Huoh... Laitan tän tekstini nyt tänne vaikkei se ehkä kuuluisikaan mutta haluisin ääneni vihdoin kuuluviin ja rakentavia ehdotuksia niin naisilta kuin miehiltä.
Parisuhteeni on rikkoutunut. Koska emme ole käyneet naisen kanssa keskustelua, niin en osaa täysin sanoa, lopullisestiko vai jotenkin osittain tms. Nainen ei ole kykeneväinen ottamaan asiaa puheeksi vaikka yritän. Aihe karkaa aina toisaalle ja sitten se jotenkin ovelasti sivuutetaan.
Nyt olen yrittänyt antaa aikaa (en ole hänen kanssaan tai ole edes yhteydessä) mutta jotenkin on sellainen toivontunne jumittunut päälle ja tämä estää minua tekemästä oikein mitään. Koska tätä on jatkunut jo likimain puoli vuotta, olen alkanut miettiä, että jatkanko odottamista (hänellä ei ole mitään suhdetta, kuten ei minullakaan) vai alanko haistelemaan uusia tuulia? Entäs jos hän kiinnostuukin kunnolla uudestaan mutta minulle ehtii tulla jotain muuta säpinää? Miten nää hommat menee? Rakastan tuota ihmistä suuresti mutta kun en kestä näinkään. Jos HÄN olisi löytänyt jotain seuraa niin asiassa ei olis mitään ongelmaa mutta tämä tilannekaan ei miellytä.
Onko minun edes sopivaa ajatella mahdollisuutta, johon kuuluisi toinen nainen?
Jotenkin tuntuu että miehenä sitä tekee kaiken väärin, tekipä mitä tahansa... Ja miksi hitossa ihmisten välinen yhteiselo on mukamas niin vaikeaa? Ei käsitä...
Parisuhteeni on rikkoutunut. Koska emme ole käyneet naisen kanssa keskustelua, niin en osaa täysin sanoa, lopullisestiko vai jotenkin osittain tms. Nainen ei ole kykeneväinen ottamaan asiaa puheeksi vaikka yritän. Aihe karkaa aina toisaalle ja sitten se jotenkin ovelasti sivuutetaan.
Nyt olen yrittänyt antaa aikaa (en ole hänen kanssaan tai ole edes yhteydessä) mutta jotenkin on sellainen toivontunne jumittunut päälle ja tämä estää minua tekemästä oikein mitään. Koska tätä on jatkunut jo likimain puoli vuotta, olen alkanut miettiä, että jatkanko odottamista (hänellä ei ole mitään suhdetta, kuten ei minullakaan) vai alanko haistelemaan uusia tuulia? Entäs jos hän kiinnostuukin kunnolla uudestaan mutta minulle ehtii tulla jotain muuta säpinää? Miten nää hommat menee? Rakastan tuota ihmistä suuresti mutta kun en kestä näinkään. Jos HÄN olisi löytänyt jotain seuraa niin asiassa ei olis mitään ongelmaa mutta tämä tilannekaan ei miellytä.
Onko minun edes sopivaa ajatella mahdollisuutta, johon kuuluisi toinen nainen?
Jotenkin tuntuu että miehenä sitä tekee kaiken väärin, tekipä mitä tahansa... Ja miksi hitossa ihmisten välinen yhteiselo on mukamas niin vaikeaa? Ei käsitä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, ymmärrän Sinua täysin naisena. Olen itsekkin käynyt nuo vaiheet läpi, mutta emme sentään erilleen ole muttaneet. Sanoisin, että tämä yhteiskunta on sokea. Kaikkeen muuhun löytyy jos minkämoista koulutusta, valmennusta, terapiaa, muttei parisuhteeseen ajallaan.
Vaikka olemme ihmisiä, miehinä ja naisina, mutta meillä on kuitenkin olennainen ero ajatusmaailmassamme, ja sanoisin näin, että nainen on se perämies, joka loppujen lopuksi luotsaa joko oikeaan tai väärään suuntaan, ja totta viedä, kukaan ei ole seppä syntyessään, emme myöskään me naiset.
Me olemme sitten mutkikkaita olentoja. Me kuvittelemme, että te miehet ymmärrätte jo pelkästä mulkaisusta tai tuhahduksesta tai pelkästä kehräämisestä. Me emme osaa puhua suoraan ja selkeästi emmekkä osaa ottaa vastaan mieheltä suoraa ja selkeää viestiä.
Meillä ei ole kommunikaatiotaitoa suhteessa mieheen, vaan olemme varsinaisia arvoitusten experttejä arvoitusmaailmoinemme.
Mies sen sijaan on suorasukainen. Mies sanoo niinkuin ajattelee, nainen vaan vihjaa, ja loput mies saa arvata, ja arvatenkin mies ei arvaa.
Ja piirileikki vaan jatkuu. Kun se nainen edelleen vaan kuvittelee, että mies osaa lukea naisen ajatuksia, ja toimia niiden mukaan, ja kun ei mies osaa lukea, niin nainen kiukuttelee ja luulee, et mies on ilkeä, typerä, tyhmä, pahansuopa, laiska, ja vaikka mitä, ja solmut ovat ja pysyvät.
Tähän saumaan on ihan turha tyrkyttää mitään keskustelua, niinkuin näillä palstoilla aina saa vastaukseksi, että keskustelkaa. Miten hemmetillä keskustella, kun ei osata samaa kieltä ??? Kumpikaan ei ymmärrä, ja mistä ymmärtäisi asettaakkaan omia maailmoitaan tutkinnan alle, ellei sitä jostain saa mallia ja vihiä ?
Kun omalla kohdallani seinä oli pystyssä, oli pakko joko laittaa hynttyyt kassiin ja lähteä, tai tehdä jotain muuta konkreettista.
Jos kerran siihen mennessä solmut ovat syntyneet siitä, ettei nainen ylipättään ymmärrä miestä ja miehen biologista eroa naiseen nähden, eikä se tunne mieskään naisen biologiaa niin miten hemmetissä sitä keskustelemalla selviää ?
Oppi se on se avain sana mitä lukkotilanteet avaa. Minä lähdin ammattiauttajan luo, ja kävimme sitten pariterapiassa, ja muissakin pariryhmissä, joissa keskusteltiin ja luennoitiin naisen ja miehen välisistä eroista, heidän ominaisista käyttäytymisistä ja niiden kohtaamisista.
Ja totta viedä, kun silmät ovat avautuneet, hävettää viimeisen päälle, miten typerä sitä on ollut. Tällainen koulutus pitäisi ensikertaa jo olla jokaiselle ihmiselle viimeistään siinä vaiheessa, kun jonkun kanssa ajattelee yhteiselämää, eikä sitten vasta, kun kaikki on sirpaleina ja niiden sirpaleiden kanssa kumpikin ihmettelee yksinään, että mitäs nyt...??
Jos haluat enemmän jutella, niin kirjoita, koethan kuitenkin rakastavasi häntä, joten ei mikään mahdottomuus ole löytyy uutta loistavaa elämää. Senkin olen kokenut tämän oppimisen myötä.
kuvat.1(a)gmail.com
laitat siis aan ja sulkujen tilalle @ merkin, mutta laitoin noin, kun kaiken maailman haiselijaohjelmat on heti osoitteen kimpussa.
Jossain vaiheessa ota härkää sarvista ja kysy. Sittenpä pääset asiasta varmuuteen.
Se, ettei nainen keskustele, voi olla monesta eri syystä. Ehkä tämä ei ole vielä päässyt siihen pisteeseen, että olisi valmis keskustelemaan. Tai sitten hän ei vain todellakaan halua enää mitään kanssasi ja välttelee aihetta.
(Myös syy, miksi erositte, vaikuttaa varmasti. Elikkäs jos ero on ollu myrskyinen, siitä toipuminen voi kestää kauemmin.)
Mutta jos itse haluat päästä elämässäsi eteenpäin, on aikaisemmat tapahtumat päivitettävä ja selvitettävä. Ajattele asiat oman mielenrauhasi kannalta. Onko fiksua miettiä toista naista, mikäli mietit edellistäkin.
Ja asiat on aina juuri niin vaikeita, kuin miten vaikeita niistä itse tekee:)
Onko siis nyt vaan väkisin yritettävä lypsää se vastaus vai mikä konkreettiseksi avuksi? Pelottaa ajatuskin siitä, että jos alan väkisin vääntämään sitä vastauksensaantia, niin silloin voi kyllä tulla lopullinen ero. Sen verran kuumaverinen nainen on kyseessä.
En tiedä... Olen jotenkin tähän tulkintojen maailmaan ja symboliikkaan niin kyllästynyt, että ehkä sitten kuitenkin on aika siirtyä eteenpäin. Mikä tässä kumminkaan muuttuisi...?
surullinen....
Mutta sanomattomuuskin on viestiä.
Voit tieten väkisinkin yrittää. Entäs sitten jos se älähtää? Mitä menetät? Enemmän mun mielestä menetät, jos jäät jahkailemaan. Vaikka aikaahan on. Ihminen elää keskimäärin sinne 80 vuotiaaksi:)
Ja tulkintojen maailma on sinussa itessäs. Ihmiseltä saa yleensä suoran vastauksen suoraan kysymykseen. Vastaus voi olla eri maanantaina kuin tiistaina, mutta kuka sellaiseen leikkiin haluaisikaan lähteä.
Kysymys on sinusta. Sinun valinnoista. Jos jäät odottelemaan, mikäs siinä, jos se tuntuu oikealta, mut ..puol vuotta.
hieman vaivaamaan, että jos nainen olisi löytänyt jo jotakin seuraa, niin asiassa ei olisi mitään ongelmaa. Jos ajattelet noin, niin oletko varma siitä, että todellakin rakastat häntä? Jos sinua ei siis haittaisi yhtään se, että naisellasi olisi jo joku toinen mies. Vai onko kyse vain siitä, että sinulla on seksuaalisia haluja, joita et nyt voi tyydyttää jonkun naisen kanssa, koska tuntisit pettäväsi naistasi?
Tietenkin asiaan pitää saada selvyys, jotta voit jatkaa elämääsi suuntaan tai toiseen. Sano naiselle, että haluat tietää missä mennään ja jos et saa vastausta, niin kysy kuinka paljon aikaa tämä tarvitsee päättääkseen tulevasta.