elikkäs en koe enää itseäni masentuneeksi. Olen lopettanut Cipralexin syönnin 4kk sitten.
Mutta en ole enää niin iloinen, hauska ja seurallinen kuin lääkkeitä syödessäni...prkl pohdin ihan liikaa asioita... olisi kiusaus aloittaa lääkitys uusiksi. Cipralex oli minulle jonkinlainen onnellisuuspilleri. välillä tuntui elo liiankin ihanalta ja kevyeltä(?)=)
Heittäkääs nyt mielipiteitä. Olenko "onnellisuuskoukussa" vai vain helpon elämän kaipuussa.
Mutta en ole enää niin iloinen, hauska ja seurallinen kuin lääkkeitä syödessäni...prkl pohdin ihan liikaa asioita... olisi kiusaus aloittaa lääkitys uusiksi. Cipralex oli minulle jonkinlainen onnellisuuspilleri. välillä tuntui elo liiankin ihanalta ja kevyeltä(?)=)
Heittäkääs nyt mielipiteitä. Olenko "onnellisuuskoukussa" vai vain helpon elämän kaipuussa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä parasta tiedustella asiaa sinua hoitaneelta lääkäriltä...=) Jostain syystähän lääkityksestä on kohdallasi luovuttu. Itse en käytä enkä ole käyttänyt mitään mielialalääkkeitä, joten olen varsin huono kommentoimaan. Läheisiä tosin on moniakin jotka käyttävät, osa ollut sairaalahoidossa.
Elämä ei ole mitään "onnellisuusputkea", mutta jos koet olevasi jatkuvasti alavireessä, ehkä keskustelu lääkärin kanssa aiheen tiimoilta olisi tarpeellista. Omalla kohdallani olen huomannut, että tärkeää on opetella nauttimaan elämän pienistä iloista, liikkua, opetella rentoutumaan ja pitää kiinni elämän rutiineista. Ihmisellä on toki elämässä vaiheita, jolloin pohtii enemmän syntyjä syviä. Tämä on ihan normaalia ihmiseloa. Elämä ei ole helppoa eikä sen ole tarkoituskaan olla. Haasteista vaan pitää oppia nauttimaan, ei pitää niitä vastoinkäymisinä.
Mutta kuten sanottu, jos omin avuin ei jaksa arkea tallustaa, on lääkärin puoleen syytä kääntyä.
Mulla ihan sama juttu oli, kun pari vuotta sitten mulle määrättiin aluksi cipralexia paniikkikohtaukseen, ja sen jälkeiseen masennukseen...Itsekin koin jotenkin, että olin "autuaan onnellinen", vaikka toisaalta oloni ei ollut silloin hyväkään...Oli sellainen zombimainen olo vähän...ja hirveesti silloin mietin, että "miten ikinä pystyn tän lääkkeen lopettamaan, ja kohtaamaan maailman ilman "lisäonnea". Mulla kans todella taipumusta liikaa pohtia kaikkia asioita, analysoida itseäni jne....Välillä rasitun itsestäni!:) Osaisinkin enemmän pohtia toisten kanssa enkä pyöritellä yksin mielessäni asioita. Tällä hetkellä en syö enää lääkettä, oon nyt reilu pari kuukautta ollut ilman. Ootko muuten töissä vai mitä puuhailet? Pystyt siis toimimaan arkena, tekemään asioita...?Kuinka kauan söit lääkettä sitten?