Oon vahva ja itsenäinen. En tarvitse miestä tunteakseni itseni kokonaiseksi ja bla bla blaa. Jos itselleen valehtelusta saisi palkintoja, olisin varmaan voittanut ne kaikki. Olen toivottomasti sekoittanut tunteet ja seksin. Olen niin hellyydenkipeä, että yritän kompensoida tätä tarvettani seksisuhteella. Tietenkin menin vielä ihastumaan tähän mieheen. Tosin epäilen, etteivät tunteeni ole aitoja, vaan valehtelen niistäkin itselleni. En pysty/halua lopettaa suhdetta. Miten saisin itseni taas kerättyä kasaan? Miten ymmärrän, että mies ei halua minusta muuta kuin seksiä? Miten unohdan hänet? Ja ennen kaikkea: miten opin ymmärtämään, että en saa miestä rakastumaan itseeni harrastamalla seksiä hänen kanssaan. Miten ymmärrän, että seksi ja rakkaus ovat eri asioita?
Mixed Up
Toivoton Tapaus(N)
5752
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Miten saisin itseni taas kerättyä kasaan?"
Pieraise vaikka.
Haluun vaan sanoo, että mulla on täsmälleen sama ongelma... et siis ole todellakaan ainut! Se on oikeesti ärsyttävää... haluaisin itsekin neuvoja tähän..? =(
kerätä itseni kasaan tässä pari kuukautta sitten. Kyseessä ei tosin ollut niinkään seksisuhde, pikemminkin saavuttamaton unelma. Ts. toista vuotta tapailin tätä miestä, oli mahtava tapaus, meillä oli hauskaa. Huono puoli oli se, että kaveri oli varattu. Tuttu tarina...
Ajattelinkin, että noo..mä on niin vahva, että pystyn irtoomaan tästä koska vaan, ja ollaan nyt, kun kerrankin viihtyy. Enkä ikinä olis mustasukkanen, enikinäenikinäenikinä! Niin vaan tuli se päivä, kun tajusin, että jumissa oon ja pysyn. Monta kertaa yritin lopettaa, mies ei antanut, 'älä vielä luovutu', 'katotaan päivä kerrallaan mihin elämä meitä vie' jne jne. Samat luritukset varmaan tuttuja monille. Pari kuukautta sitten päätin, että tän on loputtava. Kiva oli muuttunut kärsimykseksi ja jatkuvaksi ikäväksi. Laitoin tylysti meilin, sanoin että älä vastaa. Ja yhtä jumissa olen edelleen, en osaa olla vastaamatta miehen viesteihin, enkä soittamatta takaisin. PRKL!!! Tahtoo pois tästä inhottavasta tunteesta. Joku sanoi, että ensin on tultava joku toinen väliin, ennen kuin tunteet loppuu. Mutta miten se toinen pääsee välliin, jos itse ei anna/pysty päästämään.
Help!
"En tarvitse miestä tunteakseni itseni kokonaiseksi"
Sanoit noin! Nyt sinun pitää osoittaa itsellesi, että asia on niin kuin sanoit. Sinun ei tarvi näyttää ympäristölle mitään, vaan ainoastaan itsellesi, sillä tekstistäsi käy ilmi, että et todellakaan taida selvitä ilman miestä saadakseen kokonaisuuden/hyväksymisen tunnetta.
Hellyydenkipeys, seksi ja tunteiden sekavuus kielii juuri siitä, että hyväksyäksesi itsesi tarvitset nimen omaan sen ulkopuolisen tuomaan sen, joka itsestäsi puuttuu tällä hetkellä, eli miehen.
Et välttämättä ymmärrä juuri tällä hetkellä, mitä sanoillani tarkoitan, mutta jossakin vaiheessa ehkä tämä asia avautuu sinulle.
Osoita siis itsellesi, että et tarvitse miestä tunteaksesi itseäsi "koknaiseksi". Koita olla nyt alkuun 3kk ilman miestä "siinä" mielessä ja tapaile miehiä ihan muussa tarkoituksessa. Selitä tämä itselle, että miksi teet näin, äläkä käännä asiaa rankaisuksi itseäsi kohtaan.
meidän kaikkien sisällä ovat kaikki ne voimavarat, joita tarvitsemme. Ne pitää vain löytää. Itse löydätte kaikista parhaiten vastaukset. Ahkeraa mietiskelyä, itsekuria ja motivaatiota näin aluksi niin kyllä se siitä.