salaisesti toivon, että sinäkin olisit ihastunut minuun. Tunnen niin suurta ikävää kun en ole töissä. Olen varattu, niinkuin sinäkin. Mutta kun puhumme samaa kieltä, vaikka emme puhuisikaan mitään. Tahtoisin kerran päästä juttelemaan kunnolla jotta saisin asian pois mielestäni. Äh, olenhan jo kolmekymppinen, pitäisi minun jo osata käsitellä tunteitani!
Vuosia jo
roossa
3967
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
juttelua minäkin toivon. Paljon olisi kerrottavaa! En saa sua pois mielestäni.
Sitä samaa minäkin toivon, salaa tietenkin. Toisaalta en kuitenkaan välttämättä haluaisi edes tietää sitä, sydän vain pakahtuisi entisestään. Mutta kun en saa sinua kokonaan pois mielestäni vaikka kuinka yritän keskittyä omaan elämääni. Kun tulemme samaan tilaan, tai kuulen pelkästään äänesi tai nimesi, saan kuin sähköiskun, lamaannun ja näen ja tunnen vain sinut vaikka huone olisi täynnä ihmisiä. En tiedä mitä sinä tunnet, mutta en olisi tässä tilassa jollet olisi johdattanut minua. Joka tapauksessa meillä molemmilla on omat elämämme toisaalla ja ikinä meistä ei voisi tulla mitään. Tällaista se sitten vaan taitaa olla kun "kemiat" kohtaavat.
Niin. Salaa katselen sua kauempaa, tila on onneksi suuri, joten massan joukkoon pääsee helposti sulautumaan. Vaikeampaa se on silloin kun kahville satutaan samaan aikaan, huh huh. Ei ole helppoa kuunnella kun kerrot parisuhdeongelmistasi, koska pelkään sitä tilannetta että oltaisiin joskus samaan aikaan ilman kumppania. Onneksi tähän asti on mennyt hyvin ristiin. Ehkä olen sitten antanut sulle merkin tunteistani?