Apua, tuli kauhee ahdistus kun oikein aloin taas miettiin sitä kuinka olen sinkku. Aina tällee baari-illan jälkeen iskee kauhee masennus. Voi että kun toisaalta tekis mieli viettää edes yksi viikonloppu ilman ettei kukkuis aamuun asti, koska sunnuntai menee aina ihan pilalle mutta minkäs teet kun ei viitti kotonakaan jumittaa. Tää alkaa oleen vaan tosi raskasta.
Parempi olisi kun ei ajattelisi koko sinkkuutta. En vain ole kovin sinut asian kanssa. Pelkään edelleen jääväni yksin koko loppuelämäksi. Kaikella on tarkoituksensa mutta tämä on jo liikaa.... Mitä vinkkejä ahdistuksen poistoon ja kokeeko muut sinkut samanlaisia kohtauksia?
Parempi olisi kun ei ajattelisi koko sinkkuutta. En vain ole kovin sinut asian kanssa. Pelkään edelleen jääväni yksin koko loppuelämäksi. Kaikella on tarkoituksensa mutta tämä on jo liikaa.... Mitä vinkkejä ahdistuksen poistoon ja kokeeko muut sinkut samanlaisia kohtauksia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse vietin tämän viikonlopun ihan kokonaan kotosalla. Kiertelin ostoksilla, siivoilin kämppää, kattelin telkkua, soittelin kavereille, ja ah, niin se vain on sunnuntai-ilta ja huomenna taas töihin. Säästin paljon rahaa, eli sillä samalla "baarirahalla" on nyt iso kasa uusia vaatteita tuolin päällä.Kivaa tää on välillä olla näinkiin, eikä oo ees morkkista...Se on ihan luonnollista,että välillä ottaa päähän itse kutakin.
Yksin ei ole hyvä olla.. Jätä joskus yksi sinkku ilta väliin ja lähde sunnuntai aamuna lenkille saat paljon enempi itsestäsi irti.Olen ollut yksin jonkun aikaa ja sanon mielummin yksin kun huonon kaverin kanssa.. Mutta kyllä se sullekkin joku vastaan kävelee.. Mutta et kait ole huomannut se voi olla niin lähellä ettet huomaakkaan!!
Ite kävin sekä perjantaina että lauantaina noissa itäkeskusken menomestoissa, viihdyin yhteensä n. 2 tuntia, sitten kun alkoi tarpeeksi vituttamaan niin takasin kotiin. Täytyy vissiin taas alkaa juomaan tota viinaa, niin jaksais riekkua noissa baareissa ja uskaltais mennä juttelemaan naisille. Tällästä tää mun elämä on ollu jo monta vuotta, juhlapyhät on yhtä helvettiä, kun ei ne anna töitäkään tehä viikonloppusin kuin välillä, tulisi nyt vaan se kuolema ja korjaisi pois, ei viitti itsemurhaakaan tehdä, koska täällä pysytään, vaikka muiden kiusaksi, vaikka vitutus kasvaa päivä päivältä
nissä nykymuijissa niin vetävää on, että täytyy itsemurhaa suunnitella, jos ei tällaista epäkypsää ja ilkeää hirvitystä saa kainaloonsa.
Minä olen kaikin puolin ekstra priima-sinkkumies
enkä edes jaksa enää paljon katsella mokomia, kun
tuntuu, että vain ihme tuo itselleni sellaisen kultaisen naisen, jota jaksaisi ehkä katsella.
vastauksia, please!
kaikki sinkut aivan yksin? Olenko ainoa, joka pitää tiivistä yhteyttä omiin vanhempiinsa ja sisaruksiinsa ja hyviin ystäviin. Vielä ei ole ollut yksinäistä. Käyn vain harvoin viihteellä.
On niin paljon mukavaa tekemistä.
En mä suunnittele mitään itsemurhaa, mä toivon että kuolisin jotenkin muuten ennenaikasesti, esim. auton alle tai syöpään, niin säästyisi vanhempien syysllisyys ja häpeä. vituttaa niin suunnattomasti heittää kerta toisensa spermansa serlaan, mennä nukkumaan, kun seinät kaatuu päälle, kuunnella mummon vittuilua
Enkä mä nykymuijia ikävöi, ikävöin sitä naapurin tyttöä, joka muutti kaupunkiin ja muuttui hirviöksi
Jeps. Se on toi sunnuntaimasis ihan normia näin sinkkuillessa. Ja joskus se on masis koko viikonlopuna ja joskus 7 pv viikossa.. Noh. Onneksi sentään harvemmin noin pahasti..
Mutta tosiaan tiedän tunteen ja tiedän myös ton yksinjäämisen pelon. Aika karu fiilis. Valitettavasti mitään hiton hyvää lääkettä en oo keksiny.. Tiedän kyllä mikä omalta kohdalta vähän autto. Se, että baareissa juoksemisen ku vähentää yhteen, joskus kahteen, kertaan kuussa niin helpottaa. Tuntuu että tulee sisältöä viikonlopulle kun keksii muuta tekemistä. Koska toi yksin kotona makaaminen krapuloissa on kaikkein pahinta.
Itse olen asunut yksin jo kahdeksan vuotta eikä minulla ole sinä aikana ollut yhtään vakavampaa suhdetta. Mutta minä en kyllä pode yksinäisyyttä. Aika vierähtää töissä, harrastuksissa, kummilasten ja ystävien kanssa touhutessa. Ja ah, kuinka ihana on rauhallinen koti-ilta itsekseen: kynttilöitä, hyvää safkaa, sauna parin olsan kera, hyvä leffa. Baareissa käyn n. kerran kahdessa kuukaudessa, niihin ympyröihin olen kyllästynyt jo aikoja sitten. Joskus hyvin hetkittäin tulee fiilis, että olisi ihana herätä oman kullan kainalosta, mutta se tunne menee kyllä pian ohi. Tietysti meitä sinkkujakin on monenlaisia, toiset nauttivat itsenäisyydestään täysin siemauksin ja toisille se on painajaista. Toivottavasti löydät kivoja harrastuksia ja ehkä jonain päivänä huomaat, ettei se yksinelo niin kauheaa ole.
Naisillehan se on helppoa olla sinkku, jos munaa tekee mieli tai seuraa muuten vaan, niin ei muuta kuin baanalle, vaikeempaa se on kaltaiselleni, rumalle, itse tuntonsa juoneelle suomalaiselle miehelle, joka ei voi enää edes viinaa juoda, voin sanoa että kyllä tässä saa ilon aiheita elämään hakea
Ei toi kuvas nyt ihan pahalta näyttänyt :)
...sen pitäis olla salainen, juuri sen takia ettei ihmisten mielet järky