olen mies. olen suomalainen jäyhä ja en puhu paljon enkä pussaa. en tiedä miksi mutta näin on. olen aika nuori vielä, 26.
selventäkää minua, minä en tiedä mistään mitään.
olen ihka ensimmäisessä vakavassa suhteessani nyt, tämä on kestänyt nyt kohta kaksi vuotta tämä suhde. Tosin minä olen jahkaillut tämän naisen kanssa muutamaan otteeseen niin, että olen jättänyt hänet, mutta en kokonaan, aina olen pitänyt kuitenkin yhteyttä ja ikävöinyt häntä. minua hävettää että en osaa seurustella niinkuin pitäisi. en tiedä miksi olen hänet aina jättänyt. tai seuraavassa syy:
hän haluaa selvittää kaiken helvetin asiat aina jos tulee jotain, kaikki pitää puhua! en minä osaa puhua! sitten minä vain kuuntelen ja kuuntelen enkä sano mitään. asiaa se on aina puhunut, tuntuu että se on viisaampi kuin minä ja minä en osaa mitään. sitten kun minä haluan omaa rauhaa niin nainen tulee kokoajan lähemmäksi, alkaa kysellä että mikä on ja mitä nyt, meneehän siinä hermo! vai? ja kokoajan haluaa läheisyyttä, mikä siinä läheisyydessä on niin hienoa? miksi pitää olla kokoajan lähekkäin, tulee kuuma! sitten ahdistaa! miksi pitää pussailla kokoajan, eikö se riitä että harrastaa seksiä kerran viikossa ja siinä koko läheisyys! menee hermo! sitten siitä kysellään että miksi ja miksi ei meillä ja miksei koskaan ja plaaplaa. onko pakko!!??
välillä katselen muita naisia, niinkuin netistäkin. ja silläkin mielellä että haluttais tehdä silloin yksin jotain. yksin se on helpompaa, mutta oma nainen ei pidä siitä että teen yksin, koska meillä ei ole seksiä kun kerran viikossa enkä kuulema häntä kosketa enkä ihaile. kyllähän se oma eukko on niin vietävän kaunis, suuret rinnat ja pieni peppu, kiinteä tyttönen, kasvot kuin enkelin. mutta minua silti kiinnostaa muut naiset! miksi? olenko epänormaali vai mistä johtuu että muut naiset niin välillä kiinnostaa? tuntuu että oma nainen on tehnyt näitten naisten ajattelusta ka katselusta syntiä, pidän sitä nykyään jopa itsekin pahana! koitan tehdä sitä mahdollisimman vähän, ettei eukko hermostu. joskus myös salaa.
entiset käy välillä mielessä myös. eikö muilla käy? olenko tosiaan todella paha mies?
joo, myönnettäköön että eukko veti syystäkin herneet nenään kun olen sen jättäny ahdingoissani kolmeen otteeseen, ja silloin on ollu yksi nainen jonka tapasin ja harrastin seksiä, toisella erolla oli toinen jonka kanssa harrastin seksiä. kummastakin eukko tietää, ja siitäkös itku pääsi. silti aina olen tämän omani kanssa halunnut olla. hän on ainoa kenet olen halunnu näin pitkälle. en ole ketään muuta koskaan rakastanut!! hyviä tyyppejä olen tavannut ja kaikkee, ketään niistä en koskaan halunnu ennenkuin tapasin eukkoni, joka sitten on vienyt minut tähän seurustelun salaseen maailmaan, ja voi hittolainen kun on ollut vaikeaa!!
alussa en tuntenut rakkautta häntä kohtaa, kiinnostus ja ihastus oli, mutta sitten tuli joku että ei hän kiinnostanutkaan niin, samassa vaiheessa kuin yleensä olin muut jättänyt, mutta siitä päästiin yli ja sitten rakastuin. se oli hienoa se!!!! mutta sekin tunne hälveni ja en ymmärrä miksei se tunne ole kokoajan!
kannattaako tämän naisen kanssa olla? onko hän minulle se oikea ja mistä sen oikean tunnistaa?
minun vaistoni sanoo aina että haluan olla hänen kanssaan mutta miksi katselen ja kiinnostun muista? miksi en halua häneltä seksiä kokoajan, vaan noin kerran viikossa, vaikka hän on todella kuuma ja kaunis??? voisin tehdä yksin vaikka joka päivä, miksen voi rakastella häntä niin usein?
anteeksi, en tiedä olenko normaali.
selventäkää minua, minä en tiedä mistään mitään.
olen ihka ensimmäisessä vakavassa suhteessani nyt, tämä on kestänyt nyt kohta kaksi vuotta tämä suhde. Tosin minä olen jahkaillut tämän naisen kanssa muutamaan otteeseen niin, että olen jättänyt hänet, mutta en kokonaan, aina olen pitänyt kuitenkin yhteyttä ja ikävöinyt häntä. minua hävettää että en osaa seurustella niinkuin pitäisi. en tiedä miksi olen hänet aina jättänyt. tai seuraavassa syy:
hän haluaa selvittää kaiken helvetin asiat aina jos tulee jotain, kaikki pitää puhua! en minä osaa puhua! sitten minä vain kuuntelen ja kuuntelen enkä sano mitään. asiaa se on aina puhunut, tuntuu että se on viisaampi kuin minä ja minä en osaa mitään. sitten kun minä haluan omaa rauhaa niin nainen tulee kokoajan lähemmäksi, alkaa kysellä että mikä on ja mitä nyt, meneehän siinä hermo! vai? ja kokoajan haluaa läheisyyttä, mikä siinä läheisyydessä on niin hienoa? miksi pitää olla kokoajan lähekkäin, tulee kuuma! sitten ahdistaa! miksi pitää pussailla kokoajan, eikö se riitä että harrastaa seksiä kerran viikossa ja siinä koko läheisyys! menee hermo! sitten siitä kysellään että miksi ja miksi ei meillä ja miksei koskaan ja plaaplaa. onko pakko!!??
välillä katselen muita naisia, niinkuin netistäkin. ja silläkin mielellä että haluttais tehdä silloin yksin jotain. yksin se on helpompaa, mutta oma nainen ei pidä siitä että teen yksin, koska meillä ei ole seksiä kun kerran viikossa enkä kuulema häntä kosketa enkä ihaile. kyllähän se oma eukko on niin vietävän kaunis, suuret rinnat ja pieni peppu, kiinteä tyttönen, kasvot kuin enkelin. mutta minua silti kiinnostaa muut naiset! miksi? olenko epänormaali vai mistä johtuu että muut naiset niin välillä kiinnostaa? tuntuu että oma nainen on tehnyt näitten naisten ajattelusta ka katselusta syntiä, pidän sitä nykyään jopa itsekin pahana! koitan tehdä sitä mahdollisimman vähän, ettei eukko hermostu. joskus myös salaa.
entiset käy välillä mielessä myös. eikö muilla käy? olenko tosiaan todella paha mies?
joo, myönnettäköön että eukko veti syystäkin herneet nenään kun olen sen jättäny ahdingoissani kolmeen otteeseen, ja silloin on ollu yksi nainen jonka tapasin ja harrastin seksiä, toisella erolla oli toinen jonka kanssa harrastin seksiä. kummastakin eukko tietää, ja siitäkös itku pääsi. silti aina olen tämän omani kanssa halunnut olla. hän on ainoa kenet olen halunnu näin pitkälle. en ole ketään muuta koskaan rakastanut!! hyviä tyyppejä olen tavannut ja kaikkee, ketään niistä en koskaan halunnu ennenkuin tapasin eukkoni, joka sitten on vienyt minut tähän seurustelun salaseen maailmaan, ja voi hittolainen kun on ollut vaikeaa!!
alussa en tuntenut rakkautta häntä kohtaa, kiinnostus ja ihastus oli, mutta sitten tuli joku että ei hän kiinnostanutkaan niin, samassa vaiheessa kuin yleensä olin muut jättänyt, mutta siitä päästiin yli ja sitten rakastuin. se oli hienoa se!!!! mutta sekin tunne hälveni ja en ymmärrä miksei se tunne ole kokoajan!
kannattaako tämän naisen kanssa olla? onko hän minulle se oikea ja mistä sen oikean tunnistaa?
minun vaistoni sanoo aina että haluan olla hänen kanssaan mutta miksi katselen ja kiinnostun muista? miksi en halua häneltä seksiä kokoajan, vaan noin kerran viikossa, vaikka hän on todella kuuma ja kaunis??? voisin tehdä yksin vaikka joka päivä, miksen voi rakastella häntä niin usein?
anteeksi, en tiedä olenko normaali.
Vastaukset 7
Vanhimmat
useammin (ja katselet muita), kun hänellä on vain pieni peppu!?
on hänellä muutakin kuin vain pieni peppu. lisäksi pidän hänen pepustaan joten tuskin tuo mikään vastaus on.. en minä isoja hanureita netistä katsele!
Jos olisin sun naises, olisin aikoja sitten jättänyt sut. Enhän edes tietäisi, että rakastatko mua yhtään. Naiset vaan on yleensä tunteellisiä ja haluaa nähdä miehessään sen prinssin, josta ovat pikkutyttöinä satukirjasta lukeneet...
Naisesi on varmasti paljon tyytyväisempi, jos aivan spontaanisti, arkisessa tilanteessa sanot hänelle "rakastan sua kulta" ja annat pusun. Kerro myös miksi rakastat. Sillä saat naisesi tyytyväiseksi sinun mittapuullasi pitkäksi aikaa. Sitten, jonain toisena päivänä oma-aloitteisesti menet viereen istumaan, halaat ja vähän silität päätä. Otat kainaloon ja sanot, että hän on tärkeä sulle. Käytät tähän 5-10 minuuttia ja nainen on taas onnellinen eikä valita niin paljoa.
"Naiset vaan on yleensä tunteellisiä ja haluaa nähdä miehessään sen prinssin, josta ovat pikkutyttöinä satukirjasta lukeneet..." Tämä on vain yksi mielipide. Totuutta siinä ei ole kuin sen verran, että moni nainen ajattelee näin mutta moni ei ole yhtä kuin kaikki. Myös mies voi nähdä itsensä suhteessa naisen unelmien prinssinä ja toteuttaa sitä roolia.
Oleellisempaa on selvittää, mitä se oma kumppani haluaa eikä jaella yleistyksiä totuuksina.
Älä murehdi, olet aivan normaali mies. Tosin maailmasta löytyy myös miehiä, jotka ovat kehityksessään hieman ylemmällä tasolla kuin te 'normimiehet'. Olisi hienosti tehty sinulta jos päästäisit irti tyttöystävästäsi ja antaisit hänelle mahdollisuuden tavata tällainen Mies. Voisit sitten yksin yrittää päästä omassa kehityksessäsi hieman eteenpäin ja harkita vasta sen jälkeen vakavampaa seurustelua.
Vaikeeta nimittäin. Ensiksi haluaisin sanoa, että mitään Sitä Oikeaa ei ole. Mieti nyt itse, koko konseptissa ei ole mitään järkeä! Toiseksi sanoisin, että on normaalia ajatella muita vaikka on parisuhteessa. Se on inhimillistä ja ihmisellä on tapana haluta aina jotain muuta kuin mitä hänellä jo on. Mutta pettäminen ei ole silti reilua. Kolmanneksi sanoisin, ettei ole yhtä oikeaa tapaa seurustella. Ihmisillä on erilaiset käsitykset, mitä parisuhteessa tehdään ja miten siinä ollaan. Ehkä sinun ja tyttösi tavat olla suhteessa eivät sovi yhteen.
Mielestäni sinulla on itsetutkistelun paikka. Älä syytä itseäsi vaan tutki omia ajatuksiasi. Ei kukaan tällä pysty sanomaan sinulle miten sinun elettävä ja oltava. Sinun on löydettävä vastaukset itse.
Eikös se kuulu miesten perusvietteihin tuo vaihtelunhalu mitä tulee naisiin. Kaikki miehet eivät kuitenkaan seuraa tuota viettiään (kunnolliset ja kehittyneet miehet).
Tuokin on ihan normimiestä, ettet halua ja osaa keskustella naisesi kanssa suhteeseenne liittyvistä asioista. Ehkä jostakin parisuhdekurssista voisi olla apua. Menkää aluksi sellaiselle viikonloppukurssille, niin pääsette alkuun.
Voi olla, että nainen on liian hyvä sinulle. Tai mistä sen tietää: ehkä sinussa on potentiaalia kasvaa. Onhan sekin jo jotakin, että kykenet näkemään itsessäsi noita kehittymisen paikkoja. Siitä se lähtee jos vain halua kasvamiseen on.