Puolustuspuheenvuoro

On alkanut ärsyttää kun näillä sivuilla on vähän väliä kommenttia että kyllä sellainen ihminen on tosi outo ja epänormaali jos ei vielä 20- tai 30- vuotiaana ole seurustellut. Onkohan näiden kommenttien laukojat tulleet ajatelleeksi että sukupuolesta riippumatta siihen on yleensä syitä, esimerkiksi:

1)on ujo, ei uskalla kertoa tunteistaan
2)ei ole löytänyt mieleistä seurustelukumppania esimerkiksi siksi että asuu pienellä paikkakunnalla jossa on vähemmän mistä valita tai ei muuten vain löydä
3)yksipuoliset tunteet eli ei saa vastakaikua rakkauden kohteelta
4)seurustelisi nimenomaan rakkaudesta eli rakastuttuaan johonkuhun ja kun sitä jotakuta ei ole löytynyt ei seurustele tavan vuoksi
5)ongelmat terveyden kanssa; ei halua sotkea toista ongelmiinsa
6)rakastuu ihmisiin jotka ovat varattuja tai joita muuten ei voi saada
7)on yksinäinen eikä tapaa ketään missään
8)on sen näköinen että kaikki luulevat varatuksi
9)pelot

Listaa voisi jatkaa ties kuinka pitkään. Älkää tuomitko seurustelemattomia epänormaaleiksi miettimättä mitä siellä taustalla voi olla. Harva jättää seurustelematta omasta vapaasta tahdosta.
231352
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 23

Vanhimmat

Hyvä kirjoitus!

Äänestä

Haukkuminen johtuu vain siitä, että tänne kijoittavat aktiivisesti vain itseensä pettyneet ihmiset, jotka pyrkivät peittämään omia ongelmiaan haukkumalla erilaisia ihmisiä kuin itse.

Äänestä
  • Tunnetusti tyhjillä kanistereilla on taipumusta kolista eniten.

    Äänestä

yhtään haukkumatta, ylenkatsomatta tai aliarvioimatta vaan yksinkertaisesti kysyen; jos ihminen tuolloin ei ole outo tai epänormaali mikä hän sitten on? Eikö normaalia kuitenkin ole, että ihminen on kyennyt ensimmäiseen 30 vuoteen solmimaan jonkinlaisen ihmissuhteen vastakkaiseen sukupuoleen? Jokaisella on varmasti omat syynsä miksi on yksin jäänyt. Syitä ja seurauksia voi olla monia, mutta ei kai se sitä seikkaa poista että jotain on vialla kun omista haluista huolimatta ei pysty suhdetta toiseen ihmiseen luomaan? Voisi äkkiseltään kuvitella, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee ja pinttyy omiin uomiinsa ja tapoihinsa sitä vaikeammaksi muodostuu suhtee luominen tulevaisuudessa. Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä, mutta tältä minusta tuntuu.

Äänestä
  • > Syitä ja seurauksia voi olla monia, mutta ei kai se sitä seikkaa poista että jotain on vialla kun omista haluista huolimatta ei pysty suhdetta toiseen ihmiseen luomaan ?

    Miten tämän nyt ottaa. Turha sitä on leikkiä perhettä 18-25 vuotiaana, jos ei ole valmiuksia saati resursseja. Muksujen hankkiminen samaan aikaan vain siksi että kaverikin niin tekee, on aika lyhytnäköistä. Kaiken pitäisi lähteä enempi omista valmiuksista. Myös seurustelun. Jokaiselle tekisi myös hyvää elää jonkin aikaa yksin. Tuolloin oppia myös arvostamaan tulevaa kumppaniaan ja parisuhdetta aivan uudella tavalla.

    > Voisi äkkiseltään kuvitella,

    Pidän isoinpana ongelmana juuri kuvittelua ja ennakkoluuloja. Moni asia selviää paremmin, luulemisen sijaan, kokeilemalla.

    > että mitä vanhemmaksi ihminen tulee ja pinttyy omiin uomiinsa ja tapoihinsa sitä vaikeammaksi muodostuu suhtee luominen tulevaisuudessa.

    Tuo on kiinni ihmisestä itsestään eikä mikään yleispätevä sääntö. Yleistämällä ei tällä(kään) kertaa pääse kovin pitkälle.

    Äänestä

  • Mies33 kirjoitti:

    > Syitä ja seurauksia voi olla monia, mutta ei kai se sitä seikkaa poista että jotain on vialla kun omista haluista huolimatta ei pysty suhdetta toiseen ihmiseen luomaan ?

    Miten tämän nyt ottaa. Turha sitä on leikkiä perhettä 18-25 vuotiaana, jos ei ole valmiuksia saati resursseja. Muksujen hankkiminen samaan aikaan vain siksi että kaverikin niin tekee, on aika lyhytnäköistä. Kaiken pitäisi lähteä enempi omista valmiuksista. Myös seurustelun. Jokaiselle tekisi myös hyvää elää jonkin aikaa yksin. Tuolloin oppia myös arvostamaan tulevaa kumppaniaan ja parisuhdetta aivan uudella tavalla.

    > Voisi äkkiseltään kuvitella,

    Pidän isoinpana ongelmana juuri kuvittelua ja ennakkoluuloja. Moni asia selviää paremmin, luulemisen sijaan, kokeilemalla.

    > että mitä vanhemmaksi ihminen tulee ja pinttyy omiin uomiinsa ja tapoihinsa sitä vaikeammaksi muodostuu suhtee luominen tulevaisuudessa.

    Tuo on kiinni ihmisestä itsestään eikä mikään yleispätevä sääntö. Yleistämällä ei tällä(kään) kertaa pääse kovin pitkälle.

    >Miten tämän nyt ottaa. Turha sitä on leikkiä perhettä 18-25 vuotiaana, jos ei ole valmiuksia saati resursseja. Muksujen hankkiminen samaan aikaan vain siksi että kaverikin niin tekee, on aika lyhytnäköistä. Kaiken pitäisi lähteä enempi omista valmiuksista. Myös seurustelun. Jokaiselle tekisi myös hyvää elää jonkin aikaa yksin. Tuolloin oppia myös arvostamaan tulevaa kumppaniaan ja parisuhdetta aivan uudella tavalla.

    ...en tarkoittanutkaan että suhde vastakkaiseen sukupuoleen tarkoittaisi perheen leikkimistä 18-25 vuotiaana, vaan ihan seurustelusuhdetta ja yleensä toiseen sukupuoleen tutustumista.

    >Pidän isoinpana ongelmana juuri kuvittelua ja ennakkoluuloja. Moni asia selviää paremmin, luulemisen sijaan, kokeilemalla.

    Kaikkihan me täällä kuvitellaan tai omia kokemuksia välitetään, vai onko joku meistä totuuden torvi jolla on se absoluuttinen totuus tiedossaan? Minun on aika vaikea kokeilla olevani yli 30 sinkku jolla ei ole kokemusta suhteesta mieheen, kun sitä kokemusta jo on, mutta kuvitella minäkin voin.

    >Tuo on kiinni ihmisestä itsestään eikä mikään yleispätevä sääntö. Yleistämällä ei tällä(kään) kertaa pääse kovin pitkälle.

    En ole tuon väittänyt olevan yleispätevä sääntö tai edes sääntö, vain kuvittelmani asia jossa voin toki olla väärässä.

    Äänestä

  • "Eikö normaalia kuitenkin ole, että ihminen on kyennyt ensimmäiseen 30 vuoteen solmimaan jonkinlaisen ihmissuhteen vastakkaiseen sukupuoleen?"

    Se on kovin vaikeaa, kun yleinen asenne on tämä.

    Äänestä

  • ystävällinen ihminen vastata tähän kysymykseen.
    Kun siellä joku väittää, että ihminen on jotenkin kieroutunut, jos ei tiettyyn ikään mennessä ole solminut suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen, niin minä ihmettelen sitä, että eräs tuttavani (entinen), joka on eronnut kaksi kertaa ja taas on vissiin kymmenes kumppani menossa, on luonteeltaan epärehellinen, hyvin kiero, teeskentelevä, mitättömän näköinen, mutta toinen, joka on sinkku 30 mies on erittäin hvyännäköinen, paljon pidemmälle kouluttautunut,
    kiltti, toiset huomioonottava, ei vähääkään kieroutunut, lapsista pitävä etc. Siis valaiskaa mistä johtuu nyt tämä epänormaalius, niin että kaikki on perusteltua eli MOT.

    Äänestä

  • "Syitä ja seurauksia voi olla monia mutta ei se sitä tosiseikkaa poista että jotain on vialla kun omista haluista huolimatta ei pysty suhdetta toiseen ihmiseen luomaan."

    Ymmärrän näkökulmasi mutta tässä tulee moraalisetkin seikat mukaan: esimerkiksi jos rakastuu aina ihmisiin jotka ovat varattuja niin minkä sille voi. Varmasti siinä tilanteessa haluja luoda suhde siihen ihmiseen olisi vaikka kuinka mutta on vielä ihmisiä jotka eivät sotkeennu toisten suhteisiin, mutta ei sille yksinkertaisesti voi mitään ettei ole ehtinyt ennen sitä toista. Ja sitä, että tästä syystä ei ole seurustellut, en kyllä millään kykene mieltämään oudoksi tai epänormaaliksi.

    Entäs ne jotka haluavat ulkomaalaisen kumppanin mutta rahatilanteesta tai muusta syystä pystyvät reissaamaan vähänlaisesti eli mahdollisuudet löytää omien toiveiden mukainen kumppani ovat minimaaliset.

    No, nämä olivat taas niitä syitä ja seurauksia, esimerkkejähän löytyisi vaikka kuinka...

    Yritin kirjoituksellani selvittää sitä että on asioita joita ei noin vain pysty muuttamaan vaikka kuinka haluaisi. Vähän samanlaisia peruslähtökohtia kuin se että toinen on rikas ja toinen köyhä mikä määrittää mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja halujaan. En kuitenkaan ymmärrä sitäkään että pitäisi alkaa seurustella jonkun kenen tahansa kanssa siksi että olisi seurustellut "riittävän ajoissa". Kyllähän jokaisella on odotuksia kumppanin suhteen ja mielestäni itseään arvostava ihminen antautuu täysillä suhteeseen sitten kun löytää itselleen sopivan kumppanin eikä silloin kun "on aika seurustella". Tottahan yksin jääminen sen kokeneita surettaa mutta pitäisikö sitten luopua omista arvoista, ihanteista ja odotuksista kumppanin suhteen tai mennä kauneusleikkauksiin että alkaisi ulkonäön puolesta ihmisille kelvata?

    On helppo sanoa että jotain on vialla jos ei 30 ikävuoteen mennessä ole seurustellut mutta vaatii myös ihmiseltä ymmärrystä tajuta ettei niille syille miksi niin on käynyt välttämättä voi mitään, realiteetteja ei kovin helposti muuteta. Ujous, sosiaalinen pelokkuus, yksinäisyys, sukupuolikielteinen kotikasvatus, estoisuus, sairaudet, ulkonäköongelmat, odotukset kumppanin suhteen, asuinpaikka, varakkuus, koulutus... Nämä vaikuttavat suhteiden luomiseen ja luomatta jäämiseen.

    Äänestä

  • Ymmällään sellaisista väitt... kirjoitti:

    ystävällinen ihminen vastata tähän kysymykseen.
    Kun siellä joku väittää, että ihminen on jotenkin kieroutunut, jos ei tiettyyn ikään mennessä ole solminut suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen, niin minä ihmettelen sitä, että eräs tuttavani (entinen), joka on eronnut kaksi kertaa ja taas on vissiin kymmenes kumppani menossa, on luonteeltaan epärehellinen, hyvin kiero, teeskentelevä, mitättömän näköinen, mutta toinen, joka on sinkku 30 mies on erittäin hvyännäköinen, paljon pidemmälle kouluttautunut,
    kiltti, toiset huomioonottava, ei vähääkään kieroutunut, lapsista pitävä etc. Siis valaiskaa mistä johtuu nyt tämä epänormaalius, niin että kaikki on perusteltua eli MOT.

    väittänyt ketä kieroutuneeksi, mutta itse käytin sanoja outo ja epänormaali. En minä henkilökohtaisesti toista vielä kieroutuneeksi sanoisi jos ei seurusteluun pystynyt, mutta outo ja epänormaali hän kyllä silmissäni on. Ja perustelen sen sillä (toistan nyt itseäni) että jos ihminen omasta (ehkä kovastakin) halustaan ei ole pystynyt syystä tai toisesta suhdetta toiseen sukupuoleen rakentamaan, silloinhan jotakin vikaa jossakin täytyy olla. Tässä asiassa normaalina minä pidän sitä johon suurin osa ihmisistä kykenee tiettyyn ikään mennessä ja epänormaaleina taas niitä jotka eivät. Saivarrella tietysti voidaan siitä mikä yleensä on normaalia ja epänormaalia, mutta minulle tietynlainen poikkeavuus on epänormaaliutta ja tämä taas on vain minun mielipiteeni. Sanotaan nyt vielä sekin ennen kuin joku taas palavasti suuttuu, että epänormaalius ei välttämättä tarkoita mitään negatiivista, se vaan on poikkeavaa totutusta eli sana millä asiaa kuvataan.

    Sitten on joukko asioita joilla ei ole mitään tekemistä yllämainitun asian kanssa. Menevät herkästi puurot ja vellit sekaisin, jos tähän seurustelemattomuuteen vedetään kaikki nekin ikävät asiat jotka eivät siihen edes kuulu. Eihän se että ihminen seurustelee tarkoita että ihminen ei voi olla idiootti tai muuten täysin paska ihminen. Minäkin tiedän muutaman kusipään joiden ei pitäisi edes olla parisuhteessa, mutta vaan ovat ja ovat varmasti aina uudestaan mikäli nykyiset kumppanit tulevat järkiinsä ja pistävät heidät vapaille markkinoille. Minä en tiedä miten jotkut (ikävätkin) ihmiset pystyvät sitten luomaan suhteita vastakkaiseen sukupuoleen ja toisilta (hyviltä) ihmisiltä ei onnistu millään. Siihen en osaa vastata, kuin että ehkä heillä on se jokin taito hallussaan mikä siihen tarvitaan ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko esim. hyvännäköinen tai kiltti.

    Äänestä

  • kuka on... kirjoitti:

    väittänyt ketä kieroutuneeksi, mutta itse käytin sanoja outo ja epänormaali. En minä henkilökohtaisesti toista vielä kieroutuneeksi sanoisi jos ei seurusteluun pystynyt, mutta outo ja epänormaali hän kyllä silmissäni on. Ja perustelen sen sillä (toistan nyt itseäni) että jos ihminen omasta (ehkä kovastakin) halustaan ei ole pystynyt syystä tai toisesta suhdetta toiseen sukupuoleen rakentamaan, silloinhan jotakin vikaa jossakin täytyy olla. Tässä asiassa normaalina minä pidän sitä johon suurin osa ihmisistä kykenee tiettyyn ikään mennessä ja epänormaaleina taas niitä jotka eivät. Saivarrella tietysti voidaan siitä mikä yleensä on normaalia ja epänormaalia, mutta minulle tietynlainen poikkeavuus on epänormaaliutta ja tämä taas on vain minun mielipiteeni. Sanotaan nyt vielä sekin ennen kuin joku taas palavasti suuttuu, että epänormaalius ei välttämättä tarkoita mitään negatiivista, se vaan on poikkeavaa totutusta eli sana millä asiaa kuvataan.

    Sitten on joukko asioita joilla ei ole mitään tekemistä yllämainitun asian kanssa. Menevät herkästi puurot ja vellit sekaisin, jos tähän seurustelemattomuuteen vedetään kaikki nekin ikävät asiat jotka eivät siihen edes kuulu. Eihän se että ihminen seurustelee tarkoita että ihminen ei voi olla idiootti tai muuten täysin paska ihminen. Minäkin tiedän muutaman kusipään joiden ei pitäisi edes olla parisuhteessa, mutta vaan ovat ja ovat varmasti aina uudestaan mikäli nykyiset kumppanit tulevat järkiinsä ja pistävät heidät vapaille markkinoille. Minä en tiedä miten jotkut (ikävätkin) ihmiset pystyvät sitten luomaan suhteita vastakkaiseen sukupuoleen ja toisilta (hyviltä) ihmisiltä ei onnistu millään. Siihen en osaa vastata, kuin että ehkä heillä on se jokin taito hallussaan mikä siihen tarvitaan ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko esim. hyvännäköinen tai kiltti.

    eikö ole normaalia, että väestöstä aina tietty osa ihmisiä eivät koskaan seurustele tai vasta myöhemmällä iällä? Täten se on normaalia

    Äänestä

  • asiaa miettinyt kirjoitti:

    "Syitä ja seurauksia voi olla monia mutta ei se sitä tosiseikkaa poista että jotain on vialla kun omista haluista huolimatta ei pysty suhdetta toiseen ihmiseen luomaan."

    Ymmärrän näkökulmasi mutta tässä tulee moraalisetkin seikat mukaan: esimerkiksi jos rakastuu aina ihmisiin jotka ovat varattuja niin minkä sille voi. Varmasti siinä tilanteessa haluja luoda suhde siihen ihmiseen olisi vaikka kuinka mutta on vielä ihmisiä jotka eivät sotkeennu toisten suhteisiin, mutta ei sille yksinkertaisesti voi mitään ettei ole ehtinyt ennen sitä toista. Ja sitä, että tästä syystä ei ole seurustellut, en kyllä millään kykene mieltämään oudoksi tai epänormaaliksi.

    Entäs ne jotka haluavat ulkomaalaisen kumppanin mutta rahatilanteesta tai muusta syystä pystyvät reissaamaan vähänlaisesti eli mahdollisuudet löytää omien toiveiden mukainen kumppani ovat minimaaliset.

    No, nämä olivat taas niitä syitä ja seurauksia, esimerkkejähän löytyisi vaikka kuinka...

    Yritin kirjoituksellani selvittää sitä että on asioita joita ei noin vain pysty muuttamaan vaikka kuinka haluaisi. Vähän samanlaisia peruslähtökohtia kuin se että toinen on rikas ja toinen köyhä mikä määrittää mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja halujaan. En kuitenkaan ymmärrä sitäkään että pitäisi alkaa seurustella jonkun kenen tahansa kanssa siksi että olisi seurustellut "riittävän ajoissa". Kyllähän jokaisella on odotuksia kumppanin suhteen ja mielestäni itseään arvostava ihminen antautuu täysillä suhteeseen sitten kun löytää itselleen sopivan kumppanin eikä silloin kun "on aika seurustella". Tottahan yksin jääminen sen kokeneita surettaa mutta pitäisikö sitten luopua omista arvoista, ihanteista ja odotuksista kumppanin suhteen tai mennä kauneusleikkauksiin että alkaisi ulkonäön puolesta ihmisille kelvata?

    On helppo sanoa että jotain on vialla jos ei 30 ikävuoteen mennessä ole seurustellut mutta vaatii myös ihmiseltä ymmärrystä tajuta ettei niille syille miksi niin on käynyt välttämättä voi mitään, realiteetteja ei kovin helposti muuteta. Ujous, sosiaalinen pelokkuus, yksinäisyys, sukupuolikielteinen kotikasvatus, estoisuus, sairaudet, ulkonäköongelmat, odotukset kumppanin suhteen, asuinpaikka, varakkuus, koulutus... Nämä vaikuttavat suhteiden luomiseen ja luomatta jäämiseen.

    juuri siihen, että kuka mitäkin nimitystä kenestäkin käyttää. Minusta (tämä on taas, vain ja ainoastaan minun mielipiteeni) ihminen, joka rakastuu aina varattuihin tai joka hakisi partnerin ulkomailta mutta ei voi kun ei ole rahaa, on jotenkin outo ja epänormaali, koska normaali ihminen ei niin tee. Kuten sanoin tuossa ylempänä ei epänormaalius ole välttämättä negatiivista, se on vain sana millä asioita kuvataan. Vaikka sitä sanaa käyttäisin, ei se tarkoita ette minulla olisi ymmärrystä että jotkut ihmiset jäävät ilman partneria syystä tai toisesta, vaikka eivät sitä kohtaloa haluaisi. Toisaalta eihän yksin jääminen ole surullista jos se tapahtuu omasta tahdosta ja mielestäni sen valinnan saa valita jokainen joka sitä haluaa. Silloinkin se voi olla jonkun silmissä epänormaaliutta, mutta mitä siitä? Kaikki meistä on taatusti epänormaaleja jossakin asiassa jonkun mielestä. Mutta sitä mieltä olen vieläkin, että jos ihminen monia vuosia asuu yksin (ja tottuu yksin elämiseen) voi parisuhteen rakentaminen olla ongelmallista, ei tosin mahdotonta.

    Äänestä

  • kuitenkaan kirjoitti:

    eikö ole normaalia, että väestöstä aina tietty osa ihmisiä eivät koskaan seurustele tai vasta myöhemmällä iällä? Täten se on normaalia

    on sinulle normaalia niin sitten se on normaalia, mutta minä siltikin vertaan heitä siihen ryhmään jotka seurustelevat joten siitä tulee epänormaalia.

    Äänestä

  • se... kirjoitti:

    on sinulle normaalia niin sitten se on normaalia, mutta minä siltikin vertaan heitä siihen ryhmään jotka seurustelevat joten siitä tulee epänormaalia.

    ehkä ymmärrä, miksi pitää vertailla sillä tavoin, mutta miten vain.

    Äänestä

  • no.. kirjoitti:

    >Miten tämän nyt ottaa. Turha sitä on leikkiä perhettä 18-25 vuotiaana, jos ei ole valmiuksia saati resursseja. Muksujen hankkiminen samaan aikaan vain siksi että kaverikin niin tekee, on aika lyhytnäköistä. Kaiken pitäisi lähteä enempi omista valmiuksista. Myös seurustelun. Jokaiselle tekisi myös hyvää elää jonkin aikaa yksin. Tuolloin oppia myös arvostamaan tulevaa kumppaniaan ja parisuhdetta aivan uudella tavalla.

    ...en tarkoittanutkaan että suhde vastakkaiseen sukupuoleen tarkoittaisi perheen leikkimistä 18-25 vuotiaana, vaan ihan seurustelusuhdetta ja yleensä toiseen sukupuoleen tutustumista.

    >Pidän isoinpana ongelmana juuri kuvittelua ja ennakkoluuloja. Moni asia selviää paremmin, luulemisen sijaan, kokeilemalla.

    Kaikkihan me täällä kuvitellaan tai omia kokemuksia välitetään, vai onko joku meistä totuuden torvi jolla on se absoluuttinen totuus tiedossaan? Minun on aika vaikea kokeilla olevani yli 30 sinkku jolla ei ole kokemusta suhteesta mieheen, kun sitä kokemusta jo on, mutta kuvitella minäkin voin.

    >Tuo on kiinni ihmisestä itsestään eikä mikään yleispätevä sääntö. Yleistämällä ei tällä(kään) kertaa pääse kovin pitkälle.

    En ole tuon väittänyt olevan yleispätevä sääntö tai edes sääntö, vain kuvittelmani asia jossa voin toki olla väärässä.

    20 v. kun menin avikseen ja 21 v. kun ensimmäinen lapsi syntyi. Olin opiskellut opistotutkinnon ja myöhemmin opiskelin lisää ja 25 v. kun toinen lapsi syntyi. Avioliitto on kestänyt 38 v. siis turha yleistää, mutta silloinhan ihmiset kehittyivät tunne-elämältään täysin eri lailla kuin nykyisin. Nykyisin vain erotaan. Voin vain sanoa, että koko avioliittoni on ollut hyvin onnellinen, karikot on selvitetty puhumalla. Ei se ole iästä kiinni, vaan rakkaudesta ja asenteista.

    Äänestä

  • kuka on... kirjoitti:

    väittänyt ketä kieroutuneeksi, mutta itse käytin sanoja outo ja epänormaali. En minä henkilökohtaisesti toista vielä kieroutuneeksi sanoisi jos ei seurusteluun pystynyt, mutta outo ja epänormaali hän kyllä silmissäni on. Ja perustelen sen sillä (toistan nyt itseäni) että jos ihminen omasta (ehkä kovastakin) halustaan ei ole pystynyt syystä tai toisesta suhdetta toiseen sukupuoleen rakentamaan, silloinhan jotakin vikaa jossakin täytyy olla. Tässä asiassa normaalina minä pidän sitä johon suurin osa ihmisistä kykenee tiettyyn ikään mennessä ja epänormaaleina taas niitä jotka eivät. Saivarrella tietysti voidaan siitä mikä yleensä on normaalia ja epänormaalia, mutta minulle tietynlainen poikkeavuus on epänormaaliutta ja tämä taas on vain minun mielipiteeni. Sanotaan nyt vielä sekin ennen kuin joku taas palavasti suuttuu, että epänormaalius ei välttämättä tarkoita mitään negatiivista, se vaan on poikkeavaa totutusta eli sana millä asiaa kuvataan.

    Sitten on joukko asioita joilla ei ole mitään tekemistä yllämainitun asian kanssa. Menevät herkästi puurot ja vellit sekaisin, jos tähän seurustelemattomuuteen vedetään kaikki nekin ikävät asiat jotka eivät siihen edes kuulu. Eihän se että ihminen seurustelee tarkoita että ihminen ei voi olla idiootti tai muuten täysin paska ihminen. Minäkin tiedän muutaman kusipään joiden ei pitäisi edes olla parisuhteessa, mutta vaan ovat ja ovat varmasti aina uudestaan mikäli nykyiset kumppanit tulevat järkiinsä ja pistävät heidät vapaille markkinoille. Minä en tiedä miten jotkut (ikävätkin) ihmiset pystyvät sitten luomaan suhteita vastakkaiseen sukupuoleen ja toisilta (hyviltä) ihmisiltä ei onnistu millään. Siihen en osaa vastata, kuin että ehkä heillä on se jokin taito hallussaan mikä siihen tarvitaan ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko esim. hyvännäköinen tai kiltti.

    hyvännäköiset ja koulutsetut ihmiset eivät halua parisuhdetta eivätkä ainakaan eroja. Ovat siihen liian viisaita.

    Äänestä

  • asiaa miettinyt kirjoitti:

    "Syitä ja seurauksia voi olla monia mutta ei se sitä tosiseikkaa poista että jotain on vialla kun omista haluista huolimatta ei pysty suhdetta toiseen ihmiseen luomaan."

    Ymmärrän näkökulmasi mutta tässä tulee moraalisetkin seikat mukaan: esimerkiksi jos rakastuu aina ihmisiin jotka ovat varattuja niin minkä sille voi. Varmasti siinä tilanteessa haluja luoda suhde siihen ihmiseen olisi vaikka kuinka mutta on vielä ihmisiä jotka eivät sotkeennu toisten suhteisiin, mutta ei sille yksinkertaisesti voi mitään ettei ole ehtinyt ennen sitä toista. Ja sitä, että tästä syystä ei ole seurustellut, en kyllä millään kykene mieltämään oudoksi tai epänormaaliksi.

    Entäs ne jotka haluavat ulkomaalaisen kumppanin mutta rahatilanteesta tai muusta syystä pystyvät reissaamaan vähänlaisesti eli mahdollisuudet löytää omien toiveiden mukainen kumppani ovat minimaaliset.

    No, nämä olivat taas niitä syitä ja seurauksia, esimerkkejähän löytyisi vaikka kuinka...

    Yritin kirjoituksellani selvittää sitä että on asioita joita ei noin vain pysty muuttamaan vaikka kuinka haluaisi. Vähän samanlaisia peruslähtökohtia kuin se että toinen on rikas ja toinen köyhä mikä määrittää mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja halujaan. En kuitenkaan ymmärrä sitäkään että pitäisi alkaa seurustella jonkun kenen tahansa kanssa siksi että olisi seurustellut "riittävän ajoissa". Kyllähän jokaisella on odotuksia kumppanin suhteen ja mielestäni itseään arvostava ihminen antautuu täysillä suhteeseen sitten kun löytää itselleen sopivan kumppanin eikä silloin kun "on aika seurustella". Tottahan yksin jääminen sen kokeneita surettaa mutta pitäisikö sitten luopua omista arvoista, ihanteista ja odotuksista kumppanin suhteen tai mennä kauneusleikkauksiin että alkaisi ulkonäön puolesta ihmisille kelvata?

    On helppo sanoa että jotain on vialla jos ei 30 ikävuoteen mennessä ole seurustellut mutta vaatii myös ihmiseltä ymmärrystä tajuta ettei niille syille miksi niin on käynyt välttämättä voi mitään, realiteetteja ei kovin helposti muuteta. Ujous, sosiaalinen pelokkuus, yksinäisyys, sukupuolikielteinen kotikasvatus, estoisuus, sairaudet, ulkonäköongelmat, odotukset kumppanin suhteen, asuinpaikka, varakkuus, koulutus... Nämä vaikuttavat suhteiden luomiseen ja luomatta jäämiseen.

    vähemmän koulutusta saaneet seurustelevat enemmän ja aikaisemmin kuin koulutetut. Jokainen saa valita oman elämäntapansa just niin kuin haluaa, eikä siihen ole kenelläkään toopella mitään asiaa puuttua. Tiedän monia alkoholisteja, jotka rellestävät ja naisia kaatelevat. En heitä todellakaan arvosta. Arvostan itseäni, että en sekoile naisten kanssa.

    Äänestä

10. Jos ihminen on niin helvetin ruma, ettei kukaan voi sellaisen kanssa olla.

(Tarkoitin tässä nyt itseäni...)

Äänestä
  • Tätä minä olen pähkäillyt, olisiko minun pärstä niin vastenmielinen kaikkien naisten mielestä, kun niiden käyttäytyminen on niin yhtenevää kun menen juttusille.

    Äänestä

  • ehkä olen ehkä en (epätoivo... kirjoitti:

    Tätä minä olen pähkäillyt, olisiko minun pärstä niin vastenmielinen kaikkien naisten mielestä, kun niiden käyttäytyminen on niin yhtenevää kun menen juttusille.

    Juu, samaa olen katos miettinyt miehen kohdatessani... Siis täytyy olla todella ruma, kun miehet eivät voi edes jutella, saati lavatansseissa tanssia.

    Äänestä

Kai sekin on määritelmäkysymys, mitä on epänormaali. Onko normaalia se, mikä on keskimääräistä?

Jotkut ihmiset kokevat varmaan jo monet noista luettelemistasi syistä oudoiksi ja epänormaaleiksi, esim. ujouden, pelot, yksinäisyyden tai terveyden, varsinkin mielenterveyden, ongelmat.

Äänestä

Sillä mikä on normaalia ja mikä ei, ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on vain sillä minkälaisia *seurauksia* ihmisen teoilla on tässä maailmassa.

"Normaali" on ihmisen ulkopuolelta tuleva määritelmä, jota kukaan ei loppujen lopuksi täytä.
Voisi melkein sanoa, että jos olet kovin normaali, olet elänyt pitkälti jonkun muun elämää kuin omaasi.

Äänestä

En ole seurustellut, mutta se ei tee minusta epänormaalia. On muutenkin vääri käyttää sanoja normaali ja epänormaali. Mikä muka on normaali? Se, miten valtaosa väestöstä käyttäytyy/elää? Miksi kaiken pitäisi mennä saman kaavan mukaan?

Alle kaksikymppisenä suurin syy seurustelemattomuuteeni oli todennäköisesti arkuus. Ehdokkaita oli, mutta kukaan ei osannut tehdä varsinaista aloitetta, joten juttu loppui ennen kuin ehti alkaakaan.

Tällä hetkellä, kun olen jo reilu 20, suurin syy tuntuu olevan se, että tutustun lähemmin miehiin, jotka itse eivät halua seurustelusuhdetta tai heillä on muuten jokin este seurustelusuhteen aloittamiseen. Kyse ei ole siitä, että olisin jotenkin aloitekyvytön, ruma, ujo tai jollain muulla tapaa "epänormaali". Ilmeisesti kelpaan paremmin vain hetken hauskanpitoon kuin kunnon suhteeseen. En enää jaksa miettiä miksi, ei siihen kuitenkaan saa ikinä mitään vastausta!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


asiaa miettinyt kirjoitti:

On alkanut ärsyttää kun näillä sivuilla on vähän väliä kommenttia että kyllä sellainen ihminen on tosi outo ja epänormaali jos ei vielä 20- tai 30- vuotiaana ole seurustellut. Onkohan näiden kommenttien laukojat tulleet ajatelleeksi että sukupuolesta riippumatta siihen on yleensä syitä, esimerkiksi:

1)on ujo, ei uskalla kertoa tunteistaan
2)ei ole löytänyt mieleistä seurustelukumppania esimerkiksi siksi että asuu pienellä paikkakunnalla jossa on vähemmän mistä valita tai ei muuten vain löydä
3)yksipuoliset tunteet eli ei saa vastakaikua rakkauden kohteelta
4)seurustelisi nimenomaan rakkaudesta eli rakastuttuaan johonkuhun ja kun sitä jotakuta ei ole löytynyt ei seurustele tavan vuoksi
5)ongelmat terveyden kanssa; ei halua sotkea toista ongelmiinsa
6)rakastuu ihmisiin jotka ovat varattuja tai joita muuten ei voi saada
7)on yksinäinen eikä tapaa ketään missään
8)on sen näköinen että kaikki luulevat varatuksi
9)pelot

Listaa voisi jatkaa ties kuinka pitkään. Älkää tuomitko seurustelemattomia epänormaaleiksi miettimättä mitä siellä taustalla voi olla. Harva jättää seurustelematta omasta vapaasta tahdosta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu