Erosimme sunnuntaina, koska mies äkkipikaisuudessaan näin halusi riidan jälkeen. Olen ihan lamaantunut, surullinen, kaipaan häntä mielettömästi, koska rakastan häntä, sen tajuan. Ei ole kenellekään kenelle voisi puhua, yritän jaksaa elämäni rankimman työviikon (ilman tätä suruakin siis) vetää läpi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itken yksin ollessani, töissä yhtäkkiä kyyleneet vain tulevat ja täytyy häipyä jonnekin yksin itkemään. Kaikki paikat muistuttavat hänestä, en voi kuunnella mitään musiikkia tai tehdä yhtään mitään. Tiedän, tämä on suruaikaa, johon vain aika auttaa. Riidan aikana sanottujen asioiden takia, ettei paluuta enää ole, hän teki sen niin selväksi. Ahdistaa kun tiedän, etten häntä enää koskaan tapaa. Tunnen itseni maailman onnettomimmaksi ihmiseksi, mielessä vain kaikuu ne kamalat syytökset mitä sain kuulla, minkälainen olen hänen mielestään.
Sattuu...
Onneton
41407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
taivu! Sitä saa mitä tilaa! Nössö ritari "urokset" on erikseen, niitä voi kiusata, ne sietää mitä vaan, jos ne "saa" kerran kuussa, ja maassa kerran vuodessa "säälipiirakkaa", ne puolustaa teittiä ja neitiä. Miehiä ei saa kiusata.
Olet ilmeisesti melko nuori ihminen kun suhde päättyy riitelyyn ilman keskustelumahdollisuutta. Olethan kuitenkin yrittänyt "savun hälvettyä" ottaa yhteyttä miesystävääsi, toivon. Ehkäpä ajan kuluessa asioista voi keskustella rauhallisesti vaikka se ei yhteen palaamiseen johtaisikaan. Jäisi varmaan kummallekin parempi maku suhteesta suuhun.
hei, mulla on ihansamanlainen tunnelma, meillä on ollu hyvä suhde puoli vuotta kunnes sit mulle sanottiin että rakastan sua mutta me muka riidellään... mun mielestä ei edes riidellä vaan mies ottaa tappeluna ihan kaikki mikä on jotenkin kielteiseen sävyyn sanottu. kuten esimerkiksi jos oon huolissaan kun kaveria ei kuulu yöllä kotiin vaan viina maistuu koko yön. Mä tarvisin edes jonkun paremman syyn. Tää tunne on ihan tappava koska rakastan tota miestä yli kaikwen, mut näköjään se ei auta. Pitäs vaan jotenkin jaksaa mut kun ei pysty edes nukkumaan..
Itsekin erosin juuri eilen miesystävästäni. Pidin hänestä todella ja olimme ehtineet olla yhdessä VAIN kaksi viikkoa. Hän laittoi suhteemme poikki niinkin ärsyttävällä ja lapsellisella tavalla kuin, ei suostunut enään puhumaan minulle. Löi luurin korvaan, ei vastannut viesteihin tai puheluihin. Pahalta se tuntuu, ja kaikki jonkun pienen kinastelun takia, kun hänellä näytti olevan huono päivä. Tosin, olinhan minä suhteessa koko ajan kakkossijalla... Kaverit ja alkoholi joka kerta ennen minua. Taisi olla muutenkin jonkun verran alkoholi ja lääkeriippuvuutta. Noista huolimatta pidin hänestä todella paljon ja näin erottuna olo on kauhea. Ensimmäistä kertaa minunkin oloni on eron jälkeen kauhea... Yleensä olen löytänyt jonkun sellaisen kenen kanssa minulla tulee ahdistava olo, enkäpysty jatkamaan suhdetta... Nyt näin ei käynyt, mutta ikävä on kova.