En ymmärrä mikä pistää miehen muuttumaan pelkästään neljän vuoden yhdessäolon jälkeen. Tää ei ole enää yhtään mitään muuta kuin äiti ja lapsi. Todellakin tuolla joku mainitsi kahden erilaisen ihmisen yhteen menemisestä, sanon kokemuksesta ettei kannata. Menin avioon "turvallisen" miehen kanssa. Mutta mitä onkaan tapahtunut, tää on muuttunut tasapaksuksi elämäksi, jossa mies ei välitä enää kuin itsestään. "Onhan tää turvallista arkee" eikä mitään järisyttävää saa tapahtua esim. mennä ravintolaan joskus. Tai edes rakastella eri tavalla. Olen kuin äiti joka auttaa, kuuntelee, ymmärtää, hoitaa kotihommat, ruuat pöytään - eikä äidin kanssa sänkyyn rakastelemaan mennä, vaan nukkumaan. Ja hirveetä jos tekee aloitteen, apua tunnen itseni huoraksi! Sitäpaitsi pojalla pitää olla harrastuksia ja äidin odottaa kiltisti kotona iltapalan kanssa. Eikä äidin sovi purkaa mieltään tai kiukutella. Silittää päätä vain!!
Avioliiton arki
Äitee
9806
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kannattaa valita mies paremmin!!
Kannattaa valita mies paremmin!!
Kuullostaa NIIN tutulta, sis kuin suoraan edellisestä elämästäni. No, otin riskin ja lähdin. Nyt on kaikki paremmin. En tosin ollut naimisissa. Naiset, valitkaa mies oman mallinne mukaan, ei sellaista, jolle yritätte "kelvata", mies ei kuitenkaan lopulta kelpaa teille! Ja elämstä pitää saada nauttia, arki ei tarkoita sitä että aina pitäs olla suu viivana. Jos et hymyile ainakin kerran jokaisena päivänä, jotain tarttee tehdä!!
on näes sinusta kiinni suostutko vetämään äidin roolia suhteessa mieheesi.
on näes sinusta kiinni suostutko vetämään äidin roolia suhteessa mieheesi.
on näes sinusta kiinni suostutko vetämään äidin roolia suhteessa mieheesi.
Ajattelematon mies sulla, sun pitäisi nyt jotenkin herätellä sitä.Minusta olet aivan liian kiltti.Lähdet joku ilta tyttöjen kanssa vähän hömpöttelemään, poika osaa iltapalansa ottaa jääkaapista ilman sinuakin.Hanki joku harrastus kodin ulkopuolelta, tai vaikka kahville ystävättären kanssa kerran viikossa.Tuolla menolla romahdat ennen pitkää.Miehen pitäisi ymmärtää että sulla on omat tarpeet ja olet tasavertainen kumppani.Puhu suoraan miehellesi mikä sua harmittaa, jos hän ei ymmärrä niin ...niin mieti omaa elämääsi vähän tarkemmin.
tein aivan tuhmuuksia tässä jokin aika sitten. Piti mennä pikkujouluista kotiin aikaisin ja menin vasta aamulla. Mutta kun kerran pääsee niin sitä kai sitten riehaantui, etten oikein muista mitään. Mitään pahaa en ainakaan ole tehnyt. Sen tiedän. Ja valitettavasti en voi mieheni kanssa ottaa tällaisia asioita esille; hän suuttuu aivan hirveästi alkaa syytää mun päälle kaikenmaailman keksittyjä juttuja. Mä olenkin romahtamaisillani, kun ei jaksa. Ei ole enää muuta kuin työ ja kotityö. Niin olenhan sitä miettinyt ja miettinyt ottaako ero vai mitä tehdä? Jos alan puhua asiasta, se tietää monen päivän - viikon riitaa. Paitsi, onks mun pakko jaksaa toisten ihmisten takia.
Olen yrittänyt kerran itsemurhaa ja minulle silloin jo sanottiin, että ajattelisit nyt edes muita ihmisiä, mitä tästäkin voi päätellä?
...se on lähtökohta, sitten vasta muita.
Kyllä miehesi pitäisi aikuisena ihmisenä kyetä kantamaan vastuuta myös sinun henkisestä hyvinvoinnistasi, sehän on yksi avioliiton tarkoituksista. Onnistuisikohan keskustelun alustus paremmin jos kertoisit omista tarpeistaasi hänelle kirjeessä... ilman syytöksiä, kuvaillen omia tuntemuksia. Ehkä ei kannata kirjoittaa mitään "tulvahtelevaa" ja seikkaperäistä selostusta, kun asiat on niin helppo ymmärtää väärin. Pikemminkin sellainen alustuspuhe, jonka avulla voisitte päästä vuoropuhelun makuun.
Jos ette onnistu, on sinun todellakin syytä tehdä asialle jotakin (järkevää -itsemurha ei sitä ole). Olet inhimillisen elämän arvoinen ihminen, jostain se onni on sinunkin löydettävä, joten go for it, girl ;)