Erosin aviomiehestäni, lapseni isästä ja suuresta rakkaudestani n. 2 v. sitten. Yhdessä olimme yli 10v. Suhde kaatui kun en jaksanut enää sitä ryyppäämistä ja uhkailua. (Olihan siinä suhteessa paljon muutakin; hellyyttä, läheisyyttä, kumppanuutta, paljon hyvää seksiä ym..)
Nyt erosta on jo aikaa ja olen yritellyt jotain seurustelujuttuja aloitella. Ei tule mitään, jo kuukauden päästä ahdistaa. Vihaan miehiä ja pelkään kaiken kaatuvan, ja kaadan sitten koko jutun ennen kuin menee vakavaksi. (Tosin ensi yritys oli selkeästi mielenterveydellisistä ongelmista kärsivän kanssa, toisen huomasin alkoholistiksi). Viihdyn parhaiten yksin (siis ilman miestä) mutta jotenkin noita tuntuu pörräävän kannoilla. Enkä oikein raatsi heti tyrmätä, ehkä ajattelen että josko.. ehkä lisää lapsia tms.
Niin että jäänkö tämmöiseksi, sydänten särkijäksi loppuiäkseni vai onko toivoa. Lähinnä oppia sanomaan heti ettei kannata vaivautua.
Nyt erosta on jo aikaa ja olen yritellyt jotain seurustelujuttuja aloitella. Ei tule mitään, jo kuukauden päästä ahdistaa. Vihaan miehiä ja pelkään kaiken kaatuvan, ja kaadan sitten koko jutun ennen kuin menee vakavaksi. (Tosin ensi yritys oli selkeästi mielenterveydellisistä ongelmista kärsivän kanssa, toisen huomasin alkoholistiksi). Viihdyn parhaiten yksin (siis ilman miestä) mutta jotenkin noita tuntuu pörräävän kannoilla. Enkä oikein raatsi heti tyrmätä, ehkä ajattelen että josko.. ehkä lisää lapsia tms.
Niin että jäänkö tämmöiseksi, sydänten särkijäksi loppuiäkseni vai onko toivoa. Lähinnä oppia sanomaan heti ettei kannata vaivautua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä kypsillä sinkuilla ja eronneilla on markkinoilla hieman huonot näkymät.
Yleensä tarjolla on vain jämät (hei-heit jas holistit), eronneet hullut ja tollot.
Jos hyvä tuuri käy, voit törmätä kypsään eronneeseen mieheen. Ne menevät kyllä kaupaksi tosi nopeasti pienen tarjonnan takia.
Eiköhän markkinat ole yhtä kireät jo kehdosta hautaan. Mitä voi tehdä enää alle 30 nainen jos tulevaisuuden sinkkunäkymä on tuo. Kiitti vaan. Roudataanko kohta lastillinen eurooppalaisia miehiä tänne vai. Olen hyvin kyllästynyt tähän samaan virteen jota veisataan koko ajan. Ehkä kohtalo tuo miehen jos tuo. Juoppoja ja heihei miehiä ei tarvii alunperinkään katsella.
Jos hyvä vapaa mies menee muka noin nopeaan, voi vaan kysyä että millä perusteella menee, koska suhteisiin tarvitaan pidempää tutustumista. Vai onko extremesuhteita noinkin paljon.
Ehkä ihmiset ovat kuin siinä kanasadussa.
Mahdoton hoppu sen takia, että taivas putoaa kohta niskaan.
Seurustelu kannattaa aloittaa verkkaisesti.
Kuin tuossa aamuisessa Taiskan laulussa.
Poikakaveri saa saattaa linjuriasemalle ja antaa ehkä suukon. Se on siinä.
Kyllä tosi rakkaus jaksaa odottaa.
Niin juu.. Siis tarjontaa riittää hulluista hörhöihin. Varattujakin miehiä olisi joka sormelle ja viikonpäivälle... =D
Vaikka eipä sillä kyllä miehiä täytyy hyödyntää kun en usko siihen perinteiseen rakkauteen. Enää.
Tässä kohtalosisaresi.
Viiden vuoden sähläämiset kääntyivät kuitenkin
vielä ihan sellaisen todellisen tasapainoisen seurustelun puolelle.
Ihan yllättäin huomasin vain näin käyneen.
Joten toivoa on aina. Se sielunkumppani onkin ykskaks just yks niistä baaritiskiltä napatuista.
Ei niin vakavasti otetuista josta tuleekin hups vakavasti otettu.
Jos sinä sähläilet niin miksei se sinun hyvä mieskin siellä sähläisi?
Kunnes lopulta törmäätte toisiinne.
Nyt etsitte toisianne vielä.
Eikö voisi rukoila sen entisen puolesta, että raitistuisi. Avioero, ei ole mikään hyvä ratkaisu.Miksi väkisin yrittää uusia suhteita?
Kymmenen vuotta meni. Vanhempani rukoilivat kovasti, ovathan uskovaisia.
Entinen mieheni mm. uhkasi tappaa minut ja syntymättömän lapsemme koska en ollut harrastanut hänen kanssaan suuseksiä synnytyspolttojen takia. Hän uhkasi useaan otteeseen tappaa minut ja syntyneen lapsemme. Hän joi kaikki rahamme, ei antanut minun ostaa omilla rahoillani lapselle vaatteita. Raiskasi minut. Ei tehnyt töitä kuin satunnaisesti.
Miksi ihmeessä minä rukoilisin että lopettaisi, saati palaisin entiseen, en kai minäkään mikään ihan toope enää ole.
Huh huh.
En minä väkisin yritä uusia suhteita, niitä nyt vaan tulee kun olen sosiaalinen ihminen.
että mielesi voi muuttua ajan kanssa siihen suuntaan, että et haluakaan ketään jokapäiväiseen elämääsi. Niin kävi minulle ja neljälle läheiselle ystävälle. Jokaisen tarina on erilainen, mutta olemme kaikki päätyneet sinkkuuteen - omaan elämään.
Sinkkuudessa on niin paljon hyviä puolia, että vakituinen elämänkumppani ei sovi enää. Kun elää yksin (ystäviä kyllä on tarpeeksi) niin saa määrätä elämästään/tuloistaan/menoistaan ym täysin vapaasti. Tästä vapaudesta ei ole halua luopua.
Kohtalotovereilla ja itsellänikin ollut muutama "suhdeyritys" mutta tyhjän saa pyytämättäkin. Ystävät pettyneet vielä pahemmin kuin minä ja jostain syystä yhdenkin kohdalle sattui aina mies, jonka "pillin" mukaan oli toimittava, eikä puhettakaan ikinä miesten taholta, että miten sinä haluat...esim jos matka, niin mies oli aina sanelijana ja määrääjänä. Tunnen tosin yhden onnistuneen uusioperheen - toistaiseksi.
Sinkkuus tuntuu hyvältä ratkaisulta kun sen oivaltaa. Kun on tarpeeksi ollut naimisissa ja perhehelvetin pyörityksessä on hyvä rakentaa elämä sinkkuna. Pitää vain ensin oppia elämään yksin ja sitten yksi kaunis päivä huomaakin, ettei todellakaan halua ketään kotiinsa säätämään. Lapset kasvavat ja kotona vallitsee mukava rauha. Voi tulla kotiin luottaen siihen, että siellä on asiat kunnossa, taloudestaan voi olla varma ja sen voi suunnitella rauhassa. Voi todella elää vapaasti ja rauhassa. Ikinä en vaihtaisi sinkkuuttani enää pois.
niin, eihän me miehet olla kuin pelkkiä juoppoja ja paskahousuja. Saatana teitä naiset kun tei olette liikaa lukenut niitä lääkärisarjoja ja naistenlehtiä ja se on sekoittanut teitin pään. Tei kuvittelette, että saisitte sellaisen miehen mitää voisitte ohjailla omanmielen mukaan. Että mies olis täys vätys, olemassa mutta näkymätön. Pelkkää illuusioita!
Minulla on venäläinen vaimo ja hän on todella kaikea sitä mitä minä haluan. Hän on onnellinen kun minä olen olemassa ja hänellä on työ ja KOTI!!!
Hän on hyvä sängyssä ja antaa minulle tilaa ja käytännössä tekee vaikka miesten töitä. Hänestä saan kaverin moneen asiaan. Ja jostain kummansyystä hän ei koskaan VALITA. Kiltti ihmnen jonka lapsuus oli ankea. HÄN ARVOSTAA SUOMALAISTA MIESTÄ. Hänelle riittää ihminen joka on ahkera, käy töissä ja jolle perhe on ykkönen. Olemme olleet yhdessä jo kymmenevuotta. Joskus otetaan vodkaa kunnolla ja naureskellaan.
Te suomalaiset akat ette osaa kun valittaa, kun kaikki on mukamas niin huonosti.
Saatte laakin siitä kun likaiset sukat on lattialla tai taas niitä kaljapulloja pöydänalla. Voi teitä ikuisia onnenetsijöitä, jotka ette osaa raukat elämästä nauttia. Teillä pettää realitetti ja kontorolli PAHASTI!
Mikäs sinua niissä suomalaisissa naisissa niin sututtaa? Olethan löytänyt itsellesi sopivan emännän ja todennut ettei suomalainen nainen vastaa sinun toiveitasi. Eikös kaikki ole silloin hyvin, vai jäikö sittenkin jotain hampaankoloon? Oliko valintasi sittenkin vain se toiseksiparas?