Tiedän kyllä mitä vastauksia tämä saattaa herättää mutta kysyn silti.
Olemme etsimässä omaa kotia ja mies ilmoitti että talo tulee sitten vain hänen nimiinsä! Minä kerran olen äitiyslomalla (hoidan lapset kotona) ja mies maksaa sitten lainaa, niin tämä oli perustelu!
Enkö minä muka maksa ruokaa, laskuja jne... eikö kotona tehty työ merkitse mitään?
Onko mieheni hieman lapsellinen? Ennen miehelle oli kunnia-asia (miehen mitta) että sai pidettyä perheestä huolta.
Itselleni tuli sellainen olo etten ole minkään arvoinen, eikä hän halua huolehtia perheestään.
Olemme etsimässä omaa kotia ja mies ilmoitti että talo tulee sitten vain hänen nimiinsä! Minä kerran olen äitiyslomalla (hoidan lapset kotona) ja mies maksaa sitten lainaa, niin tämä oli perustelu!
Enkö minä muka maksa ruokaa, laskuja jne... eikö kotona tehty työ merkitse mitään?
Onko mieheni hieman lapsellinen? Ennen miehelle oli kunnia-asia (miehen mitta) että sai pidettyä perheestä huolta.
Itselleni tuli sellainen olo etten ole minkään arvoinen, eikä hän halua huolehtia perheestään.
Vastaukset 38
Vanhimmat
ja todellakin teet arvokasta työtä perheesi eteen jos hoidat lapset kotona!
Jos laina on molempien nimissä, niin sitten talokin on.
Jos laina vain miehen nimissä, niin sitten talokin ok.
Kyse ei ymmärtääkseni ole siitä itse talosta, vaan lainan maksun vastuusta. Jos eroatte ja laina vain miehen nimissä, arvaa kahdesti kumpi joutuu kärsimään loppu elämänsä?
Itse en tosin suostuisi edes hankkimaan tulevan lapseni äidin kanssa taloa, siten ettei se olisi yhteinen.
Näin ollen ihmettelen todella, jos lainaa ei ole otettu molempien nimille?
Jos olette avoliitossa, niin tuohon ei pidä missään tapauksessa suostua. Avioliitossakaan en suostuisi, jos olisi olemassa avioehto. Hänhän petaa taloa itselleen erotilanteessa.
Tätä palstaa lukiessa voi todeta, että rakkaus on kertakulutushyödyke. Joten viisas pelaa pelinsä jo ennakkoon oikein.
Avoliitossa tulee säästää maksamansa kuitit ja "haalia" mahdollisimman paljon roinaa omiin nimiin. Varsinkin kaikki suuret ostokset: asunnot, autot, kesämökit yms. Tällä karsitaan "loiset" pois mahdollisessa ja todennäköisesti tulevassa erossa.
Kukaan ei liene näinäpäivinä niin idiootti, että menisi naimisiin ilman avioehtoa. Kyse on sentään omasta tulevaisuuden turvasta, jonka voi ennakoida jo tänään.
Loiseläjät nuolkoot näppejään ja jokainen pärjätkööt omillaan.
:D
Älä nyt vain hyvä ihminen suostu tuollaiseen. Vaikka parisuhteenne nyt olisi kuinka ihana ja ruusuinen, niin et voi koskaan tietää, mitä se on viiden vuoden kuluttua. Eron sattuessa, sinä jäisit (luultavasti) lapsen kanssa taivasalle. Tällaisia tapauksia ikävä kyllä sattuu jatkuvasti: mies maksaa nimissään olevan talon ja samaan aikaan nainen maksaa muut kulut, eli ruuan, sähkön, lapset ym. Eron sattuessa miehellä on talo nimissään omaisuutena, mutta mitä naisella on; kasa vanhoja kassakuitteja kulutustavaroista.
persaukiseksi eron tullessa jää vaikka talo ja velat olisi molempien nimissä. Itselläni kävi niin että lama-aikana oli velkaa sen aikaista rahaa 500 000 mk ja talosta sai 540 000 mk kun myimme sen. Talo oli niin uusi ettei lyhennyksiäkään oltu maksettu kun pankki kahmi valtavia korkoja lainasta. Huonompikin laskija pystyy ynnäämään paljonko minulle jäi rahaa kun talo oli myyty, velka maksettu ja loppusaldo laitetu puoliksi! (hoidin lapsemme aikanaa ja olin pelkkä pätkätyöläinen ilman vakituista työpaikkaa)
monenlaisia käytäntöjä ja meillä laina on kokonaan minun nimissä, sillä siihen aikaan, kun ostimme talon, vaimo ei ollut töissä, vaan hoiti lapsia kotona. Ihan käytännössä kaikki mahdolliset lainaohjelman muutokset, lyhennysvapaat kuukaudet ym. voi hoitaa helposti, eikä tarvi koko perheen juosta pankissa ja kun kaikki muutkin raha-asiat ovat olleet silloin hoidossani, niin se tuntui järkevältä ja helpolta vaihtoehdolta silloin.
Nyt olemme aloittamassa mittavaa remonttia, vanhaa lainaa on rutkasti lyhennetty ja uutta joudutaan pikkuisen ottamaan. Tässä vaiheessa laina tulee molempien nimiin, samoin talo. Nyt on tilannekin toinen sillä olemme molemmat töissä ja kykeneviä lyhentämään lainaa ihan kohtuullisesti.
Se, että laina ja talo on ollut minun nimissä, ei merkinnyt mitään muuta, kuin olin velkainen ja päävastuullinen velasta yhdessä takaajien kanssa, joten vaimolla ei ollut mitään vastuuta velkaan. Kuolemani varalta otin vakuutuksen, joka vakuuttaa lainan ja maksaa sen pois, jolloin koko talo jäisi velattomana vaimolle ja lapsille.
Mitäs kummaa tuossa on?
Meillä asunto on kokonaan vaimon nimissä, ja auto on mun nimissäni.
Ei se ole liittoamme mihinkään suuntaan muuttanut.
Meillä on edelleen kivaa yhdessä, ja homma toimii.
Vaikka olisitkin kotiäiti, niin siihen ei tule suostua. Joudut passaamaan miestäsi ja hoitaamaan kotia ja lapsia. Tämäkin maksaa sinulle jotain, mutta miehet eivät sitä nähtävästi ymmärrä. Lisäksi joudut usein maksaamaan kaikki juoksevat kulut (ruoka,vaatteet) pienellä tulossasi, eikä sinulle jää mitään, jos vaikka mies löytää uuden ja pitää talon, koska on muka maksanut lainat. Miehet eivät yleensä ymmärrä mistä sinä joudut luopumaan jäädessäsi kotiin. Näin yleensä käy loppupelissä, kun ero tulee.
Pidä siis puolesi, jo tässä vaiheessa
Mistä voi päätellä, että nainen maksaa juoksevat kulut aina? Todellisuudessa ei varmastikaan ole ihan 100 %:sesti näin.
Asuntolainasta oli ap:n puhe. Se on selvä peli. Yhteinen laina ja kumpikin maksaa puolet. Oma laina ja silloin lainan ottanut maksaa lainan. Yksinkertaista.
Kotityöt ovat nykyään niin helppoja, että kukaan ei niistä liiaksi väsy. Pyykit pyykkikoneeseen, joka hoitaa pesun. Astiat astianpesukoneeseen, joka hoitaa pesun. Ruuanlaittokin on helppoa, koska kaupat myyvät puolivalmisteita ja valmiita ruokia. Siivota ei tarvitse jokapäivä.
.. asunnon omistusoikeus kuuluu sille, joka sen talon on maksanutkin.
Hieman ylimieliseltä tuntuu kuitenkin esim. tuon yhden vastaajan kommentti ap:lle kotityön 'helppoudesta'. Korostaisinkin seikkaa, että jäädessään kotiin lapsia hoitamaan nainen luopuu usein täysin omasta työurastaan.
Kotiäiti luopuu paljosta perheensä hyväksi. Jos ajatellaan vaikkapa, että ero miehen kanssa joskus pätkähtäisi, on naisen luultavasti melkomoisen vaikeaa sijoittua työmarkkinoille, kun niitä merkintöjä CV:hen ei vuosien mittaan ole juuri kertynyt.
Mies sensijaan on usein kerinnyt luoda mittavasti työuraa avio/avoliiton aikanakin ja jos tälle sitten erossa jäisi vielä talokin, niin ei ehkä ihan reilusti mene asiat...
Sopimuksestahan tuossa tietysti on kysymys, joten kyllä nainenkin tietyn tietoisen valinnan tekee jäädessään kotiin. Hänen tulee olla tietoinen ottamistaan riskeistä. Itse en ehkä suostuisi jäämään tyystin kotiäidiksi (ei ole mun juttuni), mutta tämä ei tee kotiäidiksi jäävän valintaa silmissäni yhtään vähemmän ihailtavaksi.
Aika luontevalta tuntuisi, että jos tuota ns. 'vanhakantaista työnjakoa' (= mies töissä, nainen kotona lasten kanssa) kerran perheessä noudatetaan, niin sitten mies toimisi perheen huolenpitäjänä ritarillisesti ihan alusta loppuun, myös naisensa taloudellisen turvallisuuden tulevaisuudellekin taaten.
(vai oletko nainen?) jonkin aikaa, niin huomaat, että se on rankkaa hommaa.
Millä rahoilla kotiäiti maksaisi puolet lainasta? Hänhän tekee tärkeää työtä kotona, joten se pitäisi ottaa huomioon lainan maksun suuruudessa. Sitä paitsi on riski jäädä kotiäidiksi, koska työtä ei välttämättä enää olekaan, kun hoitovapaa loppuu. Siihen saumaan kun tulee ero, niin kyllä joutuu nainen liian koville.
Siis nainenhan asuu miehen omistamassa asunnossa täysin ilmaiseksi eli toisin sanoen loisii. Kyllä siinä sietääkin vuokran vastineeksi hieman kotitöitä hoidella ja ruokaa ostaa kaappiin.
eikä edes eläkettä kerry. Ja ukko haluaisi vielä omaisuuden omiin nimiinsä.
Eikö olekin mukavaa kun mies jo nyt ajattelee sitä tilannetta kun eroatte ja mitä tapahtuu talolle? ;)
Miksi muuten vaatisi taloa omiin nimiinsä? Haluaa vain ilmaisen taloudenhoitajan.
taloudenhoitajan? Meinaatko ettei nainen saa syödä lainkaan, ei vaatteita, kauneuden- ja terveydenhoitoa, lääkkeitä, ei muka hyödy autosta, puhelimesta ym. Millä rahaton nainen nämä muka maksaisi? Moni nainen ajelee miehensä ostamalla kakkosautolla ja bensatkin maksetaan. Eikö tämä ole loisimista jos jokin? Olen itse ollut kotiäitinä ja eronnut ja tiedän mitä se on kun mies on luonut uraa ja jättää hyväpalkkaisena naisen joka on uhrautunut. Mutta pyörällä ja kävellen minä kaupassa kävin eikä koskaan käyty matkoillakaan. Jotkut miehet vievät vaimoaan monta kertaa vuodessa kalliille ulkomaanmatkoillekin. Ja naiset vain valittavat. Ei se seksin antaminen nyt niin ihmeellinen asia ole että sen eteen miehen pitäisi kustantaa kaikki.
mies sitten selvää palkkaa täyspäiväisestä taloudenhoidosta; siivoamisesta, kokkaamisesta ja lastenhoitamisesta. Siitä voi nainen maksaa sitte oman osuutensa talon lainasta.
hinnoiteltava normi huorataksojen mukaan:)
Niin kiva kun olisikin uskoa, että ette eroa koskaan, mutta kannattaa silti noissa omistussuhteissa katsoa mitä sopii. Nykyaikana ei voi turvata loppuelämäänsä naisena pelkästään miehen armeliaisuuden varaan.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos hoidat lapsia vain noin pari vuotta kotona ja menet sitten työelämään takaisin, niin kyllä se toinen puolikas kuuluu sinun nimiisi. Ja kyllä se miehenkin etu on, että sinä ne lapset kotona hoidat.
Neuvotelkaa asiasta.
Ei tämä nyt ole pelkkä tunneasia tai ahneutta. Talo täytyy pantata lainan vakuudeksi. Eli talo on sen nimissä, jonka nimissä lainakin on, ellei ole muita vakuuksia.
Jokainen pariskunta voi sitten keskenään sopia, laitetaanko sekä laina että talo molempien vai vai toisen nimiin. Lapsen kotihoito on toki työhön rinnastettava asia, joka velvoittaa työssäkäyvän maksamaan kulut ainakin tulojen suhteessa.
Tuosta miehen mitasta vielä. Minulla oli naimisiin mennessämme oma asunto tosin kuin vaimolla, joten teimme avioehdon. Minä tosin maksoin lainan kokonaan ja itseasiassa kaikki laskummekin.
Kun appiukko kuoli, vaimo halusi perinnöllään ostaa puolet uudesta kodistamme. Eli nyt vain minulla on velkaa, vaikka omistammme asuntomme puoliksi. Niin ne vain tilanteet muuttuvat.
naisesi kanssa aiikoinaan, että naisesi ostaa/voi ostaa puolet eli yhteisestä kodistanne?
Kysyn vaan mielenkiinnosta, että miten tuo juttu yleensä menee. En kysy kommentoimismielessä.
Emme varsinaisesti sopineet. Jos vaimoni olisi halunnut ostaa, olisin varmaankin suostunut myymään ja sijoittanut rahat muuten.
Perinnön myötä tilanne vain tuli ajankohtaiseksi, kun vaimo halusi muuttaa ja oli varaa yhdessä ostaa kalliimpi asunto. Nyt sitten mietin, maksanko osan lainastani pois vai sijoitanko ylimääräiset rahat.
-olen avioliitossa ja ostimme mieheni kotitilan perikunnalta, joten maksoimme ulos kaksi sisarta. Käytännössä maksoimme minun saamillani perintörahoilla siis tämän kaksikolmasosaa ja nyt se on mieheni nimissä. Erotilanteessako se olisi mieheni? Kun kysyin häneltä, hän sanoi et puolet kuuluis mulle? Mikä on totta?
Jos teillä ei ole avioehtoa niin avioerossa rikkaampi joutuu makselemaan tasinkoja niistä omistuksistaan.
näyttää tältä: Jos maksoit 2/3 osaa siitä tilasta, niin saitko rahalle vastinetta? Jos et saanut nimeä omistukseen, niin verottaja voi olla kiinnostunut tuon summan lahjoitukseen liittyvästä lahjaverosta. Ei edes avioliitossa voi lahjoittaa toiselle rajan ylittävää summaa rahaa tai tavaraa ilman veroseuraamusta.
Erotilanteessa toki omaisuus menee puoliksi, eli käytännössä varakkaampi maksaa toiselle niin paljon omaisuutta, että he ovat yhtä "rikkaita".
se menee tosiaan niin, että perinnöt sun muut omaisuudet kuuluu myös toiselle aviopuolisolle, jos ei ole ehtoja. Avioehtoja tai perinnönjättäjä on määrännyt ettei perintöön ole avio-oikeutta. Mut ymmärtääkseni perinnönjättäjää koskee tietyt rajat siitä, miten paljon hän saa päättää siitä, miten saaja käyttää perintöänsä. Ihan mitä tahansa jättäjällä ei ole oikeutta rajata testamentissa pois saajalta. Tai antaa kovin tarkkoja määräyksiä, mihin tarkoitukseen raha "pitäisi" käyttää.
Ja homma ei lopu siihen. Perinnönsaaja saa myös luopua perinnöstä omasta tahdostaan. Perintöä ei tarvitse ottaa vastaan niin halutessaan. Joskus esim. verot nousivat kovasti, niin että perinnönsaajalle perinnön vastaanottaminen tulee kalliiksi. Joskus ei käytännössä perinnöstä hyödy ees, kun nuo muut kulut nousee ja voi syödä perinnön verran rahaa.
Ja perinnönsaaja voi vissiin tehdä erikseen vielä avioehdon saamastaan perinöstä, jos/vaikka perinnönantaja ei ole merkinnyt testamenttiin että "ei avio-oikeutta". Offtopic:
Mutta mites sitte se, että jos jompi kumpi saa perintöä tai lahjana rahaa kesken avioliiton? Voiko kesken liiton tehdä uusia avioehtoja...ja lähinnä se, että onko toisella oikeus kietäytyä allekirjoittamasta näitä liittoon menon jälkeisisä avioehtoja? Tietäiskö joku?
Vanhempi pariskunta sitten painosti talon neljännen pojan 'ostamaan' itselleen tilan 2,4 mummoo. Vanha isäntä sanoi, kun kerran on sovittu näin... Tilasi pankista summan seteleinä. Pankilla meni tietenkin muutama päivä hankkia tämmöinen summa näille rahamiehille.
Talon poika sitten laittoi nimensä paperiin.
Asiatpikkasen mutkistuivat, kun minä olin se pojan kihlattu ja talokauppaa vastaan.
Kihlat purkautui.
Tämä tapahtui jo ennen yhdeksänkymmentälukua ja seuraukset voitte lukea tuolta MIEStoimittajan logiikkaa... kohdasta 'tupauunot'.
Se talo jotenkin jaettiin sukulaisten kesken ja pojan sisko perheineen muutti talouskeskukseen asumaan. Ukko teki vieraalle muijalle lapsen ja erohan siitä tuli. jne....
Tarkennan tässä vielä. Ilmoitin silloin etukäteen, että talo LIIAN ISO ostaa. Johonka vanha isäntä, että kyllä se mieli muuttuukun pääsetison talon emännäksi.
Kuten olemme nähneet ja silloin kielteisen kantani perusteluksi esitin, maatilojen hinnat tulevat laskemaan. Johonka vastauksena suorastaan paatoksellista saarnaa siitä, miten maahan kannattaa aina sijoittaa.
Mikään järkipuhe ei auttanut estämään ostopäätöstä. Ei edes se, että myyjällä 'kiire' päästä tilasta eroon veromuutoksen takia ennen vuoden vaihdetta.
Miten nainen voi sitoutua miheen, joka tekee aivan hulluja taloudellisia päätöksiä. Omat puolensa pitää pitää.
Kiitos siitä, että minua ei kuunnella. Nyt kahdeksantoista vuotta myöhemmin, olen jo tottunut siihen...
:(
olemme mieheni kanssa eläneet avoliitossa n.4v ja parisen kk sitten ostimme talon jota parasta aikaa remontoimme. laina on molempien nimissä. meillä rahat ovat AINA olleet yhteisiä, jo seurustelun alkuaikoina päätimme että yhdessähän tässä asustellaan, miksi "jakaa" rahoja. (kummastelimme ystäväpariskuntia, joissa "tommi" lainasi "tiinalle" rahaa, aina oli "tiina" velkaa "tommille) ja kun tilanteet ovat muuttuneet, toinen välillä työttömänä, toinen opiskelemassa... on eletty "toistemme siivillä".. pääasia että lainat, autot ja laskut maksetaan, sama se että kumman rahoilla. yhteiseen hyväänhän kaikki tähtää. kihlat vaihdettu 2v sitten, naimisiinmeno häämöttää tulevaisuudessa. lapsia molemmat haluaisimme, mutta talon remontti pitää saada paremmalle mallille. ja sitten jos niitä lapsia tulee, minä jään kotiin hoitamaan ja otan hoitolapsia lisäksi, perhepäivähoitaja kun satun olemaan ammatiltani. että näin.
No jos olet naimisissa ja teillä ei ole avioehtoa, talosta kuuluu puolet sinulle, vaikka se olisikin vain toisen nimissä, samoin kaikesta muusta omaisuudesta on puolet sinun, maksoi sen kuka tahansa.
Aina se lähtijä ei ole mies ja jos sattuneesta syystä nainen on tullu miehen(ja pankin)omistamaan taloon ja haluaapi lähteä siinäpä ukko maksaa pariin kertaan mökin,mutta se avioehto onneks vähän suojaa. Ja tämä ei ole katkeraa kirjoitusta meitillä asioista voidaan sopia ja pitää myös joustaa toisinki päin joka tässä tapauksessa on oma lukunsa sinänsä.
Hmm...hieman outo se sinun miehesi kyllä on. Hän tuntuu arvostavan vain omaisuutta, ei sitä hyvää oloa, minkä hyvä liitto tai lapsi voi tuoda.
Jos olette avioliitossa ja eroatte joskus hamassa tulevaisuudessa (ei lyhyt muutaman vuoden liitto), niin osituksen kannalta on yhdentekevää onko talo sinun ja miehesi, vai pelkästään miehesi nimissä? Ainut ratkaiseva asia on se, että erotilanteessa miehesi voi päättää, mitä talolla tehdään (myydäänkö vai jääkö hän asumaan siihen), mutta rahallisesti on aivan sama, sillä hän joutuu sinulle maksamaan tasinkoa siitä kuitenkin.
Kysyhän tämä kysymys avioeropalstalla, niin saat lainmukaisia vastauksia.
Talo voi miehelle olla tärkeä asia, varsinkin jos hän on yksin sen rakentanut ja käytännössä myös maksanut. Lapset voivat olla naiselle tärkeitä, varsinkin jos hän on ne käytännössä yksin kasvattanut.
Avioeron sattuessa voisi olla ihan hyvä jos toinen saa talon ja toinen lapset. Tai sitten, että kummatkin menee puoliksi, jos siis lapsia on enemmän kuin yksi.
jää kotiin lapsia hoitamaan (tv:stä tuli dokumentti ranskalaisista miehistä, jotka olivat koti-isiä) ja sinä menet töihin ja talo tulee sinun nimiisi. Eikö olisikin hauska nähdä hänen ilmeensä? :D
Riippuu motiiveista. Haluaako vaan hallita, vai onko kyse käytännön syistä, vaiko jostain muusta.
Jos olette avioliitossa, niin sillä ei ole isompaa merkitystä.
Ymmärrän kyllä hyvin, ettei tuollainen tunnu oikealta.
Mielestäni hyvässä suhteessa kaikki jaetaan, mikä yhteisen liiton aikana saadaan.
Poikkeus tietysti jos toinen on valmiiksi sikarikas tai tulee hankkimaan törkeän paljon enemmän. Silloin avioehto voi olla järkevä.
Miehesi on ehkäpä hieman lapsellinen tai itsekäs.
Kodin pitäisi tuntua kodilta ja jos itse et koe olevasi tasavertainen, niin silloin se ei ole oikein.
Lastenhoito on erittäin tärkeää työtä, jota ei pitäisi mitata rahassa, eikä varsinkaan väheksyä.
Toisaalta ymmärrän kyllä tuon perinnejutunkin, mutta jostain syystä en jaksa uskoa, että tässä olisi siitä kysymys.
ainakaan tehkö lisää lapsia. Onhan se liian raskasta, tylsää ja ikävää niitä omia lapsiaan hoitaa.
ja onnen toivotuksista kaikille!
Kai tässä oli kyse mieheni itsekkyydestä.
Itse olen sitä mieltä että laina/talo tulisi ilman muuta molempien nimiin, emme ole naimisissa.
Ehdotin kyllä miehelle, (niinkuin joku täällä samoin neuvoikin) että voinhan minäkin mennä töihin ja mies jää hoitamaan kotia/lapsia ja minä maksan taloa joka olisi vain minun nimissäni, ei ottanut oikein tulta!
Mies myönti kyllä sanoneensa aika tökerösti.
Jos sitä kerran yhdessä ollaan, niin hyvähän se olisi myös yhteistä tulevaisuutta rakentaa MOLEMPIEN parasta/etua ajatellen!
Jos taloa ei laitettaisi molempien nimiin, olisi kuin olisin tosiaan joku herran palvelija, joka siinä sivussa asuu ja tekee herralle lapsia...