Monet täällä ovat varoitelleet orjuuttaja-perheistä ja muista hirviöjutuista ja sen vuoksi usein hyvät kokemukset jäävät varjoon.
Ajattelinkin että nyt tämän otsikon alle voisi listata, ovatko kokemuksesi aupairina olemisesta olleet pääasiassa hyviä vai huonoja?
Laita otsikoksi hyvä/huono ja sitten kerro kokemuksisasi vastauksessa.
Itse olen vasta lähdössä ja olisi kiva ihan oikeasti vähän mitata onko niitä huonoja kokemuksia enemmän vai voittaako myönteiset muistot!
Ajattelinkin että nyt tämän otsikon alle voisi listata, ovatko kokemuksesi aupairina olemisesta olleet pääasiassa hyviä vai huonoja?
Laita otsikoksi hyvä/huono ja sitten kerro kokemuksisasi vastauksessa.
Itse olen vasta lähdössä ja olisi kiva ihan oikeasti vähän mitata onko niitä huonoja kokemuksia enemmän vai voittaako myönteiset muistot!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mun kokemus oli ehdottomasti huono. Perhe oli olevinaan kovin hieno eikä yhtään edes yrittäny et tuntisin oloni mukavaks. En osannu olla siellä yhtään, ne ei hyväksyny mun pukeutumistyyliä (joka on siis ihan tavallinen, mut ei kato tarpeeks hieno) vaiks must lasten kanssa ollessa ei niitä hienompia vaatteita päälle kannata laittaa. Olin heille liian ruma, lihava ym. Ja kumpaakaan en ole oikeesti sen suuremmin ;)
Aina kun perhe oli kotona niin mun piti olla poissa, ruokaa sain vaan jos perhe päätti mut pöytään kutsua, lapset sai vanhemmiltaan periks kaiken ja vihas mua ku mä en antanu tehä kaikkee.
Arvata saattaa etten siellä tosiaan kauaa viihtyny, mut nyt lähen kahen viikon päästä uudella innolla kokeilee :D
oli tosi huono kokemus, nainen oli kyl edessapai semmone mielistelija ja muka mukava, mut sit tulin huomaamaa et se oli semmone kunno kieroilija, aiti oli paivat kotona, ei tehny yhtaa mitaa, mun tyotunnit tuli iha reilusti yli siita mita oltii sanottu, ja palkkaa nei maksanu edes puolia siita mita oli sanonu. Lapset oli kamalia, sylkivat mun paalle, potkiva, loivat eivat totellu yhtaa.. Sit aidin homma oli se kavi valilla hakkaamas niit ku nei ollu kunnol. En pystyny kattomaan ja jaamaan tommoseen menoon. Mut se jai tympii kaikist eniten et naa makso palkkaa vaan yhen kolmasosan siita nita oli sanonu!!!! Nyt oon uudes paikas perhe tosi ihana!
Mun kokemus oli pääasiallisesti hyvä. Perhe oli yleensä tosi mukava,vaikkakin myös riitoja meillä oli. Muutaman kerran olin jo valmis perhettä vaihtamaan,mutta vuodesta mulle jäi enemmän positiivista kuin negatiivista mieleen.
Palkka saatto tulla muutaman päivän myöhäs,mut aina maksettiin. Ja vaikka perhe oli niitä vähän varakkaampia,niin ei mulle tullu koskaan olo,et mä en kelpais omissa vaatteissa ja sellasena ku oon. Riidat mitkä saatiin aikaan,oli aina perheen isän kanssa(se otti sen valittajan roolin,äiti oli aina mukava). Mun mielest se isä kuvitteli,et mun piti olla suurinpiirtein kuin äiti niille lapsille,ku valitti,et ei tulla tarpeex hyvin toimeen. Mut minkäs teet,ku kaikkeni yritin ja äiti kaiket päivät kotona,nii tottakai lapset roikku siinä.
Mut siis en yhtään kadu matkaani ja vuottani,koska ainahan myös niitä vastoinkäymisiä koetaan. Päinvastoin,olen siis todella onnellinen,että sain viettää yhden elämäni parhaista vuosista.
mulla on aivan täydellinen perhe,saan 400e/kk rahaa,jota varmaan kukaan muu ei saa saksassa!perhe on täydellinen,ei mitää valittamista,lapset ihania!mulla on oma asunto ja kaikkee!säännölliset työajat!nautin joka päivästä!
mistä tälläsiä perheitä löytää?:D
Mä asuin ihan normaalisti perheen luona ja sain 250e kk rahaa. Oli aivan mahtavaa! Perheessä 4 lasta ja töitä riitti mutta ei liikaa. Lähtisin heti uudestaan jos ei opiskelut vaan olis esteenä. Ehdottamasti aivan mahtava kokemus! Ite oon 2 viikon päästä muuttamassa samaan kaupunkiin Saksaan, missä olin myös au pairina, opiskeleen. Sydän jäi sinne! LÄhe ihmeessä vaan au pairiks jos vaan on mahdollisuus!
Oli tosi upea au pair vuosi, jota nyt kaiholla muistelee... ihana perhe ja edelleen yhteydessä, paljon hyviä ystäviä Belgiassa:) Lähde ihmeessä, ota vuodesta kaikki irti ja nauti!Tsemppiä!
taa on mun toinen kerta ja ens vuonna meen toiseen maahan.. ja kylla on olla elamana parasta aikaa. oppinut kaikkee uutta, myos itsesta ja elamasta... kannattaa kokeilla, jos ei uskalla ihan vuotta ottaa, menee vaikka kesa au-pairiksi
mari
vuodeksi ranskaan tässä reilun viikon kuluttua! :)
Olen päättänyt että vuodestani tulee hyvä! Vaikka olis vastoinkäymisiä ni varmasti aurinko paistaa aupparinki elämässä. En jää marisemaan huonoa perhettä (en edes usko että se edes on huono, se on varmasti mahtava;>), vaan vaihdan se vaikka parempaan! Aion matkustella, tutustua ihmisiin, nauttia siitä että saan pitää välivuoden uusissa maisemissa, katsella vieraita maisemia ja makustella uutta kieltä.
Jos nyt joku realisti-pessimisti yrittää tulla palauttamaan jalkani maan pinnalle, se ei onnistu. Minusta on ikävää että joidenki au pair -aika on surkeaa, toisinaan sille ei voi itse mitään. Mutta ainakin minä aion tehdä parhaani jotta se aika olsi jees!
Ajattelen tulevaa, tähänastisen elämäni hienointa aupair-reissua juuri samalla asenteella! Minä en lähde maailmalle murehtimaan asioita, vaan nauttimaan siitä, että kerrankin olen saanut näin hienon mahdollisuuden. Reilun kahden viikon päästä lähdetään, selviydytään ja palataan entistä ehompina takaisin sitten loistavien kuukausien jälkeen! =)
Eli olen lähdössä ihan pian ja en anna vastoinkäymisten lannistaa.!
Siis kokemukset aupairiudesta ja perheistä ovat erittäin huonot. Sain niin huonot perheet, kuin se suinkin on vain mahdollista, eikä järjestökään toiminut niin kuin piti. Yhdysvaltoihin en lähtisi au pairiksi enää ikinä, enkä voi omien kokemusten perusteella suositella sitä kenellekään.
Olen ollut au-auparina vasta pari kuukautta,joten vielä en pysty kunnolla sanomaan on kokemus miten/hyvä huono, mutta mitä perheeseen tulee, perhe on mukava. Vanhemmat ovat aina valmiita auttamaan jos tarvitsen esim. kyytiä junalle tai neuvoa joissakin asioissa. Maksavat kohtuu hyvin,ottavat mukaan perhereissuille jne.. Lapset myös kivoja, helppoja eivät kylläkään koko ajan. =>
Hei! Minua kiinnostaisi tietää tarkemmin mitä sinulle USA:ssa tapahtui. Voisitko jakaa kokemuksesi? Ymmärrän tietysti jos asia on arkaluontoista ja et halua sitä kaiken kansan luettavaksi.
Olen itse ollut au pairina USAssa kauan aikaa sitten, ennen todellista internet aikakautta, ja nyt vuosien jälkeen on ollut suorastaan terapeuttista lukea muiden kokemuksista ja huomata että en tuntemuksineni ole ollut yksin... Olisin itse säästynyt monelta tuskalta jos olisi silloin ollut käytössä tälläinen yhteydenpito/ajatusten vaihtomahdollisuus eli internet!
Olin pari vuotta sitten au pairina Irlannissa ihan paikallisessa perheessä.He asuivat pikkukaupungissä noin tunnin matkan päässä Corkista.Kokemukseni oli erittäin hyvä ja yhä pidän yhteyttä perheeseen!Vierailinkin heidän luonaan viime keväänä.
Minua kohdeltiin aina kuin perheenjäsentä tai sukulaista,en milloinkaan kokenut olevani työntekijänä heillä.Sovituista asioista pidettiin kiinni ja sumplimalla saatiin aikaan molempia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja.
Ainakin minä voin omasta puolestani sanoa,että minulla on aina paikka jonne mennä Irlannissa:) Tuurilla sain noin hyvän paikan!