eräs tarina

piglet kirjoitti:

Rakastuin ensimmäisestä katseesta, upposin hänen silmiinsä. Oltiin kavereita ja hyvä oli yhdessä olla. Rakastin niin paljon, että riitti kun hän oli elämässäni läsnä. Hän kärsi alkoholismistaan ja minä lohdutin. Eräänä tuskaisena yönä hän kosi. Minähän sitten siihen myöntävästi vastasin. Tiesin, että hän ei minua rakasta, mutta toivoin koko ajan, että se tunne sieltä joskus löytyy. Välittäminen ja kiintymys riitti. Me molemmat olimme sitä mieltä, että tämä kumppanuus kestää loppuun asti, kunnes kuolema erottaa. Että ollaan yhdessä ja rakennetaan elämäämme toisiamme tukien. Pääasia oli että yhdessä oli hyvä olla.

Hän pääsi eroon viinasta, käy terapiassa ja sai elämänsä kuntoon. Kaikki tuntui olevan hyvin. Kunnes sitten tässä eräänä iltana ilmoitti tuntevansa syyllisyyttä siitä ettei rakasta minua ja halusi eron. Oli oppinut terapian kautta, ettei meidän avioliitto toimi.

Olen onnellinen siitä, että hänellä on nyt elämä suht ok. Onnea ja mielenrauhaa rakkaalleni toivon ja sitä että ystävyytemme säilyisi. Minulla kuitenkin vähän hyväksikäytetty(siis että minä olin vain välivaihe uuteen elämään) olo, mutta tiedän kyllä että sitä saa mitä tilaa. En kuitenkaan mitään muuttaisi jos saisin elää uudelleen, olen onnellinen jokaisesta hetkestä hänen kanssaan. Rakkaus ei koskaan kuole.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä