Olemme tana iltana sopineet erosta , mies haluaisi yrittaa mutta niin paljon on tapahtunut menneisyydessa etta unohtaminen on minun kohdaltani vaikeaa. poden tuskaa ja surua etta tahan on tultu vaikka mies lupasi muuttua ja korjata tata suhdetta .annoin ehka turhaakin toivoa hetkeksi kun itsekin halusin uskoa etta kylla tama perhe ehka viela voisi koossa pysya . takana on ihaniakin hetkia ja yhteinen ihana lapsi . mietin onko ratkaisu oikea , minun koti-ikavani Brittilasta suomeen on aina ollut kompastuskivi ja jatkuva huoli vanhemmista ja isovanhemmista on ehka vetanyt energiani tasta suhteesta . Ei ulkomailla asuminen aina ole helppoa , sillon kun lahdin Suomesta kaikki olivat hyvinvoivia ja itsella oli huoleton olo, nyt on kaikki tosin . 9 vuoden jalkeen huomaan etta en ole kunnolla kotiutunut , paikallisia ystavia ei tallaisessa kriisissa nay missaan ja en ole koskaan tuntenut kuuluvani taysin tanne vaikka tata rannikkoa rakastakin .Asuimme talvella 3 kuukautta erillamme , mina suomessa lapsen kanssa , se aika oli seesteista riitaisan ajan jalkeen , sita ennen olimme pitkaan asuneet platonisesti yhdessa . Vuosien platonisuuden ja molemminpuolisen mielipahan jalkeen mietin etta voiko tahan enaa laheisyytta saada takaisin ? Nythan se on liian myohaista mutta aina sita mielessaan "jossittelee", asioista olisi pitanut molempien puhua ajoissa eika olettaa etta toinen on ajatustenlukija , muistaa kunnioittaa ja arvostaa toista .Tekisin itsekin paljon toisin jos saisin pari-kolme viimeista vuotta elaa uudelleen .
avioero ja suomeen paluu
yksin kotona
3580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koskaan ei ole liian myöhäistä. Mutta vaikeampaa kyllä. Kaikki tekevät joskus virheitä ja kaikilla on kovastikin hankalaa joskus. Ei se tarkoita sitä ettäkö kaikki olisi menetetty.
Et ole selvästikään ollut aikoinasi kypsä lähtemään kun olet kaivannut takaisin. Ehkä nyt alkaisit huomata että olisit sittenkin kypsä jäämään yhteiseen elämäänne?
Kaikkien vanhemmat kuolevat joskus, se on sinun ja lapsesi elämä kun on tärkeämpää.
ulkomailla.Olen asunut ulkomailla jo 14 vuotta,ja ainoa syy miksi tanne jain,oli mieheni.Mutta elama mieheni kanssa kaikki nama vuodet on ollut erittain epatasaista,ja kaipaukseni Suomeen on kasvanut vuosi vuodelta.Meilla on kaksi poikaa,10 ja 8 vuotiaat,ja se on yksi syy,miksen ole tarvaroitani pakannut ja lahtenyt.Vuodet vierii ja yritan olla karsivallinen,ja unelmointi pois lahdosta viela joskus auttaa jaksamaan.
Jos muutosia ei tapahdu ainaisista lupauksista huolimatta,mielestani sinun on turha jaada odottelemaan,ja hukata omaa elamaasi turhan odotteluun.Toivottavasti loydatte miehenne kanssa sopivan ratkaisun tulevaisuuteenne.
Ajattelin vain sanoa etta mielestani olin kypsa muuttamaan suomesta , en silloin lahtiessani tehnyt paatoksia oliko lahto lopullinen vaiko ei , lahdin tyon perassa suomesta. Sita ennen olin ollut ulkomailla au-pairina ja opiskelijavaihdoissa . Tassa tarinassa on isommat asiat kyseessa kun vain minun koti-ikavani vaikka se yksi tekija onkin, sosiaalisuudestani ja yrityksistani huolimatta en ole integroitunut tanne niin hyvin kuin olisin halunnut ( asumme maaseudulla) .
Toisen raskauteen johtanut suhde ja henkinen vakivalta on vaikea unhotaa , nyt kun ihminen on muuttunut , anteeksi olen jo antanut mutta luottamuspula vaivaa .