Tunteen lopahtaminen

Eihän näihin asioihin ole yksiselitteistä vastausta mutta oman kokemukseni perusteella voin sanoa että suhteessa väistämättä tulee myös tuollaisia tuntemuksia välillä,se on sitten eriasia johtavatko ne eroon vai meneekö tunne ajan kanssa ohi.
Itselläni ilmeni edellisessä suhteessani tiettyä "tunnottomuutta" juuri että tuntui etten tunne häntä kohtaan enää mitään...välitin kyllä,mutten tiennyt rakastanko enää. Tunteita oli silloin tällöin vuosien varrella ja menivät kyllä ohi yleensä ajan kanssa,ja eromme johtui muista syistä. Luulisin kyllä että normaaliin aprisuhteeseen kuuluu kaikenlaiset väliaikaiset tuntemuksetkin,mutta hyvä olisi pystyä puhumaan puolisolleen myös negatiivisista asioista.
Minulla tilanteisiin useinkin auttoi juuri se oman ájan ottaminen,ettemme olleet jatkuvasti kuin "paita ja peppu" sain myös omaa aikaa harrastuksilleni ja ajatuksilleni.
tsemppiä

Eiköhän kyseessä ole alkuhuuman laantuminen. Tutkimusten mukaan se kestää noin kolme kuukautta, joillakin jopa kaksi vuotta. Kyseessä on siis aivojen välittäjäaineet.
On siis suhteessa kuin suhteessa ihan normaalia. Alkuhuuman aikana joko oikeasti rakastut ko. ihmiseen tai sitten huomaat ettei tuo ollutkaan sellainen tyyppi kenen kanssa haluan jakaa elämäni.
Sitten kun se oikea sattuu kohdalle niin eipä suhteen jatkamista tarvitse miettiä. Näin jälkeenpäin omia suhteitani ajatellen niin heti kannattaa lopettaa jos siltä tuntuu. Jos olis ollut itselle rehellinen niin jo alussa on ilmentynyt sellaisia seikkoja jotka häiritsee, niitten perusteella olis suhde kannattanut laittaa heti poikki.

...rakastumisen tunteeseen.
Sanot, että haluat edelleen olla rakastunut ja onnellinen.
Voit sitä ollakin, mutta et ehkä hänen kanssaan.

Puoli vuotta on hyvin lyhyt aika. Vaikka tunnet, että olet kiintynyt häneen voi se olla vain yksin jäämisen/olemisen pelkoa. Tällaisen tunteen takia monet ovat kylmässä suhteessa vuosia, vääristä syistä.

Jos sun nyt jo täytyy kiertoilmauksin yrittää selittää miehelle mitä tunnet, ei tulevaisuus näytä kovin vahvalta.
Jos olisitte olleet yhdessä vaikka 5-vuotta, tuon ymmärtäisi. Mutta jo puolen vuoden jälkeen...sanoisin, että olet väärän miehen kanssa ja väkisin yrität olla onnellinen ja loukkaamatta häntä.

Yhteen muuttaminen ei ratkasise mitään, päin vastoin, se voi pahentaa sun sekä miehes oloa ja alkaa takuulla ahdistaa kun nyt JO tunteet ovat tuollaisia. Et innostu nytkään kun tapaatte joka päivä, entäs kun asutte yhdessä..

Eropäätös voi olla vaikea, mutta uskon, että sinun onnesi löytyy muualta. Eikä mies hajoa näin lyhyen seurustelun jälkeen jos eroatte.

Kun uskallat olla yksin jonkin aikaa, huomaat, että itsetuntemuksesi paranee ja seuraava suhde on voimakkaampi, etkä ole siinä vain koska et raski loukata toista.

Elämä on valintoja täynnä. Kannattaisi miettiä sitä nyt eikä esim. vuoden päästä. Silloin se on vielä vaikeampaa.

Elämä maistuu paljon paremmalta ilman e-pillereitä. Mä en itseäni tunnistanutkaan, kun niitä suostuin syömään. Eli kyllä meihin joihinkin nuo hormonivaihtelut pillereiden myötä vaikuttavat ihan liikaa. Yksi näkökulma tämäkin.

Älä pienestä epäilystä luovuta koko suhdetta menemään. Asiat korjaantuvat kyllä! Jokaisella on huonoja päiviä ja -aikoja. Ne väistyvät yhtä nopeasti, kuin tulevatkin! :)

Kiitos kaikille asiallisista vastauksista! Uskon, tai haluaisin uskoa, että tämä tunne häviää, tai pikemminkin että tunteeni palaavat. En näe suhteen lopettamista vaihtoehtona. En ole kokenut tällaisia tuntemuksia kauan, pari päivää, enkä jaksa uskoa että koko suhde siihen kaatusi. Sovimme, että emme näe huomenna, ja katsotaan miltä sitten tuntuu. Parin viikon päästä tulen muuttamaan takaisin eri paikkakunnalle opiskeluja varten (olen viettänyt kesän samassa kaupungissa kuin hän), niin emme tule jatkossa näkymään yhtä paljon.
Tuntuu hyvältä kuulla, että muillakin on ollut vastaavanlaisia juttuja. Ei siis ole epänormaalia.

Kaikissa suhteissa on ylä-ja alamäet. Suhde ei voi olla loputtomiin pelkkää onnenhuumaa ja hurmosta. Välillä on suvantovaiheita jolloin ei oikeastaan "tunnu" miltään. Suvantovaihe EI tarkoita että rakkaus on loppunut. Se tarkoittaa vain että nyt on menossa rauhallisempi, vähemmän tunnekuohuinen vaihe.

Olet hölmö jos eroat suvantovaiheen takia. Suvantovaiheet kuuluvat asiaan. Sellaista suhdetta ei olekaan, joka jatkuisi vuosikausia mielettömän emootion vallassa. Ei ihmisen sydänlihaskaan sellaista kestäisi, infarktihan siitä tulisi.

Jos sinusta ei juuri nyt tunnu miltään, niin tiedätkö mitä sinun pitää tehdä?

Vastaus: Sinun ei tarvitse tehdä YHTÄÄN MITÄÄN.

Miksikö?

Koska mitään ongelmaa ei ole.

Kerronpa sinulle salaisuuden: sen ei tarvitse koko ajan TUNTUA joltakin. Se ei edes VOI "tuntua" koko ajan joltakin.

ON KYSYMYS IHMISSUHTEESTA, EI TUNNEKUOHUISSA RYPEMISESTÄ.

Ihmissuhteissa ei pyritä saamaan tunnepuolen "kiksejä" vaan elämään yhdessä - myös silloin kun suvantovaihe on meneillään. Ei rakkaus ole yhtä kuin piikki suoneen.

Sellaista ihmistä ei olekaan, joka pystyisi synnyttämään sinussa pysyvää huumauksen tunnetta. Poikaystäväsi ei mitenkään voi järjestää sinulle ympärivuorokautista rakastumisen tunneetta. Etkä sinä hänelle. Jos te sitä toisiltanne odotatte, odotatte mahdottomia.

Tärkeää olette te kaksi. Älä tee omista emootioistasi pääasiaa. Sinun rakkaudenhuumeesi ei ole tässä se tärkein asia. Älä ole tunnenarkomaani. Ei hän ole sinun huumepiikkisi, etkä sinä hänen.

Älä ole teinityttö. Ole rakastava aikuinen nainen. Rakkaus on paljon suuremmassa määrin tietoisesti valittu asenne ja tietoinen päätös kuin pelkkä tunne.

Siksi vihkikaavassakin kysytään "TAHDOTKO rakastaa?" - eikä "LUPAATKO rakastaa?". Tunnettahan ei voi luvata, mutta voi päättää TAHTOA rakastaa, voi päättää sitoutua yhteiseen elämään sekä rakastavaan ja suojelevaan asennnoitumiseen.

Voi TAHTOA rakastaa.

Kysymys ei siis kuulu: " TUNTUUKO snusta juuri nyt kauhean rakastuneelta?". Vaan: "TAHDOTKO rakastaa häntä edelleen? "

Jos vastaus on kyllä, älä enää murehdi äläkä huolestu. Koska mitään huolestumisen syytä ei ole.

Kaikki on hyvin - onnea teille!!!!