Rakkaani;
herätessään hän ensin murisee, kuin uninen karhu
Ja aamuvenytyksestä selvitäkseen karjahtelee kuin leijona..tai luolamies siitä äänestä tulee mieleen..
Hän nousee ylös silmiään siristellen niin, että elämän tuomat juonteet näkyvät silmäkulmissa selvästi. Tukka pörrössä kuin Turhapurolla hän haahuilee hiljaisessa kodissa pyjamahousut takamuksen päällä lököttäen. Hellyyttävää.
Arjen sankarini menee bussilla töihin, jotta minä voin myöhemmin aamulla viedä lapset autolla hoitoon.
Tehdashallin metelistä tuo mies soittaa minulle kahvitunnin aikaan "hei rakas, kuinka aamu sujui?"
Haalariduunarini antaa piut paut tosi urhojen vinoiluille ja lähettää ruokatunnilla viestin, joka kertoo minun olevan taruakin ihmeellisempi olento.
Erään kerran hän lähti hikisistä hommista kesken päivän, koska pahoitti mieleni puhelimessa.
Hän ilmestyi työpaikalleni orkidea mukanaan.
Hassu mies.
Hän huolehtii autooni talvirenkaat ja öljynvaihdot ajallaan. Hän tietää mistä pesukone käynnistetään.
Hän huolehtii lapsista, jos minulla on menoa ja hän osaa taikoa ruuaksi muutakin kuin hernerokkaa tai ranskalaisia.
Hän ei missään nimessä halua tunnustaa koskaan tarvitsevansa apua, tosimies kun on.. Mutta hän huolii taakan alle myös minun hennon naisen olkani ja jakaa murheet kanssani. Kunhan vain tulen lähelle.
Ja hän punastuu vieläkin kohteliaisuuksista.
Hän ei takerru kaiken maailman kotkotuksiin, ja antaa naisensa huuseerata rauhassa. Hän seuraa puolihuvittuneena vouhotuksiani ja tarttuu ohjiin vasta jos näyttää siltä, että onnistun tosiaan pian kaatamaan koko talon.
Hän jakaa arjen kiireet ja pyörittää neljän lapsen huushollia kanssani, voimakkaana luotettavana ja rakkaana.
Hän huolehtii minusta ja sanoo, etten saisi murehtia, asioilla on taipumus järjestyä.
Hän on ystäväni ja rakastajani, kumppanini ja uskottuni.
Hänen silmissään asuu edelleen pikkupoika ja hän osaa kikattaa kuin pahainen kakara mitä älyttömämmille asioille.
Iltaisin hän sulkee minut syliinsä kertoo rakastaneensa minua tämänkin päivän. Sitten hän toivottaa hyvää yötä, ja on unessa.
Minun mieheni, minun sankarini.
Miten onnekas olenkaan.
herätessään hän ensin murisee, kuin uninen karhu
Ja aamuvenytyksestä selvitäkseen karjahtelee kuin leijona..tai luolamies siitä äänestä tulee mieleen..
Hän nousee ylös silmiään siristellen niin, että elämän tuomat juonteet näkyvät silmäkulmissa selvästi. Tukka pörrössä kuin Turhapurolla hän haahuilee hiljaisessa kodissa pyjamahousut takamuksen päällä lököttäen. Hellyyttävää.
Arjen sankarini menee bussilla töihin, jotta minä voin myöhemmin aamulla viedä lapset autolla hoitoon.
Tehdashallin metelistä tuo mies soittaa minulle kahvitunnin aikaan "hei rakas, kuinka aamu sujui?"
Haalariduunarini antaa piut paut tosi urhojen vinoiluille ja lähettää ruokatunnilla viestin, joka kertoo minun olevan taruakin ihmeellisempi olento.
Erään kerran hän lähti hikisistä hommista kesken päivän, koska pahoitti mieleni puhelimessa.
Hän ilmestyi työpaikalleni orkidea mukanaan.
Hassu mies.
Hän huolehtii autooni talvirenkaat ja öljynvaihdot ajallaan. Hän tietää mistä pesukone käynnistetään.
Hän huolehtii lapsista, jos minulla on menoa ja hän osaa taikoa ruuaksi muutakin kuin hernerokkaa tai ranskalaisia.
Hän ei missään nimessä halua tunnustaa koskaan tarvitsevansa apua, tosimies kun on.. Mutta hän huolii taakan alle myös minun hennon naisen olkani ja jakaa murheet kanssani. Kunhan vain tulen lähelle.
Ja hän punastuu vieläkin kohteliaisuuksista.
Hän ei takerru kaiken maailman kotkotuksiin, ja antaa naisensa huuseerata rauhassa. Hän seuraa puolihuvittuneena vouhotuksiani ja tarttuu ohjiin vasta jos näyttää siltä, että onnistun tosiaan pian kaatamaan koko talon.
Hän jakaa arjen kiireet ja pyörittää neljän lapsen huushollia kanssani, voimakkaana luotettavana ja rakkaana.
Hän huolehtii minusta ja sanoo, etten saisi murehtia, asioilla on taipumus järjestyä.
Hän on ystäväni ja rakastajani, kumppanini ja uskottuni.
Hänen silmissään asuu edelleen pikkupoika ja hän osaa kikattaa kuin pahainen kakara mitä älyttömämmille asioille.
Iltaisin hän sulkee minut syliinsä kertoo rakastaneensa minua tämänkin päivän. Sitten hän toivottaa hyvää yötä, ja on unessa.
Minun mieheni, minun sankarini.
Miten onnekas olenkaan.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Voi jeesus mitä ällöä! Ei tollasta ookaan!
Otan osaa, ettei sulle ole elämässsä käynyt yhtä onnellisesti, kuin Allannahille.
Voin sulle vakuuttaa, että tollaisia miehiä ON, ei tosin kovin tiuhassa.
Oletko kateellinen vai katkera?
Edellinen kommentti oli Vaimolle.
Olen sekä kateellinen että katkera. Anteeksi, ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi, ilmeisesti joitakin tällaisia miehiä on olemassa. Onneksi olkoon!
erittäin kaunista luettavaa.
mutta täytyy sinunkin olla ihana, ei se suhde muuten toimisi!
jatkan yrittämistä... vai haaveiluja?
Miksi sinä sitten petit?
Itse löysin vastaavan onnen vasta lukuisten kompastusten jälkeen, mutta on se vaivan väärti. Osaan ainakin arvostaa omaa kultaani, kuten myös sinä. Koutetaan maksaa samalla mitalla takaisin. Maailma on ihana paikka kun sitä saa katsella oman kullan kainalosta.
Siis onko tollainen mies IHAN OIKEESTi olemassa? Jos on niin määkin haluun sellasen.
Voisitko edes ilmansuuntaa vihjasta, mistä sellaisen löytää...
Olisit voinu ottaa jonkun toisen nikin... ei muuta!
Mutta kyllä niitä tollasia miehiä oikeasti on, joten eikun etsimään!
Tiedän, että Tammisaaressa on. Mulla niistä paras, enkä oo ihan varma vaikka olisivat jo loppu.
Joku tuolla sanoi, että savossa ois....
onnea! olette ilmeisesti löytäneet onnellisen yhteiselon avaimet!
Kaiken tulee olla vuorovaikutusta molempiin suuntiin tasapainoisesti!
jatkakaa samaan malliin!!!
Ja seuraavaksi nainen jättää tämän unelmiensa miehen koska tämä on "liian kiltti"
Siis onko teidän kaikkien pakko olla noin kyynisiä? Vai menikö se niin, että katso syvemmälle kyynikon pinnan alle ja näet eksyneen romantikon...?
Kyllä näin on, tämä romantikko on ainakin ihan hukassa.
Tai ainakin pettää seksikkään rentun kanssa. Vaikka "rakastaakin" miestään.
Jos tuollaisen miehen löydätte, niin pitäkää siitä lujaa kiinni!! Minulla oli, mutta oman paskamaisuuteni vuoksi hänet menetin.
Ja kuinka helvetisti nyt kaduttaakaan :( Voinkohan vielä joskus antaa itselleni anteeksi...
...niin kaunista!!
Eli vaikka savolaisia miehiä vähän kummastellaan, niin omasta kokemuksesta voin sanoa että ihanampia kullanmuruja saa etsiä. Savolaisuus ei tarkoita sitä etteikö kouluusta löytyisi - erona tavalliseen pääkaupunkisseutulaiseen verrattuna että kyllä osataan naista rehellisesti rakastaa. Ja pidetään kuin kukkaa kämmenellä ja kaveria kainalossa. Suosittelen! Napatkaa kiireesti omanne, ennenkuin kuilevat sukupuuttoon nämä lupsakkaat ja rauhaa rakastavat elämänkumppanit!
Minulla on myös näin ihana mies. Kumpa muistaisin sen useammin kertoa sen hänelle.
Minullakii on sellanen. Ja kyllä muistan kertookin sen sille. Kultanen savolaenen.
...muutenkin kuin unelmissani. Kateus on sairasta mutta nyt myönnän rehellisesti olevani niiiiiiiiiiiiiiiiin kateellinen. ONNEA!
Itse olen aikalailla samanlainen kun miehesi mutta enpä oikein vaimoani silti mielytä?
nyt taijat huijata meitä. Kyllä vaimo sen huomais!
Oli ihanan liikuttavaa tekstiä! Pidä kiinni mahtavasta miehestäsi, hyvää jatkoa teille!