Terve!
Mitenkäs saan "anoppini" ns. hyväksymään minut.
Itselläni ja poikaystävälläni on ikäeroa reilut yhdeksän vuotta. Joten luulisi että omat vanhempani olisivat mielumminkin epäileväisiä suhteestani niinkin paljon vanhempaan mieheen (itse 17 ja hän 26). Joka tapauksessa olemme seurustelleen pari vuotta, poikaystäväni on viimeaikoina käynyt paljonkin meillä, mutta anoppini ei ole pyytänyt vielä käymään kertaakaan hänen luonaan. Joten ainoat sanat mitä on vaihdettu on satunnaiset moikkaukset kadulla. Hän ei kuitenkaan käyttäydy mitenkään vihamielisesti ym. Mutta ei ole millään lailla esittänyt haluaan tavata minua..
Mitenkäs saan "anoppini" ns. hyväksymään minut.
Itselläni ja poikaystävälläni on ikäeroa reilut yhdeksän vuotta. Joten luulisi että omat vanhempani olisivat mielumminkin epäileväisiä suhteestani niinkin paljon vanhempaan mieheen (itse 17 ja hän 26). Joka tapauksessa olemme seurustelleen pari vuotta, poikaystäväni on viimeaikoina käynyt paljonkin meillä, mutta anoppini ei ole pyytänyt vielä käymään kertaakaan hänen luonaan. Joten ainoat sanat mitä on vaihdettu on satunnaiset moikkaukset kadulla. Hän ei kuitenkaan käyttäydy mitenkään vihamielisesti ym. Mutta ei ole millään lailla esittänyt haluaan tavata minua..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet siis aloittanut seurustelun 15-vuotiaana ja poikaystäväsi oli tuolloin 24?
Itse olisin pelästynyt, jos aikuinen poikani olisi tuonut kotiin noin nuoren teinitytön.
Ehkä anoppisi on hämmentynyt?
Kyse ei ehkä ole ollenkaan sinusta ihmisenä vaan koko asetelmasta. Koulutyttöjen kanssa seurusteleviin aikuisiin miehiin ei yleensä suopeasti suhtauduta, äiti on jopa voinut kulla vinoilua "lapseen sekaantujista". Hän saattaa myös ajatella sitä, että sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan kanssa on lain silmissä rikos, eikä tunni kivalta ajatella, että oma lapsi, olkoonkin 26-vuotias, on syyllistynyt ns. siveysrikokseen. Jos olisit 20 ja miesystäväsi 29, tilanne olisi ihan toinen.
menehän tyttö ittees ja mieti vähän.onhan toi ny liian iso ikä ero teillä.en kyllä antais oman tyttöni kulkee ton ikäsen äijän kanssa ihan sairasta.etkö löydä oman ikästä kaveria vai isä hahmooko itelles etit?
Kyllä minä pojan/miehen äitinä, olisin kauhuissani, saako poikani syytteen alaikäiseen sekaantumisesta.
Ei lakia alaikäisen suojelemiseksi ole turhaan tehty.
Se että ihmiset nykyään kehittyvät fyysisesti aikaisemmin, kuin ennen, ei aikaista psyykkistä kehitystä, eikä tuo mahdollisuutta taloudelliseen vastuun kantoon ja nämä ovat asiat joita on ajateltu lakia laadittaessa.
Toivoisin niin poikani jättävän naislapsen, että tuntisin vain syyllisyyttä, miksi poikani sekaantuu lapseen. En todellakaan millään lailla huomioisi, yrittäisin vain puhua pojalleni; Lopeta moinen lapseen sekaantuminen.
Tiedän ettei suhteenne ole kasvatuksen syy, silti ainoa toiveeni olisi KATOA tyttö.
Yhdeksän vuoden ikäero nyt ei ole niin kamala asia. Aika julmaa ajatella, että katoa tyttö, jos tilanne olisi oman poikasi kohdalla. nuorethan rakastavat toisiaan. Nuorina minä kääntäisin selkänsä, niille, jotka eivät hyväksy seurustelua. Itse aloitin seurustelun vanhemman pojan kanssa 15v, elettiin vuotta 1965. OLi toki sanoajia, äiti voihki, että kylä puhuu.Ollaan naimisissa ja rakastan vieläkin miestäni, alkuvaihe elämästä oli aika köyhää, mutta siinä perheen perustamisen sivussa opiskeltiin. Onnea ja menestystä teille, oma poikani, joka on kuopus, on nyt 30v, ei minusta 26v ole ihmeellisen vanha.
Tunnen pareja ikäeroilla 7- 25 vuotta.
Suhteiden alkaessa MOLEMAT ovat olleet täysi-ikäisiä.
Kyse on alaikäisestä tytöstä.
http://www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveys/seksuaaliterveysklinikan_nettipa/vanhemmat/seksuaalinen_hyvaksikaytto/
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö:
Lapsen seksuaalisenen hyväksikäyttö on kyseessä, jos on sukupuoliyhteydessä alle 16 vuotta nuoremman lapsen kanssa, koskettamalla tai muulla tavoin tekee hänelle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään, tai saa hänet ryhtymään sellaiseen tekoon (RL 20:6).
Ei se ole mitenkään uutta,jos anoppi ei hyväksy ns. miniäkokelasta..olet ollut aika nuori,kun olet aloittanut seurustelemaan HÄNEN poikansa kanssa. niin se vaan on,että mies on äidille aina se pikku poika vaikka hän olisi 42 vuotta jne....koetapa tyttö-pieni jaksaa...
Kiitos ainoasta positiivisesta palautteesta.. :)
tyttäreni(18v) ja vävypoikani(27) asuvat yläkerrassani, koirineen kaikkineen...
(lisäksi siellä asustaa poikani 17v)
mies käy töissä, tytär vielä opiskelee.
suhtaudun vävyyni kuin omaan poikaani, eli kiusaan aina välillä kotitöillä, kuten kaikkia talon nuoria.
Tasapuolisesti.
Välillä (omat) nurisevat, mutta tekevät silti määrätyt työt. Vävy ei edes nurise.
nuoret keskenään tuntuvat sanovan asiat todellakin välillä raakastikin halki ja pinoon. ihailen heitä. He eivät riitele, eivätkä murjota. Mutta jos on jotain sanomista, niin kyllä pajahtaa. huh.
tytär käyttää kyllä tätä tekniikkaa minuunkin, eipä silti.
hyvin on sopu säilynyt ja oletan tilanteen jatkuvan vielä ainakin niin kauan kun opinnot on suoritettu. ja hyvä niin.
voihan se jopa sitten olla että se olen minä joka muutan......hittoako minä isolla omakotitalolla. ja jos lapsilla alkaa vaikka olemaan jo perhettä. aika näyttää..