Hitto, että mä haluaisin rakastua.
Mä haluaisin miehen jonka kanssa käydä leffassa ja vaikka oluella. Mä haluaisin miehen jonka kanssa käpertyä sohvalle kattelee telkkaria ja käydä syömässä ravintolassa. Mä haluaisin miehen jonka viereen sais illalla käydä nukkuun ja herätä aamulla sen kainalosta. Mikä sitten tökkii?
Se, että ottajia olis kyllä ollu. Kaikki ihan mukavia hemmoja, mutta mutta.. Se jokin puuttuu; tietty kipinä. Tunne, että tossa se nyt on. Tunne siitä kuinka illan tapaaminen jännittää ja naamalla on koko päivän semmonen hyvin typerä hymy. Sen vaan täytyy kolahtaa jotenkin, siinä on jotain selittämätöntä.
Vaikka enhän mä tässä sinkkuna vielä kauaa ole ollutkaan. Enkä mikään ikäloppukaan ole, vasta parikymppinen. Eli kai se jossain vaiheessa löytyy, toivoisin ainakin näin.
Välillä vaan v***ttaa niin helvetisti tää yksin olo kun kaikki kaverit on niiiiin rakastuneita. Tuntuu, että kaikki muut menee elämässä eteenpäin, mutta mä harpon taaksepäin.
Ei siis auta muu kuin luottaa siihen, että se mies löytyy sitten kun näin on tarkotettu.
Mikähän järki tässäkin purkautumisessa nyt oli? Ei sitten niin mikään..
Mä haluaisin miehen jonka kanssa käydä leffassa ja vaikka oluella. Mä haluaisin miehen jonka kanssa käpertyä sohvalle kattelee telkkaria ja käydä syömässä ravintolassa. Mä haluaisin miehen jonka viereen sais illalla käydä nukkuun ja herätä aamulla sen kainalosta. Mikä sitten tökkii?
Se, että ottajia olis kyllä ollu. Kaikki ihan mukavia hemmoja, mutta mutta.. Se jokin puuttuu; tietty kipinä. Tunne, että tossa se nyt on. Tunne siitä kuinka illan tapaaminen jännittää ja naamalla on koko päivän semmonen hyvin typerä hymy. Sen vaan täytyy kolahtaa jotenkin, siinä on jotain selittämätöntä.
Vaikka enhän mä tässä sinkkuna vielä kauaa ole ollutkaan. Enkä mikään ikäloppukaan ole, vasta parikymppinen. Eli kai se jossain vaiheessa löytyy, toivoisin ainakin näin.
Välillä vaan v***ttaa niin helvetisti tää yksin olo kun kaikki kaverit on niiiiin rakastuneita. Tuntuu, että kaikki muut menee elämässä eteenpäin, mutta mä harpon taaksepäin.
Ei siis auta muu kuin luottaa siihen, että se mies löytyy sitten kun näin on tarkotettu.
Mikähän järki tässäkin purkautumisessa nyt oli? Ei sitten niin mikään..
Vastaukset 83
Vanhimmat
nuorten naisten, mutta myös vanhempien naisten, on se että odotetaan jotain prinssiä valkoisella ratsulla joka ottaa ja vierittää sukat alas jalasta, tai vieläpä tekee jaloista hyytelöä.
Herätkää todellisuuteen, ei se rakkaus niin syty. Rakkaus syttyy hiljaksiin, ajan kanssa ja se vie salakavalasti. Saatat tutustua toiseen vaikka vuositolkulla ennenkuin huomaat että olet häneen rakastunut.
Lopettakaa se jauhaminen sinkoilevista kipinöistä ja kemiasta ym. pupusta. Se on typerien medioiden aikaansaamaa. Tosirakkaus ei iske tajua tullessaan vaan hiipii salaa sydämeesi.
En odota mitään prinssiä valkoisella ratsulla kajauttelemassa ikkunani alla kutsuhuutoja. Mutta fakta on se, että jokin kipinä täytyy olla.
Kaksi kertaa olen rakastunut. Ikävä kyllä ne suhteet kariutu syystä tai toisesta. Niistä en tässä rupea keskustelemaan. Kummallakin kerralla oli se "kipinä" ja tiesin, että meistä tulee jotain. Ja niin tuli..
Uskon, että ihmistä voi ajan kanssa oppia rakastamaan; ystävänä.
Vaikeaa se on selittää. Mutta mä ainakin tiedän, että jos se jokin puuttuu sitä ei kehkeydy kunnollista suhdetta.. Et varmaan ymmärrä mitä ajan takaa, eikä se ole tärkeääkään. Pääasia, että itse tiedän.
Uskokaa nyt naiset että se rakastuminen ei tule kuin salama kirkkaalta taivaalta! Se ei tule hetkessä, hetken hurmaa on ihastuminen. Rakastuminen vaatii aikaa! Uskokaa tämä elämää kokeneen ihmisen sanomana!
Selvä, myönnän hitusen väärän sanavalintani.
Haluaisin siis ihastua palavasti joka johtaisi rakastumiseen..
rakastumiseen. Valitettavasti.
Ei ehkä johda ei. Mutta sanoinkin, että HALUAISIN ihastua ja rakastua.. Ei paneminenkaan ilman kumia johda aina vauvoihin.. Yhtä itsestään selvä kommentti.. Ja ilman ihastusta ei voi rakastua. Muutakun ystävänä..
Ehket ritaria odota valkosen ratsun kanssa mutta
jotain vastaavaa, esim. trimmattua miestä joka tulee 1000 naisen joukosta juuri SINUN luoksesi
punaisella Porchella ja valitsee SINUT.
Hei, tässä vaiheessa kannattaa jo herätä!!!
Päiväunet ja unelmat on leikkiä, elämä ei.
Kuolet yksinäisenä jos elät unelmissasi etkä itse
yritä mitenkään edes auttaa tutustumista johonkin ihmiseen.
Näitä unelmoijia näyttää nämä foorumit olevan pullollaan. No, 10 vuoden päästä tajuavat että sitä prinssiä ei koskaan ehkä tulekkaan valkoisella ratsulla.
Se on sitten niin perhanan kivaa asua 70 vuotiaana yksin jossain lähiön kerrostalossa päivät pitkät. Eikö?
"Mutta sanoinkin, että HALUAISIN ihastua ja rakastua.. Ei paneminenkaan ilman kumia johda aina vauvoihin.."
Tämä panee lähinnä hihittelemään sitä, miten rinnasteisilta sait nämä lauseet näyttämään :D
"Ja ilman ihastusta ei voi rakastua."
Voi tuota nuoruutta. Kuten sanottu: nuorten naisten harhakuvitelma.
Sinun ongelmasi kuitenkin näyttäisi olevan väkisin vääntämisessä. Anna itsesi ihastua äläkä jahkaile vain seuraavan perään. Tunnet ihan mukavia hemmoja ja valitat yksinoloa. Hassua, ettei sinulle heidän seuransa kelpaa.
" ilman ihastusta ei voi rakastua. "
Kyllä voi. Olen rakastunut ilman sitä hetken hurmaa, ihastumista eikä ystävään voi edes rakastua!!! Ystävää voi rakastaa mutta se rakkaus on kuin veljellistä/sisarellista mutta rakastua ystävään ei voi.
elämässään ollut rakastunut niin kyllä sen tietää, miltä se tuntuu. Se voi tuntua ihan fyysisinä oireina, lämpimänä "läikähdyksenä" rinnassa kun toinen ihminen tulee mieleen kesken päivän. Se voi näkyä siinä, että huomaa hymyilevänsä itsekseen.
Olen iloinen, että olen itse saanut kokea tuollaisen rakastumisen, vaikka se ei sitten kestänytkään.
Ai niin, se prinssi ei tullut valkoisella ratsulla eikä punaisella porchella vaan pienellä japsiautolla, ja oli kaikin puolin tavallinen, suomalainen keski-ikäinen mies. Eli ei se ihastuminen => rakastuminen edellytä rikkautta tai ulkonäköä vaan sitä jotain, joka kolahtaa kohdalleen.
En tiedä mistä rautalangasta tämän nyt vääntäisi. En unelmoi mistään ritarista tai prinssistä vaan ihan tavallisesta suomalaisesta miehestä. En minä perusta tunteitani toisen rahapussin mukaan. En vain ihastu usein, mutta kun ihastun niin ihastun paljon.
Ei se kipinä syty autosta tai loma-asunnosta vaan sen toisen ihmisen luonteesta ja käytöksestä. Ennemmin olen yksin lähiön kerrostalossa kuin elän ihmisen kanssa, josta en välitä.
miehiä pitempään, joten on todennäköisempää että nainen jää leskeksi kuin että mies elää loppuelämänsä leskenä.
Mutta tuosta prinssiasiasta kirjoitin oman kokemukseni jo hetki sitten. Miksi aina leimataan naiset jonkun prinssin odottajiksi, jos he päinvastoin haluavat heittäytyä johonkin tunteella eikä laskelmoiden?
"Miksi aina leimataan naiset jonkun prinssin odottajiksi"
Hyvin yksinkertaisesti siksi, että jos tarjokkaita omien sanojensa mukaan löytyy, mutta kukaan ei kelpaa, niin jotain erikoisempaa olisi mielenpäällä. Voit siis tulkita tuon ihan vain sellaisen odottamiseksi, mitä ei tahdo tulla vastaan. Miksi naisten tulee kimpaantua moisesta toteamuksesta, kun se pätee heidänkin sanojensa pohjalta?
Loppukaneettisi ei avaudu aivan mallikkaasti. Sanotko, että prinssinodottaja olisi pikemminkin laskelmoiva?
että minusta "laskelmointia" on se, jos otetaan joku vain siksi, ettei tarvitsisi olla yksin. Eli koska hän täyttää jotkut kriteerit (on "kunnollinen" mies ja mitä nyt itse kukin edellyttääkin) niin päätetään tyytyä häneen, vaikka ei oikein kipinää iskekään.
Mutta tämä on vain oma kokemukseni ja siitä muotoutunut näkemys, jonka tiedän pätevän omalla kohdallani. Olen kaksi kertaa yrittänyt rakastua vain siksi, että toinen osapuoli on ollut sellainen jota periaatteessa olen hakenutkin (kunnollinen, uskollinen...). Sitä rakastumisen tunnetta ei vain koskaan tullut. Mutta olen kokenut myös sen ihastumisen/rakastumisen ja siksi en enää tyytyisi johonkin, joka on kyllä "muodollisesti pätevä" mutta joka ei saa polviani heikoiksi.
Nyt täytyy tältä erää poistua koneelta, toivottavasti ymmärrät nyt mitä tarkoitin.
rintasyöpä on yleistynyt erittäin voimakkaasti naisten keskuudessa ja sydäninfarkti on vaihdevuosien jälkeen yhtä yleinen miehillä kuin naisilla. Miesten keski-ikä on noussut Suomessa ja nousee koko ajan ja jos on hyvät geenit niin moni mies elää kauemmin kuin nainen. Mitä hyötyä naiselle sitten on virua jossain vanhainkodissa ilman miestä. Mitä lisäarvoa se tuo elämään? Vai aiotteko sitten vanhoja miehiä vielä vikitellä. Alkaa mennä yli hilseen!
ei ole lapsia, niin jos niitä haluat, niin silloin polvien ei sovi olla heikkona, kyllä se työstä käy. Muussakin tapauksessa se polvien heikotus helposti kaatuu siihen, että tämä polvien heikottaja tekee jonkun toisen naisen polvet heikoksi tai iskee mustan silmän, sellaisia ne polvien heikottajatyypit ovat.
Minun mieheni ei tehnyt polviani erityisen heikoiksi onneksi, koska on pitkä , onnellinen avioliitto takana. Tunne-elämä on kyllä kunnossa.
kannattaa puhua sitten vasta, kun se tunne lisääntyy ja lisääntyy koko elämän ajan. Sellaiset läikähdykset ovat jotain hormooniperäisiä hyrähdyksiä tai ihastumista.Rakkaudesta ei silloin ole kyse, jos suhde loppuu. Rakkaus ei koskaan häviä, sanotaan Raamatussa ja näin se on. Ei koskaan.
"..tämä polvien heikottaja tekee jonkun toisen naisen polvet heikoksi tai iskee mustan silmän, sellaisia ne polvien heikottajatyypit ovat."
Mun exät on kaikki saaneet polveni heikoiksi (se on mulle parisuhteen yksi välttämättömyys), ja ihan tavallisia suomalaisia, mukavia miehiä ne on olleet. Ei ole olemassa tiettyä "unelmamiestyyppiä", miesmakunsa kullakin.
Onko elämä todella niin vakavaa kuin kirjoituksesi antaa ymmärtää?
Laskelmoiva herättää pikemminkin ajatuksen hyötyjen ja haittojen "arvottamisesta". Tuo sinun "laskelmoivuutesi" kuulostaa minulle lähinnä käytännön järjeltä ;)
Käytät myös rakastumis-sanaa hassusti, kun puhut ihastumisesta. Näiden kahden erottaminen olisi suotavaa sillä kyseessä eivät perinteisen tulkinnan mukaan ole samat käsitteet. Kyllä kielikorvan pitäisi tehdä tässä asiassa varsin selvä ero.
Näin selventääkseni tätä ilmeistä epäselvyyttä: ihastus on tunteenpaloa, joka tahtoo kuluttaa itsensä loppuun ennen pitkään; rakkaus taas on pitkä kestoista ja siihen voi sisältyä useampiakin ihastuksia, tai sitten ei. Tylsän kirjallinen ilmaisu, mistä toki voi ilmetä persoonallisiakin variaatioita, mutta johtoajatuksen kumminkin tulisi olla sama, kun asioista selität muille.
Tässä vain on juuri tuota nuorten naisten pakkomiellettä rakastumisen perään. Vaikkei sitä saavuta, voi aina sanoa sen saavuttaneensa.
selvästi ns. halpa nainen. Se siitä.
Olen vain eri mieltä kanssasi ja sinä osaat vastata juuri noin älykkäällä tavalla. Ajatella, että kirjoitit kaiken tuon ihan itse!
kehen viittasit 'nuorella naisella', ilmeisesti ketjun avaajaan. Itse olin nuori joskus 20 vuotta sitten.
Ei sillä tarvitse viitata erityisesti kehenkään. Eiköhän kukin tiedä missä mennään.
Eiköhän aika moni täällä halua juuri tuota samaa, itseni mukaanlukien. Tai no naisen voisin vaihtaa tuohon tilalle, vaikka ei tässä kauan enää ole varaa tommosilla vaatimuksilla nirsoilla :|.
"Tai no naisen voisin vaihtaa tuohon tilalle, vaikka ei tässä kauan enää ole varaa tommosilla vaatimuksilla nirsoilla :|."
Niin, vaihdahan jo miehiin :)
Tuota minä kutsun jo tosi avoimeksi asenteeksi :-D
Mitä palavampi ihastus, sen herkemmin se sammuu kuvitelmien kohdatessa todellisuuden.
Luuletko sä vilpittömästi, että suurin osa (jos kukaan) kohtaamistasi "ottajista" on itse tuntenut mainitsemasi kaltaista kipinöintiä tehdessään aloitteen tai vielä muutamankaan tapaamisen perusteella? Tuskinpa, kun puhutaan muustakin kuin seksin haluamisesta. Vakavissaan liikkeellä olevat miehet ovat niissä tilanteissa vain yleensä ottaen paljon kärsivällisempiä selvittämään, olisiko orastavalla tuttavuudella mahdollisuuksia kehittyä oikeaksi rakkaudeksi myös heidän osaltaan.
Miksi muuten "illan tapaamisen" pitäisi jännittää? Eikö se ole vain hyvä asia, että mukavan miehen kanssa voi olla rauhassa oma, luonnollinen itsensä? Tai no, kyllähän mä itse asiassa jo tiedän tuohon vastauksen ihan liiankin hyvin. :(
En tiedä kirjoitanko jotenkin epäselvästi vai halutaanko minut vain ymmärtää väärin. Vai eikö teistä kukaan ole ikinä tuntenut sitä kipinää. Siis termillä kipinä, en tarkoita mitään salamoita päässä tai sukkien pyörimistä. Vaan se on vain semmoinen tunne joka saa ihmisen ihastumaan tai rakastumaan.
En väitä, että se kipinä tulisi välttämättä heti, mutta se on jotain mikä saa minut haluamaan jatkamaan tutustumista ja tapailua myös jatkossakin. Omalla kohdalla tiedän hyvinkin pian voiko minusta ja hänestä tulla jotain vakavampaakin. Siis nyt puhun vain omista tuntemuksistani.
Esimerkiksi mies, jota olen yrittänyt tapailla parin viikon ajan ei ole saanut aikaan minussa sitä kipinää. Vaikka hän onkin mukava, niin ei se pelkkä mukavuus riitä. Eikä minusta ole reilua, että katson ja katson josko voisin ihastua kun tiedän, etten tule ihastumaan saati rakastumaan. Ja jos joku väittää, että ihan hyvin voisin vielä rakastua häneen, niin se ei pidä paikkansa. Jos jollakulla näin on se ei päde minuun.
Se, että kirjoitin haluavani tuntea jännitystä kun odotan illan tapaamista, ei tarkoita samanlaista jännitystä kuin esimerkiksi inssiä ajaessa. Vaan ennemminkin se on innostusta ja malttamattomuutta ja odottamista, että saako sen suukon vai ei.
Ja niinkuin jo kirjoitin ei se kipinä syty rahapussin mukaan tai auton merkin. Kyllä se on ihan ihmisen luonteesta ja käytöksestä.
Mutta vaikka te kaikki, ette ehkä vieläkään ymmärrä mitä tarkoitan, niin ei se mitään. Kiribati näköjään tietää ja onkin kokenut sen.. Ja tiedän, että se kipinä jota minä odotan on olemassa, sillä koin sen ensi rakkauden kanssa ja nyt viimeksi kihlattuni kanssa. Mutta niinkuin kirjoitin jo aikaisemminkin, en ala tässä kertomaan mihin ne suhteet kaatuivat. Ja tiedän senkin, että koen sen vielä uudestaankin..
Tekstisi voisi olla mun kirjoittama.
mössötystä kaikki tyynni. Suhdepötköö suhdepötkön perään. Siinähän sitä kipinöintiä riittää vielä kahdeksankymppisenäkin.
haluaakin kokea sen itse ihastumisen, eikä niinkään sitä itse rakkautta. Se rakkaushan on sitä että vaikka arki koittaa niin se toinen ihminen on silti se tärkein, olkoon arki kuinka tylsää tahansa. Vaikka se olis vain työstä tullessa kahvin juominen ja sapuskan syöminen yhdessä, sen jälkeen yhdessä päikkäreille ja leffailta kotona nainen miehen sylissä mutta se tunne että on ihanaa kun toinen on siinä lähellä ja rakastaa. Se ei ole kipinöintiä, se on pientä sisäistä hehkua.
niin olet mun unelmamies =)
Kiva että oon jollekin unelmamies. Ei mulle ole sanottukaan vielä noin kauniisti. :)
Ei, kyllä minä ainakin haluan rakastuakin ja olen ollutkin. Mutta ensin se kipinä ja ihastus, sitten se rakkaus ja sisäinen hehku..
Kun ei usko niin ei usko. Selitänpäs sittenkin.
Ihastusta ei aina seuraa rakastuminen. Piste.
Ihastus on eri asia kuin rakastuminen, rakastumisessa ei kipinät lentele, ihastumisessa on perhosia vatsassa mutta rakastumisessa ei.
Rakastuminen johtaa varmemmin pitkäaikaiseen suhteeseen kuin ihastuminen.
Päätä itse, haluatko hetken hurmaa vai pitkäaikaisen rakkaussuhteen.
Minä ottaisin mielummin sen ei-ihastuksesta alkaneen mutta rakkaudentäyteisen suhteen koska se kestää pidempään. Mutta...minähän olenkin mies enkä hae hetken hurmaa kuten naiset.
naisen lässytystä taas kaikki. Sisäiset kipunat ja muut voit heittää järveen ja jo siinä iässä vähän aikuistua. Hae ne kipinät itsestäsi ja sinkoile piru vie niitä ympärillesi, äläkä vaadi joltain mieheltä mahdottomia. Mene itseesi, äläkä lässytä.
Siis se mitä haluan. No nyt on sitten sanottu sullekin jotain kivaa ;)
ja
Niin niin. Tiedän varsin hyvin ettei ihastumisesta välttämättä seuraa rakastuminen.
Olen edeleenkin kyllä kokenut molemmat.
Mutta enempää mä en tästä asiasta jaksa vängätä, koska musta tuntuu, ettet halua edes ymmärtää mitä tarkoitan. Eli kipinää odotellessa ;)
Voi olla että joudut kipinöitä odottelemaan loppuikäs ja hups....oletkin jo 80v mummo yksinäsi vanhankodissa pohtimassa elämääsi taaksepäin ja kadut ettet ottanutkaan rauhassa selvää olisko joku ilman kipinöitäkin sellainen jota voisit oikeasti rakastaa.
Kukin tekee valintansa mutta emme me muut voi kantaa seurauksia niistä.
Vielä minäkin tollasen unelman jostakin nappaan....;)
Mä olen vapaa. Joten mut saa napata jos tahtoo. :)
Kun taas yksi unelma suli sammakoksi :(
haluat..mitä oikein tapahtui?
Enpä ole osannut edelleenkään selittää sitä kipinä sanaa ilmeisesti tarpeeksi hyvin. Mutta niin odottelenkin, sillä se on se joka saa minut hymyilemään aamusta iltaan..
jota kuta oikeasti, oli kipinöitä tai ei niin hymyilet silti koska tiedät että sulla on joku joka rakastaa ja sä rakastat sitä. Silloin ei oo paskankaan väliä oliko kipinöitä vai ei.
Miksi naisen täytyy olla niin hirveeeeeeeeen naiiiiiiivi?
selkärankaa, tais kuulua nilviäisiin vai mitä ne toiset on jotka ei oo niitä luullisia otuksia =)
Niin hymyilenkin. Lueppa noita mun aikasempia kirjoituksia uudestaan josko vaikka se kipinä sanan tarkoitus aukeaisi vähän paremmin.
Naiset odottaa kai että rakkaus on jokin suuri seikkailu ja että siitä saa voimakkaita elämyksiä tms. eikä ne tajua että se RAKKAUS on se pääasia eikä ne kipinät joita ALUSSA sinkoilee.
oliko kyseessä ns. munaton mies?
Haluatko kuulla yhden vitsin, en tarkoita aukoa sun haavoja mutta tuli tosta selkärangattomuudesta mieleen..
Tää kipinä sana on nyt muokattu jo ihan uuteen uskoon täällää.
kipinöitä itse tehdä että saisin vähän hitsata. Mun täytyy kai tilata se halpa hitsausmuuntaja...
muuten ku kuvaannollisesti. Ehkä sillä oli huono itsetunto jota sen piti päästä pönkittää. En ole aiemmin törmänny ihan noin patologiseen tapaukseen. Ku ei mikään terveyskasvatus tehonnu ;)
Kerro vaan se vitsi..ei kai niitä haavoja vielä ehtiny niin paljon tulla, vähä surettaa....lähinnä se toinen, kul minä aina selviän :(
Lyhykäisyydessään menee näin:
"olipas todella mureaa", sanoi kannibaali ministeri Vanhasesta, "tämähän on lisäksi täysin selkärangatonkin". ;D
;)
Ei se nyt mikään überhurjanhauska ollut :(
Mut hei, jatketaan joskus myöhemmin, jookos?
Pakko päästä jonnekin ulos tai jotain,,,,
Kiitti seurasta unelmamies ;)
No, sen verran lohduttanee tieto ettei se vitsi ollut kyllä mun keksimä. En itse keksi juurikaan vitsejä joten vitsin huonoudesta saa kyllä joku tuntematon syyt niskoilleen, siis joka sen keksi. :D
Jatketaan myöhemmin juu.
Voi olla että joudut odottelemaan mielenkiintoista elämää loppuikäs ja hups....oletkin jo 80v henkilö vanhankodissa pohtimassa elämääsi taaksepäin ja kadut ettet tehnyt nuorena juuri mitään, mistä todella olisit pitänyt/tuntenut omaksi jutuksesi.
[David Attenboroughin äänellä]
Ja täällä hiljaa tarkkailtuamme huomasimme juuri epäonnistuneen chat-yrityksen. Nisäkäsheimoon kuuluva naaras ilmaisi perinteisen 'soitellaan' nykyaikasemmaksi muodostuneella 'jatketaan' - ilmaisulla. Fascinating.
[/ääni]
Umpikyynisenä nettideittailijana huomautan että olipaan lajilleen tyypillinen kohtaaminen. Ja tuoppi vetoa että se oli sitten siinä. No offense, kunhan huomasin..
joskus aikaisemmin käyttämään sanaa "kolahtaa" ja siitä seurasi samanlainen tulkinta :-/
Lienee syystä, että molemmat ovat yhtä väärässä paikassa rakkaudesta puhuttaessa.
Ei viestejä tarvitse toistaa, jos ei ole sanottuun lisättävää :)
Kuvailemaasi, mutta kumppaniksi tietenkin naisen. Ei oo näkyny :(
Missä sit juodaan ne tuopit jos oletkin väärässä? :D
Ei naiset aina todellakaan katkaise juttelua tuohon "klassiseen" sanontaan "jatketaan". On hyviäkin kokemuksia nimittäin. :)
pitäis sulle sit tilata? Kun tuntuu siltä että sä voitit..ja saat siis sen tuopin. Ei ilmaantunut typy enää paikalle. :(
Joillakin on muutakin elämää....
Ihan vaan piruuttani tulin takasi....
HUHUUU!!!!
Tahdot siis rakastua, mutta tahdotko rakastaa. Ovat muuten täysin eri asioita.
Romanttista höpötystä nuo tuollaiset kolahtamiset. Ota järki käteen ja hyväksy se toiseksi paras ehdokas.
Miten tuo muuten vie elämässäs taaksepäin, jos sulla ei ole juuri nyt miestä?
Ja jotta tästä aiheesta saisi lisää väärin ymmärrettyjä kommentaja, aijon taas vastata:
Eli niinkuin tuolla olen kirjoitellutkin haluaisin raksatua ja rakastaa. Siis selvemmin sanottuna haluaisin miehen jonka kanssa elää ihan tavallista arkea. Tästä kipinä sanasta on vaan väännetty täällä ihan kummallinen käsitys.
Taaksepäin elämässä harppasin kun ero tuli kihlatun kanssa. Suuria suunnitelmia oli, mutta nyt aletaankin alusta.
Miksi täytyisi tyytyä toiseksi parhaaseen, en minä kuitenkaan mitään mahdottomia odota.
Ehkä sun olisi kannattanut alustapitäen käyttää sanaa hehku sen kipinän sijasta? Kipinä-sanalla kun on tosiaan sellainen kaiku että kun tavataan niin toinen vie heti jalat alta. Hehku taas on sitä että "kiva kun mä pääsen taas sen ihanan otuksen luo"..
Hmm.. Kipinä- hehku.. No joo, voit olla oikeassa. Hehku ehkäpä onkin parempi sana. Siispä hehku puuttuu ;)
No juu, eihän sulla kiirettä ole, nuori ihminen. Katteleppa vaan jos satut siinä kolmenkympin huitteilla vielä samanlaiseen elämäntilanteeseen niin saattaa alkaa se järjen käteen ottaminen ja toiseksi paras vaihtoehto kiinnostaa huomattavasti enemmän.
Pikku korjaus näin alkuun: Eli nyt kipinä on muuttunut hehkusi, koska kipinä sanasta ajatellaan jotain ihan muuta mitä sillä tarkoitin.
Ja kysymys. Jos tapaan ihmisen, enkä tunne sitä hehkua missään vaiheessa, pitäisikö minun silloin tyytyä tähän vaihtoehtoo vaikka jossakin voisi olla ihminen joka saa sen hehkun aikaan?
Tämähän olisi siis se toiseksi paras vaihtoehto, enkä ymmärrä kuinka voisin viettää loppuelämäni jonkun ihmisen kanssa josta en välitä sillä tavalla kuin suhteessa välitetään. Tuntisin vain esimerkiksi fyysistä vetovoimaa tai ystävyyttä..
Väärinymmärrykset ilmeisesti johtuvat siitä, että koska käytin kipinä sanaa, kuvitellaan, että olen joku tytön hupakko punaiset lasit päässä ja elän pilvilinnoissa. En minä kaipaa mitään maata järisyttävää ja tutisuttavaa tunnetta joka räjäyttää pään halki ja saa minut hoilottamaan rakkauslauluja pitkin kaupungin katuja. Ja koska ihastuminen on täällä piireissä myös väärä sana kun puhutaan rakkaudesta, toivoisin siis tykästyväni johonkuhun.
Enpä olisi uskonut, että kipinästä saa tälläisen vastaus ryöpyn. Olisi todella tarvinnut miettiä sana muotoja hieman tarkemmin, mutta luulempa, että vaikka istuisin sanakirja kädessä, miettien ja tulkiten oikeita sanoja, joku ymmärtäisi ne silti väärin.
Mutta totta on se, että minulla on aikaa etsiä se ihminen joka herättää sen hehkun ja jota voisin rakastaa.
'nyt kipinä on muuttunut hehkusi'
eli nyt ei enää käytetä tuluksia vaan hierotaan puukapulalla tulta. Kohtuupätevä rinnastus, hehkun aikaansaaminen nimittäin vaatii hieman enemmän työtä kuin tulitikun raapaisu sytytysnesteeseen. Samalla systeemillä sytytysneste palaa sekunneissa pois, hehku sen kuin hiljakseen laajenee.
kipinä/kolina->rakastuminen->rakkaus, näin mä asian ymmärrän. Ensimmäinen on hormonihyökkäys, toinen sen aiheuttama aivokemiallinen häiriö ja kolmas harvinaisuus, koska se ei enää tulekaan itsestään vaan rakkauden eteen pitääkin jo tehdä töitä. Suurin osa vain metsästää noita 'ilmaisia' päänsekoituksia eikä tiedä rakkaudesta mitään. Ei olla halukkaita tekemään työtä onnellisuuden eteen, kaiken pitää tulla kuin Manulle illallinen.
Aloititko koko keskustelun, jotta voisit itse vääntää kättä tuosta sanasta? Et ole vain käyttänyt muutamaa ilmausta, vaan myös kuvaillut tunnetta tuon kipinöinnin suhteen. Kyse ei siis ole vain sanan väärinymmärtämisestä, olet mennyt metsään jo omissa ajatuksissasi. Jos vain myöntäisit virheesi, etkä yrittäisi selitellä ja sälyttää vikaa muille.
Vaikuttaa, että halusit pikemminkin pitää porua sanoista, kuin ottaa vastaan näkemykset ajatusmaailmastasi. Kaikki huomiot yrität peitellä väärinkäsityksillä ja virheymmärryksillä, vaikka itse kuvaat asiat juuri niin kuin ne käsitetään. Et vain tunnu pystyvän pysymään sanojesi takana vaan kiemurtelet kuin käärme, kun päästät suustasi jotain hölmöä, jolle älähdetään. Nytkin olet muuttamassa aiemmin tarjoamiasi käsityksiä niin, että puhut jo itseäsi vastaan.
Tämä ihan huomiona siltäkin osin, että jos moni ymmärtää asian väärin, olet yleensä sanonut sen päin mäntyä. Silloin on parempi vain myöntää, että on väärässä, tai pystyä osoittamaan ajatuksensa selvästi, jos olet vahvasti sitä mieltä, ettet ole virhettä tehnyt. Et vain ole kyennyt vielä kumpaankaan.
"Ja kysymys. Jos tapaan ihmisen, enkä tunne sitä hehkua missään vaiheessa, pitäisikö minun silloin tyytyä tähän vaihtoehtoo vaikka jossakin voisi olla ihminen joka saa sen hehkun aikaan?"
Nuori oot ja hyvä niin. Sulla on aikaa näitä elämän visaisia kysymyksiä vielä pohtia. Itse ajattelen, että viimeistään ennen eläkeikää kannattaa joku vierelleen hyväksyä, niin ei tule aika pitkäksi työelämän jälkeenkään. ;)
sellaista ihmistä ei ole ja sellainen ihminen ei tuollaista saivartelijaa kunnioita ja vielä vähemmän rakastaa. Jos hetken, niin ero on edessä
satavarmasti.
edes kolmanneksi parasta ja tuolla luonteella sekin ilo jää hyvin lyhytaikaiseksi. Olet todellinen pintaliitäjä ja perhonen. Ei tule kestämään minkäänlainen suhde!
pidä lippu korkealla ja odota sitä, joka kolahtaa, saa kipinöimään ja hehkumaan ja polvet veteliksi. Ei ole mitään syytä tyytyä vähempään.
"Hyvä on usein parhaan pahin vihollinen" - pätee myös tähän asiaan.
istua kiikkustuoliin ja katsella vastapäistä seinää loppuelämä, koska tuollaiset lumput ei saa yhtään mitään enää elämässään, korkeintaan jonkun idiootin vakipanoaseman.
Mistä te hyvät lukijat tiedätte voitteko rakastua johonkin mieheen/naiseen ku tapaatte sen? Kunhan vaan miätiskelen...
Olet oikeassa! Jos ei kipinöi, se on vain kaveruutta, joka voi muuttua ystävyydeksi.
Mutta oikea rakkaus vie mennessään ja tuntuu kuin pilvissä leijuisi, mainitsemasi typerän onnellinen hymy naamalla. Ei kuule mitään, ei näe mitään, ajatukset vain vaeltelevat ruusuisissa unelmissa.
Minulla on ollut elämässä onni ja autuus rakastua muutaman kerran ja aina näin voimakkaasti alkanut suhde on kestänyt useamman vuoden kunnes taas maailma on kuljettanut kohti uusia haasteita.
Mutta se suuri tunnekuohu pitää saada itse tuntea ei sitä voi selittää ihmiselle joka ei sitä ole vielä kertaakaan kokenut. Kaikki eivät ehkä koskaan sitä kohtaakkaan, joskus siksi ettei ole rohkeutta lähteä täysillä mukaan tai mietitään niin kauan että tilaisuus menee ohi.
Mutta etsivä löytää ja koputtavalle avataa!
Kas kun et kokaiinia suositellut, silläkin saa aivonsa pihalle. Vaikka tuo aivojen sähköhäiriö ihan hupaisa onkin, sana 'rakas' pitäisi poistaa siitä kokonaan, koska rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekoa. Rakastumisen on syytäkin poistua aikanaan, sillä taju kankaalla liihotteleva ihminen ei yhteiskunnassa paljon määräänsä kauempaa hengissä pysyisi.
Tunnenarkkarit vaan eivät pääse ikinä sitä rakkautta kokemaan, kun on kiire saada seuraava fiksi.
Kyllä hymyilytti lukea tätäkin väittelyä.
Ei joillekkin sitten millään voi selittää mikä se kipinä tai jokin tai tunteet jotakin kohtaan ovat.
Liekkö sitten vastaaninttäjät jotenkin liian rationalisteja.
Minä olen täysin tunnehminen ja isellekin tullut vastaan näitä mukavia hyviä miehiä, joita kohtaan ei ole herännyt tunteita/mielenkiintoa, kemiat eivät kohdanneet tai kipinää ei syttynyt.
Sille ei voi mitään. Eivät kaikki miehet joihin itse olen joskus ihastunut ole tunteneet samoin minua kohtaan.
Mutta pointtini on se, että puolustan tätä henkilöä, joka yritti teille sitä kipinää selittää. Se todellakin on olemassa ja tarkoittaa lähinnä TUNTEITA toista kohtaan.
En ole nipo, en ole yhdenillanjuttuja harrastava lumppu, enkä laadi vaatimuslistaa miehille vaan ainoa kriteeri suhteen aloittamiselle, kenties elämän kestävän sellaisen, on ainoastaan se kipinä tai tunteet, joita minulla on kyseistä ihmistä kohtaan.
Kyllä, olen kokenut sen kipinän tai ihastunmisen/rakastumisen.
Enkä ikinä suostuisi seurustelemaan ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne niin.
Se olisi toisen hyväksikäyttöä. Lievittää toisella ihmisellä omaa yksinäisyyttään. Ja evätä toiselta mahdollisuus löytää todellista rakkautta.
Olen ehkä vielä tytön hupakko, ehkä tulen aina olemaan, mutta mieluummin niin kuin olisin tunteeton, liian rationaalisesti ajatteleva kylmä ihminen.
Minä peräänkuulutan tunteita.
Eihän parisuhdetta voi perustaa muilla perusteilla!
Vai voiko joku?
Tai sitten tässä keskustelussa nousi esille lähinnä naisten ja miesten erilaiset ajattelutavat, mutta väliäkö sillä. Joku valitsekoon naisen seurustelukumppanikseen siksi, että haluaa säännöllisesti seksiä. (ei voi ymmärtää) Minä valitsen miehen seurustelukumppanikseni, koska minulla on tunteita häntä kohtaan ja olen häneen palavasti ihastunut/rakastunut. (tunteita on vaikea selittää muille, älkää viitsikö takertua sanoihin, ne tarkoittaa eri ihmisille eri asioita)
Joo, tuskin tämäkään vastaus teitä puusta pitemmälle vie, mutta halusinpa vähän hämmentää soppaa.
p.s. olen nainen