Älkää jätetyt valittako, että joku tuli ja rikkoi perheen ja vei teiltä puolison ja lapset kärsii ja niin ees päin.
Totuus vaan on, että jos suhde ei toimi tai kestä niin miksi sitä pitäisi kitua toisen kanssa??? Uhrata oma elämä perhereissuihin, jossa lapsia viedään paikasta toiseen ja pidetään ne tyytyväisinä, mutta sitten kun ilta ja yö tulee niin kaksi aikuista eivät puhu toisilleen ja vaan ovat..lasten taki vain. Sitten on vaan riitoja päivästä toiseen, mutta lasten edessä vedetään hymy väkisin. Ei se ole oikea suhde eikä oikea tapa pitää perhe koossa.
Ei näin, ei näin. Jokainen parisuhteessa oleva tietää, että sitä pitää hoitaa, jotta se toimii. Parisuhteen tulee kasvaa muutosten myötä. Ja jos jostain syystä toinen ei tunne oloansa hyväksi ja löytää toisen niin sitten se vaan löytää. Ei ketään voi pakottaa jatkamaan avioliittoa/avoliittoa jos hän haluaa pois toisen luo tai haluaa kenties jatkaa yksin elämää.
Joten älkää pillittäkö, että joku vei puolison, koska totuus on että huono suhde ajoi toisen pois päin. Vika on TEIDÄN omassa puolisossa ja TEIDÄN suhteessa. Ei niissä kolmansissa osapuolissa. TEIDÄN puoliso teki valinnan teidän suhteessa.
Itse olen avioeron kokenut (11 vuotta yhdessä, silloin 3 ja 6 vuotiaat lapset). Missään vaiheessa en miestäni syyttänyt, kun hän ilmoitti ettei halua jatkaa avioliittoa ja ilmoitti samalla, että hän on tavannut uuden. Annoin hänen mennä. Nyt vuoden jälkeen olen huomannut miten oikeassa hän oli. Hänellä on nyt uusia harrastuksia yhdessä naisystävänsä kanssa ja hän on aivan eri mies. Itse olen tavannut 2 kuukautta sitten uuden miehen ja löytänyt aivan uusia asioita elämään. Nämä asiat eivät olisi toteutuneet entisen miehen kanssa.
Että jättäkää valitus ja haukkuminen ja jatkakaa elämää, sillä se on ihanaa! Ei kukaan kaipaa säälittäviä nurisijoita.
Totuus vaan on, että jos suhde ei toimi tai kestä niin miksi sitä pitäisi kitua toisen kanssa??? Uhrata oma elämä perhereissuihin, jossa lapsia viedään paikasta toiseen ja pidetään ne tyytyväisinä, mutta sitten kun ilta ja yö tulee niin kaksi aikuista eivät puhu toisilleen ja vaan ovat..lasten taki vain. Sitten on vaan riitoja päivästä toiseen, mutta lasten edessä vedetään hymy väkisin. Ei se ole oikea suhde eikä oikea tapa pitää perhe koossa.
Ei näin, ei näin. Jokainen parisuhteessa oleva tietää, että sitä pitää hoitaa, jotta se toimii. Parisuhteen tulee kasvaa muutosten myötä. Ja jos jostain syystä toinen ei tunne oloansa hyväksi ja löytää toisen niin sitten se vaan löytää. Ei ketään voi pakottaa jatkamaan avioliittoa/avoliittoa jos hän haluaa pois toisen luo tai haluaa kenties jatkaa yksin elämää.
Joten älkää pillittäkö, että joku vei puolison, koska totuus on että huono suhde ajoi toisen pois päin. Vika on TEIDÄN omassa puolisossa ja TEIDÄN suhteessa. Ei niissä kolmansissa osapuolissa. TEIDÄN puoliso teki valinnan teidän suhteessa.
Itse olen avioeron kokenut (11 vuotta yhdessä, silloin 3 ja 6 vuotiaat lapset). Missään vaiheessa en miestäni syyttänyt, kun hän ilmoitti ettei halua jatkaa avioliittoa ja ilmoitti samalla, että hän on tavannut uuden. Annoin hänen mennä. Nyt vuoden jälkeen olen huomannut miten oikeassa hän oli. Hänellä on nyt uusia harrastuksia yhdessä naisystävänsä kanssa ja hän on aivan eri mies. Itse olen tavannut 2 kuukautta sitten uuden miehen ja löytänyt aivan uusia asioita elämään. Nämä asiat eivät olisi toteutuneet entisen miehen kanssa.
Että jättäkää valitus ja haukkuminen ja jatkakaa elämää, sillä se on ihanaa! Ei kukaan kaipaa säälittäviä nurisijoita.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Yhdenkään avio- tai avoliiton päättymiseen ei ole syynä "kolmas osapuoli". Liitot päättyvät liittojen sisäisiiin sotkuihin. "Kolmannet osapuolet" ovat vain seurausta jostakin, eivätkä syitä mihinkään.
Tämä on totuus - miettikää tätä.
onko kolmas osapuoli sinusta moraalin ja etiikankin lakien ulkopuolella? Eivätkö ne kysymyksetkään kosketa heitä ollenkaan?
On olemassa syitä ja on olemassa surauksia. "Kolmas osapuoli" kuuluu vain jälkimäiseen ryhmään.
Kaikkia ihmisiä koskevat "moraali ja etiikka" - miten kolmas osapuoli noihin nyt liittyy?
Mitkä ihmeen kysymykset koskisivat? Mitä tarkoitat?
Eli jos satun olemaan hemaisevampi kuin sinä ja saan miehesi pauloihini (aika monet varatut miehet näyttävät naisille vihreää valoa vaikka varattuja ovatkin..) sinun tulee vain syyttää itseäsi ja huonoa suhdettasi. Vaikka luulitkin "kaiken olevan hyvin" et kuitenkaan ähäkutti hoitanut suhdettasi tarpeeksi hyvin..
No tämähän antaa käytännössä vapaat kädet kolmansille osapuolille kun tapaavat komeita varattuja miehiä. Parasta vielä se, että moraalisäännökset eivät koske näköjään näitä kolmansia osapuolia.Kuka tai mikä sinut on kasvattanut..??
1. Jos olet hyvässä liitossa ja niin heikko, että lähdet jonkun matkaan, niin vika on sinussa - ei hänessä jonka matkaan lähdet. Lähtösi on kuitenkin vapaaehtoista.
2. Jos liittossasi suhteet ovat siinä kunnossa, että lähdet jonkun matkaan, niin ole onnellinen, että kelpaat jollekin - nauti elämästäsi. Vika ei ole siinä, jonka matkaan lähdet.
3. Mitä tekemistä tässä on "kolmannen" moraalin kanssa? Sinun moraalissahan tai liitossasi on vika, jos lähdet jonkun matkaan.
4. "kolmannellla" on todellakin vapaat kädet. Voihan olla että hän on vapaa, tai hänen(kin) liittonsa on siinä pisteessä, että sitä ei mikään pelasta. Sinä päätät kenen matkaan lähdet - kukaan "kolmas" ei voi sinua väkisin viedä, joten ei häntä voida syyllistää.
5. Minut ovat kasvattaneet omat vanhempani sekä runsas elämän kokemus.
P.S. Olen kylläkin mies ;-))
osapuolella ei olisi paskaakaan etiikkaa ja moraalia, niin silti syyt löytyvät suhteeen sisältä eroon, eivätkä ulkopuolelta.
Kaikki kolmoset ja seiskat ovat seurausta jostakin, eivät syitä. Kaikki seuraukset ehkä mutkistavat ja vaikeuttavat asioita, mutta eivät ole syitä eroon.
Kumppanin väär valinta, eli petos hyvin usein kulminoidaan juuri petoskumppanin niskoille, vaikka se ei ole niin. Petoskumppani kärsikööt omat virheensä ja miettikööt omaa etikkaansa ja moraliaan, siinä missä kaikki muutkin.
naisena olen samaa mieltä että toisen matkaan lähtijässä se vika on eikä siinä toisessa.
Kolamtta osapuolta syytetään vain siksi, että ihminen haluaa saada kaikelle tapahtuneelle jonkin "järjellisen" syyn ja se syy ei saa olla itsessä - siksi syytetään "kolmatta". Tämä on tietenkin ymmärrettävää, ettei kukaan halua tuntea syyllisyyttä itsestään ja myöntää omaa epäonnistumistaan. Itsekin joskus eron juuri tapahduttua, halusin löytää syitä muista, mutta en itsestäni. Ikä ja aika ovat kuitenkin opettaneet erottamaan syyt ja seuraukset toisistaan. Onko tämä henkistä kasvamista tai muuten vaan elämän tuomaa kokemusta. Syyttelemällä ei mikään asia ratkea - kannatta vqain miettiä miten jatkossa elää.
Itse olen eronnut kahteen kertaan ja kummastakaan erosta en syytä ketään, en edes itseäni, koska syyttely ei anna mitään tyydytystä minulle.
Ehkä "kolmannen" syyttely on jonkinlaista surutyötä, mutta milestäni se on raskas tapa käsitellä asioita. Olisi ehkä helpompi vain todeta, että näin on käynnyt ja nyt tästä pitää jatkka eteen päin, löytää uudelleen kadonnut elämanilo ja usko lähinnä itseensä. Toisille sopii pitkä yksin eläminen eron jälkeen ja toisille taas nopeastikin uusi ihmissuhde.
Kaikkien eroavien tai juuri eronneiden kannattaa muistaa ja uskoa, että he ovat kuitenkin ihmisiä ja on todella vähän niitä, jotka arvostelevat eronneita. Huonosta liitosta pois päässeellä on suuremmat mahdollisuudet saada hyvä elämä takaisin, kuin niillä, jotka jatkavat kulisseissa peläten muiden mietteitä.
jos se kolmas tulee tietoisena kuvioihin mukaan toisten ollessa vielä aviossa.
Tottahan toki se kolmas tulee tietoisena.. (joskus taas ei) - Ei sattunut tulemaan mieleen että joskus nämä tunnolliset aviomiehet/vaimot kyllä kaatavat mahtavan omanelämän likasangon tällaisen kolmannen niskaan, mikä, mikäli kohde on aulis, mieluusti haluaa helpottaa toisen tuskaa..
Siis, jos mies kertoo tällaiselle kolmannelle, miten arki on tylsää, miten ei rakasta enää miestään/vaimoaan, kuinka kaikki on niin kauheaa - haloo kyllähän sitä uskoo helpostikin - Mietihän kuka tekee aloitteen, ja millä tavalla.. se on harvoin se kolmas, mutta se kolmas on helppo puhua tilanteisiin..
Ikävää vain, että aina se syy kaatuu tämän kolmannen niskaan, kävi mitenpäin tahansa - eihän kullanmuru aviopuolisossa mitään vikaa voine olla, ei ei ei..
Varatulla on vastuuta enemmän siitä miten toimii ja miten elää - se vastuu kattaa myös perheen - vapaalla ihmisellä taasen on valinnan vapaus, mikä usein sotkeutuu epämääräisistä tunteista.
Joten - katsotaas vaan omaan peiliin kun suhteita luodaan..
itse ainakin, pyrin pysyttelemään kaukana näistä lässyttävistä aviossa olevista surkimuksista ja vain siksi, että nk perheenrikkojan rooli ei sovi yksinkertaisesti kropalleni. Ja senhän siitä saa jos on myötämielinen varatulle surkeassa liitossaan elävälle.. Minulle se on helppoa, mutta tiedän että monelle se ei ole..
"Itse olen tavannut 2 kuukautta sitten uuden miehen ja löytänyt aivan uusia asioita elämään. Nämä asiat eivät olisi toteutuneet entisen miehen kanssa."
Muutetaan ap:n tarinan loppua. Itse en ole tavannut uutta miestä enkä edes halua tavata. Elämä on ihan mukavaa yksinhuoltajana. Tämä asia ei olisi toteutunut uuden eikä entisen miehen kanssa.
Valittaminen netin palstoilla on hyvää terapiaa.
Nimettömänä kirjoittaminen säästää läheisten hermoja. Jos juttu ei miellytä, sen voi scrollata ohi.
Uusioliitot eivät yleensä kestä. Inhorealismi on parasta mielenterveydenhoitoa.
"toinen nainen" joka vei mies rassun pois... niin ainakin eräs ex vaimo itselleen on asian selväksi tehnyt. Olen kanssasi samaa mieltä, että ketään ei viedä, jos avioliitossa on kaikki kunnossa. Enkä mielestäni vienyt tätäkään miestä, me vain rakastuimme, järki mukana koko ajan. Ex vaimo tiesi avioliiton ongelmista, mutta ei halunnut puhua niistä, syytti vain toista kaikesta, kun mies oli yrittänyt puhua ja eron jälkeen minua. Sehän ei ollut ilmeisesti ongelma, että hän ei halunnut puhua ongelmista ja joi... ainoa ongelma oli, kun minä (huo**) vein miehen...
No läksyni olen oppinut, suljen korvani ja silmäni, mitä ex vaimoon tulee, kohtelen hänen lastaan kuin omaani ja ennenkaikkea puhun miehelleni ja rakastan häntä...
Kivahan se on aina uuteen vaihtaa kun ei pystytä parisuhdetta hoitamaan ja yhdessä vaikeuksista selvitymään. Samat jutut jatkuu tulevassa ah! nyt niin ihanassa liitossa. Ei se vaihtamalla parane! Liian helposti erotaan. Hetken se huuma kestää ja edessä taas samat ongelmat. Samanlaiset värkit ne on kaikilla, itse jokainen päättää mitä niillä tehdään. Ei kun uutta naista/miestä taas piinaamaan!! Kukaan ei todellakaan ole toisen ns vastakappale!
Tietenkin syy on pettäjässä, mutta kakkoset usein ja varsinkin nykyisin yrittävät tahallaan tulla puolisoiden väliin. Viimeksi eilen uskottomuuspalstalla tälläinen tapaus nähtiin. Tässäkin tapauksessa naikkonen vikitteli ukkomiehiä...
Liitossa ei aina mene huonosti, vaikka toinen vieraisiin menee. Valitettavsti sinulla meni ja olet tämän perusteella "haukkumassa" toisten liittoja ja antamassa näille kakkosille "synninpäästöä".
Muista se, että kaikki liitot ovat erilaisia. Aina ei liitossa ole vikaa siis normaalit asiat sujuvat, seksi sujuu, tunnetasolla sujuu ja siltikin toinen voi mennä ja pettää. Älä luule, että nyt kun kuvittelet olevasi onnellisesti toisen kanssa, ettei sinua petettäisi. Tämä riippuu niin paljon siitä sinun "vastapelurista" - ei sinusta välttämättä.
Nauti sinä nyt tästä hetkestäsi, koska sekään ei välttämättä tule kestämään ja muista, että mikäli joudut karvaasti kokemaan pettymyksen ehkä jopa vuosia tämän jälkeen, niin älä vain narise.
Joo ei todellakaan tulisi mieleenkään valittaa tai syytellä niitä naisia, jotka pyörivät mieheni elämässä jo ennen avioliittoa, pysyivät vielä avioliiton aikanakin kuvioissa, vaikka luulin muuta, ja sen jälkeenkin vielä - jos joku on mennäkseen sehän menee - eikä se johdu mistään viekoittelevasta viehkeästä kolmannesta (neljännestä..viidennestä..)osapuolesta - tosin meidän tapauksessa, ei voine edes puhua valinnoista viettelijättäristä tai kaunottarista rinnallani - heh
- ja onhan niitä tarinoita, joissa se kolmas osapuoli (tai neljäs viides ..)
voi tulla aivan yhtä petetyksi kuin vaimokin.. ei se "Kolmannen naisen/miehen" rooli ole aina sitä mitä väitetään - ja itselläni ainakin kävi sääli, joskus näitä jätettyjä ja suuriin lupauksiin uskoneita kohtaan.. tottakai, olenhan itsekin ollut sellainen - tosin minut vietiin, jostain syystä vihillekin..
Ihmiset hakevat kaltaiseensa seuraan tavalla tai toisella, ja hyvä niin, riitelyt ja vihanpito jäävät paljon vähemmälle kun on yhteiset intressit.
Ja kuinka huojentavaa onkaan, kun tilanteen pakosta tällaisessa tilanteessa sinnittelevä vaimo, saa vihdoin sen oman elämänsä. Joskus asian päättäminen, ikävä kyllä, voi venähtää ihan taloudellisista syistä, asumismuodon etsiskelyssä tms.
Mutta en todellakaan valittaisi siitä, että joku muu tänäpäivänä hoitaa entisen miehen asioita, tuo rahaa kotiin, pitää kodin siistinä, hoitaa tämän lapset jne... (ei minun lapsiani)
Ja osaa vastata niihin haluihin, joihin en itse esim. joskus kyennyt ja omaa samanlaiset arvot..
Eli ei kannata itkeä kaatunutta maitoa, maailma on mahdollisuuksia täynnä ;)
Kiitollisna siitä, että joku vei sen pois ;) ja hyvä kun kelpasi..
Koska ne teistä, jotka niin tekivät, pitävät ainakin jossain määrin kristillisiä arvoja tärkeinä. Ja jos ja kun näin on, olette varmaan joskus kuulleet kymmenestä käskystä.
Kuudes käsky sanoo: Älä tee aviorikosta.
Ja kymmenes käsky sanoo: Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu
En ole uskovainen, en edes kuulu kirkkoon, mutta mielestäni on äärimmäisen tekopyhää tulla tänne selittämään, ettei kolmannessa osapuolessa ole mitään vikaa. Menkääpä ravintolaan katsomaan, kuinka nämä omassa elämässään pettyneet ja petetyt yrittävät kaikin tavoin iskeä juuri varattuja, vain pannakseen vahinkoa kiertämään. Ja arjen harmautta pelkäävät pullamössösukupolven edustajat näihin egoa kohottaviin tarjouksiin sitten tarttuvat.
On niin paljon helpompaa vain vaihtaa puolisoa ja elämää, kuin yrittää zempata arjen huolien kanssa. Ja on myös niin paljon helpompaa pokata varattu, arjen harmauteen kyllästynyt varattu, kuin vapaa sinkku, jolla on varaa valita.
Missä helvetissä on ihmisten moraali ja kyky sitoutua? Lukekaa nyt omia viestejänne! Mikä saa teidät luulemaan, että olisitte yhtään sen paremmin arjen yläpuolella, että saisitte oman puolisonne pidettyä aloillaan, kun seireenien kutsu käy? Kyllä avioliiton kunnioittaminen on kaikkien asia - sekä siinä olevien, että sitä ulkopuolelta seuraavien.
Ja mitä taas tulee avioeron syihin: parisuhdeterapeutteja haastateltaessa on huomattu, että suurin syy avioeroihin ei olekaan huonosti toimiva liitto, vaan juuri kyvyttömyys kestää vastuuta ja arjen harmautta. Eli kyvyttömyys olla aikuinen!
Pääasia että elämä on helppoa ja aina on kivaa! Voi, voi! Säälittäviä toukohousuja kaikki!
Olipas hyvin sanottu!
juuri kirjoittelet asiaa. ero joita maassamme 19000 per vuosi ja rikkinäisten kotien lapsia 16.500 per vuosi näkyy ihmisten pahoinvointina. erossa annamme ongelmanratkaisumallin omille lapsillemme aina 2 ja 3:een polveen eli älä ihmettele jos he myös eroavat. katso silloin peiliin kuinka opetin ja annoin esimerkkiä.nyky ihmisen tilaa seuratessa ei hyvinvointi ainakaan ole lisääntynyt tunteiden perässä menemisten myötä. arkea ei pyöritetä voimakkailla tunneelämyksillä vaan arjen pyöritys on enimmäkseen järkiperäistä hommaa!!!
Aivan totta. Ei ketään voi väkisin viedä perheensä luota. Jos kotona ja avioliitossa on kaikki kunnossa, niin miksi kukaan haluaisi muuttaa pois? Tuollainen selittely ja syyttely on tietysti aika luonnollinen osa surutyötä, mutta siltikin avioliitto on kahden kauppa. Jos se on kunnossa, niin kolmansille osapuolille ei ole sijaa.
Erään ystäväni mies muutti hänen ja heidän kolmen lapsensa luota toisen naisen luokse. Vaikka asia oli järkyttävä, ystäväni myönsi, että asia ei tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ongelmia oli ollut erityisesti kommunikoinnin suhteen. Lisäksi ystäväni sanoi, että olisi pitänyt muistaa aikanaan huolehtia itsestään (kilot, vaatteet jne.) ja huomioida myös miestä. Hän eli vain lasten ehdoilla ja uppoutui äidin rooliin avioliiton kustannuksella: mies tunsi olevansa ylimääräinen pyörä.