Kummastuneena olen katsellut, kun tuttavapiirissä on viiden viime vuoden aikana esiintynyt avioeroja jopa 25 vuoden avioliiton jälkeen.
Vanhempamme ovat olleet aina hyvää pataa. He ovat olleet naimisissa yli 20 vuotta. Nyt on alkanut pelottaa. Tunnelma kotona on stressaantunut aina, kun menen käymään. Veljeni ja sisareni ovat aivan hiljaisia.
Vanhemmat inttävät aivan turhista asioista. Saan kuulla vuoroin äidin ja vuoroin isän valittavan minulle siitä, miksi tuo toinen on tuollainen. Selvää paskanpuhumista selän takana. Ongelmia ei ole lainkaan parantanut heidän pitkä yhteinen lomajaksonsa. Kumpikin vain piikittelee toista aina tilanteen tullen. Mitään kunnon keskustelua ei saa aikaan ilman, että toinen esittää marttyyria. Tuntuu pahalta. Monta kertaa olen sanonut heidän aloitettuaan riitelyn kuulleni, että nyt turpa kiinni molemmat. Yleensä toinen jatkaa vain inttämistä ja lopulta toinen poistuu paikalta mököttäen.
En voi ymmärtää, miksi kaikki on mennyt tähän pisteeseen. Tuntuu vain, että stressi varsinkin äidillä on valtava, ja hän on kyllästynyt koko kotipaskaan. Aina nahistelun päätteeksi jompi kumpi tulee minulle valittamaan, kun tuo toinen on aina tuollainen ja diipa daa. Mitä minun pitäisi tehdä, kun en ole kummankaan puolella? Olen sanonut, että teidän keskinäiseen riitelyynne en sekaannu, mutta alkaa suoraan sanoen vituttaa koko homma. Tuntuu, että jos tuolla ei ole väliin menemässä, niin kohta jompi kumpi häipyy ja sisareni kärsivät. Minä kyllä pärjään, mutta nuoremmille tilanne voi olla vaikea. En vain voi ymmärtää, miten aikuisilla ihmisillä voi olla noin vaikeaa.Ehkä kaikki onkin ollut jo pitkään liian hyvin.
Isäni on tyypillinen jurnuttaja, jolle on ollut aina vaikea ehdottaa mitään uutta. Äitini on marttyyri, varsinkin siivouspäivinä. Hän yleensä uhkaa lähteä hotelliin ja jättää porukat elämään paskan keskelle siivouspäivinä. Isäni taas valittaa, että äiti aina mäkättää. Tosin isäkin on viimeaikoina piikitellyt äitiä hänen painostaan, mikä johti melkoiseen riitaan. Silloin minulla oikeasti kiehui päässä. K
Vanhempamme ovat olleet aina hyvää pataa. He ovat olleet naimisissa yli 20 vuotta. Nyt on alkanut pelottaa. Tunnelma kotona on stressaantunut aina, kun menen käymään. Veljeni ja sisareni ovat aivan hiljaisia.
Vanhemmat inttävät aivan turhista asioista. Saan kuulla vuoroin äidin ja vuoroin isän valittavan minulle siitä, miksi tuo toinen on tuollainen. Selvää paskanpuhumista selän takana. Ongelmia ei ole lainkaan parantanut heidän pitkä yhteinen lomajaksonsa. Kumpikin vain piikittelee toista aina tilanteen tullen. Mitään kunnon keskustelua ei saa aikaan ilman, että toinen esittää marttyyria. Tuntuu pahalta. Monta kertaa olen sanonut heidän aloitettuaan riitelyn kuulleni, että nyt turpa kiinni molemmat. Yleensä toinen jatkaa vain inttämistä ja lopulta toinen poistuu paikalta mököttäen.
En voi ymmärtää, miksi kaikki on mennyt tähän pisteeseen. Tuntuu vain, että stressi varsinkin äidillä on valtava, ja hän on kyllästynyt koko kotipaskaan. Aina nahistelun päätteeksi jompi kumpi tulee minulle valittamaan, kun tuo toinen on aina tuollainen ja diipa daa. Mitä minun pitäisi tehdä, kun en ole kummankaan puolella? Olen sanonut, että teidän keskinäiseen riitelyynne en sekaannu, mutta alkaa suoraan sanoen vituttaa koko homma. Tuntuu, että jos tuolla ei ole väliin menemässä, niin kohta jompi kumpi häipyy ja sisareni kärsivät. Minä kyllä pärjään, mutta nuoremmille tilanne voi olla vaikea. En vain voi ymmärtää, miten aikuisilla ihmisillä voi olla noin vaikeaa.Ehkä kaikki onkin ollut jo pitkään liian hyvin.
Isäni on tyypillinen jurnuttaja, jolle on ollut aina vaikea ehdottaa mitään uutta. Äitini on marttyyri, varsinkin siivouspäivinä. Hän yleensä uhkaa lähteä hotelliin ja jättää porukat elämään paskan keskelle siivouspäivinä. Isäni taas valittaa, että äiti aina mäkättää. Tosin isäkin on viimeaikoina piikitellyt äitiä hänen painostaan, mikä johti melkoiseen riitaan. Silloin minulla oikeasti kiehui päässä. K
Vastaukset 3
Vanhimmat
selvittämään toisten ihmisten keskinäisiä parisuhdeongelmia, vaikka kyseessä olisivat omat vanhempasi. Sen sijaan omaa ahdistustasi voit hallita, esimerkiksi toteamalla vanhemmillesi etttä et ole käytettävissä, kun he haluavat kuulijan toistensa mollaukseen. Omaa itseä saa suojella myös omilta vanhemmilta. Ero tulee, jos on tullakseen, ja mikään mitä sinä teet sai sanot ei vaikuta mitenkään näiden kahden ihmisen päätökseen. Vanhempien sinulta hakema lohdutus toimii ainoastaan sinua itseäsi vastaan, he käyttävät sinua varaventtiilinä oman pahan olonsa purkamiseen. Tämä on väärin, sillä se mahdollistaa heille kriisin jatkamisen samaan malliin, jolloin heidän ei oikeasti tarvitse kommunikoida keskenään ja kokea tilanteen selvittämisen aiheuttamaa vaivaa ja mielipahaa.
Terveisiä entiseltä vanhempien väliasiamieheltä.
Pitkissä ihmissuhteissa tulee aina väsymistä toiseen osapuoleen. Kun nuoruus menee ja sen yhtäkkiä huomaa sen, on katastrooffi valmis.
Myös naisten menopaussi aiheuttaa usein kitkaa ja riitaa monessa avioliitossa. Naisen hormoonit heittelehtivät ja hän hyppii ns. seinille.
On kuitenkin väärin että lapset joutuvat ottamaan aikusten murheet itselleen tai valitsemaan puolen. Älä suostu siihen missään nimessä.
Monesti vanhemmilla ei ole ketään kenelle puhua vaikeuksista, koska suomessa täytyy mennä sekä taloudellisesti että psyykkisesti aina hyvin tai sinut leimataan joksikin luuseriksi.
Aika tekee tehtävänsä valitettavasti.
sillä olet huolissasi perheesi pahoinvoinnista, ymmärsinkö oikein.
Näytä kirjoituksesi vanhemmille, kerro tunteesi ja huolesi rehellisen avoimesti, niinkuin olet pyrkinytkin tekemään.
Huolesi sisaruksistasi on esimerkillistä, minkä ikäisiä he ovat, onko teillä mahdollisuus keskustella tilanteesta ja tunteista keskenänne?
Toivon, että muistat kuitenkin itsesi. Et suostu välikappaleeksi, syyllistymään ja ottamaan yksin vastuuta tilanteesta.
Siis suoraan ja suomeksi. Uskon, että tämä kriisi perheessä vahvistaa keskinäistä yhteyttä ja tekee taas himpun verran vahvemmaksi jatkaa matkaa.
Rukoilen perheenne keskinäisen rakkauden puolesta ja toivon kaikkea hyvää :))