sisäänostohinnasta miinus 15%. Näyttövelvollisuus on tullilla, muutoin vero on 19%.
Suora lainaus päätöksen sivulta 15:
" Jotta voitaisiin varmistaa, että autosta ei kanneta liikaa veroa, on laskettava, kuinka paljon samanlaisen Suomessa jo rekisteröidyn auton arvossa on veroa jäljellä. Varmistuslaskelman tekeminen edellyttää sekä samanlaisen jo rekisteröidyn auton arvon vero-osuuden selvittämistä että samanlaisen jo rekisteröidyn auton arvon selvittämistä.
Tässä asiassa on ensin selvitettävä, paljonko Siilinin tuoman auton kanssa samanlaiset autot sisältävät veroa. Se edellyttää verotuksen perustana olleiden CIF-hintojen selvittämistä verotuksen kohteena olevan autotyypin ja vuosimallin osalta. Saman vuosimallin autoista on valittava pienin sovellettu autoveron määrä ja siten veron osuus ohjevähittäishinnasta, jos saman vuoden aikana tuotujen samanlaisten autojen prosenttiosuus on vaihdellut tuontierittäin. Toissijaisesti verotuksessa on käytettävä alinta tiedossa olevaa prosenttia, jonka maahantuodut henkilöautot ovat sisältäneet veroa. Vain näin voidaan tarkemman selvityksen puuttuessa varmistua siitä, että veroa ei tässä yksittäisessä tapauksessa kanneta liikaa. Näyttövelvollisuus veron määrästä on tullilla, koska yksityisellä verovelvollisella ei ole mahdollisuutta selvittää samanlaisista autoista maksetun veron määrää ja siten niissä jäljellä olevan veron osuutta. Näyttövelvollisuus on asetettu valtiolle myös edellä mainitussa Gomes Valente -tuomiossa.
Jos tulli ei pysty luotettavasti ja avoimesti näyttämään, kuinka suuri prosenttiosuus uuden samanlaisen auton hinnassa on vuonna 1986 ollut veroa tai vaihtoehtoisesti toimittamaan verotustietoja Siilinin saataville todistelua varten, on syrjimättömyyden varmistamiseksi sovellettava pienintä todellista veron osuutta, jota henkilöautoista on peritty. Komissio on hankkinut maahantuojilta selvityksen veron määrästä eräiden automallien kohdalla. Tämän selvityksen mukaan esimerkiksi Volvo -henkilöautoissa veroprosentti oli joissain tapauksissa 19 prosenttia. Näin ollen veroa ei voida tarkemman selvityksen puuttuessa kantaa yli 19 prosenttia.
Samanlaisen auton arvon määrityksessä tulisi noudattaa samoja menettelyllisiä ja sisällöllisiä vaatimuksia kuin auton sisältämän veroprosentin kohdalla. Perusteet, joiden avulla auton arvo määritellään, on julkistettava, eikä auton arvoa saa koskaan arvioida niin suureksi, että siitä kannettava vero muodostuisi liian suureksi.
Tullin noudattama autoliikkeen pyyntihinnasta lähtevä arvonmääritys johtaa siihen, että Suomeen tuotavista autoista kannetaan enemmän veroa kuin vastaavien Suomessa jo rekisteröityjen autojen arvo sisältää. Lähtökohtana käytettyjen autojen verotuksessa tulisi olla realisointiarvo, jona voidaan käyttää esimerkiksi Autodata-tietokannasta saatavaa autoliikkeen ylintä sisäänostohintaa korjattuna noin 15 prosentin vähennyksellä. Käytettyjen autojen osalta realisointihinnoissa ja autoliikkeiden pyyntihinnoissa voi olla useiden kymmenien prosenttien ero. Käytetyn tavaran hinnan määräytyminen on aina erilaista kuin uuden tavaran.
Siilinin auton kanssa samanlaisen auton markkinahinnasta on esitetty 21.4.1998 hankittu selvitys (Autodatan arviointilomake). Tämän mukaan autoliikkeiden korkein ostohinta olisi ollut tuolloin 56 700 markkaa. Arvon määrittelyssä on lisäksi huomioitava vähintään 15 prosentin marginaali verovelvollisen hyväksi."
Mielestäni KHO:n päätös on tuontiauton verotusta oleellisesti alentava.
Suora lainaus päätöksen sivulta 15:
" Jotta voitaisiin varmistaa, että autosta ei kanneta liikaa veroa, on laskettava, kuinka paljon samanlaisen Suomessa jo rekisteröidyn auton arvossa on veroa jäljellä. Varmistuslaskelman tekeminen edellyttää sekä samanlaisen jo rekisteröidyn auton arvon vero-osuuden selvittämistä että samanlaisen jo rekisteröidyn auton arvon selvittämistä.
Tässä asiassa on ensin selvitettävä, paljonko Siilinin tuoman auton kanssa samanlaiset autot sisältävät veroa. Se edellyttää verotuksen perustana olleiden CIF-hintojen selvittämistä verotuksen kohteena olevan autotyypin ja vuosimallin osalta. Saman vuosimallin autoista on valittava pienin sovellettu autoveron määrä ja siten veron osuus ohjevähittäishinnasta, jos saman vuoden aikana tuotujen samanlaisten autojen prosenttiosuus on vaihdellut tuontierittäin. Toissijaisesti verotuksessa on käytettävä alinta tiedossa olevaa prosenttia, jonka maahantuodut henkilöautot ovat sisältäneet veroa. Vain näin voidaan tarkemman selvityksen puuttuessa varmistua siitä, että veroa ei tässä yksittäisessä tapauksessa kanneta liikaa. Näyttövelvollisuus veron määrästä on tullilla, koska yksityisellä verovelvollisella ei ole mahdollisuutta selvittää samanlaisista autoista maksetun veron määrää ja siten niissä jäljellä olevan veron osuutta. Näyttövelvollisuus on asetettu valtiolle myös edellä mainitussa Gomes Valente -tuomiossa.
Jos tulli ei pysty luotettavasti ja avoimesti näyttämään, kuinka suuri prosenttiosuus uuden samanlaisen auton hinnassa on vuonna 1986 ollut veroa tai vaihtoehtoisesti toimittamaan verotustietoja Siilinin saataville todistelua varten, on syrjimättömyyden varmistamiseksi sovellettava pienintä todellista veron osuutta, jota henkilöautoista on peritty. Komissio on hankkinut maahantuojilta selvityksen veron määrästä eräiden automallien kohdalla. Tämän selvityksen mukaan esimerkiksi Volvo -henkilöautoissa veroprosentti oli joissain tapauksissa 19 prosenttia. Näin ollen veroa ei voida tarkemman selvityksen puuttuessa kantaa yli 19 prosenttia.
Samanlaisen auton arvon määrityksessä tulisi noudattaa samoja menettelyllisiä ja sisällöllisiä vaatimuksia kuin auton sisältämän veroprosentin kohdalla. Perusteet, joiden avulla auton arvo määritellään, on julkistettava, eikä auton arvoa saa koskaan arvioida niin suureksi, että siitä kannettava vero muodostuisi liian suureksi.
Tullin noudattama autoliikkeen pyyntihinnasta lähtevä arvonmääritys johtaa siihen, että Suomeen tuotavista autoista kannetaan enemmän veroa kuin vastaavien Suomessa jo rekisteröityjen autojen arvo sisältää. Lähtökohtana käytettyjen autojen verotuksessa tulisi olla realisointiarvo, jona voidaan käyttää esimerkiksi Autodata-tietokannasta saatavaa autoliikkeen ylintä sisäänostohintaa korjattuna noin 15 prosentin vähennyksellä. Käytettyjen autojen osalta realisointihinnoissa ja autoliikkeiden pyyntihinnoissa voi olla useiden kymmenien prosenttien ero. Käytetyn tavaran hinnan määräytyminen on aina erilaista kuin uuden tavaran.
Siilinin auton kanssa samanlaisen auton markkinahinnasta on esitetty 21.4.1998 hankittu selvitys (Autodatan arviointilomake). Tämän mukaan autoliikkeiden korkein ostohinta olisi ollut tuolloin 56 700 markkaa. Arvon määrittelyssä on lisäksi huomioitava vähintään 15 prosentin marginaali verovelvollisen hyväksi."
Mielestäni KHO:n päätös on tuontiauton verotusta oleellisesti alentava.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mistä hinnasta, auton hankintahinnasta tuo 19%?? Sittenhän meillä alkaa bileet!! ;-D
Ei kun markkinahinnasta 19%
Kuinkahan paljon verotus laskee?? Joskus oli puhetta että kokonaisverojen määrä alenisi 5.6% mutta veikkaan kyllä että laskee enempi..
Villejä arvauksia..??
Älkää hyvät ihmiset siteeratko näitä artikkelin aikaisempia vaatimuksia. KHO:n ratkaisu on lopussa kohdasta "8. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu" alkaen.
Kaikki tätä ennen oleva on eri osapuolten vaatimuksia, aikaisempi alausuntoja yms.
sisäänostohinnasta lasketaan vero. Eli siitä summasta, jonka saisit vastaavanlaisesta autosta tarjotessasi sitä suomalaiseen autoliikkeeseen myytäväksi, josta summasta lasketaan joko se prosentti, joka tuolloin vastaavanikäistä autoa suomeen tuotaessa on ollut kyseisen henkilöautomallin veroprosentti. Nuo luvuthan ovat vaihdelleet Volvojen 19%sta vissiin jonnekin 32%, riippuen automallista.
Tullin on näytettävä perusteluineen veroprosentin määräytyminen. Muutoin jää voimaan tuo 19%. Eli ennenkuin saamme julkiset lista eri automallien veroprosenttien määräytymisistä, on auton tuominen edelleen melkoista lottoamista, jossa päävoittaja voi saada veroprosentikseen 19%, joku muu toisenmerkkisen ja mallisen auton tuonut melkein mitä tahansa, ainakin muistaakseni tuohon 32% saakka.
Minusta tilanne korjaantui kuitenkin aika oleellisesti. Kaikki autonsa viimeisen viiden vuoden aikaan tullanneet ja verot maksaneet hallintoalamaiset ( tullin käyttämä kuvaava ilmaus), ei muuta kuin valittamaan veroista, ennenkuin valitusaika kuluu umpeen.
Nyt on publikaaneilla oiva tilaisuus todeta ja ottaa myös opikseen, että EU:n aikana hallintoalamainen ei ole niin hampaaton kuin tsaristisen perinteen vaivaamassa Lipposslovakialaisessa virkamieskulttuurissa.
Tosin ei noita publikaaneja juuri rakastettu 2000 vuotta sittenkään, mikäli Isoon Kirjaan on luottamista.
PS. Kuitunen ja Niinistö polttivat juuri 61 000 euroa korkoineen veronmaksajien rahoja täysin typerään ja järjettömään viivytystaisteluunsa. Eli noin 362 000 markkaa. Silläkin rahalla olisi tuonut Saksasta useita mersuja, joista olisi voinut järjestää vaikkaa valtion arpajaiset tms.