Löytysköhän täältä mun lisäksi muitakin jotka kärsii ahmimisesta? Mä oon addikotoitunut syömiseen ja koko ajan tekee mieli jotain hyvää syötävää. Ruokaa ja ennen kaikkea karkkia, sipsiä ja limua kuluu ihan sairaat määrät. Haluan tästä ahmimisesta eroon, mutta en kykene, koska riippuvuus ruokaan on niin voimakas ja se valtaa mut kokonaan. Tää on ihan kauheeta!!! Jos täällä on muitakin kaltaisijani niin eiköhän perusteta tukiryhmä ja pyritä pääsemään yhdessä eroon tästä inhotavasta ja kauheesta addiktiosta? Uskon, että vertaistuki vois auttaa. Ryhmän nimi vois olla vaikka Ahmatit. No niin, nyt siis ryhmä ois valmis mut jäsenet puuttuu. Löytyyköhän täältä ketään halukkaita tähän ryhmään mukaan?
Uusi ryhmä ahmijoille
ongelmasyöjä
191319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
sama tarina täälläkin:( elämä menny ihan perseelleen tämän takia. eli, mukana oon:)
Joo elikkäs oon alkuperäinen kirjoittaja, mut oon nyt sit tällä nikillä mukana. Kiva että löyty ees yks kohtalotoveri :) mitkä sun mitat on? Mikä sun tavoitepaino on, vai onko tavoite vaan saada ahmiminen loppumaan? Millasia määriä ahmit, sillon kuin ahmit? Mä oon 170/67 ja tavoite ois painaa 57- 60kg, mut tällä menolla toi tavoitepaino ei ikinä tuu toteutuun. Eli nyt pitää tosiaan saada tää ahmiminen loppumaan ja saada terveet elämäntavat kunniaan.
Kun menet kauppaan, älä osta sipsiä tms. rasvasta. Aloita ahmimaan hedelmiä ja juomaan light limuja, sillä olen huomannut että kyse ei ole siitä mitä syö, kunhan jotain syö. Kun tekee mieli sipsiä, osta vihanneksia ja dippaa niitä. Eli siis ei heti tarvitse lopettaa ahmimista, vaihtaa ne vaan toisenlaiseen. Itse kärsin samasta ja pikkuhiljaa päässyt eroon tuosta, nykyisin en enää ahmi. Miltä kuulostaa?
Itse olen myös (ollut?) sellainen ihminen, että ruoka pyörii mielessä koko ajan. Olen nyt viikon ajan syönyt normaalia vähemmän hiilareita ja se on oikeasti vähentänyt tätä ruokakeskeisyyttä. Myöskään herkkuja ei tee samalla tavalla mieli kuin ennen. Muistakaa tämäkin vaihtoehto (en siis tarkoita välttämättä mitään karppaamista), kun mietitte hyviä keinoja.
Mä ahmin ennen surutta, mutta nyt oon saanut itteni hillittyä. Toisaalta pelkään jatkuvasti repsahtamista. Ahmimiseen mut ajoi stressi, masennus ja yleinen ahdistuneisuus. Söin mitä vaan pahaan oloon asti ja pakenin ruoan avulla todellisuutta. Se oli ihanaa hetken, mutta sen jälkeen morkkis oli kamala.
Eli ahmiminen ei ole itse ongelma, se on nimenomaan oire. Nyt olen vähän hukassa itseni kanssa, olen harkinnut terapiaa.
ahmija. Toukokuussa päätin päästä 10 liika kilosta ja tein ruokaremppaa. Poistin paljon hiilareita. En käyttänyt mitään karppaajien ohjeita enkä edes ajatellut sellaista. ruisleipää ja puuroa en jättänyt pois,kasviksia paljon ja kanaa, perunaa, pastaa ja riisiä kohtuudella, ei edes joka päivä, lautasmallit käyttöön, välipalat jne. Herkkupäivän pidin kerran viikossa, hyvin meni 3kk,mutta nyt on helv.... irti. ajattelen koko ajan ruokaa ja sitä kiellettyä vielä, karkkia, pullaa, huomaan että kroppani vaatii sitä hiilaria enempi. olen nyt kaksi viikkoa taistellut enkä tiedä miten pääsen tästä irti, siihen normaaliin hyvään oloon. Mun ei edes tehnyt mieli sen ekan kolmen kuukauden aikana mitään herkkuja. Onko tämä jokin välivaihe vain, vai eikö mun pää vaan kestä.
mullakin meni kevät tosi hyvin...laihduin tammikuusta kesäkuun alkuun 12kg, mutta kesä ja tää alkusyksy on menny taas ihan pieleen. Oon lihonnu 65 kilosta 68 kiloskes. Mä vaan ahmin ja ahmin ja ahmin ja kohta oon takas siinä painossa mitä olin tammikuussa ennen laiharia, elikkäs 77kg. Mä en tiiä mistä tää hiton ahmiminen johtuu, mutta kun koko ajan vaan aattelen ruokaa ja karkkii ja kaikkee muuta hyvää. Tää on niin rankkaa enkä tiiä mitä pitäs tehä!?!? Ja jos ja kun mun tekee mieli karkkii ja sipsii yms. niin ei siihen himoon todellakaan silloin mitkään omenat summuut hedelmät auta!!! Sitä karkkii ja muuta epäterveellistä on vaan saatava hinnalla millä hyvänsä. Onks jollain ideoita miten tästä ahmimisen kierteestä pääsee eroon?
tiedän tunten paremmin ku hyvin
oonko mä tosiaan ainoa ahmija ja ongelmasyöjä, vai miäs juttu tää nyt on ettei kukaan haluu tähän ryhmään mukaan??
Mulla on ollut koko viikonlopun elämä pelkkää ahmimista... Nyt olen lähdössä lenkille "kuluttamaan" noita kaloreita mitä on tullut ahmittua. Eipä niitä kyllä ihan parilla lenkillä kulutetakkaan! Tullut taas syötyä herkkuja niin paljon, että oikein ahdistaa... Siihen himoon ei todellakaan mitkään omenat ja muut hedelmät auta, se on pakko olla vähintään pussi karkkia tai levy maitosuklaata. Mikä tässä oikein on vikana!?! Olen yrittänyt pitää herkkupäivän kerran viikossa, mutta eihän se siihen ole jäänyt... ne herkut vaan on niiiiiin hyviä! Mikäs neuvoksi? Viikolla syön kyllä terveellisesti, onnistun jopa pitämään mielitekoni kurissa, sitten kun viikonloppuna kaapista löytyykin keksipaketti tai muuta hyvää niin se on menoa sitten. Auttakaa!! Mitä tässä voi tehdä!? Kaikenlaiset (asialliset) neuvot ovat enemmän kuin tervetulleita! Nyt on pakko päästä pois tästä oravanpyörästä.
Tänään on normaalin ruuan lisäks kulunut puolitoista (1 1/2) litraa suklaakermajäätelöä!!!!! ja 300g. pop cornii ja 1 1/2 litraa kokista!!!! Siis miettikää miten sairasta!!! Tän on loputtava ku tietäs vaan että miten. Mä oon niin pettynyt itteeni, kun aina retkahdan!!!!
Ahmiminen on niin pitkään kun voin muistaa ollut minulle suuri ongelma. Normaali ruokani on terveellistä, mutta eihän se syöminen siihen jää. Lisäksi ahmin kaiken näköisiä herkkuja. Ihan mitä vain mitä kaapeista löytyy. Minulla ei koskaan ole edes nälkä herkutellessani. Minä vain syön ja syön ja lopetan vasta kun on huono olo. Aikaisemmin sain pidettyä painoni kurissa, sillä harrastin voimistelua ja minulla oli harjoituksia noin 9 kertaa viikossa. Ahmimisen jälkiä ei huomannut, kun kulutin niin paljon harkatessani. Nyt olen kuitenkin lopettanut voimistelun vuosi sitten ja kiloja on tullut enemmän kuin tarpeeksi. Minulla ei koskaan ole ollut puntaria kotonani. Sitä pidettiin vaarallisena, sillä voimistelijat alkavat usein palvoa/vihata sitä ja elävät vain mitatakseen painonsa. Nyt minä kuitenkin luulen tarvitsevani itselleni puntarin. Pelotta ajatellakkin mitä se tulee näyttämään. Olen 159cm pitkä ja aikaisemmin painoni oli 45kg. Nyt epäilen painoni nousseen noin 53kg. Se on viimeisin punnitus tulokseni. Tahtoisin palata vanhoihin mittoihini. Luulen sen onnistuvan jos alan taas liikkua, lopetan ahmimisen ja remppaan muutenkin ruokavalioni. Vaikea osuus onkin että miten tuo kaikki muutetaan. AUTTAKAA!!!
sillä on olen tosiaan ahmija ja haluan päästä siitä eroon!
Olen nyt vuodessa lihonut 10- 12 kiloa ahmimalla suklaata, hampurilaisaterioita, leipää, pizzaa, patonkii eli kaikkee hiilihydraattia. Välillä oksennutan itseäni, välillä en. Useammin en, ja painokin nousee, nousee vaan, tasaiseen tahtiin.
Liikkua en jaksa ollenkaan.
Olen liki 30 vee nainen. Pituus 165 cm ja painoa 87 kiloa.
Yritetään auttaa toisiamme?!?
Eiks joo???
Ihanaa että löytyi muitakin halukkaita mukaan :) kuules voimistelija, voisit etsiä itsellesi jonkin muun harrastuksen voimistelun tilalle. Oisko esim. aerobic tai sen tyyliset lajit susta mielekkäitä? Aerobicissä kaloreita palaa kivasti. Ja mitäs sulle, joka et tykkää liikkua... oisko sulla ketään kavereita joiden kanssa voisit mennä vaikka käveleen? Kävely on tosi mukavaa kun on juttuseuraa. Silloin ei ees huomaa harrastavansa liikuntaa, koska se kävely vaan menee omalla painollaan kun rupattelee siinä samalla jonkun kanssa. Missä päin suomea asut? Jos asut Helsingissä voitas vaikka mennä yhdessä käveleen?
En muista kerroinko jo mittani mutta oon siis 170/70 ihannepaino ois tossa 57kg. Ikää mulla on pian 24v. Tänään en ole ahminut, sen sijaan kävin aerobicissa. Ihana tunne kun oon nyt kolmen viikon ajan ahminu ihan päivittäin kaikkee ja kun nyt oon ollu yhden päivän ahmimatta, niin tuntuu niin uskomattoman hienolta. Toki oon ajatellut ruokaa ja herkkuja, mutta olen onnistunut olemaan ahmimatta tänään. Huomisesta en tiiä, mutta päivä kerrallaan. Kyllä me yhdessä pärjätään ja saadaan ahmimisen himot hallittua :) kyllä me onnistutaan, mutta helppoa se ei tule olemaan.
Ilmottauduin jo tossa aikaisemmin tähän ketjuun, mutta unohdin laittaa nimimerkkini.
Niin, että onkos tullu ahmittua?
Mulla on kyllä...ei tänään mutta tällä viikolla. Se on semmosta suruun syömistä, huomaan ihan selvästi koska olen masentunut.
Mutta tänään söin....
aamupalaksi teetä
Lounaaksi 100g maksalaatikkoa ja perussalaatin
päivälliseksi yhen siivun tummaa leipää voimariini aamupalajuusto, lasi rasvatonta maitoa sekä 100 g porkkanalaatikkoa, perussalaattia ja kaksi pientä jauhelihapihviä.
VÄlipalaksi yksi peruna ja 3 broileripyörykkää
Iltapalaksi yks tavallinen kalinka jugurtti ja kaksi moniviljaleipää voimariinilla ja siivulla aamupalajuustoa. JA heti tuon iltapalan jälkeen tuli tosi huono olo, siis henkinen, nyt oon syönyt liikaa jne. vaikka tää ei mulle ahmimista ole, mutta tiedän että pitäis syödä vähemmän jotta paino putois
Illat on vaikeimpia ja se hetki kun tulen töistä kotiin. Sillon olis niinku pakko syödä jotain ja jos nälkä on hervoton niin sitten kyllä syön kaapit tyhjäks.
Kerron vielä yhestä ahmimis- illastani.
Iltapäivällä ajoin herkkuja varten kauppaan ja söin heti parkkipaikalla yhen pasteijan ja piispanmunkin sekä suklaapatukan. Sitten kylässä kolme kourallista sipsejä.
Illalla yksin kotona Join 1,5 litraa kevytsiideriä ja lonkeroa (3 pulloa siis) Sitten söin kaksi saarioisten lättänää pikkupizzaa ja yhden kebab- hampurilaisen.Ja voi vittu että oli ähky olo!!!
Mitä mieltä te ootte noista ruokamääristä?!? Kuulostaako tutulta?
En oksentanut.
Mulla alkaa se jo usein niin, että se ahmiminen alkaa alkuillasta, jopa jo klo 15 jälkeen ja siitä on helppo jatkaa pitkin iltaa kunnes ennen nukkumaan menoa inhoan itseäni ja läskejäni ja päätän että HUOMENNA aloitan...Tuttua?
No, nyt pinnistelen, etten enää tänään söis vaikka sitä maksalaatikkoa tekis mieli...
Huomenna on päivä uus; jospa sillon onnistuis taas olee vähemmällä.
Onpa hiljaista.....
Aloitetaan ensi maanantaina uusi ketju, nimellä AHMATIT, mikäli meitä vielä ensi viikolla riittää...
Mukavaa viikonloppua kaikille ja yritetään syödä kohtuudella! :-/
Toi uuden ketjun aloittaminen on aika hyvä idea, sillä nyt jo tuntuu et tää meijän ryhmä hukkuu tonne muitten sekaan.
Tää viikko ois siis voinu mennä paljon huonomminkin ahmimisen kannalta, mutta kyllä mulle repsahduksiakin sattu. Oon nyt tän viikon yrittäny, et söisin muuten ihan normaalisti, mutta jättäisin herkkuja pois. Eihän se tietenkään niin helposti toiminut. Loppuen lopuksi päätin, että syön pullia ja karkkeja ynm. vain kun olen jonkun seurassa ja muutkin syövät. Se toimii aika hyvin, sillä seurassa ei kehtaa hotkia tai ahnehtia samalla tavalla. Pari ahmimiskohtausta tosin tuli, kun olin yksin kotona. Jotenkin sitä vain väsyneenä tekee mieli hyvää eikä pysty lopettamaan syömistä. Varsinkin jännitys tai epävarmat ja epämielyttävät tapahtumat aivan lietsovat ahmimaan.
No mä oon ylpeä, että vaikka ahmin sain pidettyä sen verran itsekuria, että lopetin ennen kuin maha oli aivan täysi tai olo oksettava. Ahmiminen ja herkuttelu ei siis ole vielä kurissa ja lopetettu, mutta parempaa päin mennään. Ensi viikolla täytyy yrittää enemmän.
Viikonlopun jatkoja!!!
P.S. Ilmoittauduin kaverini kanssa aerobikkiin. Se tulee olemaan kahdesti viikossa. Saa nähdä onko kunto jo ihan rapa, kun ei oo vuoteen mitään tehny.
tuntenut itseäni näin yksinäiseksi kuin nyt.
Töistä tullessani söin 200g maksalaatikkoa, 4 nakkia ja 8 pinaattilettua. Nukuin tunnin. Heräsin ja hain kioskilta kaksi suklaapatukkaa. Myöhemmin teki mieli suolaista ja hain vielä toiselta kiskalta kebabin. Nyt on turvonnut ja ähky olo ja ajattelen että huomenna en syö mitään!!!
Tämä on nyt taas toistuvaa ja minusta tuntuu että ahmimiseni sen kuin lisääntyy...Mitä kikkoja tai neuvoja teillä olisi että täyttäisin tämän surullisuuden ja yksinäisyyden tunteen jollakin muulla kuin ruoalla?!?
20 kiloa pitäisi laihtua. Kuukauden päästä on tärkeä päivä ja toivon että saisin siihen mennessä edes 5 kiloa pois. Sekin tekisi jo paljon. Vaan kun en hallitse syömistäni ollenkaan. Kromia olen nyt syönyt, joten MAKEAN himoa ei ole, mutta nuo makeat olen syönyt vain tavasta tai tottumuksesta. Hiilareita sitten tekeekin mieli senkin edestä!
Auttakaa! Olen kohta oikea läskipossu ja nytkin jo oikea sotanorsu. Isona ei oo kivaa.
Ite oon joskus seurannu, että kun olen surullinen tai yksinäinen ahmin suunnattomia määriä ruokaa. Toki kivassa seurassakin tulee herkuteltua, mutta ei ahmittua ja korvattua hyvänolon tunnetta ruualla. Ite olen välttänyt sekä pahaa oloa että ahmimista tapaamalla kavereitani ja tuttuja niin usein kuin mahdollista. Olen myös tehnyt itselleni melko täyden lukkarin, jotta minulla ei ole aikaa päivisin mennä ylimääräisille kiska tai kauppareissuille. Kannattaa myös liittyä johonkin urheiluun. Mieluiten jonkun kaverin tai tutun kanssa, niin ei tule kiusausta lintsata. Ja onhan se kivaa ajankulua käydä harkoissa kavereiden kanssa.