Erosta jo yli 4kk, ikävä on exää. Käytännön asiat pitkälle järjestetty eli lapsentapaamiset, omaisuudenjaot jne...hyväksyn jo asian. Nyt on iskenyt ihan kamala "miehenkaipuu", siis ei pelkästään seksin vaan ihan vaan kaipaa miehen syliä. Tuntuu että on ihan pakko hankkia joku "laastari", ihan hirveää huomata että on näin heikko. Arviointikyky on ihan pielessä ja jos nyt jotain suhdetta alkaisin, olisin ihan läheisriippuvainen...onko muilla samoja fiiliksiä? Mitä helkkaria pitäs tehdä, kun yhdenyön hoidot ei kiinnosta eikä mitään anna, enkä haluaisi ketään satuttaa tai itse heti pettyä. Normaalia varmaan, mutta oikeasti häiritsee jo jokapäivästä elämää...
Läheisyydenkaipuu
mani
41259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
joo mä tiedän kokemuksesta että halimisen silittelyn hellimisen kaipuu voi olla hirvittävän kova jostain on saatava joku jota pidellä ja jos ei uskalla ehdotella kenellekkään kurja juttu no suurimpaan halipulaan voi vaikka vähä halia äitiä jos on tiedän tarkalleen miltä susta tuntuu
Joku kaipuu sulla tuntuu olevan. Vähän aikaa sitten eronnut varmaan ihan hyvästä syystä ja nyt exää ikävä, ja vaan sen sylin takia. Hanki koira. Sä tuskin olet vielä valmis seurustelemaan.
..en ole valmis seurustelemaan, enkä sitä haekaan. Eläimiä on talo täynnä ja ystäviäkin muutama hyvä. Purin nyt tuntojani tännekin, samoja fiiliksiä kun varmaan on täällä muillakin. Ihminen on laumaeläin, ja ainakin minä olen huomannut itsessäni nyt että olen tosi riippuvainen siitä läheisyydestä. Se on vain niin ärsyttävää, kun kaikki on "hyvin"..siis perusasiat. Nuorempana sitä viiletti menemään eikä niin miettinyt olojaan. Nyt kun on jo lapsi ja yli kolmenkympin, tuntuu hurjalta että on niin epävarma ja yksinäinen.
Olemme vaimon kanssa jätäneet viikko sitten avioeron harkinta-aika hakemuksen ja nyt jo tuntuu kaipuu.Olen aina halunnut helliä häntä mutta en ole sitä osannut tehdä ja nyt vaimo on kyllästynyt ja pettynyt yli 22 vuoden yhdessäolon jälkeen. Olen tuskissani koska tiedännyt että hän haluaa nimenomaan hellyyttä ja läheisyyttä mutta ei enää minulta. Raskainta on se että olen koko ajan odotuttanut itsestäni että pääsen irti panssaristani ja uskallan osoitaa että välitän. Ja nyt vasta olen sen ymmärtänyt kuinka paljon läheisyyttä hän olisi halunnut ja kuinka paljon olisin sitä hänelle pystynyt tarjoamaan.
Kun nään hänet tunnen pakahtuvani tunteeseen koska nyt ei asiasta voi puhua, tilanne on niin herkkä. Hän muuttaa pois yhteisestä kodistamme ja ehkä sitten helpottaa, molempia.
Mutta se on tosiasia että kaipaan häntä vielä pitkää ja tämä "naisen kaipuu" on nyt suurempi kuin koskaan. Haluaisin pitää häntä sylissäni mutta enää siihen ei ole mahdollisuutta tai se on hyvin epätodennäköistä. Kaipaan naista rinnalleni enkä ainoastaan seksiä vaan ihan oikeata läheisyyttä ja tunnetta että on lähellä ja on hyvä olla.En halua yhdenyön hoitoja enkä hoidettavaksi enkä siihen nyt pystykkään.
Enkä minäkään halua satuttaa nytkään ketään mutta en myös itsekään tulla satutetuksi.
Haluaisin nyt vai halata jotakuta ja purkaa tunteitani ja jakaa kokemuksia, avoimesti, kuunella ja tulla kuunnelluksi.Tämä tuska on karmaiseva ja en tiedä kuinka tästä selviää, ehkä ajan kanssa ja jonku tuella, aika näytää.