Tässä nyt typerä kysymys mutta haluaisin tietää onko tällaista suhdetta järkevä jatkaa. Itse olen niin syvällä siinä että en osaa katsoa asiaa kauempaa.
Eli olemme nauttineet toistemme seurasta mielettömästi, hauskaa on ollut ja intohimoista. Kaikesta ollaan voitu puhua. Eilen sitten putosi pommi. Puhuin jotain vakavasta seurustelusta ym ja sitten jotenkin ajauduimme sellaiseen asiaan että mies toivoisi että laihduttaisin hiukan.
sain pitkään pumpata tuota irti hänestä ja se oli shokki siinä mielessä että ei ole mitään viitteitä ollut siitä aiempaa. Hän siis on sitä mieltä että olen todella kaunis ja aina sanookin niin mutta olisin kuulemma vielä kauniimpi jos laihduttaisin hieman. Hän kun on mielestään liian laiha ja lyhyt, mikä ei mielestäni pidä paikkaansa.. Oli kyllä tosi vaivautunut sanoessaan tuota ja heti pahoillaan sanottuaan sen. Ei vaan osannut tajuta että se loukkaisi noinkin pahasti.
Mielenkiintoista on se, että aloin laihtua jo ennen kuin tapasin tämän miehen ja teen sitä edelleen mutta hän ei sitä huomaa sillä olemme niin vähän aikaa vasta tunteneet. Eli aion laihtua mutta en halua että hän luule minun tekevän sitä hänen takiaan sillä se on mielestäni hirveä ajatusmaailma. Loukkaannuin aika pahasti enkä osannut sanoa mitään.. änkytin vaan jotain ja sitten lopetimme keskustelun. Tuntuu että häpeän itseäni niin paljon että en pysty enää kohtaamaan häntä.
Tarkennukseksi en siis ole mikään hyllyvä ihravuori mutta ihan oikeasti laihdutettavaa on vielä.
Miten pitäisi reagoida tähän? ymmärrän kyllä häntä kun itsekin tunnen samoin mutta se että hän otti asian esille tekee siitä jotenkin vaikean..
Kertokaapa mielipiteitänne?
Eli olemme nauttineet toistemme seurasta mielettömästi, hauskaa on ollut ja intohimoista. Kaikesta ollaan voitu puhua. Eilen sitten putosi pommi. Puhuin jotain vakavasta seurustelusta ym ja sitten jotenkin ajauduimme sellaiseen asiaan että mies toivoisi että laihduttaisin hiukan.
sain pitkään pumpata tuota irti hänestä ja se oli shokki siinä mielessä että ei ole mitään viitteitä ollut siitä aiempaa. Hän siis on sitä mieltä että olen todella kaunis ja aina sanookin niin mutta olisin kuulemma vielä kauniimpi jos laihduttaisin hieman. Hän kun on mielestään liian laiha ja lyhyt, mikä ei mielestäni pidä paikkaansa.. Oli kyllä tosi vaivautunut sanoessaan tuota ja heti pahoillaan sanottuaan sen. Ei vaan osannut tajuta että se loukkaisi noinkin pahasti.
Mielenkiintoista on se, että aloin laihtua jo ennen kuin tapasin tämän miehen ja teen sitä edelleen mutta hän ei sitä huomaa sillä olemme niin vähän aikaa vasta tunteneet. Eli aion laihtua mutta en halua että hän luule minun tekevän sitä hänen takiaan sillä se on mielestäni hirveä ajatusmaailma. Loukkaannuin aika pahasti enkä osannut sanoa mitään.. änkytin vaan jotain ja sitten lopetimme keskustelun. Tuntuu että häpeän itseäni niin paljon että en pysty enää kohtaamaan häntä.
Tarkennukseksi en siis ole mikään hyllyvä ihravuori mutta ihan oikeasti laihdutettavaa on vielä.
Miten pitäisi reagoida tähän? ymmärrän kyllä häntä kun itsekin tunnen samoin mutta se että hän otti asian esille tekee siitä jotenkin vaikean..
Kertokaapa mielipiteitänne?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Varsinkin, jos itse asiaa kysyit?
Mitä tästä opimme; sen ettei naiselle koskaan saa sanoa totuutta päin naamaa, vaikka nainen sen itsekin jo tietäisi.
Sen sijaan esittäisin vastakysymyksen:
miten naiselle voisi mahdollisimman nätisti, diplomaattisesti ja tahdikkaasti, loukkaamatta, vihjata että "miten olis kultu jos vähän laihdutettais?" Miten miten miten? Naista en halua loukata.
Itse ainakin tykkään siitä, että asiat voi esittää suoraan.
Ja luulenpa, että me hieman pyöreät naiset tiedämme asian laidan itsekin...emme vain halua myöntää tosiasioita eli jätetään ne pullat syömättä ja lähdetään ulos lenkille...vaatii suurta itsekuria, mutta palkitsee!
.... mies oli tosi pahoillaan ja sulle tuli paha mieli.
Voisit ottaa asian uudelleen puheeksi ja kertoa että olet jo itse aloittanut laihduttamisen ja että se on sinulle kipeä kohta.
Mä luulen että me naiset otamme ihan liian helposti asian itseemme: loukkaannumme ja hermostumme. Miehesi EI varmasti halunnut loukata, mutta joskus miehet puhuvat ensin ja ajattelevat seuraavaksi.
Hän oli varmaan pahoillaan juuri sen takia että huomasi sinun pahoittavan mielesi. Ei siksi että asissa oli hänen mielestään jotain (laihduttamisessa) sellaista jota ei voisi puhua.
Ei suhde tuollaiseen kaadu. Kun olette pitempään yhdessä tulee elämässä muita asioita joista pitää kyetä puhumaan. Oikeesti - älä hermoile tuosta enää ollenkaan :)
Se onkin niin outoa että en loukkaantunut varsinaisesti vaan se tuli niin yllättäen että en osannut suhtautua siihen. Jotenkin osa minusta sanoo että miehen pitäisi välittää minusta sellaisena kun olen mutta se on ristiriitaista koska en itsekkään pidä itsestäni tällaisena. Täytyisi varmaan osata ottaa asia silleen kevyesti että ei ole kyse maata kaatavasta asista. Se vaan on jotenkin muodostunut naisille identiteetiksi se painoasia. Joudun kyllä sulattelemaan asiaa vielä pitkään... En ole itkeskellyt asian vuoksi vaikka muuten olenkin herkkä. Jotenkin hän sanoi sen kuitenkin niin varovasti että en todellakaan osaa olla vihainen. Mutta sitten mietin että mitä jos jostain sairaudesta tms johtuen joskus lihoisin paljon, määrittäisikö se hänen välittämisensä? Vaikeaa..
En vaadi häneltä mitään ja välitän hänestä kaikkine vikoineen. Ei hänkään ihanteiden mukaan ole todellakaan täydellinen. Olenkohan ollut liian kiltti tai jotain? Hän kyllä tietää että pinnallisuus on asia jota inhoan yli kaiken. Tietenkin ymmärrän että ulkonäöllä on merkitystä mutta saako se olla esteenä vakavan suhteen aloittamiselle?
Kyllä sinulla pitäisi olla hyvä olla miehen kanssa...ehkä sinun pitää tosiaan miettiä uudelleen, että kestätkö tuollaista käytöstä jatkossa.
Mutta toisaalta, eikö olekin parempi että sanotaan asiat tässä ja nyt eikä selän takana tai vasta vuosien kuluttua?
Jus niin: koska et itse pidä liikakiloistasi niin asia vaivaa Sinua.
Puhu miehesi kanssa, kerro omat tunteesi. Lopeta kuitenkin mähkiminen, äläkä tee tuosta maata kaatavaa asiaa.
Huomasit kuitenkin ettei hän "paukauttanut asiaa päin naamaa" vaan oli varovainen. Eikö aisoista pidäkin puhua ? Joo´o .
Jos joku sairaus lihoittaisi Sinua, niin se on sen ajan murhe. Ei pidä elää asioiden edellä. Niin tehden voit surra etukäteen miljoona ja yks asiaa, olematta sen viisaampi.
Otahan iisisti !
seurustelun alkuvaiheessa saa puhua omista tuntemuksistaan, ja tietty muulloinkin. Tuo asia saattaa olla hänelle pieni vaikka sinulle suuri.
Kertomalla omista tunteistsi hän oppii tuntemaan Sinua.
Kummaa että Sinä olet jo näin alkuvaiheessa nähnyt hänessä viko (jotka hyväksyt). Entäs kun vikoja tulee lisää ? Onko tämä sellainen vika jota et kuitenkaan hyväksy ? Pitääkö miehesi opetella kantapäänkautta mitä sanoo tai jättää sanomatta ?
Ihan muutama ajatus virisi mieleen....
Totta tuokin. Murehdin aina ihan hulluna etukäteen että mitä jos käy niin ja niin.. Täytyy kyllä tehdä itsensä onnelliseksi niin että pystyy olemaan onnellinen jonkun toisen kanssa. Tavallaanhan tuosta saa vain potkua lisää. Ja kuitenkin hän painottaa miten pitää kaikesta minussa vaikka aluksi ihastuikin luonnollisesti ulkonäkööni. Parasta kuitenkin on se että tulemme niin hyvin toimeen. Sattui vaan niin kauheasti se ajatus että en pysty olemaan juuri sellainen kuin hän haluaisi. Olen luonteeltani miellyttäjä. Oikein kylmät väreet kulkevat selässä aina kun ajattelen hänen sanojaan..
Niin ja tässä eräälle vastanneelle niistä vioista. En tarkoittanut sitä niin että joutumalla joudun sulattamaan hirveitä vikoja vaan että tiedostan että hänkään ei ole täydellinen ja haluan hänet kaikkine "vikoineen" eli kokonaisena ihmisenä enkä ikinä laittaisi mitään niistä piirteistä joista en hirveästi pidä esteeksi sille että olisin hänen kanssaan vakavasti.
mikä on lähes yleisin syy naisten seksihaluttomuuteen parisuhteessa?
"...ristiriitaista koska en itsekkään pidä itsestäni tällaisena..."
Sanoit itse syyn tuossa. Se ei ehkä vielä näy, mutta kun suhde vakiintuu ja syvenee, niin... kato se hääkakkuteoria toimii ilman häitäkin.
niin perin rassaavaa ja voisi olla este jopa suhteen syntymiselle, että ensin tivataan ja tivataan vastausta ja ellei vastausta tule, niin sitten kilahdetaan totaalisesti tai jos sitten viimein puolen vuorokauden tivaamisen jälkeen vastaa rehellisesti, niin sitten vasta kilahdetaankin.
Joo...miksi pitää kysyä sellaista, johon tietää itsekin sata varmasti vastaukset ja tietää myös sen, että vastaapa mies miten tahansa, niin aina löytyy syy kilahtamiseen? Huomionhakuako?
Tiedoksi kaikille miehille vakiovastaukse, jotka eivät suoranaisesti loukkaa naista:
N: Olenko lihava?
M: Lenkkeily tekisi varmasti hyvää meille molemmille!
N: Olenko lihonnut?
M: Olenko minä lihonnut?
N: Pitäskö laihduttaa?
M: Jos sinusta tuntuu siltä, niin tee niin.
N: Pidätkö minusta tällaisena kuin olen?
M: Pidän!
N: Rakastatko minua tällaisena kuin olen?
M: Rakastan kyllä ja rakastathan myös itse itseäsi, että olisit sellainen, kuin haluat olla!
N: Rakastatko minua enemmän, jos laihdutan?
M: Rakastan paljon sinua ja arvostan paljon itsestä huolehtivia ihmisiä ja haluan pitää itsekin itsestäni huolta.
Niin se vain on:
ÄLÄ KOSKAAN VASTAA SUORAAN KYSYMYKSEEN, NIIN KUIN MIEHEN LOGIIKKA VASTAA, VAAN HAE VASTAUKSESI NIIN, ETTÄ PALLO EI IKINÄ JÄÄ SINULLE.
Ei ei ei Sepe..
Siis en tivannut mitään tuollaista vaan kyse oli suhteesta ja mitä mieltä hän on siitä.. Sitten sain sellaisen kuvan että jotain olisi pahasti pielessä ja halusin tietenkin tietää jos kyse on jostain vakavammasta. Odotin jotain tyyliin että hän on löytänyt jonkun toisen ja haluaisin luonnollisesti tietää että en turhaan elättele toiveita asiasta.
En tosiaankaan osannut odottaa että tuollainen olisi esteenä vakavalle suhteelle. Sitä tässä juuri pohdin että ovatko arvomaailmamme liian erillään.
Älkääkä aina vetäkö noita samoja tylsiä naiset vs. miehet juttuja ja löpinöitä. Aivan turhia ja kuluneita.
oel mistään muusta, kun sinä et tiennyt etukäteen, mikä miehen mieltä vaivasi ja kun mies sen sanoi, niin olit ällikällä lyöty.
Arvaa mikä hyvä puoli tuossa on? Parisuhteen ensimmäinen perussääntö: Kommunikoikaa, niin tiedätte, mitä toinen ajattelee/tuntee. Sen jälkee moni asia, joka tuntuu kaatavan maailmaa muuttuu varsin helpoksi, mutta ellei sitä sanota, niin se todennäköisesti kaataa molempien maailman yhdessä monien muiden kommunikoimattomien asioiden kanssa.
Okey.. Otan nyt eri kannan tähän asiaan. Tuntuu vaan että jos niiltä harvoilta tyttökavereilta kysyy niin vastaus on aina "jätä se sika". Ja silti vaistot sanoo että tää reagointi on jotain naisten kaakatusta johon on opittu reagoimaan noin.
Haluaisin selittää miehelle mutta hävettää jotenkin niin pahasti että on hirveän vaikea sanoa mitään. Toisaalta vois katsoa sitä niin että nyt luuranko on otettu kaapista ja voin puhua myös epävarmuuksistani paremmin.. Miten hyppäis nyt sen häpeämiskynnyksen yli vauhdilla??
Lisäksi se oli hän joka lopetti keskustelun ja en tiedä suuttuiko hän nyt sitten jotenkin siitä etten saanut snaa suustani kunnolla. Nyt en haluaisi jälleen olla sovittelijan asemassa ja ottaa häneen yhteyttä. Ehkä tosiaan kannattaa odottaa että hän ottaa yhteyttä niin huomaan siinäkin että onko välittäminen yhtä vahvaa kummallakin.
Kiitos kovasti kaikille naisille ja miehille jotka ovat vastailleet :)
auttaa ymmärtämään, että häpeä ei ole vakava asia, siis positiivinen häpeä, josta tässä etupäässä on kyse. Positiivinen, eli kasvattava häpeä, eikä mistään emämunauksesta ole todellakaan kyse. Häpeästä selviää kohtaamalla sen.
Olipa tilanne mikä hyvänsä, niin vanha sanonta sanoo: "Häpeällä siitäkin selviää".
Ei muuta kuin oikaiset itsesi jälleen suoraksi, otat poikaystäväsi sanoista vaarin ja haastat itsesi kohtaamaan tulevan haasteen. Uskoisin poikaystäväsi olevan iloinen ja onnellinen, jos keskustelunne on tuottanut toimintaa ja tulosta, sillä siihen keskustelulla pyritäänkin.
Miten hänen sanomansa voi tulla yllätyksenä, jos kerran jouduit "pumppaamaan sen irti hänestä"? Kuulostaa mielestäni siltä, että mies sanoi sen sinun mieliksesi, koska jankutit asiasta liian kauan.
Miten sinun siis pitäisi reagoida? No, jatkat laihduttamista siihen omaan tahtiisi, koska itse sitä kerran haluat. Totuus saattoi tehdä kipeää, mutta muista, että pyysit sitä itse.
... luin vasta nyt vastauksesi Sepelle, joten unohda vastaukseni. Paitsi että jatkat tietysti laihduttamista _omaan tahtiisi_, jos se tekee itsellesi paremman olon.
Luin muutamia noita vastauksia ja ihmettelin.
Ei toi nyt mun korvaan kuulostanut miltään röyhkeydeltä tai tahdittomalta käytökseltä sun mieheltäsi.
Miten kieroutunut mä sitten oon, kun mun mielestä se oli vain rehellinen? Sanoi sen ilmeisesti varovasti ja oli pahoillaan, joten mitä teki väärin? En oikeen ymmärrä.
Jos tiedät itsekkin että sussa on laihdutettavaa, on hyvin oletettavaa että myös miehesi on sen huomannut. Eikä se ole kauhea asia.
Ei pidä loukkaantua turhaan tuollaisesta, se on eri jos mies olisi sinua yrittänyt sillä oikeen loukata ja piikitellä mutta ilmeisesti sanoi asian hyvin varovaisesti..
1) Parisuhteen edellytys on, että ollaan toisilleen rehellisiä.
2) Parisuhteessa pitää asioista keskustella.
Mies on nyt keskustellut kanssasi sinun läskeistäsi ja uskoakseni hän on rehellisesti sanonut mitä mieltä hän niistä on. Mitä sinä vielä haluat?
Luet noita muitakin kohtia.
...että rakkautta...
: ) myös ylimääräistä kohtaan...
että jos oikeasti toisesta välittää,niin välittää juuri sellaisena kun toinen on! Pinnallista tuollainen. Älä laihduta,jos et itse siihen tarvetta koe ja oot itse kuitenkin sinut itsesi kanssa. Luulisinpa että miehes haluaa anorektikon,koskaan ei oo tarpeeksi hoikka,ennen kuin kuihtuu olemattomiin.
Entä onko hän itse täydellinen?
Oma on miehen ongelmansa jos sinun kilosi häntä niin häiritsee.
Ja ei,en oo katkera 100 kiloinen feministi,
vaan ihan tavallinen tytöntylleröinen.
sentään!!!!!! KYLLÄ KAI SE saa sanoa mitä ajattelee. Ootpas herrkkähermoinen...ei millään pahalla.:( jOs ton takia haluat erota niiiiiin voi voi. ei kannata loukkaantua liian herkästi :)
kyllä minä ainakin haluan että mulle sanotaan suoraan kaikki asiat. eikä kierrellä ja kaarrella. Voisko ärsyttävämpää olla ja valehteleminen on niin perseestä!!
Osaat pukea tunteesi hyvin sanoiksi, ja ymmärrän hyvin, miksi sinusta tuntuu pahalta. Asiasta tekee kenties vielä kipeämmän se, ettette ole sanojesi mukaan tunteneet kauan: silti toinen jo löytää ulkonäöstäsi vikoja, jotka kokee tarpeeksi suuriksi ääneen lausuttaviksi - jopa mahdolliseksi esteeksi suhteenne jatkumiselle.
Itse olen ainakin huomannut, että rakastaessani toisen "viat" - ne piirteet, jotka eivät kenties ole vallitsevien tai minun ulkonäköihanteideni mukaisia - muuttuvat minulle erityisen rakkaiksi. Tavallaan voisi siis sanoa toisen näyttävän täydelliseltä; juuri siltä, miltä kuuluukin. Olen tosin valmis hyväksymään sen tosiasian, etteivät kaikkien aivot kenties toimi minun aivojeni tavoin, ja että rakastettuni saattaa hyvinkin pitää joitakin ruumiinosiani vähemmän kauniina. Sitä en kuitenkaan hyväksyisi, jos toinen asiasta minulle huomauttaisi. Tekisi todella kipeää löytää rakkaastani moista julmuutta, ymmärtämättömyyttä tai pinnallisuutta.
Pinnallisuus onkin se seikka, jonka monet sinulle vastanneet ovat sivuuttaneet, vaikka juuri se tuntuu mieltäsi painavan. Tottahan huolimattoman kommentin aiheuttamasta nöyryytyksestä aikanaan selviää tai ei se ainakaan maailmaa kaada, mutta se, mistä tuo kommentti kielii, onkin jo eri juttu. Mielestäni ei ole turhaa murehtimista vaan viisautta pohtia mahdollista eroakin, sillä miksi haalia itselleen turhia sydänsuruja, jos alkaa todenteolla näyttää siltä, että arvomaailmanne ovat erilaiset?
Mitä vaistosi sanovat? Ei järki tai tunteet vaan vaistot? Yleensä kannattaa kipittää karkuun, kun hälytyskellot alkavat soida, vaikka sydän tietysti aina löytää miljoona ja yksi syytä jäädä, ja miljoona näistä syistä ovat järjellä perusteltavissa.
Todennäköisimpänä syynä tähän itkuun ja hampaiden kiristykseen pidän silti silkkaa väärinkäsitystä. Älä unohda sen mahdollisuutta. Niin valitettavan usein menee ihan metsään, kun ei kerta kaikkiaan osaa tajuta, että sielunveljenkin ajatusmaailma kulkee 99% ajasta ihan eri raiteilla kuin oma.
Voimia sinulle! Oli pakko tavoistani poiketen kirjoittaa muutama sana, koska vaikutat niin herkältä ja järkevältä, ja sinulla on terve arvomaailma. Minun mielestäni siis ;)
kirjoitettu.
Samaa mieltä. Onneksi joku osaa kiteyttää minunkin ajatuksiani, niin itse ei tarvitse vaivautua...
mieheltä, mutta jos joltakin tökeröä puhetta voi odottaa, niin juuri miehiltä. :/
Naisille miehen ulkonäölliset viat eivät aiheuta ylipääsemätöntä estettä suhteen muodostamiselle, mutta miehillä ei ikävä kyllä tunnemaailma ole aivan samalla tasolla. Melkoisen pinnalliselta vaikuttaa tuo, että suhteen vakavammaksi muuttumisen ehtona olisi laihdutus, varsinkin kun et ole mikään läski edes. Sinänsä minusta on ok ottaa varovaisesti esille sellaiset asiat, jotka kaivelevat mieltä, vaikka ne saattaisivat pahoittaa toisen mieltä. Mutta että suhteen ehtona olisi laihduttaminen....
Mitäs jos tekisit niin, että jättäisit tuon miehen joksikin aikaa ja tosiaankin laihduttaisit itsesi ihannemittoihin. Sen jälkeen isket jonkun toisen miehen, jotta tuo nykyisesi ehkä rupeasi tajuamaan, miten urpo hän onkaan ollut. Myöhemmin voit ottaa hänet takaisin, ja hänellä ei silloin ole niskan päällä olevaa asemaa sinuun, niin kuin nyt on, jos jatkat suhdetta häneen ja sua vituttaa koko ajan se, että jonkun ukon takia laihduttelet kilojasi pois.
""Mitäs jos tekisit niin, että jättäisit tuon miehen joksikin aikaa ja tosiaankin laihduttaisit itsesi ihannemittoihin. Sen jälkeen isket jonkun toisen miehen, jotta tuo nykyisesi ehkä rupeasi tajuamaan, miten urpo hän onkaan ollut. Myöhemmin voit ottaa hänet takaisin, ja hänellä ei silloin ole niskan päällä olevaa asemaa sinuun, niin kuin nyt on, jos jatkat suhdetta häneen ja sua vituttaa koko ajan se, että jonkun ukon takia laihduttelet kilojasi pois.""
NO VOI HYVÄNEN AIKA !?
Olipas varsinainen neuvo. Ap kirjoittaja tuskin lähtee pelleilemään ihmissuhteilla yllä olevan neuvon mukaan.
Tää on juuri näitä epäkypsiä "jätä_se_sika" -neuvoja, mutta että vielä neuvo "ota_se_myöhemmin_takas".
miestäkään. Miehelle täytyy selvästi ja rankalla kädellä opettaa, jos päästää suustaan noinkin typeriä asioista, kuin ap:n mies on tehnyt.
en nyt jaksa lukea kaikkia saamiasi vastauksia läpi. tässä on vain oma mielipiteeni.
koska muuten tunnut pitävän miehestä hyvin paljon, olisi mielestäni typerää katkaista suhdetta yhden tyhmyyden takia. kysy mieheltä, että mitä hän tekisi, jos et laihduttaisikaan, van lihoisit!?! tuskin hän sinua jättäisi...
ja itsehän sanoit, että tuon totuuden uloskakistaminen oli työn takana.. mies siis ei luultavasti olisi sanonut mitään, jos et olisi painostanut. hän ei halunnut loukata.
minun neuvoni (eri asia, onko se noudattamisen arvoinen) on, että anna tuollainen väkisin päivänvaloon tuotu kommentti anteeksi. kerro että laihdutat jo muutenkin. puhu painostasi ja miltä sinusta tuntuu. miltä on tuntunut laihtua, jne.
mitä ikinä teetkin, niin älä nyt anna parin liikakilon tuhota hyvää suhdetta!!!