Isät, joita etävanhemmat suurimmaksi osaksi ovat, ovat todellisia marisijoita. Rahan perään monkuvat ja valittavat elatusmaksuja. Ostelevat kyllä moottoripyöriä, veneitä sun muuta, mutta muutama satanen omalle lapselle on liikaa. Useilta summa joudutaan ulosmittaamaan tai kiristämällä saavat exän luopumaan elatusmaksuista. Isät luistavat kaikista muistakin velvotteistaan heti kun siihen vain on mahdollisuus, erityisesti tapaamiset jätetään helposti. Syyhän ei tietenkään ole isien vaan vain ja ainoastaan exvaimon. Isäthän toki tapaisivat lapsiaan jos saisivat. Jos lapset eivät viihdy sekin on exvaimon syytä, selvää manipulointiahan se. En ole kuullut juuri yhdenkään isän vielä ottavan vastuuta lapsistaan eron jälkeen. Eron tullen lapsesta tulee äidin lapsi ja isä kykenee jättämään taakseen exänsä ja lapsensa kuin entisen tyttöystävän ja tuntuu vähintään oudolta joutua maksamaan joka kuukausi jotain jollekin jota ei oikein muista ja jostain syystä jota ei sitäkään enää oikein jaksa muistaa. Kuinka moni äiti kykenee jättämään lapsensa taakseen unohdettuun menneisyyteen? Taitaa olla aika harvassa sellaiset. Olkaapa miekkoset iloisia siitä, että elatusmaksut ovat niin pieniä kuin ovat. Pääsette vähällä. Nostan kuitenkin hattua niille isille, jotka ovat erosta huolimatta kyenneet olemaan miehen mittaisia ja kantamaan lapsistaan sekä taloudellista vastuuta että huolehtimaan suhteen hoitamisesta alentumatta syyttämään exvaimoaan kaikesta.
varsinaisia marisijoita
laatuveikot peliin
8985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
just niin. Miehet kyllä syyttävät exiään, vaikka eron syyt on usein miehistä johtuvia ja vapaus kutsuu heti kotioven ulkopuolella. Monet erothan johtuvat miehen uskottomuudesta, uudesta suhteesta. Kuinka moni mies hankkiikin uuden nuoremman kullan vierelleen ennen kuin entinen ero on edes täysin selvä?!!!
Näin on, kyllä tämäkin asia on miesten vika! Naisissa ei ole lainkaan vikoja.
tulemisen ja lähi-isänä olemisen, en todellakaan voi olla kanssasi samaa mieltä,
jos olet jätetty ja lähi-isä et olekaan se jättäjä ja maailmalle kadonnut etäisä. Kunnioitan kantaasi.
Erosimme, koska vaimoni halusi löytää itsensä. Minä sain lapseni, jotka ovat jo lähtemässä mailmalle. Olen aina kiitollinen, koska sain hoitaa lapset ja myös nähdä, kuinka he luottivat isänsä kykyyn antaa heille sen lapsuuden minkä he tarvitsivat. Elämä on!
Minun vaimoni ei halunnut minun tapaavan eromme jälkeen lapsiani, sain viestin, jossa todettiin: "pysy erossa minusta ja lapsistani"
Eli hänen lapsiaan, ei minun. Toimin hänen toiveidensa mukaan, konkurssin takia köyhdyin, nyt olen miljonääri, kiitos isäni kuoleman aiheuttaman perinnönsaannin jälkeen. Konkurssia seurasi työttömyys ja vaimoni mielestä se oli hyvä syy eroon ja myöskin syyksi olla tapaamatta lapsiani.
Rakastin lapsiani pitkään, en kuitenkaan voi surra vuodesta toiseen ja olen koittanut unohtaa heidät ja kaipauksen tunteen, ei se täysin unohdu, mutta selviän, en ollut alussa kaukana itsemurhasta, nyt katson tämän pelin loppuun asti, se on kannattanut, ehdin kuolla myöhemminkin, elämällä on iloa vielä tarjolla mulle, nauran kyllä vielä taas jokin päivä.
Olen alkanut kaljuuntumaan, stressiä.
Rakastin lapsiani kun elin heidän kanssaan, pakko oli unohtaa, ei mua naurata, pikkaisen rakastan loppuun asti. Enemmänkin kuin uskallan itsellenikään myöntää.
Minun vanhempani erosivat juuri ennen syntymääni. Vartuin äitini huoltamana ja kasvattamana. Isäni on aina kantanut vastuuta minusta, ja olen saanut kokea hänen huolenpitoaan, mikä välimatkalta vain on ollut mahdollista.
Isälläni on uusi perhe, jonka jäsenet ovat minulle rakkaita ja läheisiä. Äitini katkeroitui erosta, josta on 35 vuotta. Vielä silloinkin kun olin jo aikuinen, jouduin kuuntelemaan hänen katkeraa valitustaan tästä asiasta. Tiedän, ettei hän vienyt eroprosessia tunnetasolla loppuun koskaan, ja harrasti myöhemmin suhteita naimisissa olevien työkavereittensa kanssa. En kuitenkaan halua parjata äitiäni enempää, hän on ylipäätään kunnon ihminen ja teki melkoisen työn kasvattaessaan minua, aikanaan hankalaa nuortamiestä.
Vieläkö minun pitää sanoa jotakin?
Kyllä se sosiaalitantta-armeija naisen apuna pakkaa olemaan miestä vastaan.
Kyllä se rutkun pitää tulla toimeen ihan omillaan eikä mies ala elättämään kun rutku kulkee turkin tiskareilla itseään panettamassa miehen rahoilla- ei käy ei.
Muutaman kerran eronnut ja kaikilta miehiltä hiukan elättirahaa vai ?
- ei käy ei.
Sellainen rutku kun ei oikeasti kellekään enää kelpaa joka kulkee itseään tarjoamassa
-ei käy ei.
yh:t saa olla yÄÄÄÄÄK