kysymys

Eikö Syyrian ortodoksikirkko ole jakobiittikirkko (tai monofysiittikirkko) ihan kuten koptitkin (etiopian kirkosta en tiedä) ja siis ortodoksisen kirkon ulkopuolella (skismaattinen tai harhaoppinen)?
Miten siis on mahdollista, että näiden kirkkojen jäsenet (elleivät he sitten käänny ortodokseiksi) saavat käydä ortodoksikirkossa ehtoollisella ennen kuin opillinen kiista on selkeästi ratkaistu ja mahdollinen väärinymmärrys - josta nykyisin paljon puhutaan - on sitten selvitetty ja orientaalikirkot hyväksyneet ekumeenisten kirkolliskokousten dogmat.

ihmettelen vain kirjoitti:

Eikö Syyrian ortodoksikirkko ole jakobiittikirkko (tai monofysiittikirkko) ihan kuten koptitkin (etiopian kirkosta en tiedä) ja siis ortodoksisen kirkon ulkopuolella (skismaattinen tai harhaoppinen)?
Miten siis on mahdollista, että näiden kirkkojen jäsenet (elleivät he sitten käänny ortodokseiksi) saavat käydä ortodoksikirkossa ehtoollisella ennen kuin opillinen kiista on selkeästi ratkaistu ja mahdollinen väärinymmärrys - josta nykyisin paljon puhutaan - on sitten selvitetty ja orientaalikirkot hyväksyneet ekumeenisten kirkolliskokousten dogmat.

Lue lisää

Meillä täällä Suomessa ei ole orientaaliortodoksisia kirkkoja, joten täytyyhän heidän jossain saada olla. Ero ortodoksien ja orientaalisten kirkkojen välillä on hyvin pieni.

Kaikki kirkkoon liittyvät otetaan kirkkoon synnintunnustuksen kautta. Jos ei ole oikein kastettu, niin kastetaan, ja jos ei ole voideltu, niin voidellaan. Jos henkilö haluaa liittyä ortodoksiseen kirkkoon, niin ei meillä yleensäkään kysytä mistä hän tulee. Ex-protestantit tarvitsevat kuitenkin paljon enmmän opetusta kirkkoon liittyessään kuin vaikkapa orientaaliortodoksit.

ihmettelen vain kirjoitti:

Eikö Syyrian ortodoksikirkko ole jakobiittikirkko (tai monofysiittikirkko) ihan kuten koptitkin (etiopian kirkosta en tiedä) ja siis ortodoksisen kirkon ulkopuolella (skismaattinen tai harhaoppinen)?
Miten siis on mahdollista, että näiden kirkkojen jäsenet (elleivät he sitten käänny ortodokseiksi) saavat käydä ortodoksikirkossa ehtoollisella ennen kuin opillinen kiista on selkeästi ratkaistu ja mahdollinen väärinymmärrys - josta nykyisin paljon puhutaan - on sitten selvitetty ja orientaalikirkot hyväksyneet ekumeenisten kirkolliskokousten dogmat.

Lue lisää

>>>ennen kuin opillinen kiista on selkeästi ratkaistu ja mahdollinen väärinymmärrys - josta nykyisin paljon puhutaan - on sitten selvitetty ja orientaalikirkot hyväksyneet ekumeenisten kirkolliskokousten dogmat.

xyz kirjoitti:

>>>ennen kuin opillinen kiista on selkeästi ratkaistu ja mahdollinen väärinymmärrys - josta nykyisin paljon puhutaan - on sitten selvitetty ja orientaalikirkot hyväksyneet ekumeenisten kirkolliskokousten dogmat.

Lue lisää

Varmaan teologit vastaisivat paremmin. En ole siis teologi, mutta yritän kuitenkin vastata lyhyesti sen mitä ymmärrän. Teologit korjatkoot, jos höpötän omiani.
Kalkedonin kirkolliskokouksessa (vuosi 451 jKr. ??, en ole varma muistanko oikein) määriteltiin Kristuksen luontoa. Määritelmällä haluttiin vastata mm. Nestoriuksen oppia kannattaville. Nestorius ei hyväksynyt Kristuksen kahden luonnon yhdistyneen toisiinsa Jumalan Sanan persoonassa eikä siten halunnut että Neitsyt Mariaa kutsuttaisiin Jumalansynnyttäjäksi vaan Kristyksensynnyttäjäksi - huolimatta siitä, että termi Jumalansynnyttäjä (Theotokos) oli kauan ollut käytössä kirkossa. Nestorius katsoi Neitseen synnyttäneen jumallisen luonnon ja inhimillisen luonnon liitoksesta syntyneen Kristuksen, joka on eri asia kuin Jumalan Sana.
Nyt kuitenkin ns. monofysiitit katsoivat, että Kalkedonin lausuma määritelmä Kristuksesta - jonka siis ortodoksikristityt ja katoliset hyväksyvät - oli juuri nestoriaaninen. Kalkedonin lausuman voit löytää kirjoista tai netista. Siinä sanottiin, että Kristuksessa on kaksi luontoa yhdistyneenä (siis jumalallinen luonto ja inhimillinen luonto) erottamattomiksi niitä kuitenkaan sekoittamatta jne. - eli luonnot säilyttivät kaikki ominaisuutensa muuttumattomina - mutta yksi persoona. Muistaakseni tätä persoonaa ei tarkasti määritelty Jumalan Sanaksi ja tämä sai monofysiiteissä aikaan käsityksen, että määritelmä oli nestoriaaninen. Monofysiitit sanoivat, että jos on kaksi luontoa niin on kaksi persoonaa, eikä Kristuksella voi olla kahta persoonaa. He määrittelivät, että Kristuksella on yksi persoona ja yksi yhdistynyt luonto (- toivottavasti en tässä kohtaa puhu omiani). Tästä taas seuraa se, että ortodoksikristityt katsovat monofysiittien korostaneen Kristuksen jumaluutta ihmisyyden kustannuksella. Siitä seuraa ainakin osan ortodoksikristittyjen mielestä myös se, että jos Kristuksella oli vain yksi luonto, niin Kristuksen kärsiessä oli ymmärrettävä että Hän kärsi ja kuoli myös jumalallisessa luonnossa, mitä ortodoksikristityt eivät siis hyväksy vaan katsovat että kristus kärsi ja kuoli lihassa (inhimillisessä luonnossa vaikkakin Kristuksen yhdessä persoonassa, joka on siis myös jumalallisen luonnon persoona - eli Kristus on samaan aikaan Jumala mutta Hän on myös kokonainen todellinen ihminen), koska jumalallinen luonto on luonnostaan sellainen, ettei se kärsi eikä kuole kuten ihmisluonto.
Kuulostaakohan selitykseni kovin monimutkaiselta...toivottavasti en itse langennut tässä harhaoppeihin...

ihmettelen vain kirjoitti:

Varmaan teologit vastaisivat paremmin. En ole siis teologi, mutta yritän kuitenkin vastata lyhyesti sen mitä ymmärrän. Teologit korjatkoot, jos höpötän omiani.
Kalkedonin kirkolliskokouksessa (vuosi 451 jKr. ??, en ole varma muistanko oikein) määriteltiin Kristuksen luontoa. Määritelmällä haluttiin vastata mm. Nestoriuksen oppia kannattaville. Nestorius ei hyväksynyt Kristuksen kahden luonnon yhdistyneen toisiinsa Jumalan Sanan persoonassa eikä siten halunnut että Neitsyt Mariaa kutsuttaisiin Jumalansynnyttäjäksi vaan Kristyksensynnyttäjäksi - huolimatta siitä, että termi Jumalansynnyttäjä (Theotokos) oli kauan ollut käytössä kirkossa. Nestorius katsoi Neitseen synnyttäneen jumallisen luonnon ja inhimillisen luonnon liitoksesta syntyneen Kristuksen, joka on eri asia kuin Jumalan Sana.
Nyt kuitenkin ns. monofysiitit katsoivat, että Kalkedonin lausuma määritelmä Kristuksesta - jonka siis ortodoksikristityt ja katoliset hyväksyvät - oli juuri nestoriaaninen. Kalkedonin lausuman voit löytää kirjoista tai netista. Siinä sanottiin, että Kristuksessa on kaksi luontoa yhdistyneenä (siis jumalallinen luonto ja inhimillinen luonto) erottamattomiksi niitä kuitenkaan sekoittamatta jne. - eli luonnot säilyttivät kaikki ominaisuutensa muuttumattomina - mutta yksi persoona. Muistaakseni tätä persoonaa ei tarkasti määritelty Jumalan Sanaksi ja tämä sai monofysiiteissä aikaan käsityksen, että määritelmä oli nestoriaaninen. Monofysiitit sanoivat, että jos on kaksi luontoa niin on kaksi persoonaa, eikä Kristuksella voi olla kahta persoonaa. He määrittelivät, että Kristuksella on yksi persoona ja yksi yhdistynyt luonto (- toivottavasti en tässä kohtaa puhu omiani). Tästä taas seuraa se, että ortodoksikristityt katsovat monofysiittien korostaneen Kristuksen jumaluutta ihmisyyden kustannuksella. Siitä seuraa ainakin osan ortodoksikristittyjen mielestä myös se, että jos Kristuksella oli vain yksi luonto, niin Kristuksen kärsiessä oli ymmärrettävä että Hän kärsi ja kuoli myös jumalallisessa luonnossa, mitä ortodoksikristityt eivät siis hyväksy vaan katsovat että kristus kärsi ja kuoli lihassa (inhimillisessä luonnossa vaikkakin Kristuksen yhdessä persoonassa, joka on siis myös jumalallisen luonnon persoona - eli Kristus on samaan aikaan Jumala mutta Hän on myös kokonainen todellinen ihminen), koska jumalallinen luonto on luonnostaan sellainen, ettei se kärsi eikä kuole kuten ihmisluonto.
Kuulostaakohan selitykseni kovin monimutkaiselta...toivottavasti en itse langennut tässä harhaoppeihin...

Lue lisää

>>>Kuulostaakohan selitykseni kovin monimutkaiselta...toivottavasti en itse langennut tässä harhaoppeihin...

xyz kirjoitti:

>>>Kuulostaakohan selitykseni kovin monimutkaiselta...toivottavasti en itse langennut tässä harhaoppeihin...

Kyllä mielestäni vastasin juuri siihen kysymykseen. Kysehän on monofysiiteistä (orientaalikirkot) ja siis monofysiittien (Kristuksella yksi luonto) ja ortodoksikristittyjen (Kristuksella kaksi luontoa) välisestä erimielisyydestä.

ihmettelen vain kirjoitti:

Kyllä mielestäni vastasin juuri siihen kysymykseen. Kysehän on monofysiiteistä (orientaalikirkot) ja siis monofysiittien (Kristuksella yksi luonto) ja ortodoksikristittyjen (Kristuksella kaksi luontoa) välisestä erimielisyydestä.

Lue lisää

>>>Kyllä mielestäni vastasin juuri siihen kysymykseen. Kysehän on monofysiiteistä (orientaalikirkot) ja siis monofysiittien (Kristuksella yksi luonto) ja ortodoksikristittyjen (Kristuksella kaksi luontoa) välisestä erimielisyydestä.

xyz kirjoitti:

>>>Kyllä mielestäni vastasin juuri siihen kysymykseen. Kysehän on monofysiiteistä (orientaalikirkot) ja siis monofysiittien (Kristuksella yksi luonto) ja ortodoksikristittyjen (Kristuksella kaksi luontoa) välisestä erimielisyydestä.

Lue lisää

Kirkkojen välisiä suhteita ja kirkon uskoa ei määritellä yksittäisten kirkkoon kuuluvien mielipiteiden pohjalta vaan kirkon tunnustuksen ja dogmien pohjalta.

vai mielipide kirjoitti:

Kirkkojen välisiä suhteita ja kirkon uskoa ei määritellä yksittäisten kirkkoon kuuluvien mielipiteiden pohjalta vaan kirkon tunnustuksen ja dogmien pohjalta.

>>>Kirkkojen välisiä suhteita ja kirkon uskoa ei määritellä yksittäisten kirkkoon kuuluvien mielipiteiden pohjalta vaan kirkon tunnustuksen ja dogmien pohjalta.

xyz kirjoitti:

>>>Kirkkojen välisiä suhteita ja kirkon uskoa ei määritellä yksittäisten kirkkoon kuuluvien mielipiteiden pohjalta vaan kirkon tunnustuksen ja dogmien pohjalta.

Tällä palstalla olet aikaisemmin kertonut, että Pyhä Henki ohjasi ekumeenisten kirkolliskokouksien päätöksiä. Nyt kyse onkin politiikasta. Voitko selventää. Mihin tässä enää voi luottaa, kun ortodoksisen kirkon opit ovat poliittisen kädenväännön tulosta?

Jos ekumeeninen kirkolliskokous on päättänyt jonkin kirkon olevan harhaoppinen, niin silloin se ON harhaoppinen. Piste.

Yksittäisen jäsenen uskon sisältö ei todellakaan ole relevantti asia vaan kirkon opetus. Muuten dogmit markkinavoimien näkymättömän käden olemassaolosta, hyvinvointivaltion ylemmyydestä ja joulupukin asumisesta Korvatunturilla täytyy heti saada hyväksyttyä, koska 80 % suomalaisista ortodokseista uskoo näihin kun taas usko enkeleihin taitaa olla aika alamaissa.

Mevlana kirjoitti:

Tällä palstalla olet aikaisemmin kertonut, että Pyhä Henki ohjasi ekumeenisten kirkolliskokouksien päätöksiä. Nyt kyse onkin politiikasta. Voitko selventää. Mihin tässä enää voi luottaa, kun ortodoksisen kirkon opit ovat poliittisen kädenväännön tulosta?

Jos ekumeeninen kirkolliskokous on päättänyt jonkin kirkon olevan harhaoppinen, niin silloin se ON harhaoppinen. Piste.

Yksittäisen jäsenen uskon sisältö ei todellakaan ole relevantti asia vaan kirkon opetus. Muuten dogmit markkinavoimien näkymättömän käden olemassaolosta, hyvinvointivaltion ylemmyydestä ja joulupukin asumisesta Korvatunturilla täytyy heti saada hyväksyttyä, koska 80 % suomalaisista ortodokseista uskoo näihin kun taas usko enkeleihin taitaa olla aika alamaissa.

Lue lisää

>>>Tällä palstalla olet aikaisemmin kertonut, että Pyhä Henki ohjasi ekumeenisten kirkolliskokouksien päätöksiä. Nyt kyse onkin politiikasta. Voitko selventää.>Jos ekumeeninen kirkolliskokous on päättänyt jonkin kirkon olevan harhaoppinen, niin silloin se ON harhaoppinen. Piste.>80 % suomalaisista ortodokseista uskoo näihin kun taas usko enkeleihin taitaa olla aika alamaissa.

xyz kirjoitti:

>>>Tällä palstalla olet aikaisemmin kertonut, että Pyhä Henki ohjasi ekumeenisten kirkolliskokouksien päätöksiä. Nyt kyse onkin politiikasta. Voitko selventää.>Jos ekumeeninen kirkolliskokous on päättänyt jonkin kirkon olevan harhaoppinen, niin silloin se ON harhaoppinen. Piste.>80 % suomalaisista ortodokseista uskoo näihin kun taas usko enkeleihin taitaa olla aika alamaissa.

Lue lisää

vaivaahan tuo. Näin joissain elämänvaiheissa. Itse näytät aika särmästi argumentoivan vielä yön pimeinä hetkinäkin.

Selityksesi oli kyllä hyvin monimutkainen. Olettaisin niin, että JOS poliittinen peli vaikuttaa lopputulokseen (=dogmin vahvistaminen), niin silloin kapenee Pyhän Hengen osuus ellei Hän nimenomaan vaikuta politiikan kautta.

Enkeleihin uskominen oli vain huono esimerkki. Oletan että suuri osa ortodokseista on kuin luterilaiset, uskonto ei jaksa kiinnostaa ja kuva omasta uskosta on hämärä. Tätä vain yritin sanoa.

Aika kovasti kavennat ortodoksin määritelmää. Itse määrittelisin "luterilaisen kristityn" ihmiseksi, joka on kastettu ja kirkon jäsen. Enempään en lähtisi, sillä kukaan meistä ei noudata KAIKKIA kirkon vaatimuksia eikä usko KAIKKIIN yksityiskohtiin. Tai ehkä sinä uskot. Näin aina löytyy ihminen, joka voi todeta esim. sinut xyz ei-ortodoksiksi, koska et uskon johonkin mikä hänelle on kynnyskysymys. Minusta usko uskontunnustuksen sisältöihin riittää.

Olisiko näkemysten ero siinä, että luterilainen on nollalinjalainen: kunhan minimi täytyy, niin se riittää ja Kristus hoitaa loput. Vähät tekemisistä. Ortodoksisuus taas näyttää tarjoavan loputtoman puutarhan/suon jossa yksityiskohdilla ei ole rajaa.

Mevlana kirjoitti:

vaivaahan tuo. Näin joissain elämänvaiheissa. Itse näytät aika särmästi argumentoivan vielä yön pimeinä hetkinäkin.

Selityksesi oli kyllä hyvin monimutkainen. Olettaisin niin, että JOS poliittinen peli vaikuttaa lopputulokseen (=dogmin vahvistaminen), niin silloin kapenee Pyhän Hengen osuus ellei Hän nimenomaan vaikuta politiikan kautta.

Enkeleihin uskominen oli vain huono esimerkki. Oletan että suuri osa ortodokseista on kuin luterilaiset, uskonto ei jaksa kiinnostaa ja kuva omasta uskosta on hämärä. Tätä vain yritin sanoa.

Aika kovasti kavennat ortodoksin määritelmää. Itse määrittelisin "luterilaisen kristityn" ihmiseksi, joka on kastettu ja kirkon jäsen. Enempään en lähtisi, sillä kukaan meistä ei noudata KAIKKIA kirkon vaatimuksia eikä usko KAIKKIIN yksityiskohtiin. Tai ehkä sinä uskot. Näin aina löytyy ihminen, joka voi todeta esim. sinut xyz ei-ortodoksiksi, koska et uskon johonkin mikä hänelle on kynnyskysymys. Minusta usko uskontunnustuksen sisältöihin riittää.

Olisiko näkemysten ero siinä, että luterilainen on nollalinjalainen: kunhan minimi täytyy, niin se riittää ja Kristus hoitaa loput. Vähät tekemisistä. Ortodoksisuus taas näyttää tarjoavan loputtoman puutarhan/suon jossa yksityiskohdilla ei ole rajaa.

Lue lisää

>>>Olettaisin niin, että JOS poliittinen peli vaikuttaa lopputulokseen (=dogmin vahvistaminen), niin silloin kapenee Pyhän Hengen osuus ellei Hän nimenomaan vaikuta politiikan kautta.>Aika kovasti kavennat ortodoksin määritelmää. Itse määrittelisin "luterilaisen kristityn" ihmiseksi, joka on kastettu ja kirkon jäsen. Enempään en lähtisi, sillä kukaan meistä ei noudata KAIKKIA kirkon vaatimuksia eikä usko KAIKKIIN yksityiskohtiin. Tai ehkä sinä uskot.>Olisiko näkemysten ero siinä, että luterilainen on nollalinjalainen: kunhan minimi täytyy, niin se riittää ja Kristus hoitaa loput.

xyz kirjoitti:

>>>Olettaisin niin, että JOS poliittinen peli vaikuttaa lopputulokseen (=dogmin vahvistaminen), niin silloin kapenee Pyhän Hengen osuus ellei Hän nimenomaan vaikuta politiikan kautta.>Aika kovasti kavennat ortodoksin määritelmää. Itse määrittelisin "luterilaisen kristityn" ihmiseksi, joka on kastettu ja kirkon jäsen. Enempään en lähtisi, sillä kukaan meistä ei noudata KAIKKIA kirkon vaatimuksia eikä usko KAIKKIIN yksityiskohtiin. Tai ehkä sinä uskot.>Olisiko näkemysten ero siinä, että luterilainen on nollalinjalainen: kunhan minimi täytyy, niin se riittää ja Kristus hoitaa loput.

Lue lisää

"Kyllä ortodoksi sitoutuu uskomaan kaiken sen mitä pyhä kirkko opettaa. Mutta kenties yllätykseksi luterilaiselle uskominen ei edellytä sitä, että ortodoksi tuntisi tuon opin sisällön kokonaisuudessaan"

Tämä todellakin tuli yllätyksenä, mutta positiivisena sellaisena. Luterilaisuus on niin tietopainotteinen, että tällainen "kokonaisvaltainen usko" on jokseenkin vierasta. Kyllä meillä pitää tietää ensin ja sitten voi uskoa. Näin siis minusta, tosin tässä asiassa en ole kirkkoni opin asiantuntija. Mielenkiintoinen ero kuitenkin.

Sama pätee siihen, mitä sanoit kilvoittelusta. Siinä missä kilvoittelu tekona on luterilaiselle turha, ortodoksille se taitaa olla ennen kaikkea keino valppaana pysymiseen eikä pelastuksen tienaamista.

Erittäin hyvin muuten tällä kertaa onnistuit vastaamaan, kiitos. Aika järisyttäviä ajatuksia.

Mevlana kirjoitti:

"Kyllä ortodoksi sitoutuu uskomaan kaiken sen mitä pyhä kirkko opettaa. Mutta kenties yllätykseksi luterilaiselle uskominen ei edellytä sitä, että ortodoksi tuntisi tuon opin sisällön kokonaisuudessaan"

Tämä todellakin tuli yllätyksenä, mutta positiivisena sellaisena. Luterilaisuus on niin tietopainotteinen, että tällainen "kokonaisvaltainen usko" on jokseenkin vierasta. Kyllä meillä pitää tietää ensin ja sitten voi uskoa. Näin siis minusta, tosin tässä asiassa en ole kirkkoni opin asiantuntija. Mielenkiintoinen ero kuitenkin.

Sama pätee siihen, mitä sanoit kilvoittelusta. Siinä missä kilvoittelu tekona on luterilaiselle turha, ortodoksille se taitaa olla ennen kaikkea keino valppaana pysymiseen eikä pelastuksen tienaamista.

Erittäin hyvin muuten tällä kertaa onnistuit vastaamaan, kiitos. Aika järisyttäviä ajatuksia.

Lue lisää

...xyz on valpas eikä anna sielunvihollisen houkutella ilkeilyyn, hän osaakin vastata erittäin hyvin. Enemmän sellaista.

xyz kirjoitti:

>>>Olettaisin niin, että JOS poliittinen peli vaikuttaa lopputulokseen (=dogmin vahvistaminen), niin silloin kapenee Pyhän Hengen osuus ellei Hän nimenomaan vaikuta politiikan kautta.>Aika kovasti kavennat ortodoksin määritelmää. Itse määrittelisin "luterilaisen kristityn" ihmiseksi, joka on kastettu ja kirkon jäsen. Enempään en lähtisi, sillä kukaan meistä ei noudata KAIKKIA kirkon vaatimuksia eikä usko KAIKKIIN yksityiskohtiin. Tai ehkä sinä uskot.>Olisiko näkemysten ero siinä, että luterilainen on nollalinjalainen: kunhan minimi täytyy, niin se riittää ja Kristus hoitaa loput.

Lue lisää

Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta!
pieni tarkennuskysymys..."pyrimme luontojamme vastustamaan Kristuksen pelastustyötä"...olen lukenut Filokalioita tänä kesänä ja olen ymmärtänyt niiden pohjalta ortodoksisen käsityksen ihmisluonnosta sellaiseksi, että "luontojamme" olemme hyviä, Jumalan kuvia ja kaltaisia, mutta se paha mihin olemme hairahtuneet, on "luonnotonta", ihmisluonnollemme vierasta, koska se on eroon joutumista Jumalasta. Hirveän positiivinen ja lohdullinen ihmiskäsitys!! Jumalan yhteyteen palaaminen on siis sitä että asiat on niinkuin niiden pitääkin olla, palaamista alkuperäiseen oikeaan yhteyteen. Tämä ei ole samalla tavalla kirkastunut minulle ev.lut. puolella, jossa enemmänkin korostetaan sitä (suuntauksesta riippuen), että olemme turmeltuneita ja vastustamme Kristuksen sovitustyötä ja sen vastaanottaminen on sitten ikäänkuin jonkinlaista pinnistelemistä ja pingottamista ja luontomme vastaista.
Vivahde-ero, jolla on minulle suuri merkitys.

xyz kirjoitti:

>>>Olettaisin niin, että JOS poliittinen peli vaikuttaa lopputulokseen (=dogmin vahvistaminen), niin silloin kapenee Pyhän Hengen osuus ellei Hän nimenomaan vaikuta politiikan kautta.>Aika kovasti kavennat ortodoksin määritelmää. Itse määrittelisin "luterilaisen kristityn" ihmiseksi, joka on kastettu ja kirkon jäsen. Enempään en lähtisi, sillä kukaan meistä ei noudata KAIKKIA kirkon vaatimuksia eikä usko KAIKKIIN yksityiskohtiin. Tai ehkä sinä uskot.>Olisiko näkemysten ero siinä, että luterilainen on nollalinjalainen: kunhan minimi täytyy, niin se riittää ja Kristus hoitaa loput.

Lue lisää

Hienoa xyz. Olen ihaillut viisasteluasi ajoittain, varsinkin jos se on kohdistunut Kristuksen alentajiin, yhteiseen viholliseemme.

On sinussa muutakin sisältöä sisareni Kristuksessa. Jopa minäkin näköjään voin jotain uutta oivaltaa.

Jatka samalla linjalla.