Heips! Haluaisin kysyä teiltä viisaat lukijat, että mistä tietää että joku on se oikea. Tuleeko jo ensimmäisillä treffeillä semmonen tunne että tässä olisi nyt jotain erityistä, huomaako sen yhteisistä mieltymyksistä, yhteisistä kiinnostuksen kohteista, samasta alasta ja samoista kokemuksista jne vai huomaako sen vaan ajan myötä?
Tutustuin vähän yli kuukausi sitten netissä erääseen mukavaan ja kaikin puolin hyvään mieheen, jonka kanssa ensimmäisillä treffeilläkin tuntui että asiat menivät aika lailla yksi yhteen, tosin mitään todella erityistä yhteenkuuluvuuden tunnetta ei tullut. Olemme samalla alalla, meillä on samantyyppiset harrastukset, arvostamme aika lailla samoja asioita ja olemme kokeneet samaa, jonka lisäksi olemme molemmat erittäin hellyydenkipeitä jne., mutta mistä ja milloin tiedän olemmeko luodut toisillemme?
Tutustuin vähän yli kuukausi sitten netissä erääseen mukavaan ja kaikin puolin hyvään mieheen, jonka kanssa ensimmäisillä treffeilläkin tuntui että asiat menivät aika lailla yksi yhteen, tosin mitään todella erityistä yhteenkuuluvuuden tunnetta ei tullut. Olemme samalla alalla, meillä on samantyyppiset harrastukset, arvostamme aika lailla samoja asioita ja olemme kokeneet samaa, jonka lisäksi olemme molemmat erittäin hellyydenkipeitä jne., mutta mistä ja milloin tiedän olemmeko luodut toisillemme?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sen vaan tuntee, jos pitää kauheena miettiä niin ei se sitten ole se. Voithan tietenkin olla tyyppi joka analysoi kaiken puhki asti. Mulla ainakin tuntuu koko kropassa.
...niin että toisilla todellakin tuntuu kropan joka solussa (itse kuulun näihin). Mutta on myös ihmisiä, jotka "kasvavat" yhteen ajan kanssa. Onko sulla jonnekin kiire? Jos viihdytte yhdessä, nauttikaa siitä. Kyllä aika näyttää, sopivatko tulevaisuudensuunnitelmanne yksiin. Neuvoisin kuitenkin pitämään puolison suhteen kiinni unelmista. Elämä on elämistä varten, elä siis unelmasi...
Minä olen noiden kahden tyylilajin sekoitus.
On pakko elää tätä päivää, aina, tässä ja nyt. Vaikka tänään on samat tulevaisuuden suunnitelmat niin huomenna ne eivät välttämättä ole tai ne menee pieleen, molempien kauhuksi.
Elämä on nimenomaan elämistä varten, mutta monet unelmat voivat jäädä elämättä. Vaihtoehtoisesti myös voi elää liian monia unelmia, jotka eivät sovi yhteen toistensa kanssa.
Tarkoitin että ensin tuntuu jotain pientä vipinää ja sitä miettii, että tässä vois olla jotain.
Sitten nähdään taas ja eikun vaan voimistuu.
Sitten kun vielä huomaa samat vaikutukset siinä toisessa osapuolessa, nii JEEE!
Kuitenkin sitä yrittää olla kauheen varovainen ja miettii että äläs ny taas homma sydänsuruja itelles.
Sitten jossain vaiheessa ei kestä enää ja pitää kysyä että mitäs tuota jos vaikka tyttöystäväksi ja tuota? Sitten jos se toinen vielä sanoo JOO!
Sitten saa kuunnella kavereiden vittuilua että lopeta se hymyily ja rallattelu.
...olet oikeassa, ihmisiä on muunkinlaisia. Tosiasiassa kaikissa keskusteluissani käyttämäni "jaottelu" edustaa pitkän janan kahta ääripäätä. Joskus on vain helpompi yksinkertaistaa.
Ei sitä kai voi sanoilla määrittää kuka on se oikea ja kuka ei. Et varmaan voi heti ollakaan siitä varma vaan tunnustele suhdettanne hetki. Huomaat ja tunnet kyllä kun se oikea osuu kohdalle, silloin sitä ei tarvitse miettiä tai kyseenalaistaa. Loppujen lopuksi kyse on kai kemiasta, henkisestä samankaltaisuudesta, ei siitä harrastatteko samoja asioita tms. Joutuisin kirjoittamaan romaanin jos yrittäisin selittää miltä sen oikean tunnistaminen tuntuu, mutta sen voin sanoa että älä pakota sitä tunnetta itseesi että olette oikeita toisillenne. Huomaat kyllä heti jos toinen ei ole lainkaan oikea sinulle. Eli kuuntele sydäntäsi älä järkeäsi tässä asiassa. :)
oikea pitää valita oikein.
Siksi täytyy ikäväkseni todeta, että pelkästään sydämen ääneen ei kannata luottaa. Tänään se voi pompottaa Villelle, huomenna Matille ja ylihuomenna...
Ainoa mies, jonka olen valinnut kuunnellen myös järjen ääntä, on aviomieheni. Hän on ehdottomasti minulle se oikea, ollut jo parikymmentä vuotta.
Voiko sitä olla huomaamatta? Kun haluaa hengittää toisen suusta, kun ei voi olla ilman, ei ajattelematta toista. Silloin hän on Se Oikea. Ei sellainen tunne kuitenkaan synny silmäyksessä, ja siksi sitä ei heti voi tietääkään.
kunpa olisi noin yksinkertaista. Ei ole, ainakaan näin monimutkaisille ihmisille kuin minä...
Kuvaamasi tunne "Ei voi olla ajattelematta toista..." on minulle tuttu ja sellainen voi syntyä silmänräpäyksessä. HÄN ei kuitenkaan ole se oikea vaan aviomieheni on. HÄN voisi olla se oikea, ellei aviomieheni olisi.
Ei kukaan luvannut, että elämässä olisi vain yksi "Se Oikea". Tosin itse olen sitä mieltä, ettei Häntä voi tunnistaa hetken tuntemisen perusteella. Yhdellä silmäyksellä kun ei näe muuta kuin ulkonäön ja olemuksen. Ihastuminen ja säpinän kaipaaminen ovat sitten muuta.
Sinä olet ainoa ihminen, joka on saanut minut jopa murheelliseksi tällä palstalla :(
Sulla menee ihan liian hyvin! Toivon onnea teille molemmille jatkossakin.
Pääsenkö kummiksi?
minäkin luulin vuosikymmenet, ettei Häntä voi silmäyksellä tunnistaa.
Kuitenkin niin kävi, enkä todellakaan etsi mitään säpinää enkä ihastuksia!
Eikö se ole hyvä että ihmisillä sujuu elämä mukavasti?
ja niin pitäiskin mennä, miksi kysyt?
Voi että... Kiitos onnentoivotuksista, toivoisin, että voisin lahjoittaa onnestamme vähän sullekin.
Ehkä avaan keskustelun ensi kerralla jostain meidän turhanpäiväisestä riidastamme. Ja siitä, miten se selvitettiin huutamalla ja itkemällä. :)
Onni on vaativa ylläpidettävä. (Ja niin ihana)
Halaus.
Jostain huonosta päivästä, äläkä nyt vaan sano etteihän niitä olekaan!
Sulla menee oikeasti niin hyvin, että älä ainakaan ite mokaa sitä mitenkään. Siitä putkiaivosta voi vaan toivoa, että se ymmärtää mitä sillä on.
Minä en usko mihinkään "siihen oikeen". ON vain hyviä suhteita ja huonoja suhteita sekä kestäviä ja vähemmän kestäviä.. Vielä tähänkään päivään mennessä ei minua ole vastaan laukannut prinssiä valkealla ratsulla, mutta muuten mukavia "rapanaamaisia" ;D miehiä milloin pyörällä, milloin autolla jne.. :)
Minua itseäni kyllä ahdistaisi suhde, jossa hänellä olisi samanlainen harrastus, "sama" menneisyys jne..Itse haluan kuulla, nähdä ja kokea uutta uuden kumppanin kanssa. En tahdo, että samat "kaavat" toteutuvat hänenkin elämässään, siitä tulisi ajan mittaan tylsää. Oletko ajatellut sitä tahdotko sinä todella sellaisen suhteen? Ihmisiä toki on erilaisia. :)
Eikä kukaan ole ketään kenellekään luonut, äitinne ja isänne nyt vain sattuivat saamaan lapset jotka sattumalta kohtasivat..
Kummallista tekstiä ehkä, anteeksi siitä.. :) Iloista joulun odotusta!
olen aika pitkälti samaa mieltä. Kuitenkin sillä erotuksella, että niitä oikeita voi olla monta. OikeIN on se, jonka kanssa jakaa elämänsä.
Itse yritin uskotella itselleni aiemmin, että on olemassa vaihtoehto nimeltään "vähiten väärä". Onneksi kyllästyin räpiköimään.
Kyllä se oikea myös TUNTUU oikealle. Toisaalta voihan sitä elää myös vähiten väärän kanssa. Itse en ole aiemmin tavannut miestä, joka ajattelee samanlaisia asioita kuin minä, vieläpä samalla kellonlyömällä ja ymmärtää aina mitä tarkoitan. Taustoissamme ei ole mitään samanlaista, paitsi ehkä kotoa peritty ilmapiiri ja no, kumpikin tykkää juoksemisesta ja luonnosta. Mutta koetut asiat ovat erilaisia, persoona todellakin ratkaisee ja tarkoitan tällä "kemiaa". Sitä joko vedetään yhtä köyttä tai sitten eri köysiä samaan suuntaan. Muuten homma ei etene.