Sydämessäni on puukko, kukaan ei sitä huomaa, sieluni on tulessa, kukaan ei sammuta sitä, silmistäni valuu kyyneleitä, luulevat sen olevan allergiaa, mieleni on maassa, kukaan ei huomaa sitä, luulevat sen johtuvan tulevasta syksystä. Olen hiljainen, luulevat ettei ole sanottavaa. Elämässä on ihania asioita, miksi en niitä huomaa. Onneksi on ystäviä jotka huomaavat kaiken ennen minua!! Kiitos että jaksatte olla minun suruisen ystävä!!!!
Kun kukaan ei huomaa....
äiti ja avovaimo82
4563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ystävän tuki on aina tärkeää
se auttaa jaksamaan..ihana kun on sellaisia ystäviä
No mikäs sua sitten noin kovasti surettaa, vai muutenko vaan "runoilet"?
Surettaa se kun tuntee että yks kaks yllättäen kaikki hyvä, se ihana elämä onkin hävinnyt. Mies ei ole enää se johon rakastuin ja jota rakastan edelleen. Suhteemme on aina ollut ainutlaatuinen ja hän on aina ottanut minut ja lapseni huomioon ja huolehtinut/välittänyt...mutta nyt vaan kaikki on erilaista...liian erilaista. Olen varmasti muuttunut minäkin, kylmemmäksi kun useamman viikon olen yrittänyt saada selvyyttä elämäämme.
Ja en minä runoillut, se vaan tuli tekstiviestiin kun kirjoitin ystävälleni, ilman suunnittelua. Ne on mun tunteet!!
Ota asia esille. Keskustele miehesi kanssa. Kysy mikä hätänä ja miksi hän käyttäytyy nykyään niin erilaisesti. Toivottavasti pääsette jonkinlaiseen selvyyteen asioissa.