tää ei tavallaan kuulu tänne palstalle mutta kirjoitan kumminkin.
elikkäs,siskoni kuoli n.vuosi sitten.olin silloin kuudennella kuulla raskaana.ette voi ymmärtääkkään kuinka elämä pyörähti siinä vaiheessa ympäri aika pahasti.ainut elämän ilo oli tuleva poikani/mieheni.
siskollani oli tyttö,joka muutti hänen isänsä luo ja uuden avio-vaimonsa.siskoni hautajaisiin sai neiti tulla ja poikani ristiäisiin.sen jälkeen oli yksi ainoa tapaaminen.jouluaattona sai viettää 6tuntia vanhemmillani.sen jälkeen,emme ole kuulleet tytöstä.itse erosin miehestäni viime talvena ja nyt kaikki muistot palaa mieleen siskostani ja hänen tytöstään.
en vain ymmärrä tytön isää,miksi katkaista välit meihin kun 6vuotta ollaan tytön elämään kuuluttu.silloin täytyy olla jo kylmä ihminen!suoraan sanoen:SÄÄLITTÄVÄÄ!
no mutta,pitää ajatella positiivisesti,sitten kun tyttö saa päättää omasta elämästään niin varmasti sitten olemme taas kaikki yhdessä.
elikkäs,siskoni kuoli n.vuosi sitten.olin silloin kuudennella kuulla raskaana.ette voi ymmärtääkkään kuinka elämä pyörähti siinä vaiheessa ympäri aika pahasti.ainut elämän ilo oli tuleva poikani/mieheni.
siskollani oli tyttö,joka muutti hänen isänsä luo ja uuden avio-vaimonsa.siskoni hautajaisiin sai neiti tulla ja poikani ristiäisiin.sen jälkeen oli yksi ainoa tapaaminen.jouluaattona sai viettää 6tuntia vanhemmillani.sen jälkeen,emme ole kuulleet tytöstä.itse erosin miehestäni viime talvena ja nyt kaikki muistot palaa mieleen siskostani ja hänen tytöstään.
en vain ymmärrä tytön isää,miksi katkaista välit meihin kun 6vuotta ollaan tytön elämään kuuluttu.silloin täytyy olla jo kylmä ihminen!suoraan sanoen:SÄÄLITTÄVÄÄ!
no mutta,pitää ajatella positiivisesti,sitten kun tyttö saa päättää omasta elämästään niin varmasti sitten olemme taas kaikki yhdessä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
katkaista välit ole sama kuin jos vaan ei pidä yhteyttä. Silloinhan voi ihan hyvin itse soittaa ja pyytää tapaamista...
sitä teimme monta kuukautta,yritimme soittaa mutta he eivät vastanneet ja nyt he ovat vaihtaneet numeron.totta kai sitä ollaan kaikkensa yritetty,mutta taisi olla virhe laittaa tämä tänne.kun heti tulee tälläisia kommentteja.
käyväsi kylässä ja kysyä syytä ja kertoa että kaipaat sisaresi lasta elämäänne?
en,koska se ei mitään auttaisi.
tänään äitini oli käynyt siellä.(vei myöhästyneen synttärilahjan)tyttö oli itse tullut aukaiseen oven ja ei ollut edes mummoa katsonut silmiin.kun mummu oli antanut lahjan,neiti lähti kävelemään pois.
tuntuu jo siltä että pikkuinen ei kohta muista meitä ollenkaan,ottaen huomioon silloin kun vielä olimme tytön elämässä,hän oli aina iloa täynnä mummunsa kanssa.vai kai hänelle on opetettu se ettei me enää kuuluta hänen elämään.
Tiedän oikeasti miltä sinusta tuntuu. Siskoni mies on todellinen "juntti". Ei anna siskoni olla lapsensa kanssa tekemisissä minun tai lasteni kanssa. Pikkuhiljaa vaan "kiilannut väliimme". sisareni poikaa en ole nähnyt aikoihin. Kyllä harmittaa kun meidän pojat kysyy, että koska serkku tulee leikkimään, eikä ole aavistustakaan koska serkku tai täti tulee käymään. Kyllä osaa ottaa päähän moinen käyttäytyminen aikuisten (muka!) taholta. Valitettavasti Suomen lain mukaan ei sukulaisilla ole oikeutta tavata lasta, jos toinen suku niin haluaa.
Tämä nyt ehkä vähän liippaa asiasta, mutta minun siskolla on kanssa oikein outo poikaystävä.. Hänen kanssaan emme (siis suku) tule toimeen... Jotenka sisko ei nyt ole voinut käydä meillä tai edes pitää yhteyttä, muuta kuin silloin kun tosi vaikea tilanne siellä kotona esim. mies haukkuu ja uhkaa heittää siskon lapsen ulos heidän asunnosta... Joten sillon minulle soitetaan ja kysytään että voinko ottaa lapsen meille joksikin aikaa... Helkkari, aikuinen ihminen tämä minun sisko ja silti antaa poikaystävänsä polkea lapsensa jalkoihin.. Eipä tässä itse voi mitään tehdä, toivoa vaan parasta, lapsenkin kannalta =/
..yrittäneet suomentaa siskollesi asiaa. Jos hän ei itse ymmärrä omaa tilannettaan ja sitä että se ei ole normaali.
Jos siskosi joskus herää tilanteeseensa, niin luulen että hän pitäisi siitä että ainakin yrititte auttaa häntä ymmärtämään tilanteeseensa.
Ja oletko ajatellu siskosi lasta?
Miltä hänestä tuntuu?
Voisitko säilyttää ainakin suhteesi häneen? Pyytää kylään jne. Lapsi voi kärsiä tuollaisesta tilanteesta. (Ajattele millaista hänellä voi olla ja miten se voi vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa?)
Sinä voit tehdä parhaasi ja toivoa että siskosikin joskus tekee niin.
voi tehdä mitään lakiteitse? Eikö isovanhemmilla ole mitään oikeuksia edes lapsen äidin muiston vaalijoina ja ylläpitäjinä? Tälläisiä tapauksia syntyy ikävä kyllä aika usein silloin, kun lapsen äiti tai isä kuolee ja eloon jäävällä vanhemmalla on uusi puoliso. On täysin moraalitonta ja sairasta lasta kohtaan riistää häneltä äitinsä muisto ja kontaktit toiseen sukuun. Ehkä kannattaa vain jaksaa riidellä tai neuvotella niiden paskiaisten kanssa...
Miten kummasti välit meni poikki sukulaisiin siinä vaiheessa suurinpiirtein kun erosit?
Eihän vaan Jehovia tai jotain muita lahkolaisia ole sekaantunut tuohon hommaan?