Jarrua rakkaudelle

Mulla on pakko purkaa mieltäni jonnekin jossa voisi olla kohtalotovereita.

Olen ollut sinkkuna jo viitisen vuotta, vastaan ei vaan ole tullut tarpeeksi kiinnostavaa tyyppiä. Kolme kuukautta sitten tapasin kuitenkin itseäni 6 vuotta nuoremman miehen. Ensi kerran pitkiin aikoihin tuntui siltä, että siitä voisikin tulla jotain. Nyt tunnen jopa ikävää, joka on aika hämmentävä tunne 5 vuoden yksin elon jälkeen.. Nyt en malta odottaa, että mies soittaa tai tulee käymään..

Ongelmana on vaan se, että hoen päässäni ettei tämä ole oikein ja painan jarrua.. Ajatuksissani mies on aina ollut minua vanhempi, siis vuoden pari, ja aina olen ollut sitä mieltä, että suhde nuorempaan mieheen ei voisi onnistua. Eikä asiaa yhtään auta naureskelevat ystävät, kummastelevat tuttavat, jne.
Mutta voiko se onnistua? Onko kenelläkään kokemuksia tällaisesta? Onko sellaisia jotka olisivat suhteen alussa ajatelleet samoin kun minä? Miten suhteen kävi?
Lukisin mielelläni muiden samassa jamassa olleiden kokemuksia ja "selviytymis tarinoita" :)
81139
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Sanon tän nyt melko lyhyesti mut ei tollasella ikäerolla oo mitään väliä! Oikeesti... jos molemmat pitää toisistaan ja niin päin pois niin älkää vaan antako tollasen pikkujutun tuhota onneanne :) (Ja muiden mielipiteistä ei tartte välittää).

Äänestä

"Kolme kuukautta sitten tapasin kuitenkin itseäni 6 vuotta nuoremman miehen."

Tuolla tavoin ikäero on juuri oikeinpäin.

1. Naisen seksuaalisuus on usein vahvimmillaan 40 ylöspäin ja kun mies on nuorempi, niin hänkin vielä jaksaa.

2. Naiset elävät keskimäärin selvästi kauemmin kuin miehet, joten kuolisitte mahdollisesti suht samaan aikaan.

Itse tilanteesta olen sitä mieltä, että jos tapaa ihmisen, joka oikeasti vetää puoleensa ja tuntuu oikealle, niin sellaista tilaisuutta ei kannata ainakaan tuollaisten ulkoisten seikkojen vuoksi jättää kokeilematta. Ei niitä pompottavia ja lämpimiä tapauksia näet kovin usein vastaan tule.

Tuttavista ja ystävistä ei kannata välittää. Hämmästelevät minkä hämmästelevät ja sitten muuttuvat kateellisiksi onnenne nähdessään... ;)

Äänestä

samaa mieltä kuin edelliset vastaajat. Eihän tuo ole mikään kauhean iso ikäero, ja sitäpaitsi se tasoittuu ajan myötä. Itse olen ollut 2v suhteessa, jossa mies on minua 7v nuorempi eli olen kohta 32 ja mies 25. Hyvin on mennyt. En tunne olevani yhtään vanhempi kuin mieskään, ja seksi on parasta mitä olen kokenut... Joten anna palaa vain!

Äänestä

Tätini tapasi aikoinaan miehensä ollessaan 28-vuotias. Ja mies on 10 vuotta nuorempi.
Eli tuskin se siitä iästä on kiinni. Sitähän on sen ikäinen ku tuntee olevansa. Jos tuntuu hyvältä niin anna palaa!!!!!!

Äänestä

näin meillä. Ikäero ei haittaa, emme sitä edes huomaa. Siinä on minun elämäni mies

Äänestä

Minulla on 12 v. nuorempi mies ja olen hirmuisen onnellinen. Myöskin tiedän ikäeron jossa nainen on 18 v. miestä vanhempi ja he ovat todella onnellisia. Rohkeasti vain mutta muista kuunnella sisintäsi. =)

Äänestä

Äitini on isääni 7 vuotta vanhempi.
KAverini nainen on 34 vuotias. Kaveri itse 23.

Eikä sitä asiaa mieti yhtään enempää alun jälkeen. Turhat luulot pois itseltä.

Kun sinä olet 48 vuotias, hän on 42. Haittaako?

Äänestä

huh olipa helpottavaa kuulla et on muitakin :)
itse paljon miettiny tota ikä eroa ja kaveritki maininnu monesti ikäerosta, hassua kyllä vanhempia ei häiritse ollenkaan.. kuitenkaan ilman tuota toista on vaikea olla joten antaapa toisten ajatella mitä tahtovat se on mun mies kuitenkin :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ikäero, m20/n26 kirjoitti:

Mulla on pakko purkaa mieltäni jonnekin jossa voisi olla kohtalotovereita.

Olen ollut sinkkuna jo viitisen vuotta, vastaan ei vaan ole tullut tarpeeksi kiinnostavaa tyyppiä. Kolme kuukautta sitten tapasin kuitenkin itseäni 6 vuotta nuoremman miehen. Ensi kerran pitkiin aikoihin tuntui siltä, että siitä voisikin tulla jotain. Nyt tunnen jopa ikävää, joka on aika hämmentävä tunne 5 vuoden yksin elon jälkeen.. Nyt en malta odottaa, että mies soittaa tai tulee käymään..

Ongelmana on vaan se, että hoen päässäni ettei tämä ole oikein ja painan jarrua.. Ajatuksissani mies on aina ollut minua vanhempi, siis vuoden pari, ja aina olen ollut sitä mieltä, että suhde nuorempaan mieheen ei voisi onnistua. Eikä asiaa yhtään auta naureskelevat ystävät, kummastelevat tuttavat, jne.
Mutta voiko se onnistua? Onko kenelläkään kokemuksia tällaisesta? Onko sellaisia jotka olisivat suhteen alussa ajatelleet samoin kun minä? Miten suhteen kävi?
Lukisin mielelläni muiden samassa jamassa olleiden kokemuksia ja "selviytymis tarinoita" :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu