muilla samankaltaisia kokemuksia?
Itse olen ollut kahdesti suhteessa, jossa minua on pahasti petetty. Ensimmäisessä jopa kuvittelin, että menisimme naimisiin, saisimme lapsia etc. toisessa suhteessa en enää kuvitellut- hyvä niin. Nyt sitten pari vuotta olen harrastanut laastarisuhteita ja valitsen miehetkin vähän sillä periaatteella, että olen mieluiten sellaisten kanssa, joista tiedän jo ennakolta että noihan hakevat vain pientä irroittelua elämään. Sellaisten kanssa ei tarvitse pelätä, että pettääkö ne (koska sehän on ilmiselvää, nehän pettää ja jättää kuitenkin).. Pelkään siis petetyksi tulemisen pelkoa itseään. Haluaisin suhteen johonkin kunnolliseen, koska ei tällainen pinnallisiin suhteisiin perustuva elämä ole mitään, mutta kokemuksiin perustuen en uskalla antautua kunnolliseen suhteeseen.
Kuinka kummassa pystyy rakentamaan luottamusta kehenkään kun aina kun on luottanut, on saanut siipeensä..?
Itse olen ollut kahdesti suhteessa, jossa minua on pahasti petetty. Ensimmäisessä jopa kuvittelin, että menisimme naimisiin, saisimme lapsia etc. toisessa suhteessa en enää kuvitellut- hyvä niin. Nyt sitten pari vuotta olen harrastanut laastarisuhteita ja valitsen miehetkin vähän sillä periaatteella, että olen mieluiten sellaisten kanssa, joista tiedän jo ennakolta että noihan hakevat vain pientä irroittelua elämään. Sellaisten kanssa ei tarvitse pelätä, että pettääkö ne (koska sehän on ilmiselvää, nehän pettää ja jättää kuitenkin).. Pelkään siis petetyksi tulemisen pelkoa itseään. Haluaisin suhteen johonkin kunnolliseen, koska ei tällainen pinnallisiin suhteisiin perustuva elämä ole mitään, mutta kokemuksiin perustuen en uskalla antautua kunnolliseen suhteeseen.
Kuinka kummassa pystyy rakentamaan luottamusta kehenkään kun aina kun on luottanut, on saanut siipeensä..?
Vastaukset 7
Vanhimmat
sama meininki.Mieheni siis ex-mieheni petti minua ja suhde loppui kokonaan noin3 vuotta sitten.Olen elänyt irtosuhteissa...tai paremminkin yhdenillanjuttujahan ne ovat olleet...Kun vastassani on vähänkin mielenkiintoinen tyyppi alan epäilemään häntä jo ennen kuin edes olen tutustunut tyyppiin.Tämän sai ex-mieheni aikaiseksi...luulen että minulle käy elämässä niin että en löydä sitä oikeaa...enkä saa perhettä perustettua,mikä kyllä on haaveena ollut.Olen 26-vuotias ja melkeinpä toivoni miehiin menettänyt.Mutta ne ketkä pettävät sen kun porskuttavat eteen päin...(Onnea vaan sinne,että itsellänne menee hyvin...ettekä ajattele mitä paskaa ja millaiset arvet petetyksitulleet saattavat saada!)
Olen ollut muutamassa pitkässä, vakavassa suhteessa ja moemmat päättyivät omaan pettämiseeni.
En ole kuitenkaan pystynyt näiden suhteiden jälkeen muodostamaan mitään vakavaa, koska pelkään (ihan samoin kun sinä) epäonnistumista ja pettämistä...ainut ero on se, että en luota itseeni. En tahdo enää satuttaa toista, sitä joka oikeasti luottaa minuun ja tekisi mitä vain puolestani.
Ei meillä pettäjilläkään aina niin helppoa ole, vaikka meidän syytä tämä kaikki teidän mielestänne onkin...
Kenenköhän syy se sitten on jos ei pettäjän?
Kannattaisiko katsoa peiliin ja miettiä kuinka itsekäs olet? On hyvin helppoa elää oikein. Teet kumppanillesi vain ja ainoastaan sen, mitä toivoisit hänen tekevän sinulle. Aika simppeliä?
Tietysti otan vastuun pettämisestäni, kuten olen tehnyt...Olen eronnut, koska en ole enää halunnut jatkaa toisen satuttamista (vaikka kumppanini eivät tiedäkään, että olen ollut uskoton) ja en myöskään ryhdy uuteen suhteeseen ennen kuin saan arvot kohdilleen.
Mutta...oletteko ikinä miettinyt mikä saa pettäjän ryhtymään puuhiinsa???
Nuorempana miehenä toteutin itseäni myös pettämällä. Huono itsetunto lienee suurin syy. Epäkypsä, tunnevikainen,tai totaalisen itsekäs ihminen näkee ainoana keinonaan tuntea olonsa paremmaksi sillä että saa hyväksyntää mahdollisimman monesta paikasta. Kannattaa jokaisen näistä vaivoista kärsivän miettiä itsekseen, olisiko sittenkin järkevämpää elää sinkkuna. Silloin kun saa hakea hyväksyntää ihan niin paljon kuin haluaa ja ihan mistä vaan ja niin usein kuin vain huvittaa. Sinkkuna ei satuta itselleen rakasta ihmistä, eikä joudu valehtelukierteeseen, mikä tuhoaa pettäjän itsensä kaiken lopunkin itsetunnon.
mä oon tehnyt.
Mä olen suhteissani ollut se, joka on lähteny käveleen...koska olen ymmärtänyt että on omien ja muiden etujen mukaista, että olen sinkku.
Eikä tässä oo ollu valittamista, en todellakaan oo melko pitkän sinkkuilunkaan jälkeen valmis uuteen suhteeseen...en pidä sitä tällä hetkellä mitenkää mahdollisena.
Kyllä mulla mielestäni kaikki realiteetit on kohdillaan, en oo itsekäs tai mitenkää tunnevammainen... Tai jos oon, niin must on tullu sellanen huonojen parisuhteiden myötä...aivan! niiden joissa olen pettänyt, mutta edelleen ---> syitä pettämiseen on ollu, ja ne syyt on löytyny kumppanista...ei minusta!
mielestäsi ollut kumppanissa niin minkä vitun takia pitää ruveta pettämään?Etkö osaa jättää ajoissa(vaikka oletkin lähtenyt kävelemään)!?Että menepäs vaan itseesi ja mieti kenessä se vika loppupeleissä on?