Muutama kysymys perheväkivallasta sekä uhrille että tekijälle:
Milloin väkivaltaa tapahtuu, siis mikä sen laukaisee?
Miksi uhri jää suhteeseen ja antaa hakata itseään lisää?
Kysyn tätä siksi, että mun mielestä moni nainen provosoi itse väkivaltatilanteita: nalkutetaan ja räkytetään niin kauan, että mies hermostuu, varsinkin silloin kun mies on umpikännissä, vaikka humalaisen kans on turha keskustella. Tai vielä pahempaa, lyödään itse.
Toiseksi, miksi nainen ei hae apua ja lähde väkivaltaisesta suhteesta? Vaikka olisi kuin tossun alla ja kontrolloitu, kyllähän se mies joskus nukkuu, voi alkaa huutaa apua vaikka marketin lihatiskillä, jos kotona on lukkojen takana. Kerran kun ottaa turpaan, ni sehän on vain ajan kysymys, milloin se tapahtuu uudelleen.
Milloin väkivaltaa tapahtuu, siis mikä sen laukaisee?
Miksi uhri jää suhteeseen ja antaa hakata itseään lisää?
Kysyn tätä siksi, että mun mielestä moni nainen provosoi itse väkivaltatilanteita: nalkutetaan ja räkytetään niin kauan, että mies hermostuu, varsinkin silloin kun mies on umpikännissä, vaikka humalaisen kans on turha keskustella. Tai vielä pahempaa, lyödään itse.
Toiseksi, miksi nainen ei hae apua ja lähde väkivaltaisesta suhteesta? Vaikka olisi kuin tossun alla ja kontrolloitu, kyllähän se mies joskus nukkuu, voi alkaa huutaa apua vaikka marketin lihatiskillä, jos kotona on lukkojen takana. Kerran kun ottaa turpaan, ni sehän on vain ajan kysymys, milloin se tapahtuu uudelleen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
vai oletko sitä mieltä että kun joku tuolla kadulla ärsyttää sinua riittävästi voi käydä vetämässä turpii ja se selitys menee oikeudessakin.
Vuorovaikutussuhteet ovat välillä tosi rasittavia, MUTTA aikuisella on muita keinoja kun LYÖDÄ.
Jos ei muuta niin painuu ulos. Jos suhde käy riittävän tukalaksi niin sitten ero tai terapiaan.
Uhri jää siksi, kun on niin riippuvainen ja alistettu ettei usko enää pärjäävänsä muualla.
Väkivalta vie itseluottamuksen ja maailma muuttuu kummalliseksi.
On tilanteita jossa on "pakko" lyödä , öli sitten mies taikka nainen. "ämmämäinen" keino sanoa ettei koskaan saa lyödä. Sama kun sanoisi että koskaan ei saa "ärsyttää" henkisesti,vähätellä,pilkata,ivata...jne Monesti riidat loppuu kun kerran KUNNOLLA tinttaa.....
Että SAA ärsyttää henkisesti, vähätellä, pilkata, ivata jne.? EI KUKAAN!
Ihmeen paljon on väkivallan kannattajia liikkeellä.
Lyöttekö lapsiannekin?
selvä peli? kuka valittaa????
Tämähän on suunnattu juuri sinulle, lukaisepa läpi, joskos vähän noi jyrkät mielipiteet hellittäis..
http://www.naistenlinja.com/paanavausSUOMI.pdf
Mikään ei ole pahoinpidellylle niin paha loukkaus kun se että provosoi ja siten on syyllinen väkivaltaan.. yök.
Herää kysymys mikä on provosointia: Katse, Katsomattomuus, hiljaa olo, puhuminen, nukkumaanmeno. Se että tekeytyy mahd. pieneksi ettei toinen raaskisi tehdä mitään.
Eli silloin EI provosoi kun tekee kaiken juuri niin kun toinen haluaa.. Yök taas.
Luepa tuo nettikirja ja kirjoita sitten ajatuksia. Onneksi omakohtaisia kokemuksia sulla ei olekaan.
käytös ei näköjään ole listalla. Silloin saa täräyttää kunnolla!
tosi paljon!!! Olen suhteessa jossa esiintyy sekä henkistä- että fyysistä väkivaltaa. En voi lähteä tietyistä erittäin suurista syistä, joita en tässä voi kertoa.
Mutta tuon jutun lukeminen antoi taas voimaa, sillä se päivä tulee, jolloin voin taas hengittää vapaasti.
Nämä on niitä kysymyksiä mitkä kertoo ettei kirjoittaja tiedä aiheesta mitään.
Peruskäsitys naisensa hakkaajasta on likainen ja haiseva kriminaalijuntti, joka pieksee naisensa kuin snägärijonossa etuilijan. Olisihan se helppoa jos se noin yksinkertaista olisi todellisuudessakin.
Todellisuudessa puolison pahoinpitely ja väkivalta on monimutkainen prosessi. Yleensä noissa suhteissa pikemminkin tilanne vain kehittyy ja eskaloituu ajan myötä. Jos se unelmien prinssi kerrasta muuttuisi Mike Tysoniksi, olisi jättäminen helppoa. Sen sijaan hyvin usein mies alistaa naista hiljalleen, jolloin tämä alkaa alistua kohtaloonsa, hyväksyä sen ja pitää sitä ansaittuna. Kun väkivalta ja alistaminen lisääntyy asteittain, on naisen vaikea kokea sitä kynnystä että "nyt riitti". Etenkin kun väkivaltainen mies hallitsee usein suostuttelun taidon ja osaa vakuutella että ei enää koskaan. Kun alistaminen tapahtuu vähän kerrallaan, nainen jää tehokkaasti koukkuun eikä pääse irti vaikka haluaisikin. Kun alistamisprosessi on tarpeeksi pitkä, nainen todellakin alistuu ja hyväksyy suhteen väkivaltaisuuden. Alkaa pitää sitä normaalina, asiaan kuuluvana. Tämä olisi syytä pitää mielessä kun esittää noita mustavalkoisia mielipiteitään. Ne mustavalkoiset mielipiteet olisivat ok jos mies muuttuisi kerrasta hakkaajaksi ja muuten täydeksi siaksi, mutta niin se harvoin menee. Sen sijaan miehen väkivalta kehittyy vähitellen, ja samaan aikaan ns. hyvien hetkien aikana sitten naista lepytellään oikein todellisen megahurmurin ottein.
suhteen lopettamiselle, pikkuhiljaa kerjää kuonoonsa jotta saa "syyn" (sukulaisille) lopettaa suhteen oikeasti, olematta luopio. Kyllä nainen on ovela. Eikö?
Moni vaimonhakkaaja on sen verran sulavakäytöksinen, ettei ihmiset - sukulaiset ja tuttavat - ympärillä voi lainkaan uskoa että suhteessa tapahtuisi jotain ikävää. Tämä on yksi niitä juttuja miksi naisen on usein todella vaikea lähteä. Edes apua on vaikea saada, kun kukaan ei voi/halua uskoa että se "niin kiltti ja mukavaa mies" vetelisi vaimoaan turpaan ihan toden teolla. Nainen on usein aika yksin ongelmansa kanssa, ja ovela mies osaa kyllä käyttää tämän hyväkseen; "kuka sua uskoisi?" Yksi aivan olennainen piirre väkivaltaisessa alistamisessa on juuri se että nainen saadaan tuntemaan olevansa täysin yksin. Yksin oleva ihminen ei lähde etsimään apua ulkopuolelta, kun ei usko sitä apua voivansa enää lainkaan löytää. Tervetuloa vaimonhakkaajien iloiseen maailmaan.
ihmeellistä?
Tuo on ihan totta. Kokemusta on omasta takaa.
Ex-mieheni oli tosi ovela että liehakoi parasta ystävääni ettei uskoisi minun juttuja jos sattuisin kertomaan jotain.käytös oli kuin satukirjan prinssillä. Ja itse ajattelin että lapsilla täytyy olla oikeat vanhemmat. Ja väkivalta oli tosi satunnaista ei osannut mitenkään ennakoida. enimmäkseen henkistä ja pakottamista seksiin. Ja sitten kun viimein päätin etten jaksa pelätä enää, niin tuo exäni otti vanhempiini yhteyttä ja yritti puhua heidät ympäri ja syyllisti minua. Ja silloin eron syyksi sanoin etten jaksa enää pelätä toista ihmistä niin äitini tokaisi että olenko antanut aihetta väkivältaan.
Nyt olen päässyt tuosta miehestä eroon, mutta lapset jäi miehelle, kun vetosi etten ole tarpeeksi hyvä äiti. Uhkasi viedä asian oikeuteen ja sanoi löytävänsä todistajia että häviäisin jutun.
Minun mieheni on käynyt kimppuuni useamman kerran. Humalassa se meillä aina tapahtuu. (Ja sitte vielä mies ihmettelee miks en halua että lähtee juomaan) Ensin mies tuli sisälle hajottamalla ikkunat, ja nakkeli maahan. Seuraavalla kerralla mies otti jo kurkusta kiinni ja nosti seinälle. Kurkku turpos ihan pallokis ja arvaa hävettikö kuljeskella ihmisten ilmoilla, saati sitten käyä kotona, aina kauluhuivi kaulassa, kesä helteellä. Nyt sitten viimeksi mies otti ja nakkeli ihan kunnolla ympäri kämppää päytien kautta lattialle ym. Hävettää kai siitä nyt kertoa että taas olin väärässä ja otin tuommosen hullun ja väkivaltasen ukon. Mustasukkasuudesta se sen tekee. Hävettää kertoa siitä kellekkään saati sitte lähtee pois.. Tuntuu että mun vikahan se oli kuitenkin.. Jotaki minä tein että toinen niin suuttui, vaikka en tiiäkkään mitä..Mutta aivan ihana on selvinpäin, pitää olla vaan hissunkissun ku on juomassa.. Vieläki ollaan yhessä, se on vaan niin vaikee lähtee käveleen..
se on kyllä kumma juttu että me uhrit hävetään.tottakai me ajatellaan mitä muut meistä ajattelee,kun annetaan itellemme tuollaista tehdä.älä lähde noihin itsesyylistämisiin,koska se on kuitenkin varma ettei niin isoa syytä ole että noin saa tehdä,SE ON VARMA!siihen en ite onneksi syylistynyt,vaikka äijän mielestä hän ei koskaan ilman syytä tee mitään.mun häpeä lähti muuten siinä vaiheessa kun lähdin pois,julkitulo ja ihmisten uskomaton tuki auttoi :)tsemppiä sulle :)))
itsensä, silloin kun se on syyllinen! Tämä on ämmät FAKTA! Uskokaa itseänne!
miestä. Kaltaisesi saavat olla ilman ihania ja rakastavia naisia.
Mutta käsiäsi tarvitset johonkin muuhun kun lyömiseen.Heh heh
Elämä on niin ihanaa, kun ei tarvitse enää pelätä kaltaisiasi. Ja mikä aivan satumaista, hyviä väkivallattomia vapaita miehiä lyötyy. Jotka osaavat ratkoa ristiriitatilanteita järjen voimalla.
Vapaa, miten ihana sanaa ;))
puhun itse uhrina ja tietysti voin kertoa mitä tekijä on syyksi sanonut.eli väkivaltaa esiintyi yleensä tekijän ollessa päihteiden alaisena.milloin oli mustasukkaisuutta,työtressiä,masennusta,sukulaiset riesana,minä lehmä tai muuten vaan naamavärkki väärässä asennossa.sen voin sanoa niin itsestäni kuin monista kohtalontovereista että kyse harvemmin on nalkuttamisesta.kun tuollaisessa suhteessa on,sitä yrittää viimeiseen asti välttää pahoja tilanteita.meillä ehkä pahensi tilanteita se, että olin hiljaa.myönnän että joskus harvoin kun otin muutaman kaljan tai siiderin,jotta sais pelkotiloja hallittua,niin silloin saatoin jopa sanoa omiakin mielipiteitä.se miksi tuollaiseen suhteeseen jää,onkin jo vaikeempi selittää.ensin on lapset,uskottelee itselleen ettei halua perhettä hajottaa.sitten on toivo että toinen muuttuis.sen jälkeen tulee häpeä,koska kaikki tapahtuu yleensä vain neljän seinän sisällä.mutta pahimpana olen kuitenkin itse kokenut pelon.mulla istelläni oli sellainen kuva päässäni että jos lähden,hän tappaa munt varmasti heti.ajattelin että saisin elää kauemmin kun jään.onneksi sain kerättyä jossain vaiheessa niin paljon rohkeutta ja lähdin pois.ja hengissä olen vielä :)
Toi kosketti! Olen naimisissa ainoan rakkauteni kanssa, tosin viime kuukausina rakkaus on alkanut ruostua. Jossain vaiheessa kuluneen vuoden aikana kaikki on menossa pieleen. En olisi voinut koskaan kuvitella pelkääväni miestäni, mutta tälläisiä tuntemuksia alkaa olla. Nytkin kirjoitan tätä pelko pepussa, koska on selän takana ihmettelemässä mitä teen.
Mitä pelkään: kenties eniten epävarmuutta, millä tuulella mies on, vaikka alkoholinkäyttö on ollut 90 % poissa kuvioista, lisääntymään päin tosin. Pelkään jopa fyysistä väkivaltaa, ensimmäistä kertaa julkisesti myönnetty nyt.
Miksi en lähde: en tiedä, en kenties edes uskalla pohtia syytä, saati toteuttaa.
minpä kerron sulle vastauksia, nämä ovat sitten omia kokemuksia, joillain muilla on varmasti muita syitä ja samojaki tulee mutta en jaksa noita kaikkia juttuja tosta lukasta. Väsyttää. Vähän.
Milloin väkivaltaa tapahtuu, siis mikä sen laukaisee?
-Aamulla, päivällä, yöllä. Illalla(??) Välillä ei tarvii ehdottaa kun että mentäiskö jo nukkumaan on aika myöhä. Ni voi tulla kaukosäätimestä päähän tai jos on lähettyvillä niin ihan fyysisesti lyö. "etkö sä muka halua viettää mun kanssa aikaa, muutenki nähdään vähän" yleensä jos aion lähteä lenkille ja nyt kesällä olen tykännyt käydä rullaluistelemassa kun vasta iltasella kun on ollu viileämpää niin siitä on usein tullut sanominen ja luistelut on jätetty väliin. Kerran lensi luistimet jo parvekkeeltakin, mutta naapuri toine takaisin. Olin kuulemma aina lähdössä tapaamaan jotain ukkoa ´johonkin ja siks en voinu kuulemma päivällä käydä. Kuumuus ei ole hänen mielestään mikään syy. Niitä on miljoonia eri syitä, mutta meidän suhteessa kaiken takana on sairaalloinenmustasukkaisuus ja menettämisen pelko. Hänellä on ensimmäinen vaimo ja lapsensa äitikuollut auto-onnettomuudessa. Eihän se syy ole lyödä, mutta mutta...
Miksi uhri jää suhteeseen ja antaa hakata itseään lisää?
-Rakkauden takia. Minäkin olen jo tottunut saamaan turpaani ja yritän aina olla mahd. "kiltisti" ettei tulisi riitaa,mutta välillä lietson itsekkin häntä ihan tahallani koska en aina halua alistua hänen tahtoonsa. Myöskin ehkä joka kerran jälkeen toivon että se oli se viimeinen kerta. Joskus se on. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä.
Toiseksi, miksi nainen ei hae apua ja lähde väkivaltaisesta suhteesta? Vaikka olisi kuin tossun alla ja kontrolloitu, kyllähän se mies joskus nukkuu, voi alkaa huutaa apua vaikka marketin lihatiskillä, jos kotona on lukkojen takana. Kerran kun ottaa turpaan, ni sehän on vain ajan kysymys, milloin se tapahtuu uudelleen.
-Tule, näe ja koe. Ei sitä pysty kukaan täydellisesti ymmärtämään jollei itse ole sitä kokenut. Turhaan sitä kukaan yrittää sulle selittää. TOiset lähtee toiset ei. Se on semmosta. Ehkä mullekkin joku kerta riittää. EN tiedä. =)
olen samaa mieltä tossa ettei voi ymmärtää ellei ole kokenut.siksi vertaistuki on uskomatonta :) huomaa ettei ole todellakaan yksin ja on kuin katsois peiliin.paras terapia :D kyllä se viimeinen kerta tulee vastaan jollain aikaisemmin jollain jopa vuosien päästä.toivottavasti ei vaan millään peruuttamattomalla tavalla!
ämmämäiseen tapaan! Usko nyt olet Suurin syyllinen!
miestä, sen me naiset uskomme.
Vapaa, miten ihana sana ;))
Niinpäs taidan olla. PERKELEEN TOTTA!!!!