Jos mies ehdottaa ennen hääkellojen kilinää Teille avioehtoa, niin onko se mielestänne epäromanttinen epäluottamuslause miehen taholta?
Avioehto
dayum
373032
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Lyhyesti, en pidä epäromanttisena epäluottamuslauseena, kunhan avioehdon sisällössä on maininta > Voidaan muuttaa tai kokonaan peruttaa tekemällä U u s i avioehtosopimus!!!
Ei tartte mainita, ehdon voi laittaa uusiksi koska tykkää tai puuttuvan ehdon tekaista, maksaa sen leiman verran maistraatissa. Viimoinen rekisteröity on voimassa. Ja merkitystähän tuolla on vasta avioeron tai perinnönjaon yhteydessä.
Vaatii kahden todistajan allekirjoituksen ja sitten vaan kipittämään sinne maistraattiin.
Eihän tuollaista voi maallikko tietää, saatikka kun avioehto ei ole edes ajankohtainen!
Kolminkertainen hurraa-huuto sellaiselle miehelle.
Allekirjoittaisin mukisematta. :-)
Rahan takia en ole naimisiin menossa, tosin kuten ukkokin tästä aiheesta joskus aikoinaan keskultaessa sanoi, että mitäpä avioehdolla kun ei ole mitään omaisuuksia mitä jakaa xD
Mutta ihan ok juttu, jos sattuisin itse omaamaan paksun lompakon niin varmasti tekisin avioehdon.
Jos mennään köyhinä naimisiin ei automaattisesti tarkoita etteikö toinen voisi rikastua avioliiton aikana. Lähinnä tulee mieleen esim. sellainen tilanne, että jompikumpi saa perinnön kautta vaikkapa jonkin useita sukupolvia suvussa olleen maapläntin. Jos tulee ero, niin osa tilasta taitaa / saattaa mennä puolisolle, jolla ei periaatteessa ole osaa eikä arpaa tähän sukutilaan. Niin kylläpä saattaa sitten kismittää kun ei tullu tehtyä sitä avioehtoa :)
Harmi kun on niin prsaukisia sukulaisiakin, vaikka kieltämättä silloin tällöin käy mielessä että joku salainen setäni, josta en ole ikinä kuullutkaan, on potkaissut tyhjää ja jättänyt minulle jättiomaisuuden :D
Toki sitä voi rikastua avioliiton aikanakin, mutta meillä se käytännössä tarkoittaisi lottovoittoa ja sen todennäköisyyshän on suuri ;) ..ja kun yhteisillä rahoilla lototaan niin kyllähän se ihan yhteinen voittokin olisi :)
Mutta jos sattuu noita mahdollisia perintöjäkin olemaan, niin eihän se avioehto hullumpi ratkaisu ole.
kyllähän minullakin on salaisia toiveita jostakin rikkaasta sukulaisesta, jonka perijäksi paljastuisin :)
Niin sillä oikeastaan otin esimerkiksi tuon maapläntin kun niihinhän taitaa monesti liittyä paljonkin tunnearvoa, "tämä on ollu suvussa niin ja niin kauan, ja tämä pysyy suvussa". Vaikka kyse olisikin jostain pannulapun kokoisesta tilkusta :)
Toinen vaihtoehto oli mainitsemasi lotto, eihän tuossa mitään mutta entäs jos voittaakin ihan kurjaksi paljastuneen avioliiton loppuvaiheessa 10 tsiljoonaa, siis euroa, niin kylläpä ärsyttäisi antaa niistä maneista puolet todella katalaksi ja petolliseksi ja epärehelliseksi paljastuneelle inhokille ;)
taustoista. Jos mies olisi elämänkolhima ts. ollut jo kertaallen naimisissa ja on siksi hankala luottaa naisiin niin ymmärtäisin.
Mutta...
Tässä piilee vaara. Jos mies pitäisi avioehtoa kiristimenä sille ettei nainen voisi erota jos vaikka hänellä olisi muita naisia.
Ja eihän se kovin romanttista ole... tunnen muuten pariskunnan joista molemmat ovat juristeja eikä heillä ole avioehtoa :)
avioehdolla:
"Jos mies pitäisi avioehtoa kiristimenä sille ettei nainen voisi erota jos vaikka hänellä olisi muita naisia"
Eli samma på svenska: nainen ei voisi erota jos hänellä olisi muita naisia ja miehen retale kiristäisi häntä.
Oi-joi-joi-joi
pistetäänpäs vielä tuo hymiö perään niin ei pääse syntymään ikäviä väärinkäsityksiä ;)
kirjottu kelmi! Yrität vesittää loistavan ajatukseni muka_et_ymmärtämällä!!!
Ja eikös se nainen naisen kanssa ole joka pojan päiväuni -mikäli olen tulkinnut oikein miehen logiikkaa
;)
Voi että miten söpö sä oot kun alat kiukutella.. *hymähtää ja hymyilee tyytyväisenä* Sitten jo sekoatkin sanoissasi ja kun oikaisen sanomisiasi, niin alat vedota mun ymmärryskykyyni *hymähtää uudelleen ja hymyilee lisää* Kuten seuraavaksikin yrität kieroilla itsesi irti tuosta kirjottu-sanasta, vaikka oikea sanahan on kirottu, koska enhän mä ole mikään pitsinnyplääjäkelmi. Säkin tiedät sen, että nypläisin vain sun pitsisiä...
:-)
tätä häpeää... ei auta varmaan kuin harakiri moisesta kasvojen menetyksestä. Sen siitä saa kun silmät ristissä yrittää jotain kirjoitella, kannattaisi vain mennä ajoissa nukkumaan :(
Mutta mutta... toisaalta se pitsinnyplääjäkelmi kuulosti kyllä ihan hyvältä ilmaisulta. Marttoihin menossa nti dayum? ;)
senkin... ILKIMYS!! Kuinka julkesit paljastaa mun sukupuol.. eiku että harrastan marttoja??!! ;)
kirjassa Sulavoi:
Avioehto
Ehto o ehrotoine.
Eräpäivän mennä mettä.
Määl tarkoteta munt ja sääl sunt.
Sopimukse saa purkka jos ossa koota kans.
1. Jos sää lähret, mää saan pittä kaik.
2. Jos mää lähren, otan sunt mukka.
Allekirjotus tähä _______________________________
-------
Mutta ihan vakavissaan... En pitäisi epäluottamuslauseena, itseasiassa ehdottaisin sitä itse jos mies ei niin tekisi. Näen avioliiton enemmänkin sarjana oikeudellisia vaikutuksia kuin romanttisena eleenä. Sormukset, juhlat ja papin aamen eivät minun näkemykseni mukaan lisää tai vähennä sitä "tunteiden hekumaa" tai muuta avoparin arkea miksikään, mutta on siinä tietysti omat hyvät puolensa.
vai onko kaikki (lievää liioittelua ja yleistämistä) naiset oikeasti tuota mieltä?
Koitakkos saada puolustuskannalle, ei onnistu rakas dayum!
Mitä sanon se pysyy, huomenna saatan olla toista mieltä!;D
sellaista :)
Mun mielestä avioehdon harkinta o vain järkevää elämänsä hallintaa,
ja toisaalta osoitus siitä ettei toisen omaisuuden kanssa mene naimisiin vaan ihmisen ja rakkaudesta!
Munkin mielestäni yksi tärkeimmistä avioehdon puolesta puhuvista seikoista on juuri tuo, että siinähän tavallaan osoitetaan se ettei olla menossa naimisiin taloudellisen hyödyn toivossa. Eli heti aamenen jälkeen laitettaisiin ero vireille, että saataisiin rahaa.
Eihän avioehto tietenkään takaa sitä, ettei toinen menisi naimisiin vaikkapa saadakseen ylellisemmän elämäntyylin, mutta eron sattuessa / totuuden valjetessa eipähän tarvitse kenenkään maksaa tämmöiselle onnenonkijalle.
Ehkä tämä koskee enemmänkin huomattavan varakkaita, mutta koskee se kyllä vähemmän varakkaitakin. Suurempaa roolia se avioero taitaa näytellä pienissä tuloissa / omaisuuksissa.
Kyllä...semmoisestapuhuminen tuntui epäluottamukselta.
Nykyään, kun on jo kaikenlaista uunottamista nähnyt, tekisin avioehtosopimuksen. Nimenomaan omaksi TURVAKSENI. Lakimiestä apuna käyttäen.
epäromanttinen epäluottamuslause mieheltä. Ei tuollaisella asenteella avioliitosta mitään kestävää voikaan tulla. Avioliitossa kaikki on yhteistä, myös rahat.
vaimon rahat yhteisiä ??
Yleensä tapaa sellaisia pareja joissa vain miehen rahat on yhteisessä käytössä ja vaimo säästää omiaan!
"epäromanttinen epäluottamuslause mieheltä. Ei tuollaisella asenteella avioliitosta mitään kestävää voikaan tulla."
Taisit puhua omasta asenteestasi ?!
"Avioliitossa kaikki on yhteistä, myös rahat."
Tiettyyn pisteeseen asti kyllä, mikäli puhutaan nykyisestä ja tulevasta yhteiselosta. Mutta kenenkään aiemmin tehtyjen velkojen maksajaksi ei lähde erkkikään. Siinä on voimakas hyväksikäytön maku.
Mikäli yhteiselo tyssää avioehtoon, se osoittaa ettei toinen osapuoli ole suhteelle täysin omistautunut.
Avioehto ja avioero ovat eri asioita. Avioero tulee, jos on tullakseen - oli avioehto tehtynä tai ei.
..siitä että joko A) miehesi ei ole kovin romanttinen tai B)hän ei juurikaan usko suhteeseenne.
Kaiken kaikkiaan mielestäni avioehdon tekeminen, mikäli puhutaan normaalitulotason-ihmisistä, kertoo luonteen pikkumaisuudesta ja itsekeskeisyydestä. Ei osata ajatella mitään muuta kun sitä, että pääasia että en vain menetä penniäkään. Avioliitto saa rauhassa mennä karille ja suhde tuhoutua, pääasia ettei vaan joudu luopumaan omaisuudestaan. Mielestäni tämä kertoo ihmisen arvoista ja koko elämänasenteesta ja melko kylmistä arvoista. Eli oma kantani on, että mikäli miehelläsi ei nyt ole jotain todella merkittävää omaisuutta, niin tuollaisen natkun kanssa ei kannata edes avioliittoa suunnitella.
..tarkoittaa vastauksesi :) Mutta itse itselleni suomin valtuuksin vastaan tähän: PÖTYÄ.
Avioehdon tekeminen ei kerro luonteen pikkumaisuudesta tai itsekeskeisyydestä. Enemmänkin se kertoo järkevyydestä, harkintakyvystä. Entäs jos ihminen on ollut aiemmin naimisissa ja liitto on päättynyt ikävissä ja katkerissa merkeissä, siis taloudellisestikkin, niin eikö hän saisi tehdä uuden liiton kynnyksellä avioehtoa? Pitäiskö hänen vain nostaa peukut pystyyn ja toivoa parasta? Eikö hän saa oppia virheistään?
Jos meikäläinen jonakin päivänä on siinä tilanteessa, että olen menossa naimisiin ja tekisi mieleni ehdottaa avioehtoa, eikä nainen laittaisi siihen nimeään, niin saisi jäädä koko häät.
Vastaavasti jos morsian lykkäisi paperin kouraan, että laitatko ukkokulta nimesi tähän, niin laittaisin heti. Vaikka tietenkin lukisin sen ensin :) Minua ei toisen ihmisen rahat tai muu omaisuus kiinnosta paskan vertaa. Jos toinen on ne kerran hommannut / perinyt ennen minua, niin ne todellakin on hänen. Tai vaikka perisi avioliiton aikanakin, niin se todellakin on hänen perintönsä, ei minun.
Jos toinen kerran ehdottaa avioehtoa, niin oletettavasti hän kokee sen tärkeäksi, syitä voi olla monia. Mielestäni pahin syy olisi varmaankin se, ettei ehdottaja luottaisi toiseen ja toisen motiiveihin mennä naimisiin. Mikä tietenkin johtaa aasinsillan kautta siihen, että juuri tämähän on taustalla kun ehdotetaan avioehtoa. Sillä varmistetaan toisen motiivit, osittain. Eipähän ainakaan mene naimisiin, että saisi pikaeron kautta taloudellista hyötyä.
Muutenkin jos on normaalin tulotason omaava, niin eikö juuri silloin ole järkevintä pohtia sitä avioehtoa? Varmasti jokaista harmittaa, jos joutuu luopumaan vaivalla ja työllä hommaamastaan omaisuudesta. Tarkoitan lähinnä omaa asuntoa, joka taitaa olla normaalin ihmisen suurin sijoitus.
Onko avioehto miten romanttinen... Kiikun kaakun. Oikeastaan ei ole, koska sehän osittain kumoaa sen, että ehdottaja uskoisi heidän olevan ikuisesti naimisissa. Valitettavasti. Mutta toisaalta, meidän joukoissamme on niitäkin, jotka menevät naimisiin rahan takia.
En oikein ymmärrä, mitä järkeä on mennä naimisiin, jos ei edes alkutaipaleella usko olevansa liitossa ikuisesti? Tiedän että kuulostaa hiukan naivilta, mutta siltikin, mitä ihmeen järkeä tällaisessa tapauksessa on mennä naimisiin? Miksei voi olla muuten vain yhdessä niin kummankin rahat pysyvät varmasti omina.
Jos toisella on merkittävää omaisuutta, niin ymmärrän avioehdon tekemisen. Tällöin varmistetaan esim. sukutilan tms. pysyminen suvussa. Mutta normaalin tulotason ihmisten tekemänä avioehto mielestäni osoittaa vain sitä, että raha merkkaa liian paljon elämässä.
ettei tässä ollut mitään puhetta siitä, että pitäisi mennä naimisiin. Kyseessä oli vain ja ainoastaan avioehto ja se, koetaanko se miten epäromanttisena epäluottamuslauseena. Yhdessähän voi olla vallan mainiosti ilman papin aamentakin :)
Avioehto on hyvä juttu, enkä minä ainakaan sulhaseni järkevästä ehdotuksesta pahastuisi.
Avioehto onkin sitten vähän inhottavampi juttu sellaisissa tapauksissa jossa pariskunta yhteisen päätöksen myötä päättää että toinen kasvattaa lapset kotona ja toinen luo uraa ja rahaa. Avioeron "iskiessä" ei ole kovinkaan reilu tilanne että kasvatustyön suorittanut osapuoli jää pennittömäksi. Hänen työtään kun ei oikeastaan voi rahalla mitata...
Tuokin asia kannattaa huomioida.
Jos ajatellaan sellainen tilanne, että mennään naimisiin -> otetaan lainaa ja ostetaan talo -> toinen jää kotiin, toinen "jää" töihin -->> niin jos tämä työssäkäyvä tekee ihan hirmuisesti töitä, että saisi elätettyä perheensä ja lainaakin lyhennettyä kotona olevan ollessa "vain" kotona, siis siten että perhe elää käytännössä katsoen vain ja ainoastaan työssäkäyvän rahoilla, niin ->> jos tässä tilanteessa käykin niin että tämä kotona oleva päättää ottaa avioeron, kenties jopa siksi että on löytänyt uuden, ja vaatii puolta yhteisestä omaisuudesta, niin voisipa aiheuttaa monen kohdalla hiukan viheltelyä, "mites tässä näin kävikään: mä tein hulluna töitä ja elätin perheen ja maksoin lainat, ja nyt pitääkin antaa puolet lähtijälle.." :)
näyttö siitä, että mies on valveutunut ja fiksu.
Avioehto on molempien etu.
Avioehdolla voi kiristää pienipalkkaista ja lapset kotona hoitanutta vaimoa ettei tämä lähde toivottomasta suhteesta.
Et siinäpä romantiikka loppuelämäksi.
Mitä olette mieltä, pitäisikö meidän tehdä avioehto seuraavassa tilanteessa.
Mies tienaa melko hyvin ja hänellä on myös perittyä ja muuta omaisuutta.
Nainen on työtön ja täysin tuloton ja hänellä velkainen asunto eikä vielä perittyä omaisuutta.
Ikää molemmilla jo niin paljon, että naisella tuskin mahdollisuutta päästä ansiotyöhön.
Naimisissa olemme ollaat pian 10 vuotta ja koko sen ajan vain mies on tienannut ja maksanut myös vaimonsa velkoja ja tietysti kaikki muutkin kulut, koska vaimolla ei ole tuloja.
Vaimo on aikoinaan jättänyt työnsä miehen uran rakentamisen takia.
on omalta osaltaan vaikuttanut miehen uran kehittymiseen ja onnistumiseen, joten hänelle kuuluu puolet rahoista avioeron sattuessa.
siitäkin, miten mies suhtautuu perittyyn omaisuuteensa. Ja mitä se yleensä on.
Mitähän mahtoi tarkoittaa "naisella ei ole VIELÄ perittyä omaisuutta"?
Vailla parempaa tietoa (varallisuudesta, niistä perinnöistä, naisen velan määrästä) voisi ajatella, että mies ei hyödy suhteessa taloudellisesti, toisin kuin nainen.
Mutta jos noin olette kerran sopineet ja järjestely sopii molemmille, niin en tiedä.
Näillä tiedoilla en kyllä osaa sanoa juuta, en jaata.
Mitäpä jos se nainenkin tienaisi siihen yhteiseen arkeen tarvittavia rahoja ja rakentaisi siinä samalla omaa uraansa ja näin turvaisi oman taloudellisen riippumattomuutensa, kävisi jatkossa sitten miten tahansa. Ei naisen tarvitse yksin kantaa vastuuta kodista ja jäädä sen takia pienipalkkaiseksi. Lapset voisi hoitaa miehen kanssa vuorotellen tarhaikään saakka (imetysajan jälkeen jompi kumpi vuoronperään kotona).
Näin naisenkin jo ennen lasten tuloa hankkima uran alku saisi hyvää jatkoa, eikä siihen tule liian pitkää taukoa. Nykyajan kyvykkäät naiset kyllä pystyvät palkkatöihin siinä missä miehet kotitöihin.
Molemmat siis tienasivat ja perisivät omat rahansa joista molemmat myös laittaisivat yhteiseen talouteen suurin piirtein samanlaiset panostukset. Samoin kotihommat lastenhoitoineen pistettäisiin puoliksi. Tässä mallissa avioehto olisi vaan reilun pelin tae. Jos jompikumpi sattuu menestymään työelämässä toista paremmin tai perii enemmän omaisuutta kuin toinen, niin miksi toinen osapuoli olisi oikeutettu saamaan tasinkoa avioeron sattuessa, kun molemmat ovat laittaneet niin rahallisesti kuin työpanoksellisestikin saman määrän resursseja yhteiselämän rakentamiseen.
Oliko liian raflaava ajatus näinä tasa-arvon aikoina?
Niin ja tällä tekstillä ei ollut mitään tekemistä romantiikan kanssa, ainoastaan järjen käytön.