tosta Taikiksen tutusta ja turvallisesta, kun aloin oikein asiaa pohtimaan. Leikitäänpä ajatuksella, että yhtäkkiä joudut jättämään syystä tai toisesta nykyisen työsi etkä voi enää tehdä saman alan töitä. Mitä rupeaisit tekemään? Onko haaveita? Jos rahallisesti vois hypätä oravanpyörästä, mihin suuntaan hyppäisit? Mä mietin ja kerron sitten oman ajatukseni.
Tuli mieleen tämmönen juttu
Puhurix
401071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Jos olis mahollisuus, alkaisin tekemään musiikkialan töitä. Alkasin manageriks, jos joku minut huolis. Kirjoittelu on tietty semmonen sivujuttu ollu aina, mutta se homma jo tökkii.
Paitsi, että jos saisin rahaa jostakin, että voisin jäädä kotiin kirjoittamaan viimeinkin kirjani - ne kolme valmiiks.
Tai jos olis rahaa tarpeeks, että just ja just pärjäis laskujen ja lainojen osalta, niin alkaisin vapaaehtoistyöhön keräämään rahaa köyhille ja lasten harrastustyöhön. Nuorisotalolle valvojaks ja järjestämään kaikenlaisia tapahtumia.
Tai sitte ulkomaille lämpimään perustasin pienen konditoriakahvilan, jossa soi akustinen kitara joka päivä. Myisin pieniä leivoksia, joissa olis mukana aina joku päivän mietelause. Oheispalveluna siinä vois olla joku pieni korjauspaja sähkölaitteille ja kodintekniikalle.
En tiijä, työt ei nyt oikein kesän jälkeen maistu!
on toi kirjoittelu jotenkin takaraivossa. On muuten yks julkaistu kirjakin kröhöm... Mä kirjottelisin lehtiin semmosia kolumneja mielelläni.
mimmonen kirja? Mitä se käsitteli?
suppean alan, mut neljä painosta jo otettu.
Kehtaako kertoa minkä alan tietoa?
Voisin sen kertoa, mutta jätän väliin kun noi toiset kuulis kanssa. Mä haluan tämän lounatuulen olevan ihan jotenkin erillään niistä kuvioista.
palaan illemalla, nyt poika vaatii taas konetta :/
Estoniasta hankkia joku vanha maatalo ja tehdä siitä kiva paikka itselle tai busineskäyttöön.
Olen jopa "sillä silmällä" vähän paikkoja kuikuillu.
bisnestä? Matkailua?
Matkailua, majoitusta ja hyvää ruokaa.
me kaikki, koko elämäntapaintiaanien joukko juhlitaan porukalla avajaisia. Mä tuon tällä kertaa jotain muuta ku viinaa. Ei paljoa huvittais vaihtoehtoyöpyminen virolaisessa putkassa.
Sata kertaa Via Balticaa ajaneena näen tuossa selkeän markkinaraon.
tohon kyllä. Ja oikeesti voitais tulla porukalla avajaisiin. Jossain siellä kauniilla maaseudulla. Viron hintataso taitaa pian nousta.
Nyt pitäis iskee kiinni. Viime kesänä kävin muutamassa paikassa ja kirjeenvaihdon kautta asiaa väännetty. Ymmärtävät pahukset markkinatalouden päälle.
Ne on katos oppivaista väkeä.
alkaisin tekemään jotain sellaista,missä saisin olla vanhusten parissa...:)
Ja jos ei rahnasta olis mikään kiinni,matkustaisin Espanjaan ja jäisin sinne fiiniksi rouvaksi....;)
etsiä itelles joku Don Juan.
Sellanen ruskeasilmänen rahakas herkku...;)
pikkuisen harmaata ohimolla ja hymykuopat.
jo kuola melkeen valuu...;)Huippaa jo koko ajatuskin...
Espanjan ja vanhukset voisi yhdistää. Siellä ei kuulemma ole juurikaan palvelutaloja vanhuksille ja siellä asuu melkoinen määrä suomalaisia eläkeläisiä, joten sellaiselle talolle olisi tilaus.
hieno ajatus....Voi että,nyt mä haluaisin heti lähteä...
Eihän sitä tiedä,mitä tulevaisuus tuo tullessaan..Don Juanit joutuu kyllä unohtamaan,kun oma ukkeliini on aina tahtonut myös Espanjan aurinkoon...;)
Mun pitikin vielä lisätä, että siellä sitten tutustuisi niihin Don Juaneihin, mutta ei sitten, jos sulla jo on. Vaikka eihän tulevaisuudesta koskaan tiedä...
Mullakin mies haluaa enemmän sinne, kuin minä. Ehkä mennään sinne asumaan, kunhan eläkkeelle päästään.
mun ukkoki on hokenu vuoskaudet,et sitten kun eläkkeelle pääsee,niin elämään loppuelämä Espanjaan....:)
syystä tai toisesta luopumaan nykyisestä työstäni, niin uuden työn haluaisin matkailu-alalta.
jos taas ei olisi rahasta kiinni, niin tuskin töitä viitsisin tehdäkään enää, ostaisin osakkeen jostain eteläsuomen kaupungista ja jäisin viettämään virikkeellistä vapaaherrattaren elämää kierrellen taidenäyttelyt, paikalliset tanssikeskukset, uimahallit, kuntosalit yms yms. Satsaisin itsekkäästi itseeni :) Jahka saisin kaupunkimässäilystä tarpeekseni, etsisin seuraani kestävän herrahenkilön ja lähtisin kanssaan kahden kiertelemään Skandinaviaa.
mullekin toi matkailujuttu, kun mietin omalta kohdaltani asiaa. Me voitais laittaa semmonen rauhallinen maatilamatkailupaikka. Kaunis talo, hankittais mukava talonmies avuksi ja idyllisiä retkiä ja nuotioiltoja.
Eräällä lähisukulaisellani on matkailutila, ja olen joskus käynyt siellä auttelemassa. Mielenkiintoista touhua, aikanaan mietimme jopa jonkilaista yhteisyritystä, mutta oma silloinen elämäntilanteeni ohjasi elämäni alkeleet toisin.
Eipä silti, ihan tyytyväinen olen nykyiseen työhönikin, enkä tätä hevillä vaihtaisi :)
Kolmen kopla.
näin tehdään :)
Voimia ja taitoja yhdistelemällä se sujuis.
vilkaisemassa koko juttu.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=500000000000009&posting=22000000018726034
jossakin muodossa vaikka elämäni loppuun asti.
Tuskin enää ryhtyisinkään täysin uutta ammattia hankkimaan.Voin tähän lisätä aina jotain uutta.
Olen "hyvä" sitoutumaan sellaisiin projekteihin* joissa on pistettävä itsensä likoon ja kohdattava kasvunsa haasteita. Nytkin olen mukana yhdessä kouluutuksessa, vaikka vasta toisen pääsin läpi.
En osaa vain olla. Sisäinen "tutkijani" tarvitsee materiaalia.
Jos pitäisi jostain syystä hankkia ihan uusi amatti, niin klovnina vois olla kivaa.
Aamulla maskit naamalle ja pallopöksyt jalkaan.
Pukkelesin kitiseviä pikku kärryjäni ja jäisin päiväksi marketin eteen viihdyttään ihmisiä. Siinä
vieressäni huopahattu , johon ihmiset heittäisivät
kolikoita. Naurava marakatti kulkisi mukanani.
harkita sairaalaklovnin uraa? Se vois olla mielenkiintoista.
Vietettyäni viime kesänä viikon sairaalassa, huomasin taipumuksia olevan:-D
Tosin sen osaston henkilökuntakin oli kerrassaan hauskaa.
Mitä nyt yksi potilaista karkasi, yksi hukkasi tekarinsa, kolmas särki kännykkänsä jne. Minua jopa kosittiinkin tuolla reisulla.
Toi sairaaloiden vaatetuskin on jo valmiiksi klovnimaista. Housut lötköttää persauksista, paita repsottaa, aamutakkit ovat, kuin englantilaisten työläiskortteleiden papiljottipäisten naisten kauhtanoita. Tossuilla ei voi kuin hissuksiin liikuskella ja puuvillasukat kiertyvät makkoroille. Tippateline kiertää spiralia ja veskiin on aina jono.
Osastolla sermin takana varmasti kuorsataan. Hajut saavaat silmät vuotamaan, vuodepotilaan alusastian täytteistä.
Hoitsukat käväisevät vähän väliä tarmokkaina kyselemässä mites täällä jaksetaan. He kipittelevät käytävillä tomerina tissit ojossa ja
takamukset keikaten.Hurmaamavat mieslekurit aiheuttavat ylimääräistä sydänsykettä ja tulevat visioina "märkiin uniin".
-parantumista edistää ,kun saa nauraakseen sydämensä kyllyydestä:DDDD
Aina joku valkotakkinen on huolissaan, miten rouvan suoli on tänään toiminut. Jotenkin niin turvallista.
Sun mielikuvitusta vaikka vuorokaudeksi.
Suolentoiminta on vakava juttu! Varsinkin silloin, kun vierustoveri selittää viimeiseen pisteeseen, minkä väristä, kokoista ja hajuista se nyt aamulla olikaan ja pitkö kovasti pinnistää , vai solahtiko ihan kevyesti pöntöön.
Kauhutarinat ovat vielä erikseen.Operatiot saattoivat kestää tuntikausia ja leikkaava lääkäri on muuttunut lähes teurastajaksi" joka heiluu veitsi kädessään ja unohtaa sakset sisuksiin.Haavat eivät ole tietystikkään umpeutuneet ja joku on aina leikattu väärästä kohtaa, tai suolet on kieretty umpisolmuun, taikka
verta on loiskunut litramäärin.
Peräpukamat eivät asetu ja umpilisäkkeitä ilmaantuu lisää, kuin taikoen. Maksa on käpristynyt, munuaiset vetelevät viimeisiään ja virtsarakko on hujahtanut väärään paikkaan.
-ei ihme että sairaalassa naurattaa ,niin kamalasti:-)
Minähän kerroin vain pikkuriikkisen osan kokemusta.
Tää oli ihankin silkkaa realia.
Viimeisenä päivänä minut kierrätettiin osastolla omaan huoneeseen(opetushuone),koska en enää tarvinnut samanlaista valvontaa. Siellä oli oma telkkari, stereot ja kirjahyllyllinen fysiologiaa, anatomia,hoitoetikkaa ja ties mitä lääkeoppia.
Väinöä, hukattua potilasta ei vielä ollut löytynyt.
Tuhti ja rintava hoitsukka pyyhälsi huoneeseen ja kyykistyi mahtava pylly pystyssä tiiraamaan sänkyni alustaakin.Hamonen nousi sen verran, että pikku pöksytkin vilahtivat.
Naurultani sain sanotuksi, etten sentään ole ihan valmis seksisessiohin, joten en minä mitään miestä täällä piiloittele.
Hän seisoi siinä kädet lonkillaan ja tapitti silmiini vähän hämmästyneenä.
No olihan sairaalaan tullessa käytävällä maatessani(huoneissa oli tunkua) heittänyt jo alkuun vähän huumoria.
Hoitsu tuli tekemään sydänsyke mittausta ja rinta paljaaksi. Käytävän päässä pallisteli tietysti miespuolinen potilas odotellen innokkaana tissieni
näkemistä. Sermi riitti hädin tuskin sivulle.
Sanoin miehelle: Lähemmäksi vaan, mutta ainoastaan maksusta saa katsella. Näitä tissejä ei ilmaseksi pääse mittaamaan.Hoitajakin hörähti nauramaan. Mies käveli vähäsen nolona kauemmaksi.
-oiskais sen ilon nyt hänelle voinut suodakkin:-deetä
Lähimmäiselle pari pientä, tai mistä minä tiedän, kuinka suurta iloa.
kaikki ihanat naistenvaivat. Se vasta on upeeta, kun perkeleellinen endometrioosi on vaivannu jo kakskytä vuotta ja tehny kuukautisista ihan saatanallista kärsimystä. Keskenmenojakin on ollu ainakin 5. Viimenen kaavinta oli semmosta kärsimystä, että siihen meinas kuolla. Ja ne limakalvot, siis eihän niitä ole... Ja tää kohdunpoiston jälkeinen hikoilu on ihan mahdotonta. Mut vielä naiset kerronpa miten kauhea oli mun synnytys. Ne veret on edelleen pitkin synnytyssalin seiniä, kun ehtivät kuivumaan, koska synnytys kesti 67 tuntia...