Minulla on tilanne, johon on vaikea suhtautua. kerron vähän:
Mieheni on mielestäni 'kyttääjä' eli haluaa tarkasti tietää minne menen, koska tulen jne. Jos olen (hänen mielestään) myöhässä tai kerron, että olen käynyt vaikka kaupoilla niin hän suuttuu tai vähintääkin ikään kuin loukkaantuu, että olen mennyt tekemään jotain hänen selkänsä takana.
Hän odottaa, että kerron jos olen ollut puhelimessa jonkun kanssa tai jos tulee viesti niin kerron keneltä se on. Vaikka minulla ei ole mitään salattavaa niin aina säpsähdän kun puhelimeni soi ja toivon että se olisi äitäni tai siskoni, ja niin se aina onkin, sillä en pidä enää muihin kavereihini yhteyksiä, sillä niistä viesteistä tuli aina sanomista (ei ole oikea kaveri jos ei säännöllisesti pidä yhteyksiä ja jos ei olla kavereita niin ei ole mitään syytä pitää yhteyttä).
Jos kieltäydyn hänen tarjoamastaan kyydistä esim töihin niin se tarkoittaa hänen mielestään sitä etten halua hänen näkevän minne olen menossa. Vaikka se tarkoittaa, ettei tarvitse vaivautua kun voin mennä yhtä hyvin bussilla/pyörällä.
Hän usein haukkuu minua juopoksi, huoraksi, kusipääksi, valehtelijaksi, itsekkääksi idiootiksi. Hän on aina parempi ihminen kuin minä ja vaatii minua pyytämään polvillani anteeksi jos olen häntä jotenkin loukannut, vaikka usein en omasta mielestäni ole tehnyt mitään väärää. Kertaakaan en ole polvillani anteeksi pyytänyt ja se tarkoittaa sitä etten ota vastuuta teoistani.
Jos tulee jostain riitaa ja yritän selittää omaa kantaani (riidan yhteydessä) niin sillä ei ole koskaan väliä ja on aina kuulemma liian myöhäistä selitellä. Hän käskee minun pitää turpani kiinni tai hän lyö. Olen kai osannut olla riittävän hiljaa kun ei ole koskaan vielä lyönyt.
Kerran on sanonut että nauttisi niin paljon, jos paiskaisi minut pää edellä tiiliseinään...
Vielä ei ole mitään oikeasti pahaa tapahtunut, mitä nyt mieli pahoittunut useasti, mutta onko vaaran merkit ilmassa? Kuulostaako tutulta teille, joiden suhde on muuttunut ihan oikeasti väkivaltaiseksi?
Mieheni on mielestäni 'kyttääjä' eli haluaa tarkasti tietää minne menen, koska tulen jne. Jos olen (hänen mielestään) myöhässä tai kerron, että olen käynyt vaikka kaupoilla niin hän suuttuu tai vähintääkin ikään kuin loukkaantuu, että olen mennyt tekemään jotain hänen selkänsä takana.
Hän odottaa, että kerron jos olen ollut puhelimessa jonkun kanssa tai jos tulee viesti niin kerron keneltä se on. Vaikka minulla ei ole mitään salattavaa niin aina säpsähdän kun puhelimeni soi ja toivon että se olisi äitäni tai siskoni, ja niin se aina onkin, sillä en pidä enää muihin kavereihini yhteyksiä, sillä niistä viesteistä tuli aina sanomista (ei ole oikea kaveri jos ei säännöllisesti pidä yhteyksiä ja jos ei olla kavereita niin ei ole mitään syytä pitää yhteyttä).
Jos kieltäydyn hänen tarjoamastaan kyydistä esim töihin niin se tarkoittaa hänen mielestään sitä etten halua hänen näkevän minne olen menossa. Vaikka se tarkoittaa, ettei tarvitse vaivautua kun voin mennä yhtä hyvin bussilla/pyörällä.
Hän usein haukkuu minua juopoksi, huoraksi, kusipääksi, valehtelijaksi, itsekkääksi idiootiksi. Hän on aina parempi ihminen kuin minä ja vaatii minua pyytämään polvillani anteeksi jos olen häntä jotenkin loukannut, vaikka usein en omasta mielestäni ole tehnyt mitään väärää. Kertaakaan en ole polvillani anteeksi pyytänyt ja se tarkoittaa sitä etten ota vastuuta teoistani.
Jos tulee jostain riitaa ja yritän selittää omaa kantaani (riidan yhteydessä) niin sillä ei ole koskaan väliä ja on aina kuulemma liian myöhäistä selitellä. Hän käskee minun pitää turpani kiinni tai hän lyö. Olen kai osannut olla riittävän hiljaa kun ei ole koskaan vielä lyönyt.
Kerran on sanonut että nauttisi niin paljon, jos paiskaisi minut pää edellä tiiliseinään...
Vielä ei ole mitään oikeasti pahaa tapahtunut, mitä nyt mieli pahoittunut useasti, mutta onko vaaran merkit ilmassa? Kuulostaako tutulta teille, joiden suhde on muuttunut ihan oikeasti väkivaltaiseksi?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ilmeisemmin puolisosi on narsistisen luonnehäiriön omaava henkilö.
Katso: www.narsistienuhrientuki.info niin saat sieltä kaivattuja vastauksia.
Luonteenpiirteisiin kuuluu hallitseva, alistava käytös sekä eristäminen omista kavereistaan ja lähiomaisistaan.
Sinuna lähtisin ja lujaa. Tuollainen vahtaaminen on sairaalloista henkistä väkivaltaa.
..ei tule muuttumaan, pahenemaan vain. Uhkaukset fyysisestä väkivallasta toteutuu lähitulevaisuudessa.
Voi kun me naiset olisimmekin valistautuneita näiden suhteen:-(
Yleensä narsisti on ulospäin hurmaava ja kiva mutta ehkä sinuakin helpottaa tieto että tällainen ihminen ei sinua rakasta (ei osaa rakastaa kuin itseään)haluaa vain palvontaa sekä kaiken huomion sinulta. Imee ns. tyhjiin sinut ja jättää kun olet jo hermoraunio, pelokas ja kyvytön suojautumaan. Se on hänen päämääränsä..mutta lue lisää, googlaa narsismi.
Snä todellakin elät vaarallisessa ympäristössä, mahdollisesti et itse sitä vielä kokonaisvaltaisesti ole käsittänyt.
Väkivalta, kyttäys, kontrollointi ja menojesi ja tulojesi sääntely pahenee koko ajan. Kohta et enää päsee ulos tai muuta vastaavaa.
Pane nyt töpinäksi, ennen kuin ilmenee mitään henkeen tai terveyteen liittyvää hankaluutta.
Mene kunnan sosiaalipuolelle ja laita asuntohakemus vetämään, siis oma vuokra-asunto. Pois miehen luota. Sano kunnassa, että mies käy päälle ja pahoinpitelee, niin asunto tulee aika äkkiä.
Miehelle et tietenkään kerro etukäteen mitään näistä muutosuunnitelmista - tai hän aivan varmasti pahoinpitelee sinut sairaalakuntoon.
Mieti muuttostrategia, mahdollisesti voisit keräillä kamppeitasi jo etukäteen (kun mies on töissä) jonkun kaverin luo. Muuttopäivänä ja muuttohetkellä tarvitset apua. Ripeät nuoret miehet olisivat paras apu.
Miehiä tarvitaa tietysti kantamaan sun tavaroitasi, mutta myös turvamiehiksi.
Hyvä muuttohetki on silloin,kun mies on töissä tai matkoilla.
Ota yhteys paikalliseen turvakotiin. Siellä henkilökunta on perehtynyt tällaisiin asioihin ja osaa antaa sinulle parhaat neuvot,kuinka hoidat tämän muuttojutun. Tekevät sitä työkseen,joten kokemusta on varmaan kertynyt.
Mahdollisesti ota ta yhteyen myös poliisiin saadaksesi lähetymiskiellon mieheen. Tämä on erityisen trkeää,jos tunnet olosi uhatuksi.
Ja kun lähdet, muista ET sitten mene takasin mistään hinnasta. Kokemuksen mukaan sen ns. uuden alun jälkeen tulee turpiin entistä pahemmin.
Vaihda puhelimesi uuteen, esim. prepaid -malliin, niin miehesi ei saa tietää uutta numeroasi. Muuten voi olla että hänen häiriösoitot (usein ovat taipuvaisia tällaiseen) jatkuu vaikka kuinka kauan.
Olen tutustunut luonnehäiriöön opiskelujen ja erään ihan toisen henkilön tiimoilta, mutta vaikeaa on lähteä kenellekään diagnoosia tekemään. Tai välillä kun saan kuulla kunniani tai hän möläyttää jotain outoa tai riidan jälkeen se on helppoa.... Mutta normaalissa arjessa, mitä mekin elämme suurimmaksi osaksi asiat rullaavat hyvin. Töissä käydään ja kotona oleillaan.
Jos moite, haukkuminen ja uhkailu olisivat 'normaaliin arkeen' kuuluvaa, niin sitten ehkä osaisi ajatella tilannetta vaarallisena, mutta kun sitä esiintyy vain silloin tällöin niin jotenkin asian pistää vaan tunnekuohun piikkiin.
Pakko kyllä myöntää, ettei missään aiemmassa ihmissuhteessa ole tällaista esiintynyt, mutta ihmiset ovat erilaisia.
Turvallisuussuunnitelmat tuntuvat aika yliampuvilta.
Ihmettele sinä vain rauhassa ja opiskele lisää.
Sinulla ei liene kokemusta luonnehäiriöisen kanssa elämisestä, siis siitä aivan tavallisesta arjesta.
Miten siinä mennään eteenpäin ja hoidetaan arjen asioita - juu, luonnehäiriöisen kanssa. Vaikeata on, sen voin sanoa.
Minulla on nimittäin muutaman vuosikymmenen kokemus personallisuushäiriöisen ihmisen kanssa samaassa taloudessa elämisestä ja todella tiedän mitä se on.
Nämä neuvot mitä täällä on, ovat hyviä ja päteviä. Ei ollenkaan kannata väheksyä tai aliarvioida.
Nimittäin luonnehäiriöinen menee aina vaan pahempaan suuntaan käytöksessään eikä häntä voida parantaa. Ei ole lääkettä, apua tai terapiaa, joka auttaisi.
Hänen käyttämänsä väkivalta pahenee: ensin on tavaroden paiskomista ja rikkomista, henkistä väkivaltaa, mahdollisesti taloudellista kiusantekoa. Sitten tulee läpsimistä ja fyysistä kiinnikäymistä (nyt jo kannatta paeta....) ja lopulta fyysistä pahoinpiteytä, hirveitä raivokohtauksia ja syyttelyä, silmät seisovat päässä - ja nyrkit heiluvat. Sitä ei kannata odottaa. Lopulta voi mennä uhrilta henki.
Onhan näitä tapauksia lehdissä jatkuvasti. Luepa opiskelujesi ohella uutisia lehdistä ja iltapäivälehdistä. Siellä on noin keskimäärin 1 nainen viikossa puolisonsa tappama. Eli about 50 naista (useimmat parhaassa työiässään perhe lapsia) kuolee puolisonsa tappamana vuosittain.
Joten todellakin kannattaa lähteä ajoissa !
Hmmm aika erikoinen vastaus. Tarkoitan vaan sitä opiskeluilla, ettei luonnehäiriö ole aivan tuntematon käsite, mutten lähde siippaani tai ketään muutakaan diagnisoimaan yhtään minkään häiriön omaavaksi henkilöksi. Asioista on kai hyvä ottaa selvää, laajalla skaalalla, mutta ilman omien valtuuksien ylityksiä.
Me ollaan niin uusia vielä, noin 1,5 vuotta seurustelleita, että monesti erimielisyydet saattaa olla vain kahden eri persoonan yhteentörmäys. Toinen reagoi erilailla kun itse on olettanut ja siitä soppa saa vielä lisää hämmennystä.
Jos sinä olet niin selvillä omasta tilanteestasi niin kai muistat ettei kenenkään ole pakko olla missään ihmissuhteessa ellei halua. Pois pääsee, vaikka yhteiskunnan tuella jos oikein hankalaksi menee. Minä tiedän sen ja toivottavasti sinäkin.
Kiitos neuvosta, mutta olen hoitanut oman tilanteeni kuntoon. Olen aivan selvillä vesillä eikä ole minkäänlaista yhteydenpitoa tällä hetkellä. Hän saa mesota missä haluaa.
Ihan vaan oman pään selvennyksesi hakeudun asiantuntijan juttusille vielä tässä syksymmällä.
olen kuule elänyt tuota helvettiä jo vuosikaudet. Minuun on käyty käsiksikin, vaikken kuulemma edes tiedä mitä väkivalta on kun en ole sitten mukamas kunnolla turpaani saanut :(
Kaikki miehet joiden kanssa puhun, ovat panokavereitani joille esittelen itseäni. Ja luulen kuulemma olevani joku kaunis ja nuori, vaikka olenkin vanha ruma ämmä.
Sitten vaan ihmetellään miksi olen muuttunut, nyt vuosien jälkeen olen alkanut arvostaa itseäni, vaikka se on vaikeaa vieläkin. Taustalla aina kummittelee se miten arvoton ruma kamala sairas huora olen. Tässä kun luen omaa tekstiänikin niin ihmettelen miksen ole päässyt tästä eroon, tänäänkin kuulin miten jos lähden, niin minulla on kuukausi elinaikaa. Siksi tuntuu niin vaikealta suunnitella lähtöä, kotona on kuitenkin "turvallisempi pelätä" kuin lähteä vieraaseen paikkaan jossa mietit milloin tapahtuu. Kumma logiikka, mutta tällä hetkellä ei voimat riitä lähtöön, vaikka tässä suhteessa ei ole enää mitään joka voisi parantua, en koskaan voi luottaa ihmiseen, joka kylläkin aina välillä sitten sanoo että muuttuu kunhan minä vain ensin muutan itseni.
Sinullekin samanlaisia neuvoja kuin edellisille. Mutta näyt olevan jotenkin voimattomassa tilanteessa ja koet ette pääse oikein ratkaisuun. Hyvin ymmärrettävää.
Voisit ottaa sinäkin konsaultaatiomielessä yhteyttä lähimpään turvakotiin, siis soittaa sinne. Sano, että tulisit mielellään käymään ja keskustelemaan heidän kanssaan. Ja voit saada freesejä ohjeita mitä tehdä.
Käynti konsultaatiomielessä ei velvoita sinua mihinkään, mutta voit saada itsesi kannalta arvokasta,jopa hengenpelastavaa tietoa.
Sinua voisivat auttaa myöd kuntasi sosiaalipuoli (tiedustele mahdollisuutta saada asuntoa), terveyskeskus (käy lääkärissä ja pyydä lähete mielenterveystoimistoon, kun kerran olet lujilla miehesi kanssa) ja poliisista voisit saada neuvoja lähestymiskiellon hankkimisesta.
Jos olet avioliitossan, niin avioeroa kanttaa nyt miettiä todella,koska tuollainen pahoinpitelysuhde ei johda muuta kuin vaimon hengenmenoon pitemmän päälle. Avioero siis vireille jossain vaiheessa.
"Ethän halua, että ruumisarkku on sinun seuraava huonekalusi? " kuten joku näillä palstoilla neuvoi puolisoaan pelkäävää naisihmistä.
Näkyy olevan luonnevika sinunkin miehessäsi ja tunnetusti se ei parane, ei rahalla ei rakkaudella. Sen sijaan pahenee vaan miehen ikääntyessä ja joudut entistä vaikeampaan kierteeseen sen väkivallan(uhan) kanssa).
Et todellaaknvoi rakastaa miestäsi terveeksi, vaikka kuinka haluaisit. Sairas mikä sairas.
Ei tuollaista ihmistä paranneta antamalla surkean tilanteen jatkua. Se ei parane, pahenee vain. Miehellä on raskaan sortin luonnehäiriö, ei siitä mihinkään pääse. Tuo on lisäksi sellainen luonnehäiriö jota ihminen ei itse tunnusta eikä todellakaan halua parantua. Kannattaa todellakin noudattaa näitä annettuja neuvoja - jättää äijä kuin nalli kalliolle ja etukäteen varoittamatta. Jos uhkaaminen, vainoaminen ja muu psykoilu alkaa, heti vaan yhteys poliisiin.
Tuollaisen ihmisen kyvyt kyllä tiedetään. Jos kerrot hänelle eroaikeistasi, hän osaa kyllä taatusti pistää pystyyn sellaisen show'n jolla muka vakuuttaa sinut todella rakastavansa. Se on pelkkää paskapuhetta. Ihminen joka todella rakastaa ei tee väkivaltaa toista kohtaan, henkistä eikä fyysistä. Narsismi on luonnehäiriöistä ikävimpiä, siihen kuuluu toisen alistaminen niin että uhri kokee ansainneensa täysin surkean elämänsä. Näinhän ei ole, vaan tuo narsisti ei ansaitse elämäänsä ketään - korkeintaan valkotakkisia äijiä. Sinä ansaitset oman elämäsi, vailla luonnevikaista mulkeroa joka kohteee sinua huonommin kuin koiranpaskaa.
Muista kanssa, että voit lähteä koska vaan. Sun ei tartte selitellä kenellekään mitään, piste. Ei kenellekään oo mitään perimmäistä tilivelvollisuutta, senkun laitat kamat pieneen kassiin, painut turvakotiin ja alat rakentaa elämääsi ja itsetuntoasi uusiksi. Pääset tervehtymään siitä sairaasta ympäristöstä joka tekee sutkin nyt sairaaksi.
Todellakin, elämässä sun asiat kuuluu vaan sulle. Ja jokaisella on vastuu vain omista tunteistaan, teoistaan ja sanoistaan. Sulla on lupa lähteä ja pelastaa itsesi. Miestäsi et voi pelastaa jäämällä hänen luokseen. Sitäpaitsi, hän on niin vaarallinen ihminen, ettei häneen kannata pitää mitään yhteyttä. Tutustu mieluummin mukaviin ihmisiin, joka kohtelee ihmisiä hyvin.
lähde pois oikein äkkiä.toi on jo todella sairas henkistä väkivaltaa ja kohta muuttuu varmasti fyysiseksi.jossain vaiheessa loppuu sanallinen arkisto ja tulee nyrkit ym.aseet kuvioihin.en usko että tuo tosta ainakaan helpottuu.muista että yksikin lyönti saattaa olla kohtalokas ja ainakin henkinen paraneminen voi viedä vuosia.sen neuvon annan että älä edes vihjaise lähteväsi vaan lähde saalaa,muuten voi käydä pahasti.tsemppiä sulle :)
Hei
Sinä olet oikeasti vaarassa. Miehesi ei ole sinut itsensä kanssa. Hänellä on itsetunto-ongelma. Todennäköisesti jo lapsena alistettu tai ei ole otettu tarpeeksi huomioon. Se on hiton vaikea asia ja jos et ole ammattilainen et voi auttaa häntä. Muista että kun elämä etenee, ahdasmielisyys ja mustasukkaisuus pahenee. Yritä ohjat miestäsi terapiaan vaikka kunnalliseen mielenterveystoimistoon. Vuosittain mustasukkaiset ihmiset tappavat elinkumppaneitaan. Elikkä pelkosi voi olla aiheellinen. Muista vielä että jos kumppani lyö kerran ja saa anteeksi hän jatkaa sitä aivan varmasti tulevaisuudessa, ellei suostu terapiaan.
Muista vielä että selityksiä kyllä riittää ja syyllisiä muista kuin itsestä.
samantapainen kokemus on itselläni. seurustelin silloisen äijäni kanssa joka tuntui sille ihmiselle jonka kanssa voisin jakaa elämääni pitempäänkin. rakasti todella.pian kuitenkin alkoi tulemaan vastaavia juttuja, jolloin pikkuisen aloin ihmettelemään, mutta ajattelin hänen olevan vain erilainen kuin minä. kyttäämistä, jankunttamista, epäilemistä jne. sitten yksi kaunis päivä sai raivokohtauksen, hajotti paikkoja ja kävi käsiksi, kuristi potki ym.nakkasi alasti pakkaseen . joka paikka aamulla kipeä, mustelmillä, nokka ja huulet auki silmänvalkuaiset verenpunaiset(kuristaessa upposi silmiin sormet)ym.tämän jälkeen raiskasi,itkin ..ei auttanut. muutaman kerran ehti vielä tehdä vastaavaa, heitti seinään, taju lähti..henkistä ahdistamista oli kokoajan..ja aina hakkaamisen päätteeksi se oli minä, jonka piti anteeksi pyytää tai saisin lisää retuuttamista, pakotti myös seksiin vaikka olin oksentaa.mikään ei riittänyt.olin ihan poikki, en uskaltanut lähteä. kuitenkin eräänä päivänä lähdin salaa, paniikissa ja vielä matkalla mietin teenkö oikein..ajan päästä tajusin että heti olisi pitänyt lähteä..painajaisunet alkoivat ja ajan kanssa ovat kyllä helpottuneet. Ystäväni tämän kuultuaan pakottivat oikeuteen lähtemään,itse olin täysin voimaton.jälkeen päin olen onnellinen että uskalsin ja jaksoin lähteä. Raha ei koskaan korvaa näitä kokemuksia, mutta tuollaiset sairaat ihmiset joutavat vastaamaan teoistaan..eihän se siihen lopu, seuraava uhri on joku toinen, mutta edes hetken voivat miettiä tekoaan. vihaan tätä ihmistä sieluni pohjasta.enkä haluaisi koskaan törmätä ainakaan yksin ollessani.lähde sanomatta mitään ja pian.usko et ole tuon arvoinen, tuo ei lopu koskaan, niin minullekkin sanottiin että ei enää koskaan ja anteeksi pyydeltiin ja vannottiin rakkautta. joku kaunis päivä olisin varmasti päässyt hengestäni, ihme, sillä olihan hänelle maailman tärkein ihminen...älä usko vaan kerää voimasi, ole yhteydessä lähimppin ihmisiisi, sinä jaksat, he auttavat siinä. ja ajan päästä tajuat että oikein teit!
Itse elin samankaltaisessa perhehelvetissä yli kymmenen vuotta. Suht tervepäisenä ja itsenäisenä kun itseäni pidän, niin en voi kuin ihmetellä, miksi? Kahden yhteisen lapsen vuoksi ero oli varmasti niin iso kynnys.
Olen pitkä ja kauniskin nainen, mutta suhteen aikan kuulin tuon tuostakin olevani ruma ja vielä niin helvetin tyhmäkin. Synnytyslaitokselta kotiin tullessa mies ilmoitti, että tuollaista synnytyksestä venynyttä ämpäripillua ei kukaan tule enää huolimaan, joten turha yrittää hänestä erota;) Uskotamatona, mutta totta. Nyt erosta on jo jokunen vuosi ja joka aamu onnittelen itseäni, että vuosien tuska on vihdoinkin ohi! Tsemppiä!
niin huus minunkin entinen mutta onneksi erosin ajoissa.
Aina se pilasi ilon ei saanu olla mitään hyvää minulla ja lapsilla vain hänelle uusi auto vaikka ei ollut kunnon vaatteita muilla.
Minunkin rahat meni herran autoon jolla se iski naisia!Huh!
Sanoi (Itse käytti anabolisia steroideja, jotka vaikuttaa alapäähän) että eihän se mälli voi lentääkään kun on niin iso V**tu.. Että kelle se kelpaisi.
Minä raasu kun erosin, pelkäsin kuollakseni mennä toisen miehen kanssa sänkyyn.
Toivon että voisit lähteä siitä suhteesta ja jättää miehesi... olen kokenut samaa monta vuotta
ja viimein sain sen verran voimaa että lähdin lasten kanssa pois.. ja nyt tiedän mitä on oikea elämä vaikka olenkin yksin lasteni kanssa.... Tiedän että elämään ei kuulu alistuminen, kärsiminen miehen aiheuttamista asioista, ei pelko ja nöyryytys... Vaan elämään kuuluu nauttia elämästä ilman pelkoa!!! Jokaisen tulee saada tuntea itsensä tärkeäksi, arvostetuksi ja ennenkaikkea saada olla oma itsensä niin että toinen sitä hallitsisi... Miehesi käytös ei ole normaalia ja tiedän että hän ei tule siitä muuttumaan parenpaan suuntaan ellei käy terapiassa jatkuvasti ja ymmärrä itse tilannettan.. Niin sorry vain.. huokaus se vain pahenee ja pahenee hänen puolentaan vaikka olisit kuinka kiltti ja tottelevainen.. ei hän sinua rakasta.. hän ei osaaa rakastaa oikeasti ja aidosti vaan hän osaa vain hallita, manipuloida ja hänelle on valta tärkeää parisuhteessa. Lähde ennenkuin sattuu todella sitä mitä en toivoisi kellekkään... toivon että saat voimia siihen. Minä lähdin ja en ole katunut jälkeenpäin yhtään vaikka helppoa 2 pienen lapsen kanssa ei olekkaan yksin. Tsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää.. muista että sinun on oikeus saada elää normaalia elämää ilman pelkoa ja ahdistusta....
Olen seurustellu samanlaisen "miehen"kanssa ja tiedän tarkalleen mistä puhut.Ensimmäisestä uhkauksesta ei kulu kauankaan kun se alkaa toteuttaa niitä.Oltiin ja oltiin 10 vuotta,ja jos siihen oli totuttelemista välillä,niin niin on siihenkin ettei joku vainoa koko ajan.Mustasukkaisuutta on montaa sorttia,mutta näissä tapauksissa on kysymys jo sairaudesta,josta ei voi parantua,ja aina löytyy uusi uhri joka kestää..kuka enemmän ja kuka vähemmän.Täytyy sanoa että pelästyin kun kuulin että tämä exäni seurustelee uudelleen,perheellisen yksinhuoltajan kanssa.Toisaalta,mitäpäs se mulle kuuluu,huokasin helpotuksesta omasta puolestani ja kun onnellisilta vaikuttavat niin ei voi kun toivoa että likoavat omissa liemissään,vaikka lasteni isästä puhunkin.Kysymys ei ole mustasukkaisuudesta edes,se on hallitsemisen tahto.Tälläisen ihmisen pitää saada pitää vallassaan toista ihmistä,nähtävästi oman egonsa pönkittämiseksi.Pituus tai sen =)) koko voi olla tälläiseen käyttäytymiseen johtava selitys.Tai oman äidin viha.
Hankkiudu eroon hyvän sään aikana,vielä kun ei ole mitään ihmeellistä tapahtunut..ihan oikeesti,älä ainakaan ala rakentaa mitään vakavampaa tälläsen tyypin kanssa,se jättää lapsetkin,saadakseen pitää oman tylsän elämänsä virkeänä jonkun uuden talutettavan takia.