Olen koko ikäni surrut että en ole löytänyt itselleni puolisoa tai edes poikaystävää. Olen myös turvautunut nettiin ja mennyt vastentahtoisesti treffeille miesten kanssa jotka eivät ole kiinostaneet mua tippaakaan. Eli olen yli kaksikymppinen ja enkä ole koskaan seurustellut. Nyt lähiaikoina olen vain saanut tarpeekseni siitä ikuisesta yksinäisyyden tunteesta, joten tästä lähtien olen päättänyt keskittyä vain itseeni. Väkisin en ainakaan halua ketään rinnalleni. Enkä jaksa enää olla masentunut, vaan yritän nyt nauttia sinkkudesta.
Joten kaikki kohtalotoverit nautitaan syksystä ja eihän sitä ikinä tiedä mitä kohtalo on meille järkännyt.
Joten kaikki kohtalotoverit nautitaan syksystä ja eihän sitä ikinä tiedä mitä kohtalo on meille järkännyt.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tällä on kihlausta ja avoliittoa takana... ite oon nyt sinkkuna onnellisempi kuin koskaan! On vaan niin ihanaa olla yksin, kohdata se, mitä oikeesti oon. Siis en pelkästään jonkun vaimoke. Mitä kauemmin oon yksin (oon ollut jo suht kauan), sitä vähemmän tarviin ja haluan tähän enää ketään.
En kaipaa nykyään kenenkään miehen hyväksyntää ja ihailua, koska olen sinut itseni kanssa. En kaipaa keskusteluseuraa, koska minulla on ystäviä. En kaipaa elättäjää, minulla on rahaa. En kaipaa miestä auttamaan missään tekniikkahommeleis, tajuan niiden päälle itsekin ja onhan minulla ystäviä ja isä. On ihanaa huomata, että ystäviltä ja vanhemmilta löytyy apua tarvittaessa, mutta muuten on niin riippumaton!
Fyysinen läheisyys on ainoa, jota kaipaan. Ei huvita yhden illan suhteet, se ei tyydytä sitä hellyyden tarvetta, koska eihän siinä ole sitä välittämistä. Joskus tulee nukuttua ystävämiesten kainalossa, se on kyllä ihanaa ja antaa voimia, siis jos siihen ei liity seksiä.
Nautin joka hetkestä sinkkuna, enkä tällä hetkellä näe mitään syytä ottaa tähän ketään sotkemaan hyvää fiilistä ja tasapainoista oloani. Jos miehet ja niiden ajattelu aiheuttaa vain ahdistusta ja itseinhoa jne. niin kannattaa unohtaa sellaiset jutut! Eihän siinä oo mitään pointtia, jos siitä ei nauti!
Pitää tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä itselleen. Ei parisuhde ole mikään hyvän ihmisen mitta! Oksettaa ihmiset, jotka mittailee itteään sillä, kenet saa seurustelemaan kanssaan. Tai kenet saa sänkyyn. Säälittävää.
Ite oon kyllä valmis seurustelemaan, jos se jotenkin parantaa nykyistä elämänlaatuani, mut se tarkoittaisi sitä, että miehellä pitäisi olla suht samanlainen elämäntapa ja elämänkatsomus kuin itellä ja sen pitäis hyväksyä mut tasan sellaisena kuin oon, niin kuin munkin se. Välttämättä (ja todennäköisesti) en löydä sellaista ikinä. Ja totta puhuen, asia ei häiritse yhtään.
maailmassa on kuin onkin samanlain ajattelevia ihmisiä kuin minä, 4 vuoden suhde takana ja nyt yli vuosi jo sinkkuna.
suhteesta jäi vaan paha maku suuhun enkä odota sen lähtevän ihan heti pois, joten olen vain itsekseni ja keskityn elämääni sinkkuna ja elän täysillä.
Mutta helppoa ei ole. Onneksi alkaa kiekko!
Nautin sinkkuudesta todella, kun tiedän mitä parisuhde oli... se ei ollut parisuhde, se oli JUONI! katala ja salakavalaa JUONI!
Se nainen TIESI että olin juuston vartia, ja siksi se koitti TAPPAA minut.... Päästämällä kesyrottansa yöllä kimppuuni. Mutta oli sille liian OVELA ja PAKENIN ennen katalan suunnitelman toteutumista.
Kahdesti en lankea samaan ansaan HA-HAA!
Tultiinhan siellä järkiin. Suosittelen itsekin samaa kaikille vastaavassa asemassa oleville ihmisille.
Ja kyllä, olen katsonut peiliin ja nähnyt ihmisen, joka ei kykene saamaan naisia. Olen vain päättänyt etten jää suremaan, mitä en koskaan tule saamaan.
oikea asenne
On yhtä typerää surra naisettomuutta kuin surra ettei ole kyennyt saamaan miljoonien omaisuutta. Kaikista ei ole kaikkeen.
hmm...olisinko ajanut prätkäkortin tai lähtenyt hetkeksi ulkomaille vaihtoon jos olisin seurustellut ? Todennäköisesti kyllä. Nuohan on silti sellaisia seikkoja, joita seurustelu ei estä.
Monasti vaan näkee sellaisia pareja, jotka suoraan sanottuna "roikkuvat" toisissaan. Sitten näkee niitä joissa nainen pomottaa hissukka miestään tms. Vakka löytää ilmeisesti kantensa ;)
Pointtina tässä kuitenkin se että on itsestä kiinni millaista elämää elää. Sen on itse saanut huomata. Olen tavannut, niin tylsiä sinkkuja, kuin tylsiä seurustelevia parejakin, että ei voi sanoa parisuhteen olevan este omalle elämälle. Ja kyllä, toivon ja uskon että tällekkin kannelle on se oma vakkansa :)
En vaan oikeesti ymmärrä...
Voisko joku valaista.
Mikä logiikka siinä on, että pitää seurustella seurustelemisen vuoksi.
Eikö seurustelussa ole kyse siitä, että välittää siitä toisesta ihmisesta ja aloitetaan seurustelu sen vuoksi?
juuri noin minäkin ajattelen. Tuo oli lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistu, tack!
Anteeksi nyt mutta minusta tuo kuulostaa aika huvittavalta vaikka aloittajalle se on varmaankin ongelma. Että on jo ihan parikymppiä mittarissa eikä ole löytynyt puolisoa ja ihan koko 20 vuotta olet joutunut elämään sinkkuna. Mikäpäs tuossa iässä on nautiskella siitä sinkkuudesta, sinullahan on vasta elämä edessä, miksi sinulla pitäisi jo olla puoliso? Mutta odotas kun tulee mittariisi 10 vuotta lisää niin saattaa olla ettet enää jaksa nauttia siitä sinkkuudesta. No joo, tämä nyt oli vain tämmöisen kolmekymppisen "katkeran" sinkun vuodatusta :).
tässä sinkkuudessa on, minkä totesin tänään:
selkä on saakelin kipeä lapaluiden välistä, eikä näin vanhan kädet enää taivu levittämään sinne Mobilatia. Tällaisella hetkellä sitä toivoisi, että olisi joku, joka hieroisi ja rasvaisi.
Mutta onhan noita apuvälineitä. Veet-ihokarvanpoistoaineen mukana tulevalla lastalla saa Mobilatinkin lapaluiden väliin, eli ei senkään takia ole pakko hommata miestä taloon :-D
oma ehdotukseni kaikille on että nauttikaa elämästänne ! Elitte sitä sitten yksin tai kaksin...