Mistäköhän johtuu että toiset ovat valmiita sitoutumaan ja toisille naimisiinmeno on maailmanloppu?
Tunnen ihmisiä jotka ovat mieluumin kokonaan eronneet kuin menneet naimisiin!
Esim eräs ystäväni erosi äskettäin 5 vuotta kestäneestä suhteestaan, vaikka mies oli hänen elämänsä rakkaus. Vain siksi että mies tahtoi naimisiin ja lapsia, mutta hän ei.
No lapsia ei toisen mieliksi kannatakaan hankkia, mutta veljeni seurusteli naisen kanssa eivätkä he kumpikaan tahtoneet lapsia, mutta nainen kylläkin tahtoi naimisiin.
Veljeni ei siihenkään voinut suostua ja erohan siitä tuli. Ja molemmat ovat vielä vuosienkin jälkeen ihan paskana siitä:/
Jotkut vievät tämän sitoutumiskammon muihinkin elämänalueisiin kuin vain parisuhteeseen.
Tämä mainitsemani ystäväni ei myöskään esim. suostu ottamaan lainaa vaan sanoo ettei ikinä aio ostaa autoa tai asuntoa koska ennemmin kuolee kuin ottaisi euroakaan lainaa.
En voi kuin häkeltyneenä kuunnella hänen kauhistunutta asennettaan minkäänlaiseen sitoutumiseen elämässään.
Kyseessä on kuitenkin todella kunnollisuuden perikuva, ei käytä alkoholia eikä tupakoi, hoitaa vartaloaan kuin huippumalli, käy töissä jne.
Sellaiselle ihmiselle sitoutuminen olisi todella helppoa kun kerran osaa hoitaa tunnollisesti asiansa ja itsensä.
Itse olen paljon huithapelimpi mutta minulla on asuntolaina ja jos joskus seurustelen niin kyllä naimisiin suostun, en nyt sen takia eroamaan rupeaisi.
Mutta kai meitä sitten vaan on niin moneen eri junaan, on vain niin mielenkiintoinen ilmiö tuo sitoutumiskammo kun sen alttarilla uhrataan lähes kaikki mahdollisuudet saavuttaa jotain.
Tunnen ihmisiä jotka ovat mieluumin kokonaan eronneet kuin menneet naimisiin!
Esim eräs ystäväni erosi äskettäin 5 vuotta kestäneestä suhteestaan, vaikka mies oli hänen elämänsä rakkaus. Vain siksi että mies tahtoi naimisiin ja lapsia, mutta hän ei.
No lapsia ei toisen mieliksi kannatakaan hankkia, mutta veljeni seurusteli naisen kanssa eivätkä he kumpikaan tahtoneet lapsia, mutta nainen kylläkin tahtoi naimisiin.
Veljeni ei siihenkään voinut suostua ja erohan siitä tuli. Ja molemmat ovat vielä vuosienkin jälkeen ihan paskana siitä:/
Jotkut vievät tämän sitoutumiskammon muihinkin elämänalueisiin kuin vain parisuhteeseen.
Tämä mainitsemani ystäväni ei myöskään esim. suostu ottamaan lainaa vaan sanoo ettei ikinä aio ostaa autoa tai asuntoa koska ennemmin kuolee kuin ottaisi euroakaan lainaa.
En voi kuin häkeltyneenä kuunnella hänen kauhistunutta asennettaan minkäänlaiseen sitoutumiseen elämässään.
Kyseessä on kuitenkin todella kunnollisuuden perikuva, ei käytä alkoholia eikä tupakoi, hoitaa vartaloaan kuin huippumalli, käy töissä jne.
Sellaiselle ihmiselle sitoutuminen olisi todella helppoa kun kerran osaa hoitaa tunnollisesti asiansa ja itsensä.
Itse olen paljon huithapelimpi mutta minulla on asuntolaina ja jos joskus seurustelen niin kyllä naimisiin suostun, en nyt sen takia eroamaan rupeaisi.
Mutta kai meitä sitten vaan on niin moneen eri junaan, on vain niin mielenkiintoinen ilmiö tuo sitoutumiskammo kun sen alttarilla uhrataan lähes kaikki mahdollisuudet saavuttaa jotain.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pari syytä tulee ainakin mieleen,miksi ihmiset ei uskalla sitoutua. Yksi on se,että joku aiempi suhde on ollut niin rankka,että ihminen on menettänyt täysin luottamuksen vastakkaiseen sukupuoleen. Eikä sellaiselle rikkinäiselle ihmiselle kannata sanoa niin, että "kaikki ei ole samanlaisia", hän ei usko sitä. Kestää kauan koota itsensä ja sirpaleensa sellaisen suhteen jälkeen,että voi edes kuvitella luottavansa kehenkään.
Toinen syy voi olla se,että parisuhteelta odotetaan paljon,sen pitäisi olla kuin Eedenin puutarha,huvipuisto,missä on vain pelkästään mukava ja hauska olla,mutta niinhän ei ole ja ihmiset tiedostaa sen. Ehkä siksi monet haluaa olla sinkkuina,kun ei kestä sitä parisuhteen arkea. Monet seurustelevat vain sen hetken,kun sitä rakastumisen ihanaa hekumaa kestää.Kun se kipinä sammuu,vaihdetaankin kohdetta,kumppania,jonka kanssa sen huuman voi kokea taas uudestaan.
Osui ja upposi :/
Ystävälleni se suhde oli ensimmäinen ja hänen sanomansa mukaan ainoa, koska ei enää aio seurustella. Tämä tekee koko aiheesta vieläkin kiinnostavamman, että joku on ennemmin lopun ikänsä yksin kuin menisi naimisiin elämänsä ensimmäisen ja ainoan oikean kumppanin kanssa.
Hän oli kuitenkin erittäin jyrkkä siinä asiassa, että pettämistä ei suhteessa saa tapahtua, mutta ei kuitenkaan tahtonut sitoutuakaan..
Veljeni sen sijaan on kokenut monia suhteita, pettämistä ym ja vanhempiemme eron, mikä on aina vaikea paikka.
varmaan sitoutumiskammoinen. olenhan tuota itse miettinyt miksi, mutta enpähän varmasti tiedä.
suhteet on yleensä loppuneet johonkin mauttomaan kommenttiin vaikka muuten mies olisi ollut ihan OK. esim. kerran (oltiin oltu yhdessä joitakin kuukausia) humalassa mies kysyi että saako "kökkiä"? no siinä tuli loppu. minua kun ei "kökitä".
lasten isän heitin ulos kun hän joka kerta kun pikkusen tuli erimielisyyttä uhkaili erolla. minun olisi varmaan pitänyt antaa aina periksi ettei hän nyt vaan ota eroa. ei kiitos.
varmaankin on niin että minun on parempi elellä ihan yksin. ei tartte keneltäkään kysellä saanko mennä johonkin.
.............
Ja feminismi on syynä myös siihen, ettei joku uskalla ottaa lainaa autoa tai asuntoa varten... Epäilen vahvasti =D
Nykyään vaan arvostetaan liikaa riippumattomuutta. Tosiasiassa kaikki ovat riippuvaisia kaikista, ei kukaan täällä yksinään irrallisena tallusta.
Monia 'sitoutumiskammoisia' kamottaa oma vajavaisuutensa. Esim. tuo mainitsemasi perfektionisti nainen saattaa tiedostaa omat heikkoutensa, ja nehän tulevat perisuhteessa väistämättä esiin. Tämä on se asia, joka on minusta aika mielenkiintoinen: ihmiset eivät 'uskalla' olla heikkoja suhteissaan, vaan kun nämä heikkoudet alkavat tulla esiin, erotaan mielummin kuin näytetetään, miten vajavaisia (inhimillisiä) ollaan.
On kauheaa, jos se täydellisen omakuva rikkoontuu.
Ainakin oman tuttavapiirini sitoutumiskammoiset ovat tätä tyyppiä; seurustellaan pari kuukautta ja aina tulee ero - ja syy on usein siinä toisessa.
Näitä sitten löytyy molempia, niin niitä, jotka ovat sitoutumiskammoisia ja sitten niitä, jotka sitoutuvat heti-kaikkeen-ihan-mihin-vaan, eivätkä päästä irti, koska eivät vaan osaa olla yksin...
Pitäisi oppia löytämään se kultainen keskitie. Oppia kuuntelemaan omaa sisiintään ja löytää se ratkaisu elämisen hyvään oloon sieltä. Tänä päivänä vielä yhteiskunta edelleen painostaa omalla tavallaan avioliittoon, mutta uskoisin, tilanne muuttuu ajan myötä...
Se minkä vuoksi ihmiset eivät ehkä tänä päivänä enää avioidu, ei välttämättä johdu mistään sitoutumiskammosta. Yhtä hyvin avioliittoa voisi sitten nimittää pakkositomiseksi, - että ko. pariskunta ei muuten luottaisi toisiinsa ja yhteiseen tulevaisuuteensa, jos he eivät lainedessä olisi naitettuja toisilleen.
Muista kultainen keskitie. :)
Tänä päivänä elämään vain kuuluu kaikkea muutakin kuin vain perinteinen perheenperustaminen. Nykyään voi elää ihan vain omalla itselleenkin nauttien siitä mikä tuo tyydytystä elämään. Ei tarvitse pakolla hypätä avioliittoon sen tähden kun kaikki muutkin. Nyt voi tehdä jo niin kuin itselle tuntuu hyvältä. Eikä se oli sitoutumiskammoa sen enempää kuin pakkoliittoon meneminenkään toisille avioliiton kautta.
Jokaien elää kuitenkin elämänsä täällä itse. Jos ihmiset olisivat rehellisempiä omaa onnellisuuttaan kohtaan vältyttäisiin taatusti enemmän avioeroista ja huonoista suhteista. Oppia ikä kaikki kuitenkin. Nykypolvet oppivat jo nauttimaan siitä mitä on elämä - valiten sen mitä haluavat: perheen tai muunlaisen elämäntavan.
Lainat ja muut ovat myös sitä, etät kukin voi tehdä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Tottakai lainakin sitoo, mutta ei se myöskään loppuajaksi sido. Aina voi senkin asunnon myydä pois jos haluaakin vaihtaa maata tai asuntoa ja päästä eroon lainastaan...Valintoja tämä elämä on täynnä. Annetaan jokaisen tehdä omat valintasa sen perusteella mikä tuntuu itselle oikealta valinnalta.... Kukaan muu ei voi sanoa, onko toinen valinnut oikein vain väärin tai onko toinen sitoutumiskammoinen vai hullusitoja :-D
Jostain syystä ihmiset vain tahtovat aina unohtaa, että ihmiset ovat erilaisia. Aina pitäisi vain tehdä tietyn normin mukaisesti, tai niin kuin suurin osa tekee... Valintoja hyvät ihmiset...ja kunnoitetaan jokaisen omia valintoja. Näin maailmasta tulisi parempi paikka...
Onko vain avioliitto sitoutumista? Itse ajattelin aina, että kun tapaan 'sen oikean' niin totta kai naimisiin. Tapasin kuitenkin miehen, joka ei halua naimisiin, mutta haluaa elää kanssani loppuelämän. (Hän on ollut kahdesti aikaisemmin naimisissa ja erossa meni maat ja mannut ja pettymys oli suuri). Olemme molemmat sitoutuneet suhteeseen koska haluamme olla toistemme kanssa, ja olen unohtanut koko naimisiinmenon. Toista ei kumminkaan voi vangita.
'If you love somebody, set them free' - Sting
Minkä takia pitäisi itsensä velkaannuttaa jonkun ylihinnoitellun, yliarvostetun ja ylimainostetun paskakämpän takia, johon saa huonolla tuurilla vielä naapuriksi jonkun psykopaatin avohoitopotilaan? Siksikö etteivät pankkien voitot pienenisi? Sitäpaitsi ilmastomuutoshan tekee yhtiövastikkeen maksamisesta muutenkin kohta turhaa puuhaa kun teltassa tarkenee loistavasti läpi vuoden. Totuushan on se että suurin osa ihmisistä on unissäkäveleviä systeemin manipuloimia zombeja, jotka tekevät samoja ratkaisuja kuin naapurikin kun eivät muuta uskalla.
Mulle on ihan sama vaikka naapurini muuttaisi telttaan tai kaikki naapurini, en muuttaisi perässä ja tekisi samaa ratkaisua! Ostin (ostimme) asunnon siksi, kun vuokra olisi ollut vähintään yhtä suuri, todennäköisemmin isompi samanlaisesta asunnosta (jos sellaista vuokra-asuntoa olisi edes löytynytkään). Ja laina on toivon mukaan maksettu silloin kun täytän 50 v eli enää ei tarvitse maksaa kuin pienehkö vastike, vuokraa joutuisin maksamaan niin kauan kun haluaisin asua toisen asunnossa. Ja pidän nykyisestä asunnostani (kodistani) todella paljon. Siinä on lähes kaikki mitä olin toivonut. Vuoden päivät sitä etsittiinkin. Naapuritkin toistaiseksi olleet oikein mukavia. Ja vuokra-asunnossakin oli naapurit. Eikä niin mukavat.
Toki olisin asunnon ostanut ilman velkaa, jos pätäkkää olisi tarpeeksi löytynyt! Muita velkoja kyllä sitten kartan mahdollisuuksien mukaan. Luottokorttiakaan en käytä.