jos asia tulee esille niin en toki salaile, mutta en heti kätellessä mainosta asiaa jos sillä ei ole merkitystä.
Tää tapa nyt on tällästen sattumalta tai työelämässä tavattujen ihmisten kanssa. Ei ole kukaan suuttunut kun ovat asiasta kuulleet.
Jokuset treffit on peruuntuneet mulattilasten takia, mutta näissä tapauksissa kerron kyllä asiasta ennen tapaamista, säästyy paljolta mielipahalta molemmat osapuolet silloin.
Vaimon suhteen käyttäydyn yleensä aivan kuin hän olisi suomalainen, koska olen sitä mieltä että hänen ulkomaalaisuutensa ei ole olennaista. Jos tulee perheestä puhetta, sanon kyllä olevani naimisissa, mutta en yleensä mainitse vaimoni syntyperästä mitään, koska sillä ei juuri ole merkitystä. Jos keskustelussa jonkun kanssa tulee esiin vaikkapa vaimoni kotimaa mainitsen kyllä että hän on sieltä kotoisin, ja se on herättänyt lähinnä uteliaisuutta. En siis salaile mitään, mutta en myöskään erityisesti tuo vaimoni syntyperää esillekään jos ei se muuten ole olennaista.
juuri tuota tarkoitin tuolla avauksellani. Monet luulevat että salaan asioita, mutta eihän se toki niin ole. Eihän kukaan muukaan tule esittäytymään:"hei,olen Pirkko ja mieheni muuten on kotoisin Kuhmosta"...kuulostaa aika naurettavalta,eikö;)
Joo, musta tää kuulostais hyvältä, "Hei minä olen Maija ja minun mieheni on mustalainen". Noo miten se kirjanpidon laita nyt on? Vilkastaas vähän sitä.
melkoisen hauska...
No en yleensä ilmoita erikseen että vaimoni on kiinalainen ellei sillä ole juuri siinä tilanteessa jotain merkitystä. Jos heti kättelyssä ottaisin asian esiin ilman sen kummempaa syytä, voisi joku pitää sitä jonkinlaisena "hehkutuksena" samalla tavalla kuin ihmiset innolla kertovat lapsistaan tai lemmikeistään.
Jotkut ovat olettaneet vaimoani thaimaalaiseksi, ehkä siksi että monella suomalaisella on thai-vaimo, mutta olen aina korjannut asian heille lähinnä koska olen tietoinen thaimaalaisten ja heidän miestensä stereotypioista. Tosin ehkä jotkut eivät tee eroa thaimaalaisten ja kiinalaisten välillä stereotypioden suhteen. En tiedä.
Yleensä pyrin myös tekemään selväksi että en ole "hakenut" tai "tilannut" vaimoani mistään postimyyntikatalogista vaan ihan Suomessa olemme tavanneet ja että hän on työssä käyvä ihminen. Tämä vähän niinkuin "varmuuden vuoksi" koska minulla ei juuri ole aavistustakaan millaisia ennakkoluuloja ihmisillä on suomalaisen kanssa naimisissa olevia kiinalaisia kohtaan, vai onko minkäänlaisia.
Yleensä suomalaiset ovat melko varautuneita tai arkoja kysymään suoraan kansalaisuuteen tai kulttuuriin liittyviä kysymyksiä. Esim. nähdessään vaimoni kuvan moni jää katsomaan pidemmän aikaa miettivän oloisesti pohtien olisiko ok kysyä minkä maalainen vaimoni on. Vähän ihmettelen tätä, mutta se johtunee siitä että tietyt maahanmuuttajat ovat, tai heidän oletetaan olevan hyvin herkkänahkaisia etnistä alkuperää koskevista kysymyksistä.
En halua mainostaa ulkomaalaista poikaystavaani, koska tiedan, etta monet kuvittelevat minun olevan hanen kanssaan vain, koska han on ulkomaalainen.
Minua ihmetyttaa se, etta vaikka itse olen tunnetusti feministi (=tasa-arvoa kannattava), monet minut tuntevatkin silti luulevat, etta olen nyt alistettu, koska poikakaverini on italialainen. Oikeasti han kylla pesee, siivoaa ja laittaa ruokaa siina missa minakin, pain vastoin kuin kaksi ex-poikaystavaani, jotka olivat suomalaisia, mutta yrittivat vaatia minun olemaan joku palvelija/aiti. Mielestani mies, joka ei osaa huolehtia itsestaan, ei ole mies vaan lapsi.